niin.. mulla on kai bulimiaa, okei on. Oon normaalipainonen, aikoinaan oli syömättömyyttä (ei ikinä hoidettu, paitsi äiti hössötti ja epäili mut ei sen enempää) ja nyt on enemmänki ahmimista ja oksentelua ja elämä kun ei jaksa enää kiinnostaa. mietin mitä väliä sillä olis jos sattuisin tipahtaan jostain katolta ym. mut toisaalta en halua! on mullaki vissiin oikeus elää, vaikka keskellä mettää.
anyway, mä haluisin apua, mut en tod! halua kertoa äitille, koska oon nyt normaalipainonen ja en halua et se menee hulluksi ja pakottaa mut syomään ja en sais liikkua ja sit se ei nukkuis eikä mitään.
asun suht pienellä paikkakunnalla, miten 17-v saa apua? toisaalta en haluis minnekkään lääkäriin tai terkkarille, koska ne nyt on semmosia, mieluummin terapeutille. mut miten yksin menisin..? en halua kertoo kaverille, koska se tuntus huomion haulta. ehkä voisin kertoo mun aikuiselle veljelle, mut ei olla superläheisii, nii miten sen vois kertoa? onko kellään mitään 'lähestymisvinkkejä'??
Pliis, iso kiitos jos joku vaivautuu auttaan!!
anyway, mä haluisin apua, mut en tod! halua kertoa äitille, koska oon nyt normaalipainonen ja en halua et se menee hulluksi ja pakottaa mut syomään ja en sais liikkua ja sit se ei nukkuis eikä mitään.
asun suht pienellä paikkakunnalla, miten 17-v saa apua? toisaalta en haluis minnekkään lääkäriin tai terkkarille, koska ne nyt on semmosia, mieluummin terapeutille. mut miten yksin menisin..? en halua kertoo kaverille, koska se tuntus huomion haulta. ehkä voisin kertoo mun aikuiselle veljelle, mut ei olla superläheisii, nii miten sen vois kertoa? onko kellään mitään 'lähestymisvinkkejä'??
Pliis, iso kiitos jos joku vaivautuu auttaan!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
oon ollu tällänen 'buliminen' nyt melkeen 2 v. syömisongelmia yli 4v. mut en ikinä oo ollu superlaiha, enkä ikinä oksenna (tai tuskin koskaan) oksenna normaalia ruokaa, aina joskus vaan (muutama kerta viikossa, joskus muutama kerta päivässä) ahmimisten jälkeen. ja seki vielä et haluan apua, mut haluan silti laihduttaa ja kuntoilla
sinulla olisi masennus taustalla?Hae ihmeessä itsellesi apua.Mene terveyskeskukseen,heillä on vaitiolo velvollisuus,eivät saa kertoa sinun asioista kenellekään.Voisit myöskin keskustella veljesi kanssa,jollet äidillesi halua kertoa.Terveyskeskuksesta antavat lähetteen ravintoterapeutille,jos pyydät,tietty mielenterveystoimiston kautta pääset terapiaan,jos katsovat tarpeelliseksi.Pidä itsestäsi huolta.
minulla on sama ongelma.olen laihtunut nyt puolessa vuodessa n.20kg.olen aiemminkin laihtunut yli20kg mutta kaikki tuli takaisin.haluan laihtua vielä sillä en ole vielä tarpeeksi laiha.joskus minulla saattaa tulla kamalia kohtauksia jolloin ahmin kaapista kaikkea mitä löytyy.sen jälkeen on ihan kamala olla.kohtauksien aikana en hallitse itseäni ollenkaan.joskus oksenna mutta siitä tulee niin pahasti kurkkukipeäksi että aina en tee sitä.mutta useimmiten olen sitten syömättä mitään 1-3 päivää.nyt olen sitten alkanut miettiä että onkohan minulla bulimia?on olemassa ihmisiä joilla on oikeasti bulimia ja tarvitsevat oikeaa apua,en minä.haluan myös jatkaa laihduttamista ja siksi en kerro kenellekään ajatuksiani.jos joku samanhenkinen haluaa jutella niin pistä tänne viestiä niin voisimme ehkä vaihtaa maileja.olsi kiva jos olisi olemassa joku jonka kanssa vaihtaisi ajatuksia.hyvää loppukesää kaikille!
Sinustakin olen huolissani, kuten useista muista näistä keskustelijoista.
Olis tosi tärkeää oikeesti kaikkien ymmärtää, ettei syömättömyys ja oksentelu ole normaalia. Sellainen on aina merkki siitä, että on sisäisesti paha olla.
Mikä Sinua painaa? Olen sitä mieltä, että Sinun olisi hyvä jutella huonosta olostasi jonkun kanssa. Tarvitset apua, vaikka et sitä ehkä tällä hetkellä myönnä. Älä enää jatka laihduttelua, se ei johda muuhun kuin pahaan oloon. Puolessa vuodessa 20 kg:n painonpudotus on aivan liikaa. Olen huolissani terveydestäsi.
Haethan apua. Jollei Sinulla ole ketään läheistä, jolle puhua, voit hakeutua terkkarille tai terveyskeskukseen, josta saat apua ongelmiisi.
Jaksamista!!
Tietysti Sinulla on oikeus elää! Ja myös oikeus saada apua. Sitä on vain pyydettävä.
Kerro vain rohkeasti esim. veljellesi, miten asiat ovat. Kyllä hän varmasti ymmärtää. Tai mene terkkarin luokse tai terveyskeskukseen, ei sinun ole pakko kertoa äidillesi, jos et halua. Kaikki äidit aina hössöttävät, mutta se on merkki siitä, että he välittävät.
Sun olis hyvä kuitenkin puhua jollekin. Olkoon sitten terapeutti tai joku muu. Tsemppiä!! Hae rohkeasti apua, sitten helpottaa.