olenko lesbo

Se, mitä kuvailet, kuulostaa ihan tavalliselta identiteetin etsinnältä. Se, että joku pyörii mielessä paljon, voi tarkoittaa monia asioita. Se voi olla ihailua, kiintymystä, jännitystä uudesta ystävyydestä – tai jotain muuta. Seksuaalinen suuntautuminen voi kirkastua ajan kanssa, eikä siihen tarvitse löytää vastausta juuri nyt.

Olen nyt 48-vuotias. Kielsin itseltäni ehkä noin 20-25-vuotiaaksi asti sen, että voisin vakavasti rakastua tai ihastua naisiin. Nuoruudessani lesbous oli paljon piilotetumpaa kuin se on nykyään, joten ehkä kieltämiseni johtui mallien puuttumisesta, kun asuin pienellä maaseutupaikkakunnalla ennen kuin lähdin yliopistoon isompaan kaupunkiin 19-vuotiaana.

Ihastuin todella palavasti lukioaikaisesta lähtien naispuolisiin opiskelukavereihin ja joskus jopa nuoreen naispuoliseen opettajaani. Kun monet koulukaverit hihittivät poikaihastuksistaan ja kyselivät, keneen poikaan olen koulussa ihastunut, kerroin aina yhden hiljaisen pojan nimen, koska hän oli mukava ja harmiton tyyppi. Todellisuudessa en ollut häneen ihastunut, vaan ihailin koulumme nuorta naispuolista opettajaa, jonka tunteja odotin enemmän kuin mitään muuta. Olin valmis tekemään kaikkeni saadakseni parhaat arvosanat juuri hänen kursseiltaan ja oppiaineistaan. Halusin kiinnittää hänen huomionsa hinnalla millä hyvänsä.

Yliopistoaikana yritin seurustella miesten kanssa, mutta seksi näissä suhteissa ei oikein koskaan toiminut. En tuntenut seksuaalista vetoa, vaikka pidinkin seurustelukumppaneistani. Myöhemmin tajusin, että tykkäsin heistä ystäväpohjalta. Vasta noin 30-vuotiaana olen tajunnut, että olen lesbo - katseeni kiinnittyy naisiin, pidän naisen kroppaa kiinnostavana, en miehiä. En ole ihastunut enää noin 15 vuoteen yhteenkään mieheen. Sitä ennenkin kaikki miehet, joita kohtaan tunsin vetoa, olivat aika feminiinisiä. Itse asiassa melkein kaikki miehet, joihin ihastuin nuoruudessani enemmän, ovat paljastunut homoseksuaaleiksi vanhempina. Ehkä jonkinlainen queer-tutka oli alkanut muodostua päähäni jo tuolloin?

Ehkä mun esimerkkini osoittaa sen, että vaikka jotkut tietävät suuntautumisensa varhain, toisilla se kirkastuu myöhemmin. Sinulla on toivottavasti paljon enemmän tilaa ja hyväksyntää olla oma itsesi kuin minulla nuorena oli.

Voisin ainakin kysyä sinulta sen, että kun ajattelet uusia kavereita,, jotka pyörivät mielessäsi, onko se enemmän "haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan" -tyyppejä vai jotain muuta? Onko sulla halu kosketella heitä? Onko halu johonkin lähempään yhteyteen - haluatko halata, suudella? Aika usein tällainen halu paljastaa sen, että ajattelet ystävästä enemmänkin kuin vain frendipohjalta.