bulimiasta eroon

Älä enää ajattele iltaisin mitä teet huomenna. Älä suunnittele ollenkaan mitä syöt seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla, elä vain päivä kerrallaan ja yritä olla ajattelamatta ruokaa. Tee jotain muuta kuin ole kotona, lähde vaikka kaverin kanssa kaupungille tai muuten vaan hengailemaan ulos.

Hei.Mene nyt ihmeessä hyvä ihminen lääkärille!Ei tuollaisesta sairaudesta kovinkaan helposti omin voimin toivu.Koska syyt ovat aina psyykkisiä joskus jopa tiedostamattomia tunne elämän solmuja joita täytyy lähteä availemaan jonkun ammattiauttajan voimin.Olen myös kuullut/kautta lukenut että bulimiaa vaidaan hoitaa hyvin mielialalääkkeillä.

Niin sairaalta ja tyhmältä kun tämä kuulostaakin (tai sitten ei) mutta juo vettä! pidä kaapissasi aina vain hedelmiä ja muita terveellsiä.kesäisin vesimeloni on mainio ahmimis ruoka koska tietää,että sitä ei tarvitse oksentaa (et jaksa syödä niin paljoa että kaloreita tulisi hirveästi)

tai sitten vain pois kotoa..

Ei tästä lopettamisesta tule yhtään mitään. Pelkään hampaitteni puolesta. Onko muita keinoja?
Terveydenhoitajalle on pitänyt mennä noin vuoden verran mainitsemaan asiasta.

Hei! Älä pelkää,tää on jo erittäin hyvä alku,kun tajuat itse,että sulla on ongelma,josta haluat päästä eroon.Pystyt siihen,pystyt todella,vaikka se vie aikaa.Et kuitenkaan pysty siihen yksin,valitettavasti.Vau,olen silti ylpeä,että pystyt myöntämään olevasi bulimikko ja yrität päästä tästä vittumaisesta sairaudesta.Saatan kuulostaa yli-innokkaalta,mutta joskus minusta tuntui,että olin ainut,joka tajusi olevansa sairas :P On totta,että ahmimisen "halu" tai "pakko" on suurempi kuin mikään sillä hetkellä.Muistan kun joku neuvoi minua lähtemään KÄVELEMÄÄN.Nauroin ajatuksella,vai että vielä kävelemään siinä tilassa!Juoksisin lähempään kauppaan ja ostaisin kaiken minkä jaksaisin kantaa.Totuus on se,että omat ahmimiskohtaukseni harvenivat osaksi sen myötä,että kerroin perheelleni.Äitini alkoi tunnistaa merkkejä,vei minut pois keittiöstä,ja kesti ne huudot ja haukkumiset sen ajan,kunnes pääsin yli vaiheesta "pakko saada ruokaa".En sano,että ne lähtivät pelkästään tuolla.Tuohan on kidutusta,mutta en silti ahminut :) Kaikki jauhavat lääkäristä,mutta sinne kannattaa mennä.Itse sain lääkkeet,jotka hillitsivät ahmimistani,heti kun alkoivat vaikuttaa.Harmikseni sain lääkkeistä vain aika pahojakin sivuvaikutuksia,mutta kaikillehan niitä ei tule.Lääkäri ohjaisi sinut sitten psykiatrille,jonka kanssa alottaisitte yhteistyön paranemisesi vuoksi.Ole kiltti ja kerro ystävillesi ja mene lääkäriin :( Vaikeaa,noloa,pelottavaa..mutta lopulta helpottavaa.

Samaistun sinuun niin paljon! Olen jo pitkään päättänyt joka ikinen ilta että tämä on viimeinen kerta ja huomisesta alkaa uusi terveempi elämä. Ja seuraavana iltana sama ahmiminen ja oksentelu jatkuu. Toisinaan saan pidetty 1-2 välipäivää, mutta sitten vimma taas iskee. Todella noloa, kun kotona muut huomaavat ruokien kadonneen, ja nauravat vain kun sanon olevani yösyöppö. Kukaan ei osaa epäillä bulimiaksi...vaikka tiedän että olisi parempi saada apua tilanteeseen, niin minäkään en ole valmis kertomaan muille. Pakko vielä yrittää itse :/ mutta uskon kuitenkin että ennen pitkää lopetan ahmimiset, vaikkakaan suhteeni ruokaan tuskin koskaan tulee olemaan terve...Tsemppiä paljon paranemiseen!!