Pistetääs tämäkin aihe kehiin. Anorektikoilla on se etu, että niiden tilan näkee hyvin, mutta bulimikot voi sairastaa vuosikaudet ilman että kukaan huomaa sen. Ite oon ollu bulimikko pian parikymmentä vuotta ja vihdoin tajunnu, etten siitä pääse eroon koskaan. Elän muuten normaalia elämää, mutta aina kun stressi iskee, keino sen purkamiseen on ahmiminen ja oksentelu. Inhottavaa ehkä joidenkin mielestä, mutta enpähän esittele asiaa avoimesti, eli olen kaapissa asian kanssa. Pari kertaa on ollu vähällä asian kääntyminen anoreksiaksi, mutta terve järki on siinä sitten pelastanut, kun luut on alkaneet liikaa törröttää. Elämää se tämäkin vaan on !
Bulimia
humppahullu
1389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En oo täysin samaa mieltä. Ite sairastuin bulimarexiaan 15 vuotiaana. Ku olin 16 mutsi huomautti kerran et sä oot tainnu vähän laihtuu. BMI oli jotain 14. Asialle ei tehty mitään. Käytin paljon vaatteita, pukeuduin vessassa suihkun jälkeen yms. Kaikki tottu siihen et oon laiha, eikä ihmetelly mitään. Olin 18 ku menin ite hoitoon. Ja nyt sisäelimet ihan paskana