- Miia, oota! kuulin Peten huutavan takanani. En kuitenkaan pysähtynyt. Tiesin mitä asiaa Petellä olisi. Pete haluaisi sopia "pienen" riitamme. Olimme jälleen riidelleet siitä kuinka Pete haluaisi huijata muita jätkiä, koska he kuulemma himoitsivat minua. Minulle se oli aivan sama että huijaako Pete muita jätkiä vai ei, mutta kunhan asia ei liittyisi minuun. Mutta minun piti olla tässä se päähenkilö; minun piti huijata jätkiä, saada ne ensin rakastumaan minuun ja sitten dumpata ne, mutta en viitsinyt.
- Víttu Miia, oota nyt! tällä kertaa pysähdyin ja käännyin kohti Peteä ja katsoin sitä suoraan silmiin. Petellä oli todella kauniit silmät. Ne olivat pähkinän ruskeat ja niitä voisi katsoa vaikka kuinka kauan. Peten hiukset olivat aivan mustat ja geelillä nostettu pystyyn. Petellä oli semmoinen valkoinen hihaton paita ja Broxin mustat housut.
- Mitä nyt, tiuskaisin Petelle kun huomasin tämän katsovan minua huvittuneena. Peten suupielet nykivät ja hänellä näytti olevan vaikeata pidätellä nauruaan.
- Sää suostut, Pete sanoi ja hymyili minulle. Mistähän sekin sen tiesi? Kyllä minä tiesin että Pete tunsi minut paremmin kuin kukaan muu. Minä olin meidän perheen ainoa lapsi ja kotona en juurikaan viihtynyt. Äidillä ja isällä oli jokin oma liikekeskus ja he olivat aina töissä. Välillä minusta tuntui kuin he eivät olisi muistaneetkaan minua. Peten olin tavannut joskus monta vuotta sitten kaupungilla kun olin "joutunut" tappeluun. Tai kaikki sanoivat että minä jouduin tappeluun, mutta minä pidin tappelemisesta. Se oli oikeastaan harrastukseni. Yksi niistä. Minulla oli oikeastaan vain kaksi harrastusta; hevoset ja tappelut. Tallilla olin käynyt monta vuotta, varmaan 8 vuotta. Pete ei voinut ymmärtää sitä.
- Jaa, no voihan se käydäkin, sanoin Petelle ja hymyilin. - Mutta kuka on ensimmäinen uhrime? kysyin ja mietin jo jätkiä ketkä tunsimme.
- Jere, Pete sanoi ja hänen hymynsä leveni. Jere?!?
- Mutta Jerehän vihaa mua muutenkin. Sitä paitsi se on vaarallinen, sanoin. Todellakin Jere on vaarallinen, sillä on aina puukko mukana. Pari kertaa on puukottanut ihmisiä. Jere oli tallin omistajan poika, joka ei talleilla juurikaan viihtynyt. Minua hän vihasi. Huuteli minulle aina kuinka pukeuduin NIIN huonosti. En ikinä sanonut hänelle mitään, koska pelkäsin käyväni hänen kimppuunsa.
- Miten pystyisin edes lähestymään häntä? Tallilla se ei käy ja musta se ei tykkää, totesin ja Petellä oli jo suunnitelma.
- Noh, ensin mä hoitelen asioita, eli puhun vähän sen äitille sitteen...
Istuin sängylläni ja odotin Peteä. Peten piti tulla luokseni kertomaan, että oliko hän saanut taottua järkeä Jeren äidin päähän. Suunitelman mukaan Pete meni ehdottamaan Päiville, Jeren äidille, että valitsisi minut Jeren seuralaiseksi tallin vuosijuhlaan. Perusteluina Pete käyttäisi kauneuttani ja hyvää hevostaitoa. Kauneuttani? No jaa, olihan minun pakko myöntää olevani ihan kaunis, silloinkun vaan halusin. Minulla oli vaaleat melko pitkät, heuskasti leikatut hiukset ja siniset silmät. Olin pitkä ja hoikka ja minä olin oikei tyytyväinen ulkonäkööni.
Ulko-ovi kävi ja nousin seisomaan. Oveni auvautui ja Peten pää kurkisti huoneeseeni. Peten silmät sädehtivät ja silloin tiesin sen onnistuneen.
________________________
Mikäli tykätään niin lisää tulee.. Mutta jos ei niin... :D
Vaarallinen pari
5
551
Vastaukset
- pauliina
aivan ihana novelli..
- nallukka_89
Olimme Peten kanssa sopineet, että olisimme sisaruksia, jotka olivat juuri löytäneet toisensa. Aika naurettavaa sinänsä, mutta se näytti toimivan. Seuraavan viikon kaikki päivät maleksin tallilla ja yritin tiedustella että millainen tuo Jere on. Kukaan ei tiennyt siitä mitään. Tytöt sanoivat että Jere oli oikein komea mies ja jätkät käskivät unohtamaan sen ja harkita vaikka itseään.
Lopulta kaksi päivää ennen tuota vuosijuhlaa, Päivi käski minun tulla asuntoonsa. Kävelin reippaasti sisään ja huomasin kuinka Jere istui siinä keittiön pöydän ääressä ja oli kuin myrkyn merkki. Huomasin että Jere heilutti puukoa kädessään.
- Jaa että puukko.. Leikitäänkö? kysyin Jereltä ja kun Jere katsoi minua loihdin kasvoilleni ilkikurisen hymyn.
- Mitä sä täällä teet? Menisit nyt talliin hoitamaan kopukoita ja mee sit johonkin kosmetologille ja kampaajalle, jos mun kanssa meinaat sinne juhliin tulla, Jere sanoi ja nousi ylös.
Illalla olin Petellä ja makasin hänen kainalossaan. Pete silitti hiuksiani ja katsoi L- koodia televisiosta. Ohjelman loputtua Pete sulki TV:n ja kiepsahti päälleni ja suuteli hellästi huuliani ja siirtyi siitä kaulalle ja siitä taas...
Aamulla heräsin puoli yhdeksältä kun Pete suuteli niskaani. Nousin istumaan ja kiersin peiton alastoman vartaloni ympärille. Menin suoraan suihkuun. Oli ihanan virkistävää kun villeä vesi valui vartaloani pitkin. Kymmenen minuutin kuluttua tulin ulos suihkusta ja kohtasin Peten kasvot. Kiljaisin säikähdyksestä.
- Mitä hemmettiä sä oikeen kiljut, Pete kysyi ja katsoi minua ihmeissään.
- No mitäs itte säikyttelet, esitin vastakysymyksen. Siiryin Peten ohitse ja menin hänen huoneeseensa. Pete seurasi minua ja tarttui käsivarteeni. Kun käännyin katsomaan tätä niin hänen silmänsä olivat aivan oudot. Niistä kuulsi epätoivo, joka ei todellakaan ollut Peten tapaista.
- Mikä sua vaivaa?!? tiuskaisin ja Pete laski katseensa maahan ja huomasin kuinka Peten poskelle valui kyynel. Voi víttu, mitä se nyt tekee? Munkan tässä pitäis olla tommonen. Mähän sen Jeren kanssa olin menossa juhliin.
- Rakas.. Kerro mikä sulla on, sanoin ja nostin Peteä leuasta, niin että pystyin katsomaan Peteä silmiin.
- Huominen vaan, Pete sanoi ja pyyhki kyyneleensä hihaan. Aivoni raksuttivat ja luulin että Pete kuuli sen koska sanoi minulle että kaikki menee hyvin. Yritin vääntää naamalleni hymyä ja vastata myöntävästi, mutta sain vaivalla suustani tulemaan pienen ynähdyksen.
Kävelin vaatteitteni luokse, jotka olivat ympäri Peten huonetta eilisen jäljiltä. Peten huone oli muutenkin niin sotkuinen; vaatteita joka puolella, tavaroita hujanhajan, Julisteen roikkuivat epämääräisesti seinällä ja iso parisänky petaamatta.
- Siivoisit vaikka huonees tänään, niin olis mukavampi olla täällä, sanoin ja naurahdin perään. Puin nopeasti päälleni ja lähdin kävelemään kotia kohti.
Kävelin kaupungin läpi ja kävelin niin unelmissani, etten huomannut kuinka joku tuli minua vastaan. Pian huomasinkin olevani selälläni maassa. Nousin nopeasti ylös ja katsoin yllättyneenä eteeni ja näin Jeren.
- Älä nyt noin yllättynyt ole, Jere vain tokaisi. - Hanki sitten joku nätti asu sinne juhliin.
- Joo, mä käyn ostamassa uudet farkut tänään, sanoin ja jatkoin matkaani. Mietin iltaa, tänään se sitten alkaisi; minun ja Peten peli, vaarallinen peli.
Kotona ei ollut ketään, en ollut siitä yhtään yllättynyt. Menin huoneeseeni ja annoin katseeni kiertää ympäri huonettani, olin oikein tyytyväinen siihen. Huoneeni oli aika pieni. Siellä oli mahonkinen uusi kirjahylly, leveä parisänky, pieni valkoinen sohva ja valkoinen koulupöytä. Hyvien bändien ja komeiden miesten julisteita oli seinilläni. Yksi seinistäni oli pelkästään vaatekaappeja. Koska peheelläni oli oma liikekeskus, nin olimme aika varakkaita ja minulla oli useita mekkoja ja juhlapukuja. Siirryin vaatekaapin eteen ja riisuin farkkuni ja paitani ja avsin vaatekaapin oven. Se oli liukuovi, jonka voi avata kokonaan ja sen sai myöskin lukkoon. Sinne voi piilottaa ystävänsä, jos panniikki iskee.
Mietin mitä laittaisin päälleni. Päädyin kuitenkin mustaan minihameeseen ja valkoiseen toppiin. Aukaisin hiuseni ja menin harjaamaan ne. Onneksi ne oli kerroksittain leikatut, niin ne näyttivät paljon hienommilta. Pöyhin niitä hieman ja menin takaisin huoneeseeni meikkaamaan. Laitoin aika kevyen meikin; vähän puuteria ja ripsiväriä. Olin oikein tyytyväinen. Sitten kengät. Laitoin valkoiset korkokengät ja sujautin mustaan käsilaukkuuni rahapussin, puhelimen ja tupakkiaskin. Astuin ovesta pihalle. Onneksi asuimme aivan keskustassa, niin ei tarvitse kävellä niin paljoa.
Kävelin suoraan lähimpään ostoskeskukseen ja nautin kuinka kiinnitin jätkien huomion. Suorastaan liidin mekkojen luokse ja huomasin heti vaalean sinisen lyhyehkön mekon, kävin sovittamassa sitä ja otin sen kainalooni. Kun olin alusvaate osastolla, niin huomasin tutun hahmon, Peten. Mitäköhän sekin täällä teki.. Pete näytti huomaavan minut ja tuli samantien luokseni.
- Moi, Pete sanoi iloisesti.
- Mitä sä täällä teet? kysyin vaistomaisesti. Vihasin kun minua suerattiin.
- Tulin katsomaan mitä sä ostat, Pete vastasi tyynesti ja yritin tulkitä hänen kasvojaan mutta niissä pysyi tuo sama virnistys.
- Enkö mä osaa ostaa sun mielestä oikeita vaatteita, kyysin loukkaantuneena siitä että Pete ei luottaisi minun makuuni.
- Osaat, mutta Jere kuulemma on oikea naistenmies ja kaataa likkoja työkseen. Älä ota mitään kovin hyvännäköistä, ota vaan jotain tavanomaista. Älä nyt ainakaan tota sinistä ota. Aivan liian avonainen, Pete selosti.
- Aha, tyydyin sanomaan. - Mä nyt kuitenkin otan mitä otan. Muista että tää oli sun idea. Sehän on vaan helpompaa että se on naistenmies.
Pete katsoi minua tyrmistyneenä ja lähti harppomaan poispäin. Kuulin kuinka Pete kiroili isoon ääneen ja tiesin että Petekin tulisi sinne juhliin.
Viimein olin kotona. Kello oli jo viisi ja Jere tulisi hakemaan minua autollaan yhdeksältä. Olin ostanut vaaleansinisen mekon, valkoiset korkokengät, valkoisen laukun, ison risti-kaulakorun, valkoiset hansikkaat, korvakorut, meikkejä, valkoiset rintaliivit, joissa oli läpinäkyvät olkaimet ja vaaleansiniset stringit.
Kävin nopeati suihkussa ja kuivasin hiukseni föönillä. Laitoin hiukset ponnerille ja nostin ne ylös. Meikkasin hartaasti ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Kello oli jo kahdeksan ja menin nopeasti huoneeseeni. Riisuin aamutakkini ja heitin sen lattialle puin nopeasti vaatteet päälleni ja laitoin hajuvettä. Otin laukun ja korkokengät mukaani ja juoksin rappuset alas. Menin kylpyhuoneeseen ja harjasin hiukseni, laitoin niihin muotovaahtoa ja pöyhin niitä vähän. Laitoin korkokengät jalkaani ja laitoin laukkuuni rahapussin, tupakkiaskin ja puhimeni.
Kello oli jo viitä vaille yhdeksän kun sain Jereltä viestin: "Auto meni rikki. En pääse kemuihin. Sori. ~Jere" Tuohduksissani lähetin Jerelle:"No mää tuun hakeen oota siinä pihassa. ..Miia.."
Onneksi minulla on oma auto. Nappasin nopeasti avaimet ja otin valkoisen pitkän nahkatakin. Kiiruhdin autotalliin ja aukasin nopeasti Audini ovet. Onnekseni Pete oli hieman "ehostanut" sitä. Se oli vaalean vihreä ja kyljissä ja oli punaiset tribal- kuviointi. Takalasit oli tummennettu ja autossa oli kunnon poppivehkeet. Käynnistin auton ja Peruutin tielle. Laitoin Apulannan soimaan ja kaasutin kohti Jeren taloa. Pysäytin auton Jeren eteen ja aukaisin oven. Jere vain seisoi pihalla ja katsoi noilla sinisillä silmillään minua.
- No tuutsä? kysyin ja näytti aivan kuin Jere olisi vasta nyt havahtunut. Jere nousi autoon. Hänellä oli oikein hieno musta puku ja kravatti. Olimme aivan hiljaa jonkun aikaa.
- Vítun hieno auto sulla, Jere sanoi ja minä vain hymyilin. Aukaisin ikkunan ja otin laukustani tupakin ja sytytin sen.
- Ai sä poltat, Jere sanoi hämmöätyneenä. - Mä en tiennyt.
- On paljon muutakin mitä sä et tiiä, tyydyin sanomaan. Parkkeerasin auton näyttäväti hotellin etee, jossa juhlat pidettiin. Nämä juhlat olivat kaupungin suurin juhla, joka televisiotiin ja lehdistökin oli paikalla. Juhlissa valittiin näyttävin pari ja muuta sellasita tylsää.
Jere nousi autosta ja sanoi menevänsä valmistautumaan. Tiesin joutuvani ainakin hetkeksi valokiilaan, koska kaikki parit esiteltiin erikseen lavalla.
Minäkin nousin ylös ja lukitsin ovet. Kävelin hotellin aulaan ja pyysin avaimet varaamaani huoneeseen. Kavelin rappuset ylös ja aukaisin oven. Huone oli oikein tilava.
Jos tämä ilta menee hyvin niin saatan päästä huomiseen VIP- tilaisuuteen, jossa käydään jotain bisneksiä tallista. Juhla oli jo alkamassa ja juoksin nopeasti alas juhlatilaan. Menin sermin taakse ja kohtasin monta uteliasta katsetta, useimmat olivat jätkien ja minä hymyilin, niin että valkoiset hampaani vain loistivat. Viimein löysin katseellani Jeren. Jere jutteli jonkin parin kanssa. Tuo jätkä näytti niin tutulta ja tunnistinkin sen, se oli Pete. Hymyni hyytyi ja Pete huomasi minut. Pete loi minuun murhaavan katseen ja Jerekin katsoi mikä nyt noin kauheata on. Minut huomatessaan Jere Katsoi minua vain silmät pyöreinä. Loihdin kasvoilleni viettelevän hymyn ja astelin takamus keikkuen Jeren luokse.
- Sä oot kaunis, Jere kuiskasi korvaani ja minä kihertelin vieressä.
- No mutta mitäs sisko? Pete kysyi turhaan painottaen "sisko"- sanaa.
- No ei mitään ihmeellistä. Mutta kukas tämä neiti on, kysyin ja katsoin blondia tyttöä ja huomasin kuinka Pete käsi oli hänen lanteillaan.
- Jaa, tää on Maria. Sää tunnetkin sen. Sä löysit se silloin kun... Kyllä sä tiiät, Pete sanoi. Niin, kyllä minä muistin. Löysin Amandan ja Peten sängystä kun olimme seurustelleet vuoden. Silloin olin ostanut aseen ja alkanut harrastamaan ammuntaa ja jousiammuntaa. Kostoksi se kai oli tarkoitettu, mutta anteeksihan minä Petelle annoin, ja harrastuksetkin jäivät. Mutta minulla on yhä tuo ase.
- Juu, kyllä muistan, sanoin ja Amanda katsoi minua vihaisesti.
- Mentäskö jo? kuiskasin Jeren korvaan ja lähdimme astelemaan kohti baaria. Huomasin kuinka Jeren käsi eksyi lanteilleni. Minä tunsin olevani onnellinen.- minä
joo tuo oli hyvä lisää vain!!
- nallukka_89
Istuimme Jeren kanssa nurkkapöydässä. Jere selitti koko ajan jotain elämästään, mutta en voinut keskittyä. Pete oli seurannut minua Amandan kanssa baariin asti ja se häiritsi minua. Miksi juuri Amanda? Eikö Pete ajatellut yhtään, miten vaikeaa tämä olisi minulle? No ei tietenkään, ei Pete sellaista ajatellut. Pete ajatteli vain omaa parastaan ja nyt vasta minä tajusin sen.
- Miia, mitä sä ajattelet siitä? Jere kysyi. Käänsin katseeni Jereen ja hän näytti niin söötiltä kun katsoi minua sinisillä silmillään, vaaleat hiukset sekaisin ja musta puku päällä. Minun teki mieli suudella tätä. Suudella ja taluttaa hänet hotellihuoneeseeni. Pakotin kuitenkin hillitsemään itseni.
- Joo, aivan, sanoin ja hymyilin Jerelle.
- Sä et kuuntele mua, Jere sanoi ja naurahti pienesti.
- En niin, sanoin ja katsoin Jereä syvälle silmiin ja yritin tulkita niitä, mutta ne olivat vain jäänsiniset.
- Sä oot kaunis Miia. Sä oot niin ihana. Mä haluaisin suudella su..., Jere ei saanut sanottua lausettaan loppuun kun puhelimeni soi. Ruudussa vilkkui "Pete".
- No? vastasin aivan normaalististi. Suljin pian puhelimen. Jere katsoi minua tutkivasti.
- Kuka se oli? Jere kysyi ja näytti hetken huolestuneelta.
- Sori, mun täytyy mennä. Nähään, huikkasin ja nousin pöydästä. Kuulin kuinka Jere huusi minua vielä. Kävelin nopein askelin pois baarista ja Pete odotti minua aulassa. Pete näytti hieman närkästyneeltä. Kävelin Peten ohitse ja riuhtaisin käteni irti kun Pete yritti tarrata siihen kiinni. Kun pääsin ulos, niin pysähdyin ja istuin penkille. Sytytin tupakin ja nostin katseeni Peteen joka vain seisoi siinä tuppisuuna. Minua alkoi tympimään koko tilanne ja imin nopeasti tupakin loppuun ja stumppasin sen. Nousin seisomaan ja katsoin Peteä suoraan silmiin.
- No? tiuskaisin.
- No mitä? Pete tiuskaisi takasin. Huomasin että Pete ei aikonut selittää miksi minun piti tulla tänne, pois Jeren luota tai miksi hän tuli juhliin ja ylipäätään seurasi minua tai miksi hänellä oli Amanda mukanaan.
- Sulla ei oo mitään sanottavaa mulle? varmistin ja Pete pudisti päätään. Tuhahdin vain ja kävelin takaisin hotelliin. Jere odotti aulassa ja katsoi minua kummastuneena.
- Miia...
- Haista víttu, huusin ja juoksin rappusiin. Juoksin nopeasti rappuset ylös huoneeni ovelle ja aukaisin sen nopeasti ja pujahdin sisään. Riisuin samantien vaatteeni huomasin samassa että käsilaukkuni oli jäänyt johonkin. Minua vítutti muutenkin niin paljon, etten jaksanut välittää vaan menin suihkuun ja olin siellä kauan. Kun tulin pois niin kello oli kymmenen, vasta. Minua ärsytti Pete vieläkin niin paljon että ajattelin mennä ajelemaan johonkin. Meikkasin uudestaan ja vedin alusvaatteet päälleni. Juuri kun olin saanut stringit jalkaani, niin joku koputti ovelleni. Varmaan Pete, toivottavasti. Ovasin oven selkosen selälleen ja huomasin Jeren hämmästyneen katseen. Ohikulkijat katsoivat minua kummastuneena. Käännyin ympäri ja pyysin Jereä peremmälle. Vedin ihonmyötäiset farkut jalkaani ja topin päälleni. Harjasin hiukseni ja tarkistin meikkini. Olin juuri lähdössä kun muistin rahapussini.
- Mihin sä meet? Jere kysyi hiljaa.
- Itsemurha reissulle, sanoin ja muistin laukkuni.
- Voi páska, huusin ja Jere näytti huvittuneelta.
- Mikäs pikkusella on? Ettei vain käsilaukku olisi hukassa? Jere kysyi ivallisesti. Huomasin kuinka Jere roikotti kädessään jotain valkoista; käsilaukkuni.
- Voisitko antaa sen mulle? kysyin niin nätisti kuin vain pystyin.
- Toki, jos saan pusun. Saanko? Jere ilmiselvästi nautti epätoivostani.
- Et. Et todellakaan.
- Sitten et saa laukkua, Jere hymyili ivallisesti.
- Ei se haittaa. Meen hakeen Peteltä rahaa, hymähdin ja astuin lähemmäksi ovea.
- Peteltä? Se meni sen Amandan hotellihuoneeseen, heti kun sä lähdin sieltä ulkoota. Ootko sä niinkun Peten kanssa vai? Jere sanoi voitonriemuisena. Sydämeni oli pysähtyä. Amandan kanssa?!? Voi víttu.. Mitä mä nyt teen? Peten luokse mä en enää suostu palaamaan. Käännyin kohti Jereä ja astelin hänen luokseen. Otin Jeren niskasta kiinni ja painoin huuleni hänen huulilleen ja nappasin samalla käsilaukkuni. Irroittauduin Jerestä nopeasti ja käännyin kannoillani. Astelin ovelle ja astuin hotellin käytävään. Silloin muistin että Amandan huonehan oli aivan oman huoneeni vieressä. Silloin päähäni iski kerrassaa "mahtava" ajatus. Menin viereisen oven taakse ja koputin. Kuulin supinaa ja askeleita. Pian Amanda aukasikin oven.
- Onko Pete, kysyin.
- Ei oo. Sori.
- Kulta, kuka siellä on, kuului tuo hyvin tuttu ääni. Änkesin sisälle ja näin Peten peitto vyötäröllään. Jähmetyin paikalleni.
- Miia.. Ei tää oo sitä milt... En jaksanut kuunnella enempää vaan käännyin ja näin Jeren takanani. Jere yritti laittaa kätensä olkapäilleni, mutta sihahdin vain ja iskin häntä hetken mielijohteesta nyrkillä suoraan naamaan.
- Haista víttu, Pete, huusin ja juoksin pois. Kuulin taas kuinka joku huusi minua ja se oli jälleen Jere. Kävelin nopesti pois hotellista ja etsin katseellani autoani. Se oli helppo huomata muitten autojen seasta.
- Víttu, Miia... Oota nyt vähän, Jere juoksi ja tarttui käsivarteeni. Pysähdyin, mutten kääntynyt katsomaan häntä.
- Saanko mä tulla mukaan, Jere kysyi varovasti. Kai se odotti että sillä on nyrkki taas naamassa. Nyökkäsin. En kyennyt sanomaan mitään. Kävelimme autoni luokse ja avasin ovet. Istuimme autoon hiljaisuudessa. Minä en halunnut puhua ja Jere ei kait uskaltanut.
Käynnistin auton ja rokki alkoi heti soimaan. Aukaisin ikkunan ja kaasutin pois hotellin pihasta. Sytytin tupakan ja sivusilmällä huomasin kuinka Jere laittoi turvavyön kiinni.
Pelkuri ajattelin ensimmäisenä. Niin kova poika olevinaan ja pelkäsi minua.
- Etkö sä laita turvavyötä? Jere kysyi huolta äänessään. Katsoin Jereä silmiin ja naurahdin pirullisesti.
- Mähän sanoin tulleeni itsemurha matkalle.
- Voi víttu!! Katto etees!! Jere huusi kun ajoimme keskellä tietä. Ajoin omalle kaistalleni. "Hiljaista", ajattelin ja painoin kaasua. Lasissa reilut 130 km/h.
- Hidastaisitko? Jere kysyi ja hänen äänensä oli vähän itkuinen. Hämmästyin hieman. Mutta painoin vain lisää kaasua.
- Pelkäätkö sä mun kyydissä, kysyin ivallisesti. Jere ei sanonut mitään, katsoi vain ulos.
- Sulla ja Petellä oli sit jotain, Jere sanoi äkkiä. Purin huultani ja käännyin mootoritielle. Laitoin turvavyöni kiinni ja painoin kaasua. Lasissa oli jo melkein 150km/h. Päätin hidastaa ja ajoin nyt vain 120km/h.
- Kyllä mä tiesin että te ette ollut sisaruksii. Mikset sä sanonut mitään? Tai no älä vastaa...
Ajoin hiljaisuuden vallitessa ja parin tunnin ajon päästä Jere alkoi kyselemään että milloin käänytään takaisin.
- Voi víttu, Miia. Mä en aio olla täällä koko yötä. Hélvetti käännytään jo! Jere huusi minulle autossa. Käännyin pikkutielle, jonka toisella puolella oli metsää ja toisella peltoja. Käännyin vielä pienemmälle tielle ja se taisi olla Jerelle vähän liikaa. En huomannut kuinka Jere oli ottanut aseen esiin, mutta nyt hän osoitti sillä minua. - Yavanna
nallukka_89 kirjoitti:
Istuimme Jeren kanssa nurkkapöydässä. Jere selitti koko ajan jotain elämästään, mutta en voinut keskittyä. Pete oli seurannut minua Amandan kanssa baariin asti ja se häiritsi minua. Miksi juuri Amanda? Eikö Pete ajatellut yhtään, miten vaikeaa tämä olisi minulle? No ei tietenkään, ei Pete sellaista ajatellut. Pete ajatteli vain omaa parastaan ja nyt vasta minä tajusin sen.
- Miia, mitä sä ajattelet siitä? Jere kysyi. Käänsin katseeni Jereen ja hän näytti niin söötiltä kun katsoi minua sinisillä silmillään, vaaleat hiukset sekaisin ja musta puku päällä. Minun teki mieli suudella tätä. Suudella ja taluttaa hänet hotellihuoneeseeni. Pakotin kuitenkin hillitsemään itseni.
- Joo, aivan, sanoin ja hymyilin Jerelle.
- Sä et kuuntele mua, Jere sanoi ja naurahti pienesti.
- En niin, sanoin ja katsoin Jereä syvälle silmiin ja yritin tulkita niitä, mutta ne olivat vain jäänsiniset.
- Sä oot kaunis Miia. Sä oot niin ihana. Mä haluaisin suudella su..., Jere ei saanut sanottua lausettaan loppuun kun puhelimeni soi. Ruudussa vilkkui "Pete".
- No? vastasin aivan normaalististi. Suljin pian puhelimen. Jere katsoi minua tutkivasti.
- Kuka se oli? Jere kysyi ja näytti hetken huolestuneelta.
- Sori, mun täytyy mennä. Nähään, huikkasin ja nousin pöydästä. Kuulin kuinka Jere huusi minua vielä. Kävelin nopein askelin pois baarista ja Pete odotti minua aulassa. Pete näytti hieman närkästyneeltä. Kävelin Peten ohitse ja riuhtaisin käteni irti kun Pete yritti tarrata siihen kiinni. Kun pääsin ulos, niin pysähdyin ja istuin penkille. Sytytin tupakin ja nostin katseeni Peteen joka vain seisoi siinä tuppisuuna. Minua alkoi tympimään koko tilanne ja imin nopeasti tupakin loppuun ja stumppasin sen. Nousin seisomaan ja katsoin Peteä suoraan silmiin.
- No? tiuskaisin.
- No mitä? Pete tiuskaisi takasin. Huomasin että Pete ei aikonut selittää miksi minun piti tulla tänne, pois Jeren luota tai miksi hän tuli juhliin ja ylipäätään seurasi minua tai miksi hänellä oli Amanda mukanaan.
- Sulla ei oo mitään sanottavaa mulle? varmistin ja Pete pudisti päätään. Tuhahdin vain ja kävelin takaisin hotelliin. Jere odotti aulassa ja katsoi minua kummastuneena.
- Miia...
- Haista víttu, huusin ja juoksin rappusiin. Juoksin nopeasti rappuset ylös huoneeni ovelle ja aukaisin sen nopeasti ja pujahdin sisään. Riisuin samantien vaatteeni huomasin samassa että käsilaukkuni oli jäänyt johonkin. Minua vítutti muutenkin niin paljon, etten jaksanut välittää vaan menin suihkuun ja olin siellä kauan. Kun tulin pois niin kello oli kymmenen, vasta. Minua ärsytti Pete vieläkin niin paljon että ajattelin mennä ajelemaan johonkin. Meikkasin uudestaan ja vedin alusvaatteet päälleni. Juuri kun olin saanut stringit jalkaani, niin joku koputti ovelleni. Varmaan Pete, toivottavasti. Ovasin oven selkosen selälleen ja huomasin Jeren hämmästyneen katseen. Ohikulkijat katsoivat minua kummastuneena. Käännyin ympäri ja pyysin Jereä peremmälle. Vedin ihonmyötäiset farkut jalkaani ja topin päälleni. Harjasin hiukseni ja tarkistin meikkini. Olin juuri lähdössä kun muistin rahapussini.
- Mihin sä meet? Jere kysyi hiljaa.
- Itsemurha reissulle, sanoin ja muistin laukkuni.
- Voi páska, huusin ja Jere näytti huvittuneelta.
- Mikäs pikkusella on? Ettei vain käsilaukku olisi hukassa? Jere kysyi ivallisesti. Huomasin kuinka Jere roikotti kädessään jotain valkoista; käsilaukkuni.
- Voisitko antaa sen mulle? kysyin niin nätisti kuin vain pystyin.
- Toki, jos saan pusun. Saanko? Jere ilmiselvästi nautti epätoivostani.
- Et. Et todellakaan.
- Sitten et saa laukkua, Jere hymyili ivallisesti.
- Ei se haittaa. Meen hakeen Peteltä rahaa, hymähdin ja astuin lähemmäksi ovea.
- Peteltä? Se meni sen Amandan hotellihuoneeseen, heti kun sä lähdin sieltä ulkoota. Ootko sä niinkun Peten kanssa vai? Jere sanoi voitonriemuisena. Sydämeni oli pysähtyä. Amandan kanssa?!? Voi víttu.. Mitä mä nyt teen? Peten luokse mä en enää suostu palaamaan. Käännyin kohti Jereä ja astelin hänen luokseen. Otin Jeren niskasta kiinni ja painoin huuleni hänen huulilleen ja nappasin samalla käsilaukkuni. Irroittauduin Jerestä nopeasti ja käännyin kannoillani. Astelin ovelle ja astuin hotellin käytävään. Silloin muistin että Amandan huonehan oli aivan oman huoneeni vieressä. Silloin päähäni iski kerrassaa "mahtava" ajatus. Menin viereisen oven taakse ja koputin. Kuulin supinaa ja askeleita. Pian Amanda aukasikin oven.
- Onko Pete, kysyin.
- Ei oo. Sori.
- Kulta, kuka siellä on, kuului tuo hyvin tuttu ääni. Änkesin sisälle ja näin Peten peitto vyötäröllään. Jähmetyin paikalleni.
- Miia.. Ei tää oo sitä milt... En jaksanut kuunnella enempää vaan käännyin ja näin Jeren takanani. Jere yritti laittaa kätensä olkapäilleni, mutta sihahdin vain ja iskin häntä hetken mielijohteesta nyrkillä suoraan naamaan.
- Haista víttu, Pete, huusin ja juoksin pois. Kuulin taas kuinka joku huusi minua ja se oli jälleen Jere. Kävelin nopesti pois hotellista ja etsin katseellani autoani. Se oli helppo huomata muitten autojen seasta.
- Víttu, Miia... Oota nyt vähän, Jere juoksi ja tarttui käsivarteeni. Pysähdyin, mutten kääntynyt katsomaan häntä.
- Saanko mä tulla mukaan, Jere kysyi varovasti. Kai se odotti että sillä on nyrkki taas naamassa. Nyökkäsin. En kyennyt sanomaan mitään. Kävelimme autoni luokse ja avasin ovet. Istuimme autoon hiljaisuudessa. Minä en halunnut puhua ja Jere ei kait uskaltanut.
Käynnistin auton ja rokki alkoi heti soimaan. Aukaisin ikkunan ja kaasutin pois hotellin pihasta. Sytytin tupakan ja sivusilmällä huomasin kuinka Jere laittoi turvavyön kiinni.
Pelkuri ajattelin ensimmäisenä. Niin kova poika olevinaan ja pelkäsi minua.
- Etkö sä laita turvavyötä? Jere kysyi huolta äänessään. Katsoin Jereä silmiin ja naurahdin pirullisesti.
- Mähän sanoin tulleeni itsemurha matkalle.
- Voi víttu!! Katto etees!! Jere huusi kun ajoimme keskellä tietä. Ajoin omalle kaistalleni. "Hiljaista", ajattelin ja painoin kaasua. Lasissa reilut 130 km/h.
- Hidastaisitko? Jere kysyi ja hänen äänensä oli vähän itkuinen. Hämmästyin hieman. Mutta painoin vain lisää kaasua.
- Pelkäätkö sä mun kyydissä, kysyin ivallisesti. Jere ei sanonut mitään, katsoi vain ulos.
- Sulla ja Petellä oli sit jotain, Jere sanoi äkkiä. Purin huultani ja käännyin mootoritielle. Laitoin turvavyöni kiinni ja painoin kaasua. Lasissa oli jo melkein 150km/h. Päätin hidastaa ja ajoin nyt vain 120km/h.
- Kyllä mä tiesin että te ette ollut sisaruksii. Mikset sä sanonut mitään? Tai no älä vastaa...
Ajoin hiljaisuuden vallitessa ja parin tunnin ajon päästä Jere alkoi kyselemään että milloin käänytään takaisin.
- Voi víttu, Miia. Mä en aio olla täällä koko yötä. Hélvetti käännytään jo! Jere huusi minulle autossa. Käännyin pikkutielle, jonka toisella puolella oli metsää ja toisella peltoja. Käännyin vielä pienemmälle tielle ja se taisi olla Jerelle vähän liikaa. En huomannut kuinka Jere oli ottanut aseen esiin, mutta nyt hän osoitti sillä minua.Jatka nyt ihmeessä, tahtoo tietää mitä seuraavaks tapahtuu....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113515MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411576Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59826- 170823
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768