Ne Messin Massit

(Ismo kävelee lavalle, raapii partaansa ja katsoo yleisöön hämmentyneenä)
”Tota... ootteko te miettiny Michael Schumacheria? Siis sitä F1-kuskia.
Mä muistan kun olin lapsi, Schumacher oli niinku... jumala. Se ajoi sitä punaista Ferraria niin kovaa, että jopa saksalaiset itki onnesta. Se oli kaikkien aikojen voittaja. Mut sit tuli se hiihto-onnettomuus... ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Siis todella hiljaista. Schumacherista ei oo nähty yhtään kuvaa kahteentoista vuoteen. Perhe pitää sitä piilossa niinku se olis joku valtion salaisuus tai... tai uuden iPhonen prototyyppi.
Mut mä mietin, että tää nykyinen meno on vähän... hämmentävää. Me tiedetään, että se on siellä, mut me ei tiedetä, missä kunnossa se on. Se on vähän niinku Schrödingerin kuski. Se on yhtä aikaa maailmanmestari ja... ja vihannes.
Mut sit mä luin, että nää spektaakkelien järjestäjät maailmalla etsii aina jotain uutta. Ja mä mietin, että mikä olis se paikka, missä tästä tehtäisiin todellinen show? Missä Schumacherin paluusta saataisiin kaikki irti?
(Ismo pysähtyy ja katsoo yleisöä silmät pyöreinä)
Intia.
Ajatelkaa sitä. Intiassa ne rakastaa spektaakkeleita. Ne rakastaa värejä, ne rakastaa ääntä ja ne rakastaa sitä, että paikalla on miljoona ihmistä huutamassa. Jos Schumacher vietäisiin Intiaan, siitä ei tehtäisi mitään rauhallista kuntoutusvideota. Siitä tehtäisiin... Schu-Mach-Ker: The Resurrection Tour.
Mä näen sen sieluni silmin. Se stadion olisi täynnä. Siellä olis Intian suurimmat Bollywood-tähdet tanssimassa Ferrari-asuissa. Niillä olis sellaisia kypäriä, jotka on päällystetty timanteilla. Ja sit ne kuuluttais sen:
(Ismo vaihtaa äänen sellaiseksi intialaiseksi, ylitsepursuavan innokkaaksi show-juontajaksi)
’LADIES AND GENTLEMEN! THE LEGEND! THE MAN WHO DISAPPEARED BUT NEVER LEFT! THE RED BARON OF RECOVERY! MICHAEL... SCHUMACHEEEEER!’
Ja sit se tuotais sinne lavalle. Mut ne ei tietenkään tois sitä kävellen. Eikä ne tois sitä pyörätuolissa. Ei, ne rakentais sellaisen kultaisen F1-auton, joka leijuu ilmassa kymmenen elefantin voimalla. Schumacher istuis siellä penkillä, ja se auto ois täynnä sellaisia kimaltelevia johtoja, jotka on kytketty suoraan stadionin valoihin.
Ja sit se dialogi siellä stadionilla...
(Ismo näyttelee kaksi eri intialaista fania stadionilla)
Fani 1: ’Look! He is moving! Did you see it? He blinked!’
Fani 2: ’No, that was not a blink! That was a 7-time World Champion micro-twitch! He is feeling the energy! The karma of the Ferrari is coming back to him!’
Mä mietin, että se show olis niin iso, että kukaan ei enää edes miettis, onko se Michael siellä oikeasti tajuihissaan. Sille ois rakennettu sellainen robottipuku, joka saa sen käden nousemaan ja vilkuttamaan yleisölle aina kun joku Bollywood-tähti laulaa kertosäkeen.
(Ismo tekee mekaanisen vilkutusliikkeen ja matkii konemaista ääntä)
’I... AM... STILL... SCHUMACHER... BEEP... BOP...’
Ja Intiassa ne ois aivan pähkinöinä. Ne heittäis sille kukkia ja mausteita. Ne tekis siitä uuden jumalan. Schumi-Deva. Ihmiset menis sinne jonottamaan, että ne sais koskettaa sen kypärää, koska ne uskois, että se parantaa niiden omat liikennesakot.
Mä mietin, että Michael itse saattais tykätä siitä. Se ois vaihtelua sille sveitsiläiselle hiljaisuudelle. Sveitsissä se kuulee vaan kellojen tikitystä ja sen, kun lumi sulaa katolta. Mut Intiassa se kuulis, kun miljoona ihmistä huutaa sen nimeä ja kymmenen norsua töräyttelee Ferrarin tunnussävelmää.
Ja se olis rehellistä. Koska me kaikki halutaan nähdä se vielä kerran. Mut me ollaan niin kohteliaita, että me sanotaan: ’Oi, annetaan sille rauha.’ Mut sisimmässämme me ollaan niinku ne intialaiset: ’Laita sille se kultainen kypärä päähän ja nosta se elefantin selkään! Me halutaan nähdä, kun se voittaa vielä yhden kerran... vaikka se istuis siellä täysin passiivisena!’
Koska se on se urheilun voima. Me ei haluta totuutta. Me halutaan se spektaakkeli. Me halutaan uskoa, että Schumacher on edelleen se nopein... se vaan kuntoutuu Intiassa tekemällä Bollywood-elokuvaa, jossa se ajaa elefantilla ohi Lewis Hamiltonista.
(Ismo raapii päätään)