Parisuhdetta kun olet tottunut vapauteen?
Miten kestäisit
Anonyymi-ap
54674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Omituinen kysymys jos rakastaa toista
Kaikki tapaamani naiset 25 vuoden aikana on ollut tosi pimeitä.
Voin kokea rinnallasi olevani samaan aikaan rakastettu, mutta vapaa.
Mieheltä - Naiselle
Miksi mun on pitänyt suhun rakastua 😢
Näin olisin halunnutkin miehen tuntevan.
Mut se tais kuvitella ihan muuta.
Sanoo mies, joka valitsee omistushaluisen kaverisuhteetn ennemmin, kuin romanttisen suhteen?
Väärin tytöt. Noin sanoo mies joka haluaa olla vapaana suhteessa. Tuoniehen nainen tulee viettämään paljon yksinäisiä päiviä. Ei saa olla omia ystäviä kaikki haukutaan. Sukukin. Kaikki naisen läheiset haukutaan.
Lopulta olet yksin koko maailmassa. Se on hänen hinta. olla elävä kuollut.
Mistä tuon kaiken revit??? 😳
Tuo ei ole mistä olleenkaan.
Olisihan se "kamalaa" kun ei saisi yksin murehtia ja olla surullinen kun toinen ei ole vierellä. Minusta olisi mukavaa antaa omasta ajasta vaikka kaikki naiselle rakkaalle.
Pelkkiä sanoja. Kannattaa seurustella ensin. Näkee toisen kommervenkit.
Täytyy olla kans omaa aikaa ja vapautta
Sydämeni on ollut jo vuosia hänen kahlitsema ❤️🔥
En voisi olla ihmisen kanssa joka ei haluaisi sitoutua.
Tämä, jos ei halua sitoutua eikä toisesta tule tunnetta että on siihen valmis, tulee siitä vain rasite. Miksi minäkään näkisin vaivaa jos ei toisenkaan tarvitse? Mieheltä.
Ja lisään tähän , valitsen ehdottomasti vapauden tässä tapauksessa. panostettu aika menisi vain hukkaan ja olisi pois kaikesta muusta.
Teidän väliltänne puuttuu luottamus. Onko keskinäinen luottamuksenne, kenties joskus aiemmin saanut kolhuja? Minä miettisin mitä tuo kuvio yrittää minulle kertoa, en mieti miten toinen oli vaan kamala. Omasta vapaasta tahdostani ollut siinä toisena osapuolena. Ei toiselta pidä vaatia mitään, vaan kuunnella herkällä korvalla, mitä tämä tahtoo sinulle sanoa. Kun tulee huono olo, se tulee omasta sisimmästämme, ehkä siellä on pitkään panttaamiamme tunteita ollut odottamassa oikeaa hetkeä. Jotkut suhteet antavat loistavan potkun eteenpäin, kun pitää kunnon volyymilla saada meidät kohtaamaan tiettyjä sisäisiä haavojamme. Tietoisen ja tiedostamattoman integroituminen on se tila, jossa olisi hyvä elää.
En kestäisi, se siinä onkin.
Minulla taitaa olla vapaudesta ihan erilainen käsitys kuin aloittajalla. Ei monogamia sulje vapautta pois. Monessa mielessä parisuhteessa on vapaampi, kun elämän vaateita kantaa kaksi ihmistä yhden sijasta.
Tämä on totta. Vaatii sen, että molemmat osaavat elää kuten aikuiset.
Miten kestän vapautta kun olen ollut aina parisuhteessa?
Tuo on monille juuri se kovin paikka elämässä. Olla vain itsensä kanssa.
Minä olen nauttinut yksin olemisesta jo lähes 20 vuotta sitten tapahtuneen eroni jälkeen. En pysty enää näkemään itseäni parisuhteessa. Ainoa mikä minulle sopisi olisi ystävyyssuhde!
En pystyisi olemaan sellaisen kanssa jolla on useampi yhtä aikaa.
Jep! miksi vaivautua.
Eli hän on polysuhteessa oleva. Miten voit olla kiinnostunut sellaisesta ensinkään.
En tottunut, vihasin yli kaiken koulua ja niitä heräämisiä siks en menny edes armeijaan. Semmoinen mä oon aina ollu. Varmaan pitäis olla oma asunto.
Sitähän minä toivon P- miehen kanssa. Olen valmis sitoutumaan jos sinäkin minuun ilman että muita on kuvioissa.
Mn tumma
Petri
Petteriksi kutsutaan ja etunimikin alkaa P- kirjaimella...P-P K
Sullahan siinä tuntuu olevan haastetta!
Voitas olla yhdessä vapaita. Kumpikaan ei komentelisi. Mutta sillä varauksella ettävieraissa ei käydä. Salasuhteet on ehdottomasti kiellettyjä.
Tämä hyvä idea. Selkeät pelisäännöt heti kärkeen, ettei jää mitään arvailujen varaan. Tuollaisen minä, mies, tahtoisin.
Jatk. Siis tuollaisen suhteen.
Samaa mäkin usein mietin
Varmaan kestäisin ainakin hetken. Mutta se kaatuisi kyllä aika äkkiä omaan mahdottomuuteen.
Olisihan siinä opettelemista. En usko, että mitään ylitsepääsemätöntä ilmenee. Tietysti edellyttää, että avoin, toimiva kommunikaatio.
Onneksi ei tarvii kestää😇
Ei minulla ole koskaan ollut mitään eroa vapauden määräässä, olinpa sitten parisuhteessa tai sinkku. Mitä ihmettä te oukein teette, kun tarvitsette jotain erikoista vapautta tai kääntäen mitä te kumpaniltanne vaaditte, kun muka yhtäkkiä ei olisi vapautta?
Sydämeni on vangittu sinuun joten helposti
Rakastan sua
S
Olen paininut tuon suhteen jo pitkään. Ongelmana vain, että ole ollut jo niin kauan sinkkuna.
Ikävä antti.
Aina huolehtinut muista ja omaisista. Tottunut vapauteen joo.... Kuitenkin ollut perheen pää mutta ilman parisuhdetta🤔
Omat kodit on pakko jäädä omiksi.Siitä en tingi.
Sama. Siihen lisättynä, molemmilla pitää olla oma auto, muuten se toinen on jatkuvasti kyydittävänä ja rasite. Olen lopettanut orastavan suhteenkin siitä syystä.
Jos pelkäät yksinäisyyttä, niin älä mene naimisiin. Anton Tsehov.
Hyvin sanottu. Minä rakastan yksinoloa ja olen aviolittoassa. Toimii👍
Hyvä kysymys. En tiedä, jaksaisinko enää parisuhteessa elää. Haluaisian naisen, joka asuu eri osoitteessa ja jota voin aina silloin tällöin nähdä. Mutta kuka hyväksyy nämä ehdotukseni? Sellainen nainen, jolla on sama tilanne ja tahtotila. m>n
En mitenkään.
Hyvin kestäisin, koska minä voin sanoa MIEHELLENI HELEKULLE, että : Kyllä vaan joudat painua toisten kanssa, koska minä voin vaimona VARTIOIDA TÄTÄ SINUN SOHOVAA! Oon sentään sinun PIKKU PULLUKKA VAIMO ja minäkin pysyn tallessa, kun vartioin sohovaa. Jos minua ei näy niin minä olen sohvatyynyjen välissä piilossa.
Minä kyllä sopeudun sekä kotiudun yleensä aika NOPEASTI, mutta mies voi olla ONGELMA jos hän alkaa viihtymään liian hyvin kotona.
On hyvä kertoa heti toiselle millä mielin on liikkeellä. Voi molemmat etsiä kaltaisensa.
Olen tottunut "vapauteen", mutta on olemassa ihminen jolle haluaisin omistautua täysin. Minulle sopii silti parhaiten yksinasuminen ja taisin sen joskus sanoakin, mutta tahtoisin kuitenki jakaa saman kaupungin kadut hänen kanssaan.
Aloittajalle ja muille joille aivojen käyttö tuottaa hankaluuksia:
Jos rakastaa enemmän itseään toimiva parisuhde on mahdoton.
Jos taas kykenee rakastamaan itsensä lisäksi kumppaniaan on parisuhde mahdollista.
Kas näin helppoa se on!
Toki on olemassa aloittajan kaltaisia otuksia jotka eivät näinkään päivänselvää asiaa kykene jäsentämään.
Veikkaan että kyseessä on joku reilu parikymppinen sinitukka, naama täynnä renkaita ja rautatappeja, silmät meikattu mustaksi, hiukan ylipainoinen, esittää asioita huutamalla tai kirjoittaa epämääräisiä lauseita pahvinpaloihin, itkee tai nauraa hysteerisesti, on tietävinään melkein kaiken, uskoo harhaisesti johonkin aktivismihömppään, on totaalikieltäytyjä ja mielensäpahoittaja, tatuoitu tikku-ukkoja ja linnun tapaisia päästä varpaisiin, elää yhteiskunnan varoilla, loisii "kaverin" kämpillä, tavataan toisinaan puun juurelta tai Mannerheimintieltä.
Seurustelu- tai tapailusuhde, jossa ei kolmansia pyöriä. Omat asunnot, omat taloudet.
Mutta sitouduttu kuitenkin toisiimme.
Mulle sopisi sellainen, kiitos.