ketju sitten täällä, kun ei entiseen paikkaan enää saanut kirjoittaa.. Siis jos tänne eksyt vielä, kirjoitit
"Tiedätkö myös oman sydämesi tunteet, halut? Sydämesi, kun pitkän etsinnän jälkeen löytää, jotain kaunista ja huumaavaa. Särkymistä pelkäämättä avautuu ja sisään päästää, mutta kaipaamaan taas jää".
Niin, tiedän mitä sydämeni tällä hetkellä haluaa ja se ainakin käyttäytymisellään vaikuttaa kohdanneensa jotain merkittävää. Toivon, ei pelkäksi kaipuuksi jää..
"Tiedätkö myös oman sydämesi tunteet, halut? Sydämesi, kun pitkän etsinnän jälkeen löytää, jotain kaunista ja huumaavaa. Särkymistä pelkäämättä avautuu ja sisään päästää, mutta kaipaamaan taas jää".
Niin, tiedän mitä sydämeni tällä hetkellä haluaa ja se ainakin käyttäytymisellään vaikuttaa kohdanneensa jotain merkittävää. Toivon, ei pelkäksi kaipuuksi jää..
Vastaukset 42
Vanhimmat
ehkä sinun pitäisi asian hyväksi jotain tehdäkin? Miten sydämesi käyttäytyminen ilmenee? Mikä sille on merkittävää? Kyselen, kyselen... tiedän sen...
pitäisi, kunhan tarkkailen tilannetta ja häntä. Sydämestä se mieluinen ja turvallinen tunne tulee, kun hän on lähellä ja sydämestä tulee ne ajatukset, että välität hänestä niin... paljon. Pienetkin asiat ovat merkittäviä, hymyt, eleet, sanat. Onneksi niitä voi tallentaa sydämen muistiin.
tarkkailen tilannetta :) Sori, hymyn saa aikaan, tarkkailu. Älä liikaa tarkkaile, tai jäät yksin tarkkailemaan, vain vierestä. Pienet asiat, niistä tulee pian isoja, merkittäviä ja kaivattuja. Sydämen tunteet on isoja asioita, ei niitä pidä -ei saa- ohittaa, vain muistiin tallentaa. Sydämen pitää antaa nauttia tunteista ja jos jotain vastakaikua saa.
parhaani mukaan, etten tarkkaile ikuisesti ;) Jos niin kävisi, että vastakaikua saisin, niin.. mikään ei estäisi sydäntäni vastaanottamasta sitä nautintoa. Missä vaiheessa itse olet, onhan jotain vielä tehtävissä..
muistaa: -Aina on toivoa. Mutta kovin laimeaksi vastaanotto on jäänyt yrityksissäni. Niin, se vastakaiku, ei ainakaan vielä ole takaisin tullut. Ehkä minun viestejä ei ymmärretä. Jotain vielä tehtävissä? Kerro sinä. Neuvot ovat aina tervetulleita.
vain toivosta. Ovatko yrityksesi olleet konkreettisia vai jonkinlaista 'viestittelyä' hänen suuntaansa?
jatkuvasti. Etsimässä saan sitä olla, enkä aina löydä ja annan olla. Yritykset ovat pelkiksi viestittelyiksi laimenneet ja nekin vähentyneet.
'viestittelyksi' eleillä, otaksun. Häntä kannattaa valloittaa olemalla oma persoonallinen itsesi, olemalla kiinnostunut hänen asioistaan ja kyselemällä hänen kuulumisiaan. Mielestäni katseella ja hymyllä on vaikutusta.. Mutta nämäthän sinä tiedätkin. Toinen vaihtoehto vain on se konkreettinen lähestyminen ja uskallusta vaativa 'avautuminen' asian tiimoilta.
Yön jatkoja..
itseni? Sydän lyö liian kiivaasti. Nautin vain lumoavasta tunteesta, sanattomana tai sanat kurkkuun takertuvat. Miten silloin voisin olla oma persoonallinen itseni? Toinen vaihtoehto vaatisi edes pienen myönteisen merkin. Katseet ja hymyt voi tulkita myös niin monella eri tavalla. Sanoja, sanoja... mutta mistä niitä saamme?
Hymy sinulle...
samanlaisia piirteitä, kuin sinullakin. Nautin myös mielelläni hetkistä, joita saan vain viettää hänen läheisyydessään ja vain ajatella.. Vaihdella katseita, turvallisesti, ilman pelkoa torjunnasta. Toinen vaihtoehto, se voi helpottua, kun raivaa tietä hänen juttukaverikseen. Juttelut ja keskustelut tulevat luontevimmiksi ja sitten.. joskus kynnys mataloituu. -ainakin toivon niin ;)
Miten tien raivaaminen on sujunut? Onko keskustelu käynnistynyt? Epäilen, ettei kynnystä kuitenkaan vielä ole ylitetty, missään mielessä :) Vai oletko saanut toiminta puuskan? Myrskyn suoraan sanoen? :)
Mökillä ei onneksi joutunut asioita liikaa pohtimaan, eikä koneen äärellä istumaan.
Mutta suunta kohti tien raivaamista, niinhän se oli. Mutta tämä tie näyttää taas olevan ihan umpimetsää :)
vielä :) Raivaaminen tosiaan ei ole edennyt -tosin pakottavista syistä, hän kun on poissa kuvioista aikansa. Nuo keskusteluvinkit olivat sinua varten ;) Minä kyllä olen ollut keskusteluyhteydessä häneen jo, onneksi. Mutta se kynnys.. ompi korkia. Mutta sinun umpimetsäsi kaipaa hakkuuta -tai edes harvennusta ;)
Itse olen ilmeisesti pudonnut kokonaan kuvioista.
"Keskusteluvinkit" -Älä käännä puukkoa haavassa, vuotavassa. Keskusteluyhteys ei toki loistavan sulavaa ollut, mutta luulin tunteet tunnistavani, molemminpuoliset. Mutta umpimetsä on nyt vastaan tullut, kaikki yritykseni keskusteluihin viileästi torjuttu. Olisiko sinulla raivausvinkkejä tarjolla? Sahaa lainata?
Normaalisti tekisin kunnon avohakkuun, mutta tämä on niin erilainen tapaus. Otanko liian vakavasti? Varovasti? Vai olisiko käynyt niin, että tämä metsä ei ole minulle raivattavaksi tarkoitettukaan?
kumma. Miten joku voi torjua kaikki keskusteluyritykset vain viileästi? Sitten täytyy aloittaa keskustelut aivan ruohonjuuritasolta, vai oletko niin tehnytkin. Helppoja, tuttuja, turvallisia aiheita, mitkä asiat häntä kiinnostavat erityisesti; olisiko niissä jotain jutun juurta kehitettäväksi.
Älä huoli, näitä asioita ei voi ottaa liian vakavasti -ovat niin tärkeitä kantajalleen.
En tiedä missä ja miten usein Häntä näet, mutta jos olet yrittänyt liikaa? Pitäisikö pitää pientä etäisyyttä? Ethän painosta.
Toivon tosiaan, että ajan kuluessa alat jo nähdä lehtimetsää ;)
Itse olen ihan pysäysvaiheessa, hmmm..
ja minä :) Mutta olethan sinäkin täällä :) eli miksi olet pysäysvaiheessa? Oletan, että olet edelleen se sama henkilö, jonka kanssa aloitin keskustelun. Sinusta on paljastunut vahvoja tunteita, ihastusta, kaipausta, siis mikä sinutkin, on pysähtymään saanut? Tuskin pelkäät liikaa painostaneesi? Liikaa yrittäneen?
Itse en painostanut, en ainakaan sitä painostukseksi ole tarkoittanut. Etäisyyden ottaminen toi ajatuksiin paljon selkeyttä. Oma vallaton ihastuminen oli peittänyt alleen toisen tunteiden, ajatusten huomioinnin. Nyt on vain käynyt mahdottomaksi keskustelut, edes ruohon juurista :)
Lehtimetsä kuulostaisi hyvältä. Sitten vain syksyä ja lehtien putoamista odottamaan, josko jokin polku löytyisi :)
ohimennen jo raapustin niin olen pysäysvaiheessa Hänen ollessa 'saavuttamattomissa', saanpahan miettiä juttuja mielessäni yhä vain uudelleen ;) Minä se olen kyllä, saman kanssa olet kirjoitellut koko ajan :) Olipa kiva kuulla tuollainen arvio itsestäni, että minusta on paljastunut vahvoja tunteita, hmm..
Minulla ei pelkoa, että liikaa olisin yrittänyt tai painostanut, saanpahan tässä punoa uusia juonia, jos keksin. Saa nähdä miten tämä etäisyys vaikuttaa, minuun.
Miksi keskustelunne on käynyt mahdottomaksi tässä vaiheessa, pidätkö etäisyyttä sitten edelleen?
Mielenkiinnolla seuraan näitä ajatuksia :) Miksi hän on saavuttamaton?
kanssasi täällä kirjoittelemalla on hauskaa puuhaa :) Saa vapaasti kertoa ajatuksiaan ja tunteitaan, vaikka huomioin meidän saaneen jo yleisöäkin :) Niin, miksi Hän on sinulle nyt saavuttamattomissa? Juoniesi tavoittamattomissa ;) Vai pidätkö oma-aloitteisesti taukoa?
Kiva kun pidit arviosta :) Tunteet -kaikki mahdolliset- ovat (erittäin)tärkeitä minulle ja uskoisin tunnistavani myös toisista ihmisistä niitä. Ongelmani onkin sitten tunteiden käsitteleminen, hyväksyminen, myöntäminen ja edes pieni hallinta :)
Keskusteluyritysteni viileydestä kerroin ja siitä syystä etäisyys välillämme on edelleen voimassa. Minun ei tarvitse sitä edes pitää. Pläääh.
pahakseni tätä 'kirjoittelemis puuhasteluamme' :) Ihan mielenkiinnolla aika ajoin tarkistelen josko minulle olisi viestiä tullut ;) Näköjään olemme saaneet 'seuraa', sitä en ennen tullut ajatelleeksikaan, onhan tässä jo kirjoiteltu tovi ja alusta asti asia linjalla :)
Niin, Hän on nyt 'saavuttamattomissa', tarkoittaen -ei näköpiirissä, lähistöllä, samalla seudulla -vaan ansaitulla lomalla, jossakin.. En siis oma-aloitteisesti halua olla näkemättä Häntä, en toki!
Kyllä, arviosi minusta oli mielestäni oikea, pidän itseäni tunteellisena ihmisenä ja tunteet tulevat herkästi pintaan. Joskus se voi olla peloittavaakin, esim. ihastuessa, sitä niin 'hengittää Häntä'.. Mutta toisaalta, jos Hänet joskus saisi, niin Hän saisi tuntea mitä tarkoittaa, kun toinen välittää, rakastaa, pitää hyvänä...
Molemmilla näyttää siis olevan etäisyysvaihe meneillään.. antaa olla sitten :)
jatkan tästä. Itse käyn aina koneella ollessani katsomassa, oletko ajatusta ilmoille heittänyt ;) Kesällä ei vain niin usein ehdi koneen äärelle pysähtyä. Mutta se asia linja :)
Kirjoitit: " niin Hän saisi tuntea mitä tarkoittaa, kun toinen välittää, rakastaa, pitää hyvänä... " Sait lauseellasi lämpimän hymyn kasvoilleni :) Todella tavoittelemisen arvoinen asia. Rakkauden osoittaminen ja saaminen. Niinpä, lienee kaikkien ihastuneiden tavoitteena, mutta liian harva päässee toteutus vaiheeseen. Tunteista kirjoittamasi: "hengittää Häntä" :) itsekin sen kokeneena ja sen aiheuttamasta kaipauksesta kärsineenä. Mietin saako sydämen tunteet aikaan jopa fyysistä kipua? Ei se ainakaan ole aina kivaa ollut. Vaikka yleisöstä kuuluukin "kivaa"-huudahduksia, meitä lukiessa. Kiitokset kaikille lukijoille -molemmille- kannustuksesta :)
Itse olen aina yrittänyt tunteeni tuoda esiin. Peloista huolimatta ja itsensä joskus naurettavaksikin tehden. Ehkä etäisyysvaihe ihastumisissa on omien tunteiden tulkitsemiseksi vai hyvästä, kaikesta huolimatta.
tässä ihanat ilmat viikonloppuna. On voinut nauttia aivan tavallisista asioista, kuten auringosta, musiikista ja omista ajatuksista. Ja ne, ne vasta ovatkin pyörineet Hänessä. Puitteet ovat olleet sen verran otolliset siihen tarkoitukseen ;)
Itselläni sydämeni kaipuu on onneksi jäänyt tähän henkisen kivun asteelle, fyysisen kivun luulisin olevan mahdollista, mutta siihen uskoisin olevan edellytyksenä, että kaksi henkilöä ovat jo ylittäneet kauan sitten tämän meidän 'kynnyksemme' ja eläneet jo yhteiseloa.
Ei tässä voi muuta kuin toivoa, että tämä etäisyysvaihe tekee vain hyvää ja vahvistaa omia ajatuksia.
siis ompi-sanasta :) Ompi on suussani, kielenpäällä pyörinyt -kuin pingispallo- koko päivän :) Aina suun avatessani, ensimmäiseksi sanaksi yrittää päästä -Ompi :) Uskaltaudun kysymään: -Missä ihmeessä :) sanojasi, hassuja koneelle kirjoittelet?
"Puitteet otolliset" Itselläni on satoja asioita, sanoja ja kaikkea, mikä ajatuksiini Hänet tuo.
Hymyn, kommentin, ilmeen tai tunteen, kosketuksen Hänestä. Ehkä se on sydämen kaipaus, joka ne aina mieleen tuo.
Ilman sydämen kaipausta, olisin jo siirtynyt etäisyysvaiheesta luopumisvaiheeseen.
Siihen mitä järki on jo kauan yrittänyt ehdottaa. Polullani matkaa jatkaa. Kiehtovasti kutsunut sivupolku -umpeen kasvoi- pitäisi jo taakse jättää.
sijaintia Suomineidon kannalta, niin, sanoisin kirjoittelevani näitä mietteitäni täältä hameen helmasta. Tosin hameen helma on levittäytynyt laajalle :) Entä itse?
Vai pingispallo, tuo sai hymyn huulilleni ;) Erittäin hyvä vertauskuva.
Jatka vain kulkuasi pääpolkua astellen, älä anna sivuteiden houkutella sinua mukaasi jonnekin, minne sydämesi ei halua suunnata matkaansa.
Sydän on ihmeellinen vekotin. Totesin sen, että se tunnistaa ja muistaa edelleen. Oli jo ehtinyt hieman rauhoittua, kunnes heitti taas kolmoisvoltin kierteellä ja kerien :) Osuma..
ja heti! :) Olet siis ihastuksesi tavannut? Sydän kolmoisvoltteja heittänyt ja -osuma!!! Upposiko myös? ;) Henkeämme pidätellen -minä ja molemmat lukijamme- odotamme lisää tietoja ;) Saitko kaipausta lievennettyä eli "hengittää Häntä"? :) Kerro, kerro :) Haluamme kanssasi ilouutisen jakaa ja sydämesi seuraavaa volttia varten, vauhtiin tuupata :) Anna palaa!!! :)
Vai Suomineidon hameen helmat :) Mitenkähän mahdat hameen Suomineidolle asetella? Mutta oli miten oli, niin hameen helmasta kirjoittelen myös :) Mutta minun Suomineidolla on minihame ;)
Hauskat päivänjatkot :)
hämmentyneenä edelleen totean vain, että päättelit oikein. Niin pääsi käymään, että sydän sai täyttä hoitoa ja hieman varastoonkin, toivottavasti. On alkanut taas tuntua, että se möhkäle on herännyt henkiin ;) Saapi nähdä, miten hyvin se tunne pitää varastoida, että se säilyy ensi kertaan.. Toisaalta, jos varasto tyhjenee -saa möhkäle taas aikanaan todellista 'shokkihoitoa' :)
-minä ja molemmat lukijamme-? Miten se nyt näin kääntyi, jospa keskitytään taas sinuunkin ;)
Muuten, Suomineito ei ole säästellyt hamekangasta, jalkoja ei näy, mutta helmat lepattaa -ja ne voivat lepattaa ylemmäs tuulestakin ;)
sinun ja sydämesi puolesta, todellakin :) Sydämesi ansaitsee jokaisen onnellisen hetkensä, kiertelemättä ja kaartelematta. Mutta varastoida?!! ja möhkäle?!! Ei sydän ole mikään varasto, joka tyhjentyessä taas VAIN täytetään. Muista mitä puhuimme; sydämen(ei möhkäle!) nauttimisesta ja nautinnon osoittamisesta ;) " kun toinen välittää, rakastaa, pitää hyvänä"...
Pieniä askeleita, kohti "sitä" kynnystä :) Tai edes kynnyksen viereen, keskustelemaan :)
Minuun? En Häntä ole nyt nähnyt, joka sydämestäni palan itselleen otti. En kysymään ole päässyt: Miksi sen vei? Mitä sillä tekee? Liekö enää edes tallella?
Ääääh :) Sinä ja Suomineitosi :) Helmat lepattaen kolmoisvoltteja yhdessä pyöritte :)
Mutta kiitos lämpimistä ajatuksista, joita sait aikaan -tänne harmaaseen päivään :)
Älä pelkää! Sydämen palasesi on hyvin talletettu. Enkä meinaa sitä takaisin sinulle antaa, vaan ajattelin ottaa koko sydämesi! Vastalahjaksi saat toki minun sydämeni jos se vaan kelpaa.
ihanaa lukea noin ihanaa tekstiä, joka on tarkoitettu minulle :) Olen onnekas.
Niin, eihän se sydän tyhjennettävä ja täytettävä kapine olekaan. Se vain oli ehtinyt rauhoittua, kunnes Hänet tunsi lähettyvillä -se sanalla sanoen heräsi henkiin ja tuntui 'möhkäleeltä' ;) Ja muuten tuntuu edelleen.. kummaa. Ajatuksia vain kun Häneen siirtää, niin... Tämä on aivan ainutlaatuista.
Onhan niitä kokemuksia aiemmasta, jolloin tuntemuksina oli sydämen tykytyksiä, mutta nyt ovat lisänä nämä -sanoinkuvaamattomat tunteet. Koskaan ennen en näin ole tuntenut ;)
Pienin askelin, tosiaan. Joskus olisi kiva seistä Hänen kynnyksellään... :)
Oletko jo kauankin ollut näkemättä Häntä? Voitko vaikuttaa siihen, koska Hänet näkisit jälleen? Jos sydämen palasen jostain löydän, niin lupaan palauttaa sen sinulle, jotta voit uudelleen sen Hänelle antaa :)
Kiva jos tekstini hymyilytti :) Tarkoituksena ei ole tulla tänne sotkemaan teidän keskusteluja. Näitä on vaan niin kiva käydä välillä lukemassa.
Pelottavan samanlaisia ihastumisen tunteita itsellänikin on, kuin mitä kerroit. Paljastetaan nyt vähän.. Voisin vaikuttaa siihen milloin hänet näen. Tiedän kuitenkin että nyt on parempi antaa asioiden rullata omalla painollaan.
Toivotan sinulle onnea hänen kanssaan! :)
möhkäleen :) Tunnustan myös oman sydämeni, joskus möhkäleeltä tuntuneen. Niin täynnä tunteita, ettei tiedä mitä niiden kanssa tekisi. Kolmoisvoltteja en kyllä ole koskaan kokeillut :)
Toivottavasti et tunteitasi pelästy. Pysähtyä voit tunnustelemaan, mutta älä taka-askeleita ota.
Lupaan olla ajatusteni voimalla, sinua tukemassa :)
Itselläni on jo aikaa vierähtänyt viimeisestä tapaamisesta -liian kauan.
Kyllä minulla olisi keinoja, useitakin eri mahdollisuuksia Häneen yhteyttä ottaa, lähestyä. Näkeminen sattumalta -tuo keinoista helpoin- on hankalaa järjestää, edes "sattumalta" Muita keinoja olen yrittänyt käyttää, mutta vastakaiku ihastukseni puolelta on kovin pientä ollut. Siksi kaikki yritykseni nykyään, tuntuisivat ehkä liialta painostukselta, josta yritit minua varoitellakin :)
Toivotaan, että sydämeni palasen jostain löydät :) Mielelläni sen takaisin Hänelle antaisin, vaikka hukannut sen olisikin -mokoma :)
toivoin jo hukassa olevan palasen löytyneen, mutta se ei sinulla ole.
Sydäntäni avaan aina pyyteettömästi, ilman vastalahjan vaatimista. Luotan sydämeni lämmön ja tunteiden tuovan -Hänelle välittyessä- myös itselleni jotain -sydämeeni.
aikaa vierähtänyt viime tapaamisestanne? Onko Hän vapaa? (ilmeisesti on).
Enhän minä tunteitani peljästy, hämmästelen vain, että näinkin voi tuntea toista kohtaan. On se ihmeellistä. Vielä kun oppisi hallitsemaan unia :-) Tulisi edes tilanne, että tulisi mieleen ottaa takapakkia -se kertoisi sentään edistymisestä.. mutta sen takapakin yrittäisin välttää ottamasta.
kertoa? :) Siis miten kauan, hmmm :) Kerrotaan aluksi, ennenkuin aloitat saarnan -Elämässä pitää mennä eteenpäin- että Hän kosketti sydäntäni syvältä ja erittäin lämpimästi. Ihmettelin miten paljon Hän toi lämpimiä tunteita tullessaan. En uskonut kenenkään pystyvän minua niin paljon koskettamaan. Ja Hän teki sen ihan helposti -omana itsenään.
Viime tapaaminen oli... viime vuonna :( Toki olemme joitain yhteyksiä pitäneet tänäkin vuonna, kovin vähän vain :( Kyllä Hän vapaa oli(on?) Ellei sitten, jonkinlaisia menneisyyden haamuja selän takaa kurkistellut(?)
Hämmästelen -tunteet ovat ihmeellinen asia, ajatukset sekaisin saavat ;)
Ovela tuo ajatuksesi edistymisestä :) -Että voisi edes harkita taka-askeleita :)
Toivotaan, että saat "kynnys" kysymykset järjestykseen. Siten että huomaat voivasi ajatella -että tässähän on jotain, mistä takapakkia ottaa voisi ;)
Edistymistä sinulle :)
ala saarnaamaan :) Olen varmaan pian itse siinä tilanteessa, että alan kuulla ympäriltäni, että: 'Meneppä jo kuule eteenpäin sinäkin elämässäsi...' Niinpä, eri asia on, että haluanko.
Käykö sinullekkin niin, että ihastuessasi palavasti (kuten meidän molempien tilanne nyt on), että mieleesi putkahtaa ajatus, ettet edes halua löytää ketään muuta rinnallesi juuri tällä hetkellä? Tarkoittaen, jos vaikka kavereiden kanssa lähtee istumaan iltaa, jossain vaiheessa joku sanoo, että tiedä vaikka sieltä löytyisi juuri se oikea tänä iltana sinulle.. Niinpä niin, siinä vaiheessa ulkonakäynti alkaa jo tuntua 'vastenmieliseltä'.. 'Paniikki' iskee -enhän minä halua löytää ketään muuta juuri nyt, haluan vain Hänet! Huh, toivottavasti ei ollut sekavaa.
Kuinka kauan tätä sinun Ihastumistaipalettasi on kestänyt? ;)
Aurinkoa päivääsi!
jo korvatulpat valmiina saarnaasi :)
Kovin oli kirjoituksesi, kuin minua. En voi sitä siis sekavaksi moittia :) Palavasti ihastuneena haluaisi löytää vain Hänet. Olen ulos iltaa istumaan, tänään lähdössä ja tiedän etten Häntä tule näkemään. Siten mielenkiinto iltaa kohtaan on ihan nollassa, jälleen kerran.
Onhan ihastumisia ollut ja mennyt aikaisemminkin, mutta tässä on jotain erityistä. Enkä ihastumista unholaan haluaisi saattaa, ennen kuin saisin edes selville, mikä Hänestä tekee sydämelleni niin merkittävän. Miksi juuri Hän?
Häneen "törmäsin" viime vuoden huhtikuussa. En helposti ihastu, siis vakavasti, sydämestäni. Mutta Hänen hymyn ensimmäisen kerran nähdessäni, tiesin että nyt minua viedään. Yritin olla rauhallinen, hillitty ja pitää edes jotenkin tunteet hallinnassa. Mutta se oli toivotonta -ihastuin ja pidin siitä tunteesta... Hänestä.
Mitenkä kauan itse olet ihastuneen raskasta "kelkkaa" perässäsi kiskonut? :) Ja mikä sinulla on edistymisen suurimpana esteenä?
Illan rientoihin matkaten.... Aaaaaarg :)
tällainen haluan-vain-Hänet-tunne ja sen mukaan käyttäytyminen on yleisempääkin ;) Tätä raskasta -tosin kuntoa kohottavaa 'kelkkaa' olen vedellyt perässäni vasta tämän vuoden alusta, niin, paukkupakkasista lähtien ;) Näin lumettomana aikana se onkin tuntunut raskaammalta.. Muistan ikuisesti Hänet ensi kertaa tavatessani -menetin puhekykyni ohella sydämeni :) Puhekyky on palautunut, sydämen ollessa edelleen omalla matkallaan tekemässä kotia?
Suurimpana esteenä edistymiselle, hmmm... se on se tavallinen. Kyllähän tiedät ;) kun uskaltaisi ja se torjutuksi tulemisen pelko. Jos se on mahdollista, niin mielellään kyllä nauttii sitten vaikka vain tästä tilanteesta? Tuohon ajatukseen ei kyllä saisi tuudittautua. Kun vain saisin murusenkin Hänen ajatusmaailmastaan koskien itseäni.
Palatakseni vielä sinuun, eiköhän sinun olisi jo aika nähdä Hänet jälleen kerran? Nimenomaan nähdä.. :) Oletteko eri kaupungeissa, kun 'tiedät' ettet tule Häntä näkemään yöelämässä?
Öitä toivottelen sinulle!
sitä mieltä, että kuntohuippusi on juuri nyt :) Voit siirtyä kunnon kohotuksesta jo itse suoritukseen ;) Mitä sanoit? -Paraskin puhuja, vai? :) Mutta tuohon tuudittautumiseen.. Pienikin askel on etenemistä ja vaikka tuuli olisi vastainen, niin -Ei taka-askeleita ;)
Onkohan tuo puhekyvyn menetys merkittäväkin asia? Ihastukseni sai puheripulin, ensi kertaa tavatessamme :) Kertoisiko se mistään mitään?
Kyllä, olen kanssasi samaa mieltä -ehdottomasti!!! Minun olisi aika Hänet nähdä :) Kahville istahtaa, vaikka tuhannen silmäparin valvovien katseiden alla. Haluaisin saada selville omat -sydämeni- reaktiot, jos näkisimme. Kaikkein eniten kuitenkin haluaisin tietää Hänen ajatuksiaan, tunteitaan.
Välissämme on kuitenkin myös kilometrejä. Viileä suhtautuminen keskustelu ja lähestymis yrityksiini, niin miten näkemisen saisin järjestymään? Olematta liikaa painostava? Haluten vain nähdä ja katsoa mitä tapahtuu..
kuntohuippu jo saavutettu, jaa-a, enpä tiiä. Sydänlihasta on kyllä taas harjoitettu, voi pikku raukkaa ;)
Älä välitä siitä minun puhekyvyn menettämisestäni, ihmisillä on vain erilaisia tapoja reagoida.. Ujoudestani huolimatta, uskallan jo puhua ympäripyöreitä Hänen kanssaan helposti :)
Tuon jälkeen mitä kirjoitit, voit todellakin kutsua itseäsi tuolla 'paraskin puhuja'-termillä ;) Sinähän olet sentään jo keskustellut Hänen kanssaan syvällisemminkin tai ainakin Hän tietää tunteesi -olenko ymmärtänyt oikein? Miten sen olet tehnyt? ;)
Tuo on kyllä hankala keksiä tapaamista toisen asuessa niin kaukana -mutta jos olet noin rohkea, niin eihän se tuota ongelmia sinulle? Meneppä kaveriporukallasi hänen tienoilleen yöelämään.. Yhteisiä kavereita teillä kenties.
Oletko mitään uutta saanut tietää Hänestä tai Hänen kuulumisiaan, kun olet niin kauan ollut 'erossa' Hänestä?
onko täällä enää ketään? Täällä on käynyt sellainen hauska, nokkela, fiksu ja palavasti ihastunut "kuntoilija" :) Tulin katsomaan, ettet vain ylikunnossa ole ;) Haaa.. sydänlihasta olit taas :) harjoittanut! Hmmm... Hienoa :) Ja tiedätkö, olet niin hauska ja fiksu persoona, että voit ihan varmasti puhua muutakin, kuin vain ympäripyöreitä ;) Jos vastakaiku omana itsenäsi keskustellessa on laimeaa, syy on vain vastaanottajassa :) Tsemppiä :)
Minäkö rohkea? Höh :) Olen toki keskustellut Hänen kanssa, mutta en syvällisemmin ja tunteistani Hän ei tiedä, kuin vähän pintaa. Olisko siinä ollut sitten jo tarpeeksi Hänelle? ;)
En ole mitään kuullut, pitkään aikaan :( Hän oli sellainen yksinäisten "retkieni" maaginen löytö. Kaikki kontaktit Häneen ovat ihan muualta, kuin yöelämästä ja kavereista, siksi yhteys sattumalta, on vaikeaa.
Mutta myönnän kyllä, että nyt olen paljon rohkeampi keskustelemaan ihastukseni kanssa, kuin aikaisemmin. Silloin olin niin hämmentynyt tunteista joita Hän sai aikaan.
Suorituskeskeistä viikkoa ;)
t. Paraskin puhuja.
ps. Vastausketju oli täynnä, taas ;)
-edelleen. Kiitoksia vaan kivoista kehuista : ) Niin, ympäripyöreitä tosiaan, sellaista se on, on se silti vaikeaa jutella mistä vaan Hänen kanssaan. On sillä vaikutusta jos Hän sattuu olemaan lähistöllä, sitä sattuu jopa vaikenemista jutellessa toisten kanssa kun aistii Hänet siellä kuuloetäisyydellä. Juttu saattaa lentää riehakkaasti ja nauru raikaa muiden kanssa -ja yks kaks kaikesta tulee väkinäistä.. mahtaako Hän huomata sen, huokaus.
Miten kestät tuota ettet Häntä näe, ole nähnyt niin pitkään? Kysympä vain.. Voi ei, se mahdollisuus on myös minulla edessäpäin, siellä jossain, huokaus.
Toivompa viikkosi edenneen kuten olet toivonut.
alkuun, on ollut kiva seurata tätä :o)
Nyt alkuun ;)