Lempeä iltasatu

Anonyymi-ap kirjoitti:

Kun iltapesut on tehty on aika iltasadulle🌙✨
Hiljaisen valon talo
Kaukana paikassa, jossa metsä kuunteli tarkemmin kuin puhui, oli pieni talo.
Ei erikoinen, ei suuri mutta iltaisin sen ikkunoissa syttyi valo, joka ei ollut pelkkä lamppu. Se oli valoa, joka syntyi rauhasta.
Talossa asui ihminen, joka oli oppinut yhden tärkeän taidon:
päivän päätteeksi hän osasi laskea kaiken käsistään.
Kun ilta tuli, hän avasi ikkunan ja antoi yön hengittää sisään.
Tuuli toi mukanaan havujen tuoksun ja tähtien hiljaisen kuiskauksen.
“Sinä teit tänään tarpeeksi,” yö sanoi.
“Vaikka et ehtinyt kaikkea.”
Ja ihminen uskoi sitä.
Metsässä eläimet tiesivät tästä talosta.
Pieni kettu pysähtyi aina sen kohdalla,
pöllö vaihtoi lentorataansa,
ja joskus jopa kuu viivähti hetken pidempään sen yläpuolella.
Sillä valo ei vaatinut mitään.
Se vain oli.
Kun ihminen lopulta kävi vuoteeseen, hän veti peiton päälleen kuin lempeän lupauksen.
Ajatukset asettuivat kuin kirjat hyllyyn
ei siistiin järjestykseen, vaan turvaan.
Juuri ennen nukahtamista hän kuuli vielä yhden äänen, aivan sisältään:
“Huomenna ei tarvitse olla parempi.
Riittää, että olet olemassa.”
Ja niin uni tuli.
Ei kiireellä, ei pakottaen
vaan kuin vanha ystävä, joka tiesi tien.
🌙💤 🫂

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä