Nurimista Kosulassa satu

Kosulan väki asuu perintömetsässä, elää metsästä ja vaurastuu metsästä ja jos joku kysyy miksi, he vastaavat lyhyesti: “Missäpä muualla ihminen voisi olla rauhassa kuin oman rakkaan perintömetsän keskellä.”

Talvisin Kosulan väki katoaa pihoiltaan puunkorjuutöihin niin perusteellisesti, että postinjakaja "postloutalla" käydessään luulee heidän muuttaneen Siilinjärvelle.

Varhaisesta talviaamusta iltamyöhään metsistä kuitenkin kuuluu puupöllien kilke ja kolke.
Keväällä heti kun routa hellittää, väki vaeltaa talvella hakatuille aukoilleen kuin muuttolinnut. Aukoilta alkaa kuulua lähes tauoton taimikuokkien ja pottiputkien kilke ja kolke kiviseen maahan.
Syyskesällä Kosulan metsissä ryskävät risukourat ja raivaussahat vongahtelevat.
Kuopiolaiset saavat nauttia talvella Kosulan kyläläisten tuottamasta hikilämmöstä ja sähköstä.

Kosulan väki on ollut niin innokasta puuntaimien istuttajaa, että he ovat jo ehtineet muuttaa esi‑isiensä kovalla työllä ja hiellä raivaamat peltoaukiot takaisin hiilinieluiksi. “Hyvä tuli,” he toteavat, “eipähän tarvitse niittää.”

He haluavat asua ja erakoitua metsäänsä piiloon naapureiltaan. Eivät siksi, etteivät pitäisi naapureista vaan siksi, ettei heidän pihoilleen ole näköyhteyttä naapureista ja siksi he reuhaavat Youtubessa

Vähäisinä vapaa‑aikoinaan Kosulan metsäväki metsästää, kalastaa, sienestää, marjastaa ja vaeltaa metsissään. (tuo oli kyllä satua?)

Kosulan Youtube väki haluaa olla yksin, se ilo ja onni heille suotakoon. He sanovat olevansa onnellisimmillaan silloin, kun kukaan ei ole "nurimassa" ja näkemässä.

Lopetetaan Kosulan väen Youtube videoiden seuraaminen.

Hyvästi.