Hei!
Meillä on ollut päivän kissanpentu, ja ehkäpä huolehdin turhaan, mutta kissa ei edelleenkään ole syönyt mitään, eikä tehnyt tarpeitaan ollenkaan! Juonut se on ihan vähän. Pentu myös pelkää meitä paljon, se juoksee karkuun ja välttää kaikkea kosketusta. Näinpä kakkalaatikkoa yms. on hieman hankala näyttää. Pentu on nyt 13 viikkoinen, ja sitä ei ole madotettu eikä rokotettu, minulla kyllä olisi madotuslääkkeet, mutta enpä saa niitä syötettyä, kun kisu kieltäytyy syömästä mitään. Se myös naukuu jatkuvasti, varsinkin yöllä meteliä riitti. Asumme kerrostalossa, ja pelkaan hieman naapureiden kommentteja, jos tämä meno jatkuu... Mutta kertoisiko joku ystävällisesti kokemuksia, kuinka on toiminut todella aran pennun kanssa? Ja kuinka saisin pennun syömään ja tekemään tarpeensa? Kiitoksia kovasti, jos viitsitte vastata!
Meillä on ollut päivän kissanpentu, ja ehkäpä huolehdin turhaan, mutta kissa ei edelleenkään ole syönyt mitään, eikä tehnyt tarpeitaan ollenkaan! Juonut se on ihan vähän. Pentu myös pelkää meitä paljon, se juoksee karkuun ja välttää kaikkea kosketusta. Näinpä kakkalaatikkoa yms. on hieman hankala näyttää. Pentu on nyt 13 viikkoinen, ja sitä ei ole madotettu eikä rokotettu, minulla kyllä olisi madotuslääkkeet, mutta enpä saa niitä syötettyä, kun kisu kieltäytyy syömästä mitään. Se myös naukuu jatkuvasti, varsinkin yöllä meteliä riitti. Asumme kerrostalossa, ja pelkaan hieman naapureiden kommentteja, jos tämä meno jatkuu... Mutta kertoisiko joku ystävällisesti kokemuksia, kuinka on toiminut todella aran pennun kanssa? Ja kuinka saisin pennun syömään ja tekemään tarpeensa? Kiitoksia kovasti, jos viitsitte vastata!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aran kissan sosiaalistaminen ei ole helppo juttu. Mutta jos annat kissan nyt toteuttaa omaa itseään eli arkuuttaan, annat sille luvan olla arka ja poissa ihmisten näkyviltä.
Meidän kesy (nyt jo edesmennyt) kissa teki pennut aikoinaan paikkaan, josta emme pentuja löytäneet. Kissa toi pennut näkyville, kun pennut olivat jo parin kuukauden ikäisiä, salamannopeita vilistäjiä.
Yritimme saada pentuja kiinni oveluudella ja ruualla, ei siis takaa-ajamalla tai muuten pelästyttäen. Neljästä pennusta yksi oli muita rohkeampi, ja sen sai otettua syliin. Pentuhan olisi halunnut tulla heti pois sylistä, mutta pitelin pentua sylissäni ja kanniskelin päivät pitkät mukanani. Pikkuhiljaa kissa alkoi kesyyntyä ja tottua käsittelyyn. Pennusta tuli ihan tavallinen kotikissa. Kaksi muuta veljestä kesyyntyivät sen verran, että antoivat joskus harvoin tulla ihmisen lähellekin. Syömässä toki kävivät. Neljäs, kaikkein arin, täysin valkoinen pentu löytyi kuolleena pihamaalta.
Älä tee kissalle väkisin mitään pakottavaa, jonka se kokee ahdistavaksi. Vaikka pentu rimpuileekin sylissäsi, osoita sille, että syli on kiva ja turvallinen paikka. Rapsuttele ja silitä. Älä ärjy pennulle, vaikka se saattaa raapia ja jopa purra aluksi sylissä. Anna sille sylissä herkkuja, joita se ei ruokakupista saa. Tarjoa sille sen lattialla ollessa makupaloja, joita se ei ruuan mukana saa, ensin laitat makupalan parin metrin päähän itsestäsi. Sitten laitat makupaloja koko ajan lähemmäs. Muista jutella kissalle. Lopulta voit syöttää kissaa kädestä (ehkä ei kuitenkaan kannata ruokapöydän läheisyydessä syöttää, ettei opi 'kerjäämään')
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
villikissoja, ainoastaan villiintyneitä kotikissoja.
Kiitoksia avustasi, mutta yritin yhden kerran ottaa jo kissaa syliin ja se puri ja raapi ihan mielettömästi. Ja enemmän minua nyt pelottaa tuo sen syömättömyys ja varsinkin se, ettei se tee tarpeitaan. Osaitsitko sanoa mistä tämä johtuu, ja mitä voidaan tehdä? Sillä on laatikolle täysin esteetön pääsy. On kissamme jo hieman enemmän esillä, saattaa liikkua samaan aikaan kanssamme ympäriinsä, mutta lähelle ei tule. Kaksi kertaa olen saanut silittää, mutta sitten kisu lähtee karkuun. Ja leluja kyllä seuraa katseella, mutta ei muuta. Toisaalta kissa pyrkii naukumalla herättämään huomiomme, jos vaikka puhumme keskenämme niin se koventaa ääntään jotta se kuuluisi puheemme yli. Leluillekin kissa välillä naukuu. Kaikkia kommentteja ja ideoita otetaan vastaan.. :) Toivotaan että tämä tästä.
...minkänäköinen on tällainen villiintynyt kotikissa?? Sanoisin kyllä ihan villikissaksi (juu juu, suomessa ei ole eläinlajia, jonka nimi olisi villikissa).
Ei muuten muistuta yhtäkkiseltään kotikissaa lainkaan.
nälkä ajaa pennun väkisinkin syömään jossain kohtaa. missä pentu piileksii? mene hyvän matkan päähän pennusta niin että se kuitenkin näkee sinut ja sinä sen. aseta ruokakuppi pennun ja itsesi väliin. istu vaikka lattialle niin et ole niin uhkaavan näköinen. (tämä muuten vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ) juttele kissalle. rauhallisella äänellä. voit vaikka vain lukea kirjaa mutta puhele jotain. nälkä voittaa pennun jossain kohtaan ja se saattaa uskaltautua kipolle. kun se tulee syömään, älä tee mitään, jatka vaan puhelua kissalle. älä koske kissaan. toista tätä muutaman kerran aina ruokailun aikaan. näin kissa rupee tottumaan läsnäoloosi. siirrä joka kerralla kuppia enemmän itseesi päin. lopulta olette (ainakin toivottavasti) tilanteessa, jossa kissa on aivan vieressäsi. älä silti vieläkään koske siihen vaan puhele mukavia. siitä sitten voit siirtyä siihen että tarjoat ruokaa kissalle kädestäsi. älä missään kohtaa nosta kissaa syliisi. kun kissa uskaltaa syödä lähelläsi rohkeasti voit yrittää varovasti silittää sitä. mitä siihen vessaan tulee kyllä kissa sitä varmaan sitten käyttää kun tulee hätä ja jos se vain on lähettyvillä.varmaankin pimeän turvin ja silloin kun ette ole paikalla.onnea yritykseen, toivottavasti tämä auttaisi!
5 viikkoa sitten olisi ollut helpompaa.
Itse kesytin 8 viikkoiset pennut noin parissa tunnissa, ei tainnut mennä sitäkään. Pennut eivät olleet ikinä minua nähneet enkä minä pentuja. Ne sähisivät ja sihisivät karvat pystyssä (olivat siis tällaisia myös kasvattajalle), sylkivät ja raapivat eivätkä antaneet koskeakaan. Juttelin rauhallisesti ja annoin omin ehdoin ja vauhdein tulla haistelemaan, pikkuhiljaa antoivat silittää ja tulivat aivan viereen leikkimään lelulla jota liikutin. Tämän ikäisten (8vko) kohdalla se on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, niillä uteliaisuus voittaa pelon alta aikayksikön. Pennuista toinen lähtikin heti tämän jälkeen uuteen kotiin ja toisen kasvattaja piti.
Ensinnäkin tuon 8-viikoisen "kesyttämisen" jättäisin ihan omaan arvoonsa. kissaa ei pitäisi luovuttaa alle 12-viikkoisena ja kuullostaa hiukan oudolle, jos "kasvattajalla" kissa tehnyt samaa. Kysyjälle kertoisin kuitenkin, että itselläni on ollut aivan villiksi ja jo vanhemmaksi päässyt poika kissa. Eli löytöeläintalosta kissan hain noin puolivuotiaana. Sillä ei ollut minkäänlaista halua tutustua minuun, päinvastoin. Ja kun iso kolli poika on erimieltä, se on. Kuitenkin siitä tuli mieletön hempukka. Sanoisin neuvoksi, että anna (etenkin yöllä) kissalle ruokaa paikkaa, josta se löytää sen helposti ja pelkäämättä, että sen tarvii törmätä ihmiseen. Samoin hiekka-astia. Kun se on tottunut uuteen kotiinsa ja varmuuteen, että se saa ruokaa, istu lattialle. Ole ääneti, olet vaan. Tämä on juuri sitä, joka kysyy kärsivällisyyttää. Kun kissa alkaa jotenkin lähestyä sinua, älä yritä koskea vaikka se tulisi kuinka lähelle. kun kissa liikkuu luontevasti lähelläsi, ota jotain herkkua käteesi ja rapsuta saman käden sormellasi leuan alta, jossa nami on. Pikkuhiljaa lisää silitystä. Älä koskaan tuijota kissaa. Kun tämä onnistuu, ystävyyttänne ei voita mikään. Tämä usealla kokemuksella!
antakaa sen olla nii kaua kunnes se tulee teijän luokse ja kerjää huomioo...iha vieras paikka vieraat kasvot ei sisaruksii eikä äitiä.
kyl se sitte syö ko isoin pelko on pois ;) kyllä se siitä lähtee