häpeämme, vihaamme, vierastamme eniten itsessämme. Juuri se on se asia, joka tekee meistä ainutlaatuisen. Kun sen uskallamme näyttää hänelle, johon luotamme ja hän ei ainoastaan siedä sitä, vaan rakastaa sitä tärkeänä osana meitä, heitämme harteiltamme valtavan taakan. Juuri se asia voi olla se, joka eniten tekee meistä ainutlaatuisia. Kun sen yli pääsemme, olemme hyväksyneet itsemme sellaisina kuin olemme, todennäköisesti kuviteltuinemme heikkouksinemme. Ei pelätä mitään, vaan kuljetaan sydän liekehtien kohti toisiamme.
https://www.youtube.com/watch?v=yGpadn5dB7A
https://www.youtube.com/watch?v=yGpadn5dB7A
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin viisas kirjoitus!❤️
Osaat rakastaa hienosti.💙
Sinulla on suuri sydän. Vaatii jotain suurta täyttääkseen sen oikealla tavalla. Ole varovainen.
Hienosti sanottu 😊 Mä en häpeä itseäni, vaan minulla on päinvastoin tosi hyvä itsetunto. Se kumpuaa itsetuntemuksesta, sisäisestä voimasta ja hyväksynnästä. Olen saanut kasvaa hyvässä ja kannustavassa ympäristössä, se varmasti vaikuttaa paljon. Uskon, että kaikki voivat löytää sisäisen voimansa, joka on meissä jo valmiin. Heikkoudet tosiaan on usein kuviteltuja ja moni asia, mitä pidämme heikkoutena, voikin olla vahvuus tai tulla vahvuudeksi, kun se tulee nähdyksi. Kuten ahdistus, pelko tai varovaisuus, johtavat virheiden välttämiseen ja kärsimättömyys kertoo siitä, että aika on meille tärkeää. On tärkeä tuntea omat heikkoudet ja vahvuudet: näin ne voi valjastaa voimaksi. On tärkeä tuntea itsensä hyvin ja siten ymmärtää itseä ja muita. Pelon ei pidä antaa hallita elämässä, mutta maailma on epävarma, mikä varmasti pelottaa kaikkia joskus. Ehkä vahvin on ihminen, joka sekä pelkää että on päättäväinen ja rohkea. Täydellinen rakkaus karkottaa turhan pelon.
Toinen ihminen on usein peili, joka kirkastaa ihmisen näkemään itsensä ja kauneuden itsessä. On tärkeä, että on kannustavia, tukevia ja hyviä ihmisiä ympärillä.
Ja vastaavasti, kun ihminen näkee kauneuden itsessään, hän näkee kauneuden muissa ja ympärillään.
Se, että ihminen tekee virheitä, on elämän oppitunti. Kaikissa harrastuksissakin lähdetään aina alkuruudusta ja aluksi kohelletaan. Kun kokemusta karttuu, karttuu se virheiden myötä, ilman niitä syvällinen oppiminen olisi mahdotonta. Kun tekee virheitä, oppii hyväksymään itsensä ja armolliseksi myös toisia kohtaan.
Usein turhaa pelkää virheitä, kun ne eivät edes useinkaan ole vakavia. Virheet eivät tee meistä huonoja, vaan inhimillisiä.
Rakkaudessa tärkeimpiä asioita onkin lämpö, empatia, turvallisuus, aitous ja hyväksyntä. Näitä me kaikki lopulta etsimme. Kun on tällainen ihminen vierellä on elämää ihana elää ja kokea yhdessä. ❤️💓
Sellaisen, kun löytäisi.
Minä olen löytänyt, se on tämä alkuperäinen kirjoittaja...
Tiedät siis kuka hän on?
Olen aika varma että hän on kirjoittanut tämän viestin 😊❤️
Välillä mietin, ettei hän turhaan luule minun voivan välillä huonosti. Kuten sanoin tuossa aiemmin, minulla on oikein hyvä itsetunto ja olen hyvin tasapainoinen ihminen. Toivon, että kaivattumi ei kantaisi turhaa huolta, vaan tietäisi minun voivan hyvin. Totta kai minulla joskus on murheita ja surua (kuten kaikklla), mutta ei ne mua valtaa koskaan. Päinvastoin olen enimmäkseen hyvin onnellinen ihminen. Rakkauteen liittyen olen välillä ollut epävarma hänen tunteistaan (rakastaako yhä), mutta tästäkin viestistä vahvistuu ajatus, että hän tykkää edelleen. En lle koskaan erityisesti tykännyt epävarmuuden tunteesta, mutta sitä on pakko sietäö epävarmassa maailmassa. Mutta olisivatpa asiat varmempia...
Juuri tällaiset viestit, kuten tämä alkuperäinen, on ihana lukea. Se kertoo aidosta ja suuresta rakkaudesta...
Taas tuli kirjoitusvirheitä kun nopeasti näpyttelee ilman laseja... no tää on esimerkki niistä ei-niin-vakavista virheistä 😅
Etunimiemme kirjaimet löytyvät vitamiinien nimistä...
Etunimiemme alkukirjaimet siis..
Kiitos viestistäsi sinä ihana nainen. Toivon, että meidän tiet pian lopullisesti kietoutuu toisiinsa ja yhdistyy. Sinä vierellä, matkaseurana elämän polulla, elömä on jotain mittaamattoman arvokasta. 💕💞❤️
Liekehtivä sydämeni odottaa täällä toista kaltaistaan rakas kultaseni ❤️🔥❤️🔥
Vaikka ajattelisimme ja suhtautuisimme elämään hyvin positiivisesti, silti meissä on usein päällä joku jarru, jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Se voi ilmetä niin, ettei uskalleta kohdata ihmistä ja heittäytyä vaan siihen tilanteeseen. Ehkä tunteet raastaa rintaa kun ajatellaan häntä. Mieli saattaa kääntää tunteen niin, että vielä raastavampaa voisi olla kun kohtaisin hänet, vaikka tilanne saattaisi olla täysin päinvastainen, vapauttavaa, luottamuksen syntyminen, halu yhdistää toistemme elämät henkisesti ja fyysisesti, varmuuden saaminen. Usein pelätään pahinta, mutta kun uskaltaa, asiat toteutuu ja kaikki tuntuu vieläkin paremmalta.