Moi!
Kertokaa minulle sterilisaatiosta.
Oliko vaikeaa saada lähete sterilisaatioon?
Mitä lääkäri kysyi kun menit hänen luokseen sterilisaatio mielessä?
Onko lääkärit kovia ns.käännyttämään vaikka kierukan käyttäjäksi ennemminkin kuin kirjoittamaan lähetteen?
Saitko itse päättää katkaistaanko ja poltetaanko munajohtiemien päät vai laitetaanko klipsit?
Kaunko kesti päästä operaatioon?
Onko sterilisaation jälkeen ollut/tullut mitään ongelmia?
Kyselen kaikkea tätä koska haluan sterilisaation ,olen 25 vuotias ja 2 lapsen äiti.
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy,minulla on myös korkea verenpaine.
Lisäksi olen aviossa ja tarvitsemme jatkuvaa ehkäisyä.
Yksi suurimmista syistä on se että sain ensimmäisen lapseni sektiolla ,sektiolla joka meni pieleen.Puudutus ei jostain syystä toiminut ja minut leikattiin ja tunsin kipua ,kokemus oli erittäin traumaattinen ja yksinkertaisesti hirveä.
Itkin kauheasti ja luulin kuolevani.
Fyysiseen toipumiseen meni 6 kk ,henkinen toipuminen on edelleen käynnissä ja sektiosta on yli 3 vuotta.
Tulin uudestaan raskaaksi sekin päättyi sektioon ja koska sain traumat ekasta sektiosta pelkäsin kuollakseni.
Ja kun on kaksi lasta saanut sektiolla joutuu kolmannenkin synnyttämään sektiolla ja sanoinkin heti aammulla sektion jälkeen lääkärille että kolmatta kertaa ei tule!
Ottaako lääkäri tälläisen asian huomioon?
Tälläiset vahvat pelot ,suoranaisen kauhun tunteen.
Kun harrastamme seksiä ihanan mieheni kanssa ajattelen vain mitäs jos menee kumi rikki ,eihän mulla ole edes jälkiehkäisy pillereitä kotona.
Mitäs jos tuunkin raskaaksi ,teen ennemmin abortin kun lähden veitsen alle teurastukseen.
Kun on aviossa onnellisesti on se kauheinta ainakin minusta että ajattelee niin että ennemmin abortti kuin sektio.
Mutta niin se minulla on.
Ja varsinkin kun olemme molemmat pasifisteja ,se olisi pahinta mahdollista väkivaltaa.
Kun miettii tälläisiä juttuja aina sänkyyn mennessä ja seksin aikana ei se ole kovinkaan nautinnolista ja seksin jälkeen syynää kumia kuin hullu.
Jos en saa sterilisaatiota joudun elämään tälläisien paineiden kanssa niin pitkään kun naisella on hedelmällistä ikää eli aina tuonne 40 ikävuoteen saakka.
Ja ajatus sellaisesta saa minut itkemään.
Mieheni tukee minua täysin tässä ajatuksessa ,hänelle on myös jäänyt trauma minun sektiostani varsinkin ensimmäisestä.
Haluan sterilisaation koska en todellakaan halua enää lapsia kenenkään miehen kanssa .
Koska onhan otettava huomioon sekin että mieheni voi vaikka kuolla 5 vuoden päästä ja en välttämättä ota heti uutta miestä mutta vaikka 5 surutyö vuoden jälkeen voinkin kivan miehen löytää enkä halua hänenkään kanssa lapsia.
ja mahdollisuus siihen että uudella miehelläni olisi tehty vasektomia on varsin epätodennäköinen.
Huh,tälläistä minä nyt kirjoitan.
Olen taas jälleen kerran maannut yön hereillä sängyssä ,kuunnellut sateen ropinaa ja käynyt sterilisaatioon liittyvät asiakohdat mielessäni läpi.
Ja itkenyt ja toivonut ja unelmoinut että sen saisin.
Tälläinen kalvaa ihmistä ja pelkään ettei minua kuunnella ,pelkään että minulle sanotaan että minun velvollisuuteni on lisääntyä.
Jos tulisin raskaaksi ja minut käännytettäsiin pitämään lapsi jota emme edes todellakaan halunneet ja tulisikin joku leikkaus komplikaatio,mitäs sitten .Minä kuolisin ja mieheni jäisi 2 lapsen kanssa ja vauvan jota emme halunneet.
Hemmetin kauhea skenaario mutta realistinen ja mahdollinen koska sektio ei ole mikään pikku juttu.
Mitä luulette minulle käyvän kun kerron kaikki nämä asiat lääkärille saanko sterilisaation vai lähetteen hullujen huonelle?
Haluan vain elää normaalia elämää ilman tätä mielipuolista raskauden pelkoa,haluan rakastella mieheni kanssa ilman ajatuksia abortista joka mahdollisesti voi olla edessä .
Haluan päättää vartalostani,eikö minulla olisi siihen oikeus?
Kertokaa minulle sterilisaatiosta.
Oliko vaikeaa saada lähete sterilisaatioon?
Mitä lääkäri kysyi kun menit hänen luokseen sterilisaatio mielessä?
Onko lääkärit kovia ns.käännyttämään vaikka kierukan käyttäjäksi ennemminkin kuin kirjoittamaan lähetteen?
Saitko itse päättää katkaistaanko ja poltetaanko munajohtiemien päät vai laitetaanko klipsit?
Kaunko kesti päästä operaatioon?
Onko sterilisaation jälkeen ollut/tullut mitään ongelmia?
Kyselen kaikkea tätä koska haluan sterilisaation ,olen 25 vuotias ja 2 lapsen äiti.
Minulle ei sovi hormonaalinen ehkäisy,minulla on myös korkea verenpaine.
Lisäksi olen aviossa ja tarvitsemme jatkuvaa ehkäisyä.
Yksi suurimmista syistä on se että sain ensimmäisen lapseni sektiolla ,sektiolla joka meni pieleen.Puudutus ei jostain syystä toiminut ja minut leikattiin ja tunsin kipua ,kokemus oli erittäin traumaattinen ja yksinkertaisesti hirveä.
Itkin kauheasti ja luulin kuolevani.
Fyysiseen toipumiseen meni 6 kk ,henkinen toipuminen on edelleen käynnissä ja sektiosta on yli 3 vuotta.
Tulin uudestaan raskaaksi sekin päättyi sektioon ja koska sain traumat ekasta sektiosta pelkäsin kuollakseni.
Ja kun on kaksi lasta saanut sektiolla joutuu kolmannenkin synnyttämään sektiolla ja sanoinkin heti aammulla sektion jälkeen lääkärille että kolmatta kertaa ei tule!
Ottaako lääkäri tälläisen asian huomioon?
Tälläiset vahvat pelot ,suoranaisen kauhun tunteen.
Kun harrastamme seksiä ihanan mieheni kanssa ajattelen vain mitäs jos menee kumi rikki ,eihän mulla ole edes jälkiehkäisy pillereitä kotona.
Mitäs jos tuunkin raskaaksi ,teen ennemmin abortin kun lähden veitsen alle teurastukseen.
Kun on aviossa onnellisesti on se kauheinta ainakin minusta että ajattelee niin että ennemmin abortti kuin sektio.
Mutta niin se minulla on.
Ja varsinkin kun olemme molemmat pasifisteja ,se olisi pahinta mahdollista väkivaltaa.
Kun miettii tälläisiä juttuja aina sänkyyn mennessä ja seksin aikana ei se ole kovinkaan nautinnolista ja seksin jälkeen syynää kumia kuin hullu.
Jos en saa sterilisaatiota joudun elämään tälläisien paineiden kanssa niin pitkään kun naisella on hedelmällistä ikää eli aina tuonne 40 ikävuoteen saakka.
Ja ajatus sellaisesta saa minut itkemään.
Mieheni tukee minua täysin tässä ajatuksessa ,hänelle on myös jäänyt trauma minun sektiostani varsinkin ensimmäisestä.
Haluan sterilisaation koska en todellakaan halua enää lapsia kenenkään miehen kanssa .
Koska onhan otettava huomioon sekin että mieheni voi vaikka kuolla 5 vuoden päästä ja en välttämättä ota heti uutta miestä mutta vaikka 5 surutyö vuoden jälkeen voinkin kivan miehen löytää enkä halua hänenkään kanssa lapsia.
ja mahdollisuus siihen että uudella miehelläni olisi tehty vasektomia on varsin epätodennäköinen.
Huh,tälläistä minä nyt kirjoitan.
Olen taas jälleen kerran maannut yön hereillä sängyssä ,kuunnellut sateen ropinaa ja käynyt sterilisaatioon liittyvät asiakohdat mielessäni läpi.
Ja itkenyt ja toivonut ja unelmoinut että sen saisin.
Tälläinen kalvaa ihmistä ja pelkään ettei minua kuunnella ,pelkään että minulle sanotaan että minun velvollisuuteni on lisääntyä.
Jos tulisin raskaaksi ja minut käännytettäsiin pitämään lapsi jota emme edes todellakaan halunneet ja tulisikin joku leikkaus komplikaatio,mitäs sitten .Minä kuolisin ja mieheni jäisi 2 lapsen kanssa ja vauvan jota emme halunneet.
Hemmetin kauhea skenaario mutta realistinen ja mahdollinen koska sektio ei ole mikään pikku juttu.
Mitä luulette minulle käyvän kun kerron kaikki nämä asiat lääkärille saanko sterilisaation vai lähetteen hullujen huonelle?
Haluan vain elää normaalia elämää ilman tätä mielipuolista raskauden pelkoa,haluan rakastella mieheni kanssa ilman ajatuksia abortista joka mahdollisesti voi olla edessä .
Haluan päättää vartalostani,eikö minulla olisi siihen oikeus?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä tietysi kertoa, mutta täysin terveille naisille tehdään sterilisaatio ainoastaan jos he ovat joko yli 30-vuotiaita tai 3 lapsen äitejä. Näin sanoo laki. Tietääkseni terveen naisen on erittäin vaikeaa saada lainmuutospapereita, jotta lähetteen voisi saada.
Kannattaa silti yrittää. Hanki b-lausunto henkisten traumojen osalta ja hyvät todisteet sektioista ja niitä seuranneista jälkitiloista. Niin ja sen ensimmäisen sektion fyysisen paranemisen koko kuvaus.
Niin ja jos esität kaikki nuo kirjoittamasi asiat selkeästi ja hyvin perustellen niin kyllä lääkärit uskovat sinua ja jos onnistut perustelemaan hyvin niin ehkä voit saada sen lainmuutoksen. Tämän lainmuutoksen saanti on siis iso ja aikaa vievä juttu eli kannattaa miettiä rupeaako koko hommaan. Toisaalta aikaa siihen maagiseen kolmeenkymppiin on enää vähän... eli kyllä sen ajan pärjää varmaan vielä kierukallakin, vai mitä.
Kannattaa muuten kysyä kävisikö sinulle kuparikierukka... Minulla on sellainen ollut silloin joskus. Olen kuullut, että se sopii niille joille hormonaalinen ehkäisy ei sovi. Se on ns. viiden vuoden kierukka eli jos se sopii niin olisi ehkäisy noiksi viideksi välivuodeksi olemassa. =)
Eikä tuo kirjoitus vaikuttanut hullun tekstiltä, vaan koko yön asioita yksin päässään pyöritelleen kirjoittamalta.
Etkö saanut sektiota nukutuksessa? Olisi luullut tuollaisen kauhukokemuksen jälkeen.
Minulla on ystävä, jolla ei ole puudutukset onnistuneet, joten kaikki hänen sektionsa on tehty nukutuksessa. Viimeisellä kerralla hän vaati, että puudutusta ei edes yritetä, vaan mennään suoraan nukutukseen, koska siihen joudutaan joka tapauksessa.
Tämä ei ole yritys käännyttää sinua, vaan ihmettelyä. Ei tuo nukutuksessa tehtävän sektion mahdollisuus taida enää tässä vaiheessa sinun pelkojasi paljon lievittää.
Teetin sterilisaation itselleni 37-vuotiaana.(ikä ei esteenä) En tiedä onko kriteerit samat kuin silloin, mutta edelleenkin riippuu vähän lekurista, miten ne siihen suhtautuu. Itselläni yx sektio ja yx alatiesynnytys. Ehdottivat kierukkaa, mutta olimme miehen kanssa varmoja että kaksi lasta riittää. En saanut enää pillreitä, korkea verenpaine. Olisin saanut hormoonikierukan, mutta en halunnut. Mies ei halunnut sterilisaatiota itselleen, joten se tehtiin minulle. Hyvä näin. Itse sterilisaatio oli mutkaton toimenpide, aamulla poliklinikalle, kevyt nukutus ja iltapäivällä kotia. Minulle laitettiin klipsit. Menivät tähystyksellä navan kohdalta, päälle laitettiin laastari jonka otin jo illalla pois. Mitään erikoista ei ole esiintynyt sterilisaatiosta johtuen, eikä kertaakaan ole kaduttanut että sen tein. Operaatioon pääsy kesti nelisen viikkoa siitä kun sain "hyväksynnän". Eikä ne sitä anomuspaprua kauan vatkanneet, sekin tuli aika äkkiä. Jos olette ihan varma sterilisaatiostasi, ota mies mukaan lekuriin tueksi, sillä kahden ihmisen mielipide painaa aina enemmän.