Hei!
Milloin on syytä hakeutua lääkärille?
Itselläni on joukko kummallisia oireita, joista suurin osa on minun itseni aiheuttamia. En tiedä miksi.
Tarkkailen syömisiäni, olen laihtunut paljon ja haluan laihtua edelleen. En silti koe olevani anorektikko. Voisin koska tahansa alkaa syödä kunnolla, mutta en halua. Eikä tätä ole jatkunut vielä kovin kauaa - en ole "kukkakeppi-laiha", vaan vain hieman alipainoinen.
Liikuntaa harrastan niin paljon, että iltaisin olen kuoleman väsynyt ja joka paikkaa särkee. Joskus harvoin juuri ennen nukahtamista tulee ahdistuskohtaus enkä saa henkeä, silloin pongahdan about sekunnissa lähes umpiunesta istualleni haukkomaan henkeä. Kohtaukset eivät kestä montaakaan minuuttia, eikä niitä tule usein.
Olen jotenkin välinpitämätön kaikesta, mutta kuitenkin pelkään, että esim. minimaalinen syömiseni johtaa johonkin pysyvään. En minä sellaista halua. En vain yksinkertaisesti tiedä, miksi minun on tehtävä näin. Mitään järisyttävää ei elämässäni ole mielestäni tapahtunut. Tietysti joitain huolia on koko ajan taustalla, mutta ei yhtään sen enempää kuin muulloinkaan. En minä koskaan aikaisemmin ole säätänyt mitään tällaista...
Toisaalta tuntuisi tyhmältä mennä lääkäriin, kun en oikein osaa sanoa, mikä on pielessä. En vaan halua tästä mitään suurempia seuraamuksia, enkä myöskään halua kenenkään läheiseni tietävän, että sotken itsekseni elämääni huonompaan suuntaan...
Ajanvaraamista lääkäriin olen kuitenkin harkinnut. Mietin vain, että onko siitä mitään hyötyä? En halua mitään lääkkeitäkään, koska en koe olevani "rehellisesti" sairas. Olen vain tyhmä.
Niin, en tiedä enää mistään mitään, kunhan jorisin.
Milloin on syytä hakeutua lääkärille?
Itselläni on joukko kummallisia oireita, joista suurin osa on minun itseni aiheuttamia. En tiedä miksi.
Tarkkailen syömisiäni, olen laihtunut paljon ja haluan laihtua edelleen. En silti koe olevani anorektikko. Voisin koska tahansa alkaa syödä kunnolla, mutta en halua. Eikä tätä ole jatkunut vielä kovin kauaa - en ole "kukkakeppi-laiha", vaan vain hieman alipainoinen.
Liikuntaa harrastan niin paljon, että iltaisin olen kuoleman väsynyt ja joka paikkaa särkee. Joskus harvoin juuri ennen nukahtamista tulee ahdistuskohtaus enkä saa henkeä, silloin pongahdan about sekunnissa lähes umpiunesta istualleni haukkomaan henkeä. Kohtaukset eivät kestä montaakaan minuuttia, eikä niitä tule usein.
Olen jotenkin välinpitämätön kaikesta, mutta kuitenkin pelkään, että esim. minimaalinen syömiseni johtaa johonkin pysyvään. En minä sellaista halua. En vain yksinkertaisesti tiedä, miksi minun on tehtävä näin. Mitään järisyttävää ei elämässäni ole mielestäni tapahtunut. Tietysti joitain huolia on koko ajan taustalla, mutta ei yhtään sen enempää kuin muulloinkaan. En minä koskaan aikaisemmin ole säätänyt mitään tällaista...
Toisaalta tuntuisi tyhmältä mennä lääkäriin, kun en oikein osaa sanoa, mikä on pielessä. En vaan halua tästä mitään suurempia seuraamuksia, enkä myöskään halua kenenkään läheiseni tietävän, että sotken itsekseni elämääni huonompaan suuntaan...
Ajanvaraamista lääkäriin olen kuitenkin harkinnut. Mietin vain, että onko siitä mitään hyötyä? En halua mitään lääkkeitäkään, koska en koe olevani "rehellisesti" sairas. Olen vain tyhmä.
Niin, en tiedä enää mistään mitään, kunhan jorisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
palsta.
Sen olen jo tehnyt, kiitos kuitenkin.. :)
Yleensäkin on tervettä nähdä ja kokea oma sairaus ja sen tunne, mutta toisinaan liian sairailta katoaa niin sanottu sairauden tunne eli ne ei ite huomaa olevansa sairaita vaan pitää kaikkia ympärillään sairaina.