Miten kauan ihminen kestää yksin?

sano ruåtsalainen.
Samaa olen etsinyt minäkin. Samoin konstein. Yksin silti aina jään. Jossakin menee aina pieleen, kun ei vain naista löydy. Missä vika? Ei ole rimani korkealla, mutta maasta irti kuitenkin. Naisilla lienee liian korkealla?

Vai sanoisinko, että vika on naisissa. Huonoa en huoli ja hyvää en saa. Vika on siis naisissa.

samanlainen, M kirjoitti:

sano ruåtsalainen.
Samaa olen etsinyt minäkin. Samoin konstein. Yksin silti aina jään. Jossakin menee aina pieleen, kun ei vain naista löydy. Missä vika? Ei ole rimani korkealla, mutta maasta irti kuitenkin. Naisilla lienee liian korkealla?

Vai sanoisinko, että vika on naisissa. Huonoa en huoli ja hyvää en saa. Vika on siis naisissa.

Lue lisää

Voisitkos tässä pikkuisen raotella salaista arkkuasi? Millaista naista etsit?
Entäs itse, kertoisitko mitkä ovat elämänarvosi?
Mikä on tärkeää ja millä ei ole merkitystä..?
Meitä naisiahan on joka junaan ja asemallakin!
Minusta ei vikoja puutu, mutta on paljon tutustumisen arvoistakin, että oikein pitää ihmetellä miten olen yksin , näin mainio pakkaus.

lopeta odottaminen,silloin se tulee vastaan...

Kuule. Tiedän ihan tarkkaan millaista on olla yksin ja millaista on olla ihmisen kanssa, josta pitää. En tunne itseäni yksinäiseksi siinä mielessä, että ei olisi ihmisiä ympärillä ja vauhtia riittää.
Elämäni pääsisältö ei ole etsiä ketään. Nautin omasta olostani näinkin, mutta olisi varmasti moninverroin mukavampaa, jos saisi kokemuksiaan jakaa läheisen ihmisen kanssa.
Oma elämäni on hyvin hallinnassa, en tarvitse pönkittäjää tullakseni toimeen. Kaipa se on luonnonlaki, että kaipaa kumppania.

sirunen kirjoitti:

Kuule. Tiedän ihan tarkkaan millaista on olla yksin ja millaista on olla ihmisen kanssa, josta pitää. En tunne itseäni yksinäiseksi siinä mielessä, että ei olisi ihmisiä ympärillä ja vauhtia riittää.
Elämäni pääsisältö ei ole etsiä ketään. Nautin omasta olostani näinkin, mutta olisi varmasti moninverroin mukavampaa, jos saisi kokemuksiaan jakaa läheisen ihmisen kanssa.
Oma elämäni on hyvin hallinnassa, en tarvitse pönkittäjää tullakseni toimeen. Kaipa se on luonnonlaki, että kaipaa kumppania.

Lue lisää

Elämäni on hallinnassa, eikä se ole mielestäni puistattavaa eikä kornia jos haluaa siihen kumppanin rinnalleen. Me saamme kaivata jos kaipaamme, emme me ole täällä arvostelleet yksin eläviä ja yksin oloonsa tyytyväisiä puistattelijoita, vaikka nyt tekisi mieli...
Tulee tunne että näillä riittääkin kovasti selittelyä miten elämänsä yhden tyhjän kohdan täyttävät.
Minä otan rennosti, teen yhtä työtä, laiskottelen ja tapailen lapsiani ja ystäviäni ja suunnittelen jo uutta matkaa ystävättäreni kanssa pilke silmänkulmassa, joko vaikka nyt tavattaisiin se oikea mies:))
Ilosta kesää sinulle Sirunen!

Vähän on sama tilanne minulla.Elämä on henkisesti rikasta,vaikka olen elänyt jo pitkään yksin.Ei yksinolon tarvitse olla kumppanin odottamista,herrajestas sentään.Ihan mielelläni katselisin kivaa kumppania vierellä,mutta silloin olisi raivattava tilaa elämässä hänelle.Ja eiköhän sen mielellään sitten tekisikin.Nyt tuntuu välillä,että millä ajalla tässä vielä seurustelisi.Elämä ympärillä on niin monimuotoista,monimutkaista ja rikasta,että siinä on tämänkin ikäiselle joskus ihmettelemistä.

erilainen.Itse olen leskeyteni jälkeen vuosia ollut yksin,enkä edes hae ketään .Viihdyn yksikseni,jos ihmisiä haluan tavata,kyllä niitä löytyy sukulaisista ja ystävistä.

olla myös kirjoitti:

erilainen.Itse olen leskeyteni jälkeen vuosia ollut yksin,enkä edes hae ketään .Viihdyn yksikseni,jos ihmisiä haluan tavata,kyllä niitä löytyy sukulaisista ja ystävistä.

Olen lesken kanssa samanlainen yksinviihtyjä. En kaipaa enää uutta miestä entisen aviomieheni tilalle.

Olen lomalla vielä tämän viikon. Aloitin aamun heräämällä aikaisin. Kuuntelin Radio Deitä ja sitten katsoin Yle1:stä odotellessani Sydämen asialla sarjaa. Nukahdin sohvalle ja sarjasta jäi ainakin 15 minuuttia näkemättä.

Sarja jäi surulliseen kohtaan. Selviääkö eläkkeelle jäävä poliisi vai kuoleeko ennen sairaalaan pääsyä. Jopa televisiosarjoista saa itselleen uusia ystäviä.

Kävelin eilen ulkona ja pysähdyin erääseen kauniiseen paikkaan. Jäin lörpöttelemään jonkun miehen kanssa. Tein poislähtöä ja mies kysyi minne menin. Jotenkin hätäännyin. Vaikka olen jo ikäihminen niin vieläkin pelkään miesten jahtaamista.

Maailma on avoin meille yksinjääneille. Voimme tulla ja mennä milloin haluamme minne haluamme.

En kaipaa passattavaa puolisoa. Jos hän passaisi minua vaivautuisin.

Kun tyytyy kohtaloonsa eikä kaipaa uutta puolisoa, viihtyy parhaiten yksin. Kaipuu syö energiaa. Elää sitten joskus vaihetta.

Mikäpä tässä on eläessä. Aikuinen tytär näytti äsken kirjettä. Hän sai itselleen opiskelupaikan.
Oikein odotan syksyä ja tavallista harmaata arkea. Olen "työhullu". Teen kahta työtä. Tämänkin viikon painan putkeen joka ilta lisätyössä.

Ei minusta olisi hienoksi rouvaksi Savonlinnan ooopperajuhlille ym. näyttäytymispaikkoihin.

Tavallisena suomalaisena työläisnaisena elämä on ihan mukavaa. Tämä viikko on akkainviikko.
Pidetään sadetta tai hikoillaan helteessä. Otetaan kaikki vastaan mitä taivaalta annetaan.

Haustausmaajuttu oli hirtenishuumoria. Harmittaa, kun en ehtinyt piipahtaa kotipaikkakunnan hautausmaalla vanhempieni hautausmaalla. Lesket saavat minun osaltani olla rauhassa.

yksinviihtyjä kirjoitti:

Olen lesken kanssa samanlainen yksinviihtyjä. En kaipaa enää uutta miestä entisen aviomieheni tilalle.

Olen lomalla vielä tämän viikon. Aloitin aamun heräämällä aikaisin. Kuuntelin Radio Deitä ja sitten katsoin Yle1:stä odotellessani Sydämen asialla sarjaa. Nukahdin sohvalle ja sarjasta jäi ainakin 15 minuuttia näkemättä.

Sarja jäi surulliseen kohtaan. Selviääkö eläkkeelle jäävä poliisi vai kuoleeko ennen sairaalaan pääsyä. Jopa televisiosarjoista saa itselleen uusia ystäviä.

Kävelin eilen ulkona ja pysähdyin erääseen kauniiseen paikkaan. Jäin lörpöttelemään jonkun miehen kanssa. Tein poislähtöä ja mies kysyi minne menin. Jotenkin hätäännyin. Vaikka olen jo ikäihminen niin vieläkin pelkään miesten jahtaamista.

Maailma on avoin meille yksinjääneille. Voimme tulla ja mennä milloin haluamme minne haluamme.

En kaipaa passattavaa puolisoa. Jos hän passaisi minua vaivautuisin.

Kun tyytyy kohtaloonsa eikä kaipaa uutta puolisoa, viihtyy parhaiten yksin. Kaipuu syö energiaa. Elää sitten joskus vaihetta.

Mikäpä tässä on eläessä. Aikuinen tytär näytti äsken kirjettä. Hän sai itselleen opiskelupaikan.
Oikein odotan syksyä ja tavallista harmaata arkea. Olen "työhullu". Teen kahta työtä. Tämänkin viikon painan putkeen joka ilta lisätyössä.

Ei minusta olisi hienoksi rouvaksi Savonlinnan ooopperajuhlille ym. näyttäytymispaikkoihin.

Tavallisena suomalaisena työläisnaisena elämä on ihan mukavaa. Tämä viikko on akkainviikko.
Pidetään sadetta tai hikoillaan helteessä. Otetaan kaikki vastaan mitä taivaalta annetaan.

Haustausmaajuttu oli hirtenishuumoria. Harmittaa, kun en ehtinyt piipahtaa kotipaikkakunnan hautausmaalla vanhempieni hautausmaalla. Lesket saavat minun osaltani olla rauhassa.

Lue lisää

Onhan se noinkin. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että pitää olla unelmia. Ja minun unelmiini kuuluu joskus löytää se oikea!

että me MOLEMMAT osapuolet voidaan joustaa siitä itsenäisyydestämme, kun kohtaamme!
Onhan meillä myös paljon annettavaakin toisillemme, eiköhän näin ole...?

En nyt ihan samaa mieltä ole tuosta, että naiset olisi tiukempia luopumaan itsenäisyydestä. Kyllä se tässä iässä on ihan yhtä vaikeaa molemmilla. Mutta pitää osata antaa toiselle oma vapaus, ketään ei voi omistaa.
Ja jos oikea löytyy, pystyy kyllä monessa tulemaan vastaan ja antamaan periksi.Rakkaushan saa ihmeitä aikaan ihmisessä.

Sirunen kirjoitti:

En nyt ihan samaa mieltä ole tuosta, että naiset olisi tiukempia luopumaan itsenäisyydestä. Kyllä se tässä iässä on ihan yhtä vaikeaa molemmilla. Mutta pitää osata antaa toiselle oma vapaus, ketään ei voi omistaa.
Ja jos oikea löytyy, pystyy kyllä monessa tulemaan vastaan ja antamaan periksi.Rakkaushan saa ihmeitä aikaan ihmisessä.

Lue lisää

sinne asti ehditään! Mutta sitä ennen ihastuminen ja sitä edeltää tutustuminen. Siinä vaiheessa jo karsiutuvat erilaiset, omaan maailmaan huonosti sopivat, eikä jäljelle jää ... ketään! Tutustuminen pitäisi järjestää niin, että ei edes tavata, kirjoitetaan vain, kysytään kaikkea mahdollista ja ruoditaan vastaukset, siis en tarkoita kymmentä tai viittäkymmentä kysymystä, niitä voi olla viisisataa ja aikaa sopisi käyttää kuukausia. Sinä aikana toisesta löytää PALJON asioita, jotka ovat mukavasti tuttuja, samankaltaisia asenteita, yhtäläisiä käytäntöjä, odotuksia ja ne kätkevät alleen tarkasti läpi käydyt eroavuudet. Vaan kuka enää tänä päivänä moiseen lähtee? Nythän opetetaan, että sängyssä yhteensopivuus mitataan ja sinne loikataan melkein heti kun ensi kerran moikataan.

mies 50+ kirjoitti:

sinne asti ehditään! Mutta sitä ennen ihastuminen ja sitä edeltää tutustuminen. Siinä vaiheessa jo karsiutuvat erilaiset, omaan maailmaan huonosti sopivat, eikä jäljelle jää ... ketään! Tutustuminen pitäisi järjestää niin, että ei edes tavata, kirjoitetaan vain, kysytään kaikkea mahdollista ja ruoditaan vastaukset, siis en tarkoita kymmentä tai viittäkymmentä kysymystä, niitä voi olla viisisataa ja aikaa sopisi käyttää kuukausia. Sinä aikana toisesta löytää PALJON asioita, jotka ovat mukavasti tuttuja, samankaltaisia asenteita, yhtäläisiä käytäntöjä, odotuksia ja ne kätkevät alleen tarkasti läpi käydyt eroavuudet. Vaan kuka enää tänä päivänä moiseen lähtee? Nythän opetetaan, että sängyssä yhteensopivuus mitataan ja sinne loikataan melkein heti kun ensi kerran moikataan.

Lue lisää

Aivan! Yhtä hyvin voisi tutustua per puhelin ja sähköposti lisänä.
En ehkä voisi kuvitella tutustumista ainoastaan kirjoittamisen välityksellä. Olisi se toisen äänikin kuultava ja samallahan niitä kysymyksiä siinä puolin ja toisin voi heittää.

Sänkyynhyppimällä ei ketään opi tuntemaan.
Minäkin olen ajatellut huimia avioerotilastoja- niissä näkyy se minkä verran on oppinut toista tuntemaan. Ehkä ne sänkyhommat, eikä mitään muuta toisen persoonasta! Surullista.

Olen siis 50 nainen enkä voi olla ihmettelemättä noiden kanssasisarien haaveksintaa. Itselläni on takana melkein 20 v avioliitossa elettyä vuotta ja sen jälkeinen jo yli 10-vuotinen itsenäinen kausi. Ei paremmin olla voisi, enkä mitään tukiolkapäitä tarvitse. En todellakaan haluaisi enää asua kenenkään toisen kanssa hajuetäisyydellä ja realistisesti tajuan, että nirsouteni aste on noussut liian korkealle.

Mutta, mutta... mikä kiinnostaisi olisi samanhenkinen ajoittainen mielipiteiden vaihto. En ole aivan keskiverotallaaja latvani osalta, ts. luen, ajattelen, havainnoin, kirjoitan. Tällaisen tyypin vasta onkin hankalaa löytää mistään vastakaikua. Näillä palstoillakin on keskustelun taso vain ani harvoin kiinnostavaa.

Yleensä kai on niin, että miehet etsivät naisesta myös palvelujen tarjoajaa (seksi, kodinhoito, puhtaus, ruoanlaitto) ja naiset kohdetta tunteilleen ja hellyydenkipeytensä solmun aukaisijaa.

....ihan samanarvoinen kaikkien muiden kanssa. Älä masennu vastoinkäymisiin, vaan usko, että huominen tuo mukanaan taas uusia mahdollisuuksia!
Minä olen usein löytänyt juttukavereita koiraa ulkoiluttaessa ja varmasti jonkun kanssa olisi tarinat menneet pidemmällekin, jos olisin halunnut.

...että mies otti ja lähti pitkähkön avioliiton jälkeen. Jälkeenpäin kirjoitteli ja harmitteli ja pyysi takaisin. Eipä hän sytyttänyt sieluani enää... Kun lähti niin menköön, itsepä valitsi tiensä.

Kyllähän se läheisyyden ja kumppanin puute joskus kovastikin "tuskastuttaa", mutta minä olen onnekseni vaan lähtenyt ja liikkunut, jutellut hyväntuulisesti ihmisten kanssa. Pienellä budjetilla liikun, ei siihen aina rahaa tarvita paljoa, tai säästän sitten välillä tarkemmin. Olen minä mukaviakin ihmisiä matkallani tavannut, mutta pitempiaikaisiin seurustelusuhteisiin heistä ei ole ollut syystä tai toisesta.

Siihen minulta ei heru miehille sympatiaa, että vaimoaan parjaavat, ei tippaakaan. Niitä en viitsi kuunnella yhtään, vaan loppuu heti keskustelut. En minäkään viitsi heti entisiä asioitani vieraalle kertoa.

Lähde vaan liikkeelle, katsele ihmisiä, hymyile. Pienistä asioistakin voi nauttia. Tulin itse just lenkkipolulta, lomalla kun olen, ja juttelinkin oikein mukavan mieslenkkeilijän kanssa.
Äläkä katkeroidu vaikka kuinka se sielua lääkitsisi, sillä hankaloitat vaan omaa, etkä muiden elämää. Sen minä ainakin aika heti eroni jälkeen tajusin. En yksinkertaisesti viitsi olla katkera ja kateellinen, alakuloinen voin olla. Kun tapaan exäni perhejuhlissa (niitä on aika usein) nykyisen vaimonsa kanssa, niin hymyilen ja juttelen vaan hyväntuulisesti kaikenlaista. Huomaan myöhemmin että enpä minä tuossa miehessä paljoakaan menettänyt, yhden liian ison egon omistavan kaksilahkeisen vain. Itsetuntoni on kohtuullisesti kohallaan...:)) avoimin silmin vastaanottamaan uutta mahdollista kumppanuutta...

Siinäpä löytyi tosi mies! Ei puhu eikä pussaa. Ei itke vaikka sydäntä särkisi. Onnea pärjäämisessä yksin, sinähän et apua mihinkään tarvitse.