Hirveimmät matkamuistot??

on pari pienta tapahtumaa jotka muistan pahimpana kohtauksena ulkomailla ollessani.

no, eka tapaus tapahtui noin 4 vuotta sitten kun asuin jonkin aikaa lontoossa. menin kaverini kanssa kylaan eraalle kavereilleni. no, aika kului ja minun oli sitten aika lahtee kotiin. menin metroasemalle, ja jostain syysta ei metroa sitten kulkenutkaan niin myohaan. jouduin paniikkiin.
kavelin eraan nuorenmiehen luokse, joka oli kanssa menossa metroon, joka ei enaa kulkenut siihen aikaan. menimme sitten yhdessa ulos katsomaan mihin linja-autioon menisimme, han kun oli menossa "suunilleen" samaan suuntaan kuin mina. han kysyi kuskilta menisiko se bussi sinne missa mina asuin, ja kuulemman kuski sanoi sen menevan. no, menimme istumaan toiseen kerrokseen aivan etummaiseen penkkiin, jotta nakisimme hyvin. aikaa kului ehka noin 10-15 minuuttia, ja tama mies jai omalla pysakilla pois kun mina jatkoin matkaa.
aikaa oli vierinyt noin 30 min. kun aloin ihmettelemaan etta olin ainoa matkustaja ylhaalla (joka ei koskaan tapahdu). sitten kuski sammutti valot bussista, ja siella oli aivan pimeaa. suorastaan juoksin alakertaan ja menin kuskin luo, kysymaan missa olemme koska tiesin ettemme ole minun bussipysakilla. han sanoi taman pysakin olevan paatepysakki, ja ettei sen bussin ole edes tarkoitus menna sinne mihin mina halusin menna. han sitten neuvoi tien oikealle pysakille. oli aika kolkkoa kavella yksin keskella yota lontoon slummikaduilla. nain pari jengia. pelotti ihan tajuttimasti. onneksi se oikea bussi tuli melkein heti kun olin saapunut pysakille.

toinen "tarina" on rodokselta jossa olin vuosi sitten tatini kanssa. no, menin paivan retkelle kiertamaan laivalla pienia saaria siina ymparilla. aiemmin osa suomalaisista turisteista sanoi etta saatiedote oli luvannut myrskya. no, sille retkelle lahdettiin kuitenkin ajatellen sen olevan vain tavallista kovempaa tuulta. menomatka sujui ihan hyvin.
sitten kun poikkesimme eraalle saarelle (symi), alkoi tajuton tuuli. se heitteli ravintoloiden muovituoleja ulkona yms. laivamme lahti takaisin rodoksen saarelle 3 tuntia aikasemmin kuin sen oli tarkoitus taman tuulen takia joka yltyi koko ajan.
no, laiva keinui kuin kehto ja ihmiset alkoivat pelkaamaan. tilanne tuli siihen pisteeseen, etta aallot loivat kannelle ja ihmiset oksentelivat ja itkivat. itse pidin eraasta tangosta kiinni, koska pystyssa siella ei olisi pysynyt ilman kiinnipitamista. valilla istuin alas koska jalkani olivat vasyneet. istahdin, ja tuolini lahti liukumaan pitkin kantta. en ole koskaan ollut merisairas, vaikka olen ollut melko keinuvissa laivoissa, mutta talla kertaa todellakin vatsaani vaanteli ja pelko hiipi puseroon. kerran kavin vessassa, ja siella olleet 3 lavuaaria olivat taynna oksennusta. tama kokemus on todellakin kaikken kammottavinta mita minulle on koskaan tapahtunut! pelkasin todellakin laivan joko uppoavan koska aallot tulivat sisalle, tai sitten aallot loisivat laivan rikki. ne todellakin paukkauttelivat kunnolla. yksi suuri aalto loi laivan karkea niin, etta kuului sellanen aani, aivan kuin laiva olisi hajonnut ja ihmiset kiljahtivat. no, ihmeen kautta selvisimme satamaan, ja siella paikalliset ja muut ihmettelivat miksi laiva oli siina kelissa lahtenyt merelle.

..ssa entisen itäsaksan puolella viime kesänä mentiin kuumalla ilmalla järvenrantaleirintäalueelle. Ja huh, järvi oli kokonaan vihreän liman peitossa. Ei tässä kaikki. Kohta tuli Ossiperhe ja pystytti oman telttansa meidän telttaan kiinni. Me häivyimme ja itäsuunta on pannassa seuraavat kymmenen vuotta. Että niin.

Käännyimme autolla suoraan keskelle hautajaissaattuetta jossa haudattiin mielenosoituksessa kuolleita mustia.

Kun mustista koostuva hautajaisväki huomasi, että autossamme oli valkoihoisia, alkoi sataa kiviä ja tiiliä. Kaasuttaessamme karkuun ammuttiin vielä peräämme sillä seurauksella, että vuokra-autoon tuli 2 osumaa, toinen takalokariin ja toinen rekisterikilpeen.

Kävin pari vuotta sitten Jamaicalla, hetken mielijohteesta. En ole henkisesti sen ahdistavampaa matkaa kokenut.

En saanut olla hetkeäkään rauhassa, jos poistuin hotellihuoneestani. Kun kävelin kadulla, joka ikisen auton ikkunasta huudeltiin perääni, ja jokainen mies, joka näki minut kadulla, lähti perääni ja yritti keskustella. Vaikka seisoin hotellin pihalla, ohikulkevat miehet olivat koko ajan kimpussani. Pippeleitä haluttiin esitellä, jotta olisin halunnut lähteä mukaan. Hotellin respassakin varoiteltiin, että jos joku saa tietää missä huoneessa olen, niin ikkunasta voidaan tulla yöllä sisään. Nukuin hiuslakkapullo ja hengari yöpöydälläni. Kapakassa tuli aina joku helvatun tyyppi keskustelemaan. Poliisitkin vinkkailivat silmillään. Ja kun en halunnut seuraa, nimiteltiin rasistiksi ja oltiin vihaisia. Aina kun astui hotellihuoneesta ulos, oli ahdistavaa.

En käyttänyt paljastavia vaatteita, en pyrkinyt herättämään huomiota. Mutta - olin nainen. Se riitti.