Missä iässä aloit kadehtia?

Aloitin heti synnytyslaitoksella kun viereisen sängyn äidillä oli paljon paremman näköinen pinppi kuin minun äidilläni.
Ajattelin silloin ensimmäisen kerran että asiat on jaettu aivan väärin tässä maailmassa ja silloin minusta tuli kateellinen.
Nykyään kadehdin kun naapuri on niin paljon fiksumpi että on saanut hyvän ammatin ja voi juoda parempia viinoja kuin minä.
Luulen että muiden paremmuus ja minun kateuteni johtuu puhtaasti omasta huonoudestani.

Olisiko ollut 14 vanhana kun kaverit sai mopot.
Uutta Monkeytä, Pv50 ja Tigeria.
Katselin sitä ajokortti-ikään asti ja kun sain vanhemmilta uuden ja kalliin auton, päätin etten ikinä enää tunne olevani muita huonompi.
Harmitti enkä syytä vanhempiani siitä ettei heillä ollut silloin kun olin 15v rahaa niin paljon mitä hetkeä myöhemmin ja sen jälkeen.
Köyhyys on toisten juttu, olen jatkanut vanhempieni työtä ja vähissä on tilanteet että tunnen olevani vähemmän mitä muut taloudellisesti ja näyttämisessä että hyvin menee.
Kateudesta pääsee siis myös eroon.

Mitähän kadehdittavaa aloittajalla on? Mielenterveysongelmat? Köyhyys? Yksinäisyys? Pahansuopaisuus?

Olen ruotsalaisille kateellinen, niillä on niin paljon parempi itänaapuri, kuin mitä meillä on. Aloittajalle en ole kateellinen. Jos tuollaiset asiat pyörii päässä päivästä toiseen, on elämä todella surkeaa.

🤪🤪🤪🤪

Jokainen terve ihminen on ollut joskus kateellinen. Kateus ei siis koske aloittajaa.

Missäs iässä sinä aloitit kateellisista murehtimisen?

Mitä pahaa kateudessa lopulta on?

Etkö ole ajatellut sitä, että sääliä saa ilmaiseksi, mutta kateus täytyy ansaita?

Kuuden vanhana.

kolmen viikon vanhana olin ensimmäisen kerran tosi kateellinen.