Nainen oli

Anonyymi-ap kirjoitti:

silloin noin 50-vuotias, kun hän vaihtoi työpaikkaa. Pääsyy siihen oli se, että hän koki ettei ollut sitä mitä siellä edellisessä työpaikassa tapahtui, jotain sellaista mitä hän ei vain pystynyt ymmärtämään! Jo heti ensimmäisenä päivänä hän koki tulleensa kuin toiseen kotiinsa, aloittaessaan työnsä pienessä ryhmässä. Hän huokaisi helpotuksesta, koska nyt elämästä tulisi hänen näköisensä ja kaikki se mitä hän ei ollut aikaisemmin ymmärtänyt oli poissa. Mutta pian hän huomasi, että se mitä hän ei ollut ymmärtänyt ympärillään tapahtuvan, jatkui uudessakin työpaikassa. Ja vaikka hän piti työstään todella paljon, sisällä kalvoi ihmetys siitä että miten oli mahdollista, ettei hän nytkään ymmärtänyt siitä mitään, mitä ihmiset tuntuivat esittävän. He ikäänkuin puhuivat eri kieltä. Mutta hän kesti sen, koska työ oli niin mukavaa ja lasten hoitaminen oli kaikkein mukavinta työtä mitä hän oli elämässään kokenut. Siitä hetkestä alkaen hänellä oli unelma, olla töissä siinä työpaikassa niin kauan kunnes hän jäisi eläkkeelle! Ensimmäinen sairaus puhkesi toisen vuoden keväällä ja stressillä oli varmasti syynsä! Siksi kun hän ei tuntunut puhuvan samaa kieltä muiden kanssa, vaikka hänelle sitä yritettiin selittää. Oli tosi rankkaa yrittää ymmärtää. Mutta työn ihanuus oli vastapaino kaikelle sille mitä hän ei ymmärtänyt! Kolmen työvuoden jälkeen hänelle kerrottiin, että hänellä voisi olla nahdollisuus jossain vaiheessa saada vaktuinen työ juuri siinä ihanassa työpaikassa, jota hän todella rakasti tehdä, hänelle rakkaiden työkaverien kanssa. Ja kun tilaisuus tuli hakea vakituista työpaikkaa, hän oli hyvin onnellinen. Mutta sitten koitti se päivä, joka syöksi hänen elämänsä syvään kaaokseen, hän ei saanutkaan vakituista työpaikkaa! Sen jälkeiset vuodet olivat todella kamalia, koska aloitettiin muka auttaminen, mutta todellisuudessa se toimi aivan päinvastoin. Se vei elämästä ilon ja tilalle tuli pelkoa, ahdistusta ja syvää stressiä ja masennustakin! Siinä vaiheessa hän sairastui toiseen krooniseen sairauteen ja ne molemmat sairaudet ovat yhä läsnä elämässä! Ja ne vaikeuttavat elämää. Ei tapahtunut mitään sellaista yli kymmeneen vuoteen, mistä voisi kiittää ketään! Osaavatkohan ihmiset edes ymmärtää sitä, kuinka järkyttäviltä kaikki ne vuodet tuntuivat! Yhden ihmisen elämä pilattiin täysin ja vain siksi, että muut luulivat tietävänsä paremmin kuin henkilö itse, mikä on hänen näköistään elämää!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä