Kiitos Sari Mäkeläinen. Luin tarinaasi, kuin omaani. Minulla ei myöskään ollut nimeä, olin Tuo, tai hyi, jovain sitten , tuo tyvär äpäre. Kirjoita Sari kirja kaikesta kokemastasi, tai kokemastamme! Meitä on paljon.
Sama täällä,
Anonyymi-ap
4376
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos Sari. Itkien luin kokemaasi. Kaikki on tuttua. Minäkin olin koulussa hyvä oppilas, etenkin äidinkielessä. Kirjat olivat tärkeitä. Olin herkkä lapsi ja vaistosin asioita. Turvasin Jumalaan rukoillen. En ymmärtänyt, miksi Jumala ei auttanut. Asuimme kerrostalossa. Kukaan ei puuttunut asioihin vaikka huutaminen ja hakkaaminen oli jatkuvaa. Muistan että siskon kanssa mietimme, mihin pitäisi ottaa yhteyttä, että pääsisimme pois. Kotoa meidät ajettiin pois 15 vuotiaina. Äiti piti lapsilisät ja elatustuet. Me selvisimme. Oli outoa saada rakkautta parisuhteissa. Halusin aina lapsia. Tiesin, ettei äitini malli jatkuisi. Lapset ovat olleet rakkainta elämässäni. Nyt olen vanha ja lapset aikuisia. Äitiin en pitänyt yhteyttä. Sain ilmoituksen vuosi sitten että äiti on vuodeosastolla saattohoidossa. Otin yhteyttä seurakuntaan ja pappi kävi siunaamassa äitini. Kaikesta huolimatta rukoilin että hän pääsee taivaaseen. Nyt vanhana on aikaa ja tuskaiset muistot valtaavat usein mielen. Silloin vain rukoilen. Olen kiitollinen että nykyaikana asioihin puututaan vaikkapa naapureiden taholta.
Kirsi
Mistä näitä tarinoita voi lukea?
Netistä löytyy toimittajan tekemä elämäntarina.
T. Kirsi
Aivan käsittämätöntä miten ilkeitä ja sairaita vanhempia maailmassa voi olla.