siis toinen päivä ilman tupakkaa... ja olen riidellyt jo kaikkien kanssa! muuten olen hyvin, hyvin rauhallinen ihminen. KUI KAUAN VIEL?!
PRKL!!!
tupakoitsija
9801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
10 vuotta.
huono vitsi!!!! ihan hirvee olo!!!
nyt kyllä kivaa seuraa..mun jätkäkamun yrittäessä tupakkalakkoo,ni mähän sen kans en aineskaan viikkoon oo tekemisissä..On muuten sen verran rasittava sillon!! Mutta yleensä se lakkokin siihen viikkoon jää..Mut tsemiä sulle! Kyllähän sen jossain vaiheessa pitäis hellittää!!
Himinen saa kyllä varautua ihan loppu elämän kestävään stressiin,mikäli hänellä on tapana useamminkin luopu itselleen mieluisista asioista.
Koska sinä, tapasi mukaan, luokittelet tupakan ainoastaan nautintoaineeksi, ilman että huomioit sen aiheuttamaa riippuvuutta, saati sitten sen terveydellisiä / sosiaalisia / psyykkisiä haittoja, ymmärrän hyvin sinun vaikeutta lopettaa tupakointi. Ja ymmärrän myös sinun pelkoa stressistä ym. tupakasta luopumisen aiheuttamista vaikeuksista, vieroitusoireista, kireydestä ym, ym. Se vaatii luonteen lujuutta, se lopettaminen, se vaatii rohkeutta kohdata oma riippuvuus ja valmiutta taistelemaan riippuvuutta vastaan.
Mutta, jos näkisit tupakoinnin kokonaisuutena, (eikä ainoastaan nautintoaineena) huomaisit mitä se sinulle (mm. elimistösi, psyykeesi), ympäristöllesi, tai sosiaalisille suhteillesi
aiheuttaa. Niin, silloin, ehkä huomaisit ettei kyseessä ole ainoastaan mieluinen asia.
Voit verrata tupakointia ja itikan pistosta. Sinulle tulee aivan hillitön tarve raapia itikan pistämää kohtaa, ja kun raavit, se aiheuttaa hetken helpotuksen tunteen. Mutta kohta sinun on jälleen raavittava sitä, ja kahta kauheemmin, mutta kutina jälleen helpottuu hetkeksi. Kunnes se kutina yltyy aivan karmeaksi, ja sinä raavit ja raavit, raavit ihosi vereslihalle, eikä se helpota enää, se vaan kutiaa ja kutiaa ja samalla on tuskallisen kipeä.
Mutta kun lopetat sen raapimisen, annat kutista hetken, itikan pistoskohta paranee itsekseen, omia aikojaan. Välillä sitä aluksi kutittaa, mutta jos maltat olla raapimatta, sen nopeammin se paranee. Ja jos raavit sitä, kutina yltyy...
Elämässä on todella paljon mieluisia asioita, ja huomattavasti mukavampia kuin tupakointi.
Vastaan lyhyesti.
-tuosta itikka vertauksesta tuli mieleen klassinen liian pieni kenkä vertaus,jossa tupakointia pidettiin liian ahtaaseen kenkään pukeutumista,ja nikotiinin saantia verrattiin lupaan ottaa liian ahdas kenkä hetkeksi pois.
Ok,joku voi tuntea näin.Minä en.-itikan pistosta eikä sen paremmin kengän pitämisestäkään tule miellyttävää aromia,eikä leppoisaa joutilasta tunnelmaa....
"Mutta, jos näkisit tupakoinnin kokonaisuutena, (eikä ainoastaan nautintoaineena) huomaisit mitä se sinulle (mm. elimistösi, psyykeesi), ympäristöllesi, tai sosiaalisille suhteillesi
aiheuttaa."
-elimistöltäni ainakin olen ok.Olen erittäin erinomaisen terve.Tasapainoisesta psyykeestä en ole varma?Onko se edes tavoittelemisen arvoinen.Ei nuo itseään tasapainoisiksi nimittelevät ainakaan kauhean onnellisilta näytä.
Mitä tupakka voi aiheuttaa sosiaalisille suhteille?-paljonkin pahaa,kun ihmiset on opetettu kavahtamaan sitä.Kymmenessä vuodessa tiukalla asennekasvatuksella ihmisten asenteet tupakkaa ja tupakoitsijaa kohtaan saatiin tiukkenemaan.
No,en liiemmin piittaa sairaalle pohjalle perustuvista sosiaalisista suhteista.
Jos ihmistä ei olla valmiita ottamaan sellaisenaan tapoineen,niin onko ko.suhteella edes mitään arvoa?
Hermot on todella kireellä.
Viikko jo mennyt melkein.
Ja olo on aina sietämätön.
Muut ihmiset on kans saaneet oman osansa.
Olo helpottuu, kun kemikaalit poistuu sun elimistöstä. Ja sun kireys häviää sitä mukaa, sehän on niitä vieroitusoireita!
Toi sun kireys todistaa osaltaan kuinka koukussa sä oikeesti olet ollut tupakkaan.
Olen aina ollut raivotar - astiat lentää ja kaikki muukin joka irti saa kun oikein vihaks pistää. Olin jo alistunut kohtalooni, että minä en pystyisi lopettamaan savuttelua ikinä ilman että murhaisin jonkun tupakantuskissani.
Zyban sitten auttoi. Jossain vaiheessa se aiheutti hillitöntä kutinaa koko kehoon ja kyselin täälläkin ihan huolestuneena että mikä on, onks muilla.
Olin pari päivää ilman Zybania ja aloitin sitten uudelleen yhden pillerin annostuksella ja selvisin sortumatta röökiin.
Mutta, sitten eräänä iltapäivänä kokeilin...JUMALAUTA mikä antabus-tyyppinen vaikutus! En ole ikinä ollut niin kipeä kuin sillon kun sen röökin kiskoin himoissani. Luulin ihan tosissani kuolevani. Sydän hakkas hirveesti, keuhkot meni hetkeks toimintakyvyttömiksi enkä saanut henkeä. Sitten pukkas hirveen hajusen hien päälle niin että vaatteet kostu ja koko keho alkoi taas kutiamaan. Heti kun sain vähän vetäistyä ilmaa, syökyin sisälle ja suihkuun, join vettä kuin Saharan autiomaa ja yritin saada kauhean tupakasta aiheutuneen myrkyllisen hienhajun veks kehostani.
Fyysisesti kokemus oli niin rasittava, että oli pakko mennä pitkäkseen ja yrittää saada keuhkot toimimaan. Sohvalla maatessani päätin että mun ei tarvitse kokeilla tupakan maistuvuutta enää ikinä!
Silti, se vanha addiktio nostaa päätään silloin tällöin mutta olen päättänyt muistaa heti, miltä tuntui tuo sortuminen viimeksi!