mitä ihmettä!?!
tästä kuulee mistä milloinkin.
mikä on kun koulukiusaamiselle ei tehdä mitään. siitä vaahdotaan pitkin maita ja mantuja. kukaan ei kuitenkaan laita tikkua ristiin asian korjaamiseksi. kiusaamista on ollut ja tulee olemaan, mutta... miksei apua hakevat lapset saa pyytämäänsä? opettajat, jotka näkevät koulussa tapahtumia ja huomaavat kyllä jos lapsi on yksin tai lapselle tehdään jotain. opettaja kääntää selkänsä. kun lapsi kertoo vanhemmille, häntä ei uskota. ensimmäinen kysymys onkin aina vanhemmilta: "mitä SINÄ teit?" ei lapsen tarvitse tehdä mitään. lasta kiusataan mistä tahansa. vaikka housut olisivat miten kivan väriset vanhempien mielestä, kiusaajan mielestä nekin ärsyttävät.
miksi kiusattua lasta syytetään? koska täytyyhän kiusaamiseen joku syy olla ja ketäpä muutakaan olisi helpompi syyttää kuin jo ennestään maahan lyötyä.
miksi vanhemmat sanovat kiusaamisen menevän ohi? koska osalla se on mennyt ohi iän myötä. sevain ei kaikilla mene.
miksei vanhemmat ota itse yhteyttä kiusaajan vanhempiin? useinkaan asiasta ei ole näyttöä. ei ole rohkeutta toimia lapsensa hyväksi ja samalla luullaan oman maineen menevän toisia haukkuessa.
onko maine lapsen hengen arvoinen? EI
miksi vanhemmat kuvittelevat lapsensa sulkeutuvan huoneeseensa huvikseen MONEKSI TUNNIKSI? kun se haluaa olla yksin! ai niinkö? ei varmasti halua. lapsi viestittää asialla olevansa onneton.
miksi kiusattu lapsi sanoo usein haluavansa tappaa jonkun kiusaajansa? koska tietää ettei niin saa tehdä. silloin käytetään -isi-muotoa. sekin kertoo jo aika paljon mitä koulussa/tarhassa tapahtuu.
tästä kuulee mistä milloinkin.
mikä on kun koulukiusaamiselle ei tehdä mitään. siitä vaahdotaan pitkin maita ja mantuja. kukaan ei kuitenkaan laita tikkua ristiin asian korjaamiseksi. kiusaamista on ollut ja tulee olemaan, mutta... miksei apua hakevat lapset saa pyytämäänsä? opettajat, jotka näkevät koulussa tapahtumia ja huomaavat kyllä jos lapsi on yksin tai lapselle tehdään jotain. opettaja kääntää selkänsä. kun lapsi kertoo vanhemmille, häntä ei uskota. ensimmäinen kysymys onkin aina vanhemmilta: "mitä SINÄ teit?" ei lapsen tarvitse tehdä mitään. lasta kiusataan mistä tahansa. vaikka housut olisivat miten kivan väriset vanhempien mielestä, kiusaajan mielestä nekin ärsyttävät.
miksi kiusattua lasta syytetään? koska täytyyhän kiusaamiseen joku syy olla ja ketäpä muutakaan olisi helpompi syyttää kuin jo ennestään maahan lyötyä.
miksi vanhemmat sanovat kiusaamisen menevän ohi? koska osalla se on mennyt ohi iän myötä. sevain ei kaikilla mene.
miksei vanhemmat ota itse yhteyttä kiusaajan vanhempiin? useinkaan asiasta ei ole näyttöä. ei ole rohkeutta toimia lapsensa hyväksi ja samalla luullaan oman maineen menevän toisia haukkuessa.
onko maine lapsen hengen arvoinen? EI
miksi vanhemmat kuvittelevat lapsensa sulkeutuvan huoneeseensa huvikseen MONEKSI TUNNIKSI? kun se haluaa olla yksin! ai niinkö? ei varmasti halua. lapsi viestittää asialla olevansa onneton.
miksi kiusattu lapsi sanoo usein haluavansa tappaa jonkun kiusaajansa? koska tietää ettei niin saa tehdä. silloin käytetään -isi-muotoa. sekin kertoo jo aika paljon mitä koulussa/tarhassa tapahtuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kouluissa ainakin jo 70 luvulla tilanne oli sellai-
nen, että menoon ei uskallettu puuttua. Kuljettiin
puukko taskussa ja jokainen hoiti omat asiansa.
Nuo pelokkaat ja arat vanhemmat syyttelevät omaa
lastaan, jotta ei itse tarvi tehdä mitään. Yrit-
tävät säilyttää omat kasvonsa lapsen kustannuksella.
Muutama isokokoisempi miesopettaja toimi sitten
välillä "poliisina" kun meno alkoi herättämään
liikaa ympäristön huomiota.
Mm. naapurustosta soitettiin poliisi kun erästä
oppilasta tungettiin 4 kerroksen ikkunasta ulos.
Tilanne lienee pahentunut entisestään.
kouluissa kuten monissa muissakin työpaikoissa nykysuomessa on liian vähän henkilökuntaa. opettajat tekevät täysipainoista työtä oppitunneilla ylisuurissa ryhmissä moniongelmaisten (kärjistys)oppilaiden kanssa. välituntisin hoidetaan yhteyksiä vanhempiin, yhteistyötahoihin, selvitellään oppilaiden huolia ja ongelmia, kopioidaan ja hankitaan oppimateriaalia, huolehditaan hallinnosta (esim. poissaolot). tätä työtä jää oppituntien ulkopuolelle yllinkyllin. harvassa koulussa muu henkilökunta osallistuu oppilaiden paimentamiseen muun työnsä ohelle. hyviä poikkeuksiakin toki löytyy. välituntivalvonta on osa opettajien työtä, mutta kuka näkee kaikkialle. pihoissa liikkuu ulkopuolisia eikä kaikkia omiakaan oppilaita tunneta jos heitä ei itse opeta. monet kiusaamistapaukset sattuvat/jatkuvat esim. koulumatkalla.
kouluihin tarvitaan enemmän aikuisia ja esim. henkilöitä jotka voisivat keskittyä tähän asiaan, "järjestyksenpitoon ja vahtimiseen". opettaja on koko työaikansa hälytystilassa ja valvontavastuussa, ruokataukokin on oppilaiden ruokailun valvontaa. ei ole ainutkertaista että välillä huomio herpaantuu. koska kyseessä kuitenkin ovat lapset ovat huomionherpaantumiset ja väsymiset kohtalokkaampia kuin esim. vaatemyymälän myyjän hetkittäin uupuminen ja piipahdus takahuoneeseen lepuuttamaan jalkoja minuutiksi tai pariksi.
vaikea asia ja tilanne josta opettajat kantavat huolta ja voimattomuuden tunne osaltaan vähentää omaa ammattitaidon arvostusta ja motivaatiota...
Itse olen ollut koulukiusaaja ala-asteella. Ekalla luokalla kiusasin erasta tyttoa jonkun aikaa; tonin ojaan koulumatkalla, kiristin tarroja ym. Eraana iltana taman tyton aiti sitten soitti vanhemmilleni ja vanhempani pistivat minut kovaan puhutteluun. Seuraavana paivana pyysin anteeksi enka enaa kiusannut. Myohemmin meista tuli jopa parhaat kaverit neljannella!! Sittemmin valit ovat viilenneet mutta edelleen ollaan kavereita.
Valitettavasti "kiusaus urani" ei tahan loppunut vaan kuudennella koko luokan tyttojen kanssa olimme erasta tyttoa vastaan, ja jalleen kerran mina vahan niinkun johtajana. Opettajamme sai tietaa asiasta ja kaikille kiusaajille soitettiin kotiin. Jalleen kerran vanhemmat pitivat kunnon puhuttelun seka veivat kyseisen tyton luo illalla pyytamaan anteeksi. Siina sitten kiusaaja noyrtyi, itki ja pyysi anteeksi. Kiusaus loppui ja olemme hyvia ystavia nykyaan. Jalkeenpain tama tytto kertoi etta olin itseasiassa ainoa joka hanelta silloin pyysi anteeksi(kiitos viisaiden vanhempien), pari muutakin silloisista kiusaajista pyysi anteeksi joskin vuosia myohemmin ja olemme nykyaan kaikki ystavia keskenamme. Yksi naista kiusaajista on nykyaan taman kiusatun paras ystava ja hanen lapsensa kummitati!
Yla asteella minusta sitten tulikin koulukiusaamisen ehdoton vastustaja, jota edelleen olen(ikaa mittarissa 21 vuotta). Haluan kokemuksesta sanoa kaikille vanhemmille etta jos tiedatte lapsenne kiusaavan, pitkalti VAIN te pystytte asialle jotain tekemaan. On ehdottoman tarkeaa saada lapsi tai nuori ymmartamaan ettei se ole oikein, eika vain unohtaa koko asiaa. Myos opettajien tulisi asiaan puuttua, eika sulkea silmiaan. Ja mita tulee kiusattujen vanhempiin niin mielestani heidan tulisi ottaa ehdottomasti yhteytta kouluun ja kiusaajien vanhempiin, jotta kiusaaminen loppuisi. Lapsi tai nuori ei valttamatta ymmarra mita tekee, joten aikuisen pitaisi tassakin suhteessa olla hyvana esimerkkina.
Kaikkihan me tiedamme etta kiusaamisesta jaa elinikaiset arvet sisimpaan, ja pahimmassa mittakaavassa saattaa johtaa itsemurhaan(kuten pari vuotta sitten Hauholla eras n.kymmenvuotias poika ampui itsensa isan aseella ja kuoli aitinsa syliin. Juttu sai aikaan paljon keskustelua lehdissa, jos muistuu mieleen.) tai "joukko lahtaamiseen" koulussa, jne.
Itse olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, koska he todellakin pistivat minut kuriin enka kerennyt enempaa tekemaan hirveyksia.
Kerrohan Leena, miksi sinä kiusasit? Oliko itselläsi jotenkin paha olla ja purit sen kiusaamalla? Vai oliko se vain jonkinlaista huvia? Halusitko olla pomo ja näyttää sen kenties muille. Kerro nyt niin saadaan jonkinlaista muotokuvaa kiusaajien ajatusmaailmasta.
Sita olen itsekin miettinyt joskus etta miksi kiusasin. Kiusaamista ei kummassakaan tapauksessa kestanyt paria kuukautta kauempaa(mutta se nyt ei sita tekoa muuta mihinkaan suuntaan) ja kuten mainitsin niin jalkeenpain ystavystyimme. Esimerkiksi taman jalkimmaisen tapauksen tyton olin tuntenut jo nelja vuotiaasta asti(olimme samassa hoitopaikassa) ja olimme aina olleet kavereita, mutta jokin vaan paassa napsahti ja sai minut kiusaamaan.
Luulisin etta siina todellakin oli jotain pomottelun halua seka oman itsensa ponkittamista, vaikken sita silloin mitenkaan tiedostanutkaan. Sillon kakarana en ajatellut yhtaan asiaa, en tajunnut sen olevan vaarin. Paassa ei liikkunut mitaan!! Jokin vaan alkoi siina toisessa arsyttaan ja siihen sitten piti takertua ja alkaa toista loukkaamaan, vaikkei toisessa mitaan erityista ollutkaan. Yritin tehda itseni vahvaksi ja paremmaksi alentamalla toista, ja tamahan viestii huonosta itsetunnosta ja siita etten ollut sujut itseni kanssa.
Siksipa neuvonkin aikuisia laittamaan lapset kuriin ennekuin kiusaaminen kerkeaa jatkumaan kuukausia tai jopa vuosia. Ei lapsi valttamatta tajua mita tekee, joten aikuisen tulisi siina vaiheessa tehda selvaksi mika on vaarin ja mika oikein. Nuori jo ymmartaakin mita tekee, mutta on teini iassa viela alttiimpi kiusaamisen aloittamiseen itsetuntonsa ponkittamiseksi ja muutenkin mennaan porukan mukana(ja porukassahan tyhmyys tiivistyy), nain ainakin itse asian naen. Kaikista suurin vastuu on mielestani vanhemmilla(kasvatus, tunnelma kotona jne.) seka opettajalla. Suuren osansa voi myos tukioppilaat seka muut oppilaat tehda kiusaamisen estamiseksi.
Niin ja mita tyopaikka kiusaamiseen tulee niin siina on kylla jo kyseessa eritysen saalittava ja lapsellinen luuseri joka ei viela aikuisikaan mennessa ole tajunnut oikean ja vaaran eroa, mutta kaikki sekin vain viittaa epaonnistuneeseen kypsymiseen teinina ja muutenkin huonoon itsetuntoon jne. jne.
Kylla se niin on etta ihminen on ihmiselle pahin vihollinen kaikilla elamanalueilla, oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta!!
Onneksi Leenalla oli fiksut vanhemmat. Mitäs sitten jos kiusaajan kotiin soitetaan ja kerrotaan mitä heidän lapsensa tekee. Valitettavan usein käy kuitenkin niin että kiusaajan vanhemmat "hyökkäävät" ja puolustavat omaa pikku kiusaajaansa. Kuinka siinä voi asiasta keskustella sellaisten vanhempien kanssa jotka ovat täysin välinpitämättömiä.
Lapset viihtyvät ryhmässä ja luonnollisesti haluavat tulla hyväksytyiksi omana itsenään siinä.
Samankaltaisuudella haetaan sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta joka liittää tähän ryhmään tai kavereihin.
Jos joku tuntee jäävänsä sen ulkopuolelle, tai huonona päivänä jokin piirre tai tapa ärsyttää kaverissa..siitä sanotaan ainakin yhdelle kuiskaten aluksi. Ja seuraava toiselle. Näkyvimmillään se on tönimistä, porukasta sulkemista"hiljaisuus ympärillä" kun saavut samaan huoneeseen jne.
Aiemmissa kirjoituksissa onkin sitä hyvin kuvattu, miten huonoa itsetuntoa pönkitetään toista ihmistä loukkaamalla.
Siihen puuttuminen koetaan vaikeaksi, suomalaisesta mentaliteetistä käsin "jokainen hoitakoon omat asiansa", ei paljoa auta asiaa.
Leena kertomusta luin mielenkiinnolla ja ilollakin siitä syystä, että se on paras esimerkki keinoista kiusaamisen lopettamiseksi.
Jos siihen ei puututa, sehän jatkuu aikuisenakin sitten työpaikoilla. Ja siitäkin kokemus on, että silloin on vielä vaikempaa näyttää toteen kiusaamista koska sen muodot on moninaisemmat kuin lapsena ollessa. Ja hankalammat näyttää toteen!
Omalta osaltani olen ratkaissut juoruilujen ja panettelun kaltaiset jutut sanomalla: " Kerro se hänelle itselleen ja juttele asiasta jos jokin ei mielestäni nyt toimi tai ole oikein."
En ole empaattinen tämän kaltaisille jutuille. Joten kommenttini voivat olla todella lyhyitäkin. En siis vie itse eteenpäin enkä suostu kuuntelemaan enempää. Pysyttelen asiallisissa väleissä tekemisissäni olevien ihmisten kanssa. Siis tietty etäisyys on olemassa.
Oikean ja väärän tiedostaminen, suora puhe ja asiallinen käytös tappaa kiusaamisen alkeet.