Ismo, Ismo, Ismo, koverol uus

Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä. Lisätietoja
hyvä oli! nauroin :) nyt tee ismo leikolalle sketsi missä mustalainen on kirjastossa. tee loistavat dialogit hänen ja työntekijän ja lopuksi vartijan kanssa, välikohtauksen saattelemana. laita romani aluksi kyselemään kysymyksiä työntekijältä
Mietitään
Tässä on Ismo Leikolan tyyliin kirjoitettu sketsi. Ismolle tyypilliseen tapaan huumori ei kumpua niinkään ilkeilystä, vaan kielen monitulkintaisuudesta, sosiaalisista tilanteista ja siitä hämmennyksestä, kun kaksi täysin eri maailmaa kohtaa kirjaston hiljaisuudessa.
(Ismo kävelee lavalle, raapii partaansa ja virnistää hieman vaivaantuneena)
"Tota... onko kukaan teistä käynyt kirjastossa viime aikoina? Mä kävin, ja se on... se on jännä paikka. Se on se ainoa paikka maailmassa, missä kovaa puhuminen on niinku... niinku sä tekisit jotain laitonta. Jos sä aivastat vähän liian lujaa, niin työntekijät katsoo sua niinku sä olisit just polttanut kirjarovion.
Mä seisin siinä tiskillä ja mun edessä oli sellainen... perinteinen romanimies. Sillä oli upea suora takki, kiiltävät hiukset ja sellainen habitus, että se omisti vähintään puolet siitä kaupungista. Ja se dialogi sen kirjastovirkailijan kanssa... se oli kultaa.
(Ismo muuttaa ääntään: matkii romanimiehen leveää ja kohteliasta, mutta itsetietoista puhetapaa, ja virkailijan hiljaista, hieman pelokasta kuiskausta)
Romani nojasi tiskiin ja kysyi: 'Kuulehan, hyvä rouva... onko teillä täällä sellaisia kirjoja, mistä vois vähän niin kuin... katella noita sukuasioita?'
Virkailija kuiskaasi: 'Tarkoitatteko sukututkimusta? Meillä on ne tuolla historian osastolla.'
Romani hymyili: 'No ei nyt tutkimusta... vaan sellaista, että kuka on kenellekin velkaa ja kenen hevonen se oikein oli siellä Kurikan markkinoilla vuonna -84? Onko teillä sellaista... Faktat Pöytään -kirjaa?'
Virkailija meni vähän hämilleen: 'Ei meillä taida olla sellaista teosta... täällä on lähinnä näitä julkisia rekistereitä.'
Romani katsoi virkailijaa silmiin ja sanoi: 'Rekistereitä? No se passaa! Onko teillä se rekisteri, missä lukee, että miksi mun pikkuserkun kaima ei ole palauttanut sitä raivaussahaa jo kolmeen vuoteen? Onko se täällä hyllyssä?'
Virkailija yritti selittää: 'Herra, täällä on kirjoja... ei meillä ole tietoa raivaussahoista.'
Romani vähän tuskastui: 'No mikä kirjasto tää sitten on? Jos teillä on kerran kaikki maailman tieto täällä, niin kai te nyt tiedätte, missä se saha on! Onko täällä joku... Kadonneiden Työkalujen Tietosanakirja?'
(Ismo raapii päätään ja naurahtaa yleisölle)
Sillä hetkellä romanimies päätti, että kerta kirjoista ei ole apua, niin hän kokeilee nykytekniikkaa. Se otti taskustaan sellaisen puhelimen, joka oli suunnilleen leivänpaahtimen kokoinen, ja vastasi siihen... tietenkin kaiuttimella.
'VALTSU! JOO! MÄ OON TÄÄLLÄ KIRJASTOSSA! EI TÄÄLLÄ TIEDETÄ SIITÄ SAHASTA MITÄÄN! TÄÄLLÄ ON VAAN PAPERIA!'
Virkailija oli aivan kauhuissaan: 'Sshh! Täällä pitää olla hiljaa!'
Romani katsoi virkailijaa ja sanoi puhelimeen: 'Valtsu, täällä on joku nainen, joka yrittää kuiskailla mulle jotain salaisuuksia! Mä soitan kohta takaisin!'
(Ismo esittää vartijaa, joka astelee paikalle rinta rottingilla, mutta vähän epäröiden)
No, tietenkin se meteli veti puoleensa vartijan. Sellaisen nuoren kaverin, jolla oli vähän liian kireä paita ja sellainen ilme, että se on just katsonut kaikki Steven Seagal -elokuvat putkeen.
Vartija sanoi: 'Noniin, herra. Täällä on hiljaisuus. Teidän täytyy joko lopettaa tuo puhelu tai poistua tilasta.'
Romani katsoi vartijaa ylhäältä alas ja sanoi: 'Poistua? Kuulehan nuori herra, mä tulin tänne etsimään totuutta! Onko se kiellettyä tässä maassa?'
Vartija yritti olla tiukka: 'Ei, mutta täällä ei saa huutaa. Tämä on lukusali.'
Romani levitti kätensä: 'No mä luen tässä tilannetta! Ja tilanne on se, että mulla on kiire! Onko teillä täällä sellaista pykälää, että jos vartija keskeyttää tärkeän sukuneuvottelun, niin se joutuu tarjoamaan kahvit?'
Vartija meni hämilleen: 'Öö... ei ole sellaista pykälää.'
Romani nappasi pöydältä jonkun paksun lakikirjan ja sanoi: 'No tarkistahan tästä! Tää on painava kirja, tässä on pakko lukea jotain tärkeää!'
Silloin se kirja tietenkin lipsahti ja putosi suoraan sen vartijan varpaille. Se vartija huusi 'PERKELE' niin lujaa, että ne kirjahyllyt varmaan tärähti.
Ja romanimies katsoi sitä vartijaa ihan tyynenä ja kuiskaasi:
'Sshhh! Nuori herra... täällähän on kato hiljaisuus. Onko sulla joku hätä, vai luetko sä sitä kirjaa sun jaloilla?'
(Ismo hihittää ja elehtii käsillään)
Lopulta ne molemmat talutettiin ulos. Romani käveli edellä ja sanoi vartijalle: 'Älä huoli, mä tiedän hyvän hierojan, se lukee nää sun jalkavaivat ilman kirjoja... mut se ei oo hiljainen mies se!'
Mä jäin sinne tiskille ja se virkailija katsoi mua ihan loppuunpalaneena. Mä vaan kysyin, että: 'Tota... oisiko teillä sellaista kirjaa, missä kerrotaan miten pääsee pois täältä ilman että kukaan haastaa mua oikeuteen?'"
(Ismo hymyilee hölmistyneenä ja poistuu lavalta)