Sattuipa tässä taas tänään törmäämään tämmöiseen kommenttiin kohta kymmenkuisesta trikki-uroksestani. Eräs vanhemmanoloinen mies tuli lenkillä vastaan ja jäi tuijottamaan koirani ahkeraa nuuskimista ja tokaisi sitten: "se taitaa olla sekarotuinen, näyttäis että siinä ois ainakin doobermannia tai vinttikoiraa" Meinasin revetä nauruun kun herra niin tomerasti tokaisi kantansa eikä edes kysellyt :)
Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta! Tuo sälli on vielä niin hirveä luikku ja oikein vinttikoiramaisen näköinen syvine rintakehineen ja pitkine kinttuineen..
Mitenkäs teillä muilla? Onko koirianne luultu esimerkiksi rusakoiksi? ;)
Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta! Tuo sälli on vielä niin hirveä luikku ja oikein vinttikoiramaisen näköinen syvine rintakehineen ja pitkine kinttuineen..
Mitenkäs teillä muilla? Onko koirianne luultu esimerkiksi rusakoiksi? ;)
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitä tulee vaikka mitä kuultua. Monet jäävät miettimään koirani rotua, kun on pojalla erittäin vähän karvaa jaloissa ja pystyt korvat. Koirani on myös aika tumma väreiltään, on siis väriltään soopeli, mutta värit ovat tummat ja voimakkaat, ja muilla soopeleilla on niin haaleat värit, niin sekarotuiseksi luulevat =)
Meiän collieta - silloin, kun se meillä vielä oli - luultiin aina sheltiksi pienen koon vuoksi. Nykyista kultaista noutajaamme joku ehkä 10-vuotias lapsi sanoi kerran villakoiraksi, mikä oli jo aika hassua. (Kyllä yleensä lapsetkin kulttiksen tunnistaa..)
Tyttärelläni on kaksi borderia, toinen sekarotuinen ja toinen oikein mahdottoman hyvää sukua ja maksoikin omaisuuden.
Se on pentueesta joka on jalostettu luonteen eikä niinkään ulkonäön perusteella, eikä pentuja edes myyty kuin ihmisille jotka kouluttavat ja harrastavat koirien kanssa.
Puhdasrotuinen borderi on pelastuskoira, ja monet luulevat sitä jos miksikin, ei se rusakkokaan kaukana ole :)
Ja kyllä se aika epelin näköinen onkin, valtavan iso pää ja pitkät hontelot koivet ja koska se on lyhyt karvainen, niin sen ruumiinmuoto ja iso pää korostuvat oikein selvästä. Sen kävely on enemmänkin loikkimista, ja luonne on aivan mahtava. Tuntuu kuin se hymyilisi koko ajan.
Tuskinpa kukaan sitä ulkonäön perusteella aidoksi borderiksi on luullut.
Sekarotuinen taas kulkee borderille ominaiseen tapaan. Ja on ulkonäöltään ja luonteeltaan muutenkin juuri kuin puhdasrotuinen.
En oikein tiedä mitä muuta rotua siinä on, mutta minkään muun rodun piirteitä siitä ei löydy tippaakaan.
Joten näinkin päin voi olla :))
Meidän nahkatyttöä luultiin joskus venäjänajokoiran ja collien sekoitukseksi. Sain kyllä makeat naurut ja niin nauroi toinenkin osapuoli kun kuuli totuuden. Toinen osapuoli oli ajokoiraharrastaja.