Eksistentialismi

Ehkä vielä niinkin, että ensiksi kaunokirjallista eksistentialististen elämäntuntojen kuvailua, myöhemmin vasta opillistä käsittelyä?

Camus'n Sivullinen (ei Rutto, joka on allegoria sodasta), Sartren Inho, Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja. Vaikkapa.

Hegelillä ei sitten ollut eksistentialismin kanssa muuta tekemistä kuin että Kierkegaard käytti häntä opilliseen pompotteluun.

Eksistentialismi pähkinänkuoressa:

"Elämä... ei vastausta."

re-referaatti kirjoitti:

Ehkä vielä niinkin, että ensiksi kaunokirjallista eksistentialististen elämäntuntojen kuvailua, myöhemmin vasta opillistä käsittelyä?

Camus'n Sivullinen (ei Rutto, joka on allegoria sodasta), Sartren Inho, Kierkegaardin Viettelijän päiväkirja. Vaikkapa.

Hegelillä ei sitten ollut eksistentialismin kanssa muuta tekemistä kuin että Kierkegaard käytti häntä opilliseen pompotteluun.

Eksistentialismi pähkinänkuoressa:

"Elämä... ei vastausta."

Lue lisää

"Ehkä vielä niinkin, että ensiksi kaunokirjallista eksistentialististen elämäntuntojen kuvailua, myöhemmin vasta opillistä käsittelyä? "

Tuota ikäänkuin tarkoitinkin..

Ja kuten sanoin, niin jokainen tyylillään. Ei eksistentialismikaan avaudu kaikille samalla tavoin. Muutamana kommenttina tosin:

-S.Kierkegaardia en suosittele kenellekkään. Kaverilla oli yksinkertaisesti liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Tämä tosin vain minun mielipiteeni.

-Rutto käy mielestäni esimerkiksi siinä missä "Sivullinenkin".... On tosin pirusti pidempi ja raskaampi.

-Hengel vietti suurimman osan elämästään miettien sitä vastausta elämään. Matemaattisia kaavoja, pelitiloja, jotain suurta loogista suunnitelmaa... Ei löytänyt. Heitin nimen siksi, ettei nopeasti tullut mieleen puhtaasti eksistentialistista filosofia.

-Ja pähkinänkuoremme vain osoittavat miten saman asian voi käsittää monella tavalla. Miten olis:

"Elämä on" ;)

Yamma kirjoitti:

"Ehkä vielä niinkin, että ensiksi kaunokirjallista eksistentialististen elämäntuntojen kuvailua, myöhemmin vasta opillistä käsittelyä? "

Tuota ikäänkuin tarkoitinkin..

Ja kuten sanoin, niin jokainen tyylillään. Ei eksistentialismikaan avaudu kaikille samalla tavoin. Muutamana kommenttina tosin:

-S.Kierkegaardia en suosittele kenellekkään. Kaverilla oli yksinkertaisesti liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Tämä tosin vain minun mielipiteeni.

-Rutto käy mielestäni esimerkiksi siinä missä "Sivullinenkin".... On tosin pirusti pidempi ja raskaampi.

-Hengel vietti suurimman osan elämästään miettien sitä vastausta elämään. Matemaattisia kaavoja, pelitiloja, jotain suurta loogista suunnitelmaa... Ei löytänyt. Heitin nimen siksi, ettei nopeasti tullut mieleen puhtaasti eksistentialistista filosofia.

-Ja pähkinänkuoremme vain osoittavat miten saman asian voi käsittää monella tavalla. Miten olis:

"Elämä on" ;)

Lue lisää

Kierkegaard on eksistentialismin opillinen muotoilija. Jos jotakuta niin nimenomaan häntä täytyy suositella eksistentialismista kiinnostuneelle.

Olet ensimmäinen ja ainoa, joka esittelee Camus'n ruttoa eksistentialismin kategoriassa. Rutto on todella eriviritteinen kirja kuin Sivullinen. Eksistentialistinen elämäntunto ilmenee nimenomaan Sivullisessa, joka noteerataan myös oppikirjoissa ajatussuunnan klassikkona.

Olet ensimmäinen ja ainoa, joka puhuu Hegelistä eksistentialistina. Hegeliläinen maailmanhenki on oikeastaan eksistentialistisen tyhjyyden vastakohta. Perustelusi Hegelin mukaanvetämiselle ovat uskomattomat: "Heitin nimen siksi, ettei nopeasti tullut mieleen puhtaasti eksistentialistista filosofia." Hmmm. Ei todella osunut. Huonommin et olisi voinut valita.

Ihan kaikkia asioita ei saa käsittää ihan millä lailla tahansa.

kuitenkin kirjoitti:

Kierkegaard on eksistentialismin opillinen muotoilija. Jos jotakuta niin nimenomaan häntä täytyy suositella eksistentialismista kiinnostuneelle.

Olet ensimmäinen ja ainoa, joka esittelee Camus'n ruttoa eksistentialismin kategoriassa. Rutto on todella eriviritteinen kirja kuin Sivullinen. Eksistentialistinen elämäntunto ilmenee nimenomaan Sivullisessa, joka noteerataan myös oppikirjoissa ajatussuunnan klassikkona.

Olet ensimmäinen ja ainoa, joka puhuu Hegelistä eksistentialistina. Hegeliläinen maailmanhenki on oikeastaan eksistentialistisen tyhjyyden vastakohta. Perustelusi Hegelin mukaanvetämiselle ovat uskomattomat: "Heitin nimen siksi, ettei nopeasti tullut mieleen puhtaasti eksistentialistista filosofia." Hmmm. Ei todella osunut. Huonommin et olisi voinut valita.

Ihan kaikkia asioita ei saa käsittää ihan millä lailla tahansa.

Lue lisää

Kun ei niin ei. Onhan se kiva, että otat akateemiselta kannalta filosofian noinkin vakavasti, mutta....

-Varmasti oppikirjoissa mainitaan Sivullinen. Se on Camus'n pääteos ja se mainitaan kaikkialla. Ja toki ovat eriviritteisiä, mutta alpertti oli kautta linjan eksistentialisti ja Rutto on teoksena huomattavasti pohdiskelevampi kuin melko nopea Sivullinen.

-Kierkegaardista sinun kirjasi saavat puhua mitä haluavat. Itse en ko. kaverin älykkyteen oikein pysty uskomaan. Ehkä olen väärässä... Joka tapauksessa suosittelen mielummin Heideggeriä (jonka nimi nyttemmin sitten tuli mieleen kun tarkistin kirjahyllyä). Jos häntäkään ei oppikirjoissasi mainita eksistentialistina, niin se on voivoi.

-Kuten joku olisi saattanut huomata edellisestä, niin Hegel oli mukana juuri siksi, että hän etsi eksistentialismin vastakohtaa siinä onnistumatta. Hänen kirjoistaan voinee halutessaan peilata eksistentialismia samalla tavoin kuin rikollisuutta lukemalla lakiopusta?

Loppukaneettina. Asiat voidaan taatusti käsittää muutenkin kuin sinun kirjallisuusviitteissäsi. Viimeksi kun tarkistin, niin filosofia ei ollut eksakti tiede?

Yamma kirjoitti:

Kun ei niin ei. Onhan se kiva, että otat akateemiselta kannalta filosofian noinkin vakavasti, mutta....

-Varmasti oppikirjoissa mainitaan Sivullinen. Se on Camus'n pääteos ja se mainitaan kaikkialla. Ja toki ovat eriviritteisiä, mutta alpertti oli kautta linjan eksistentialisti ja Rutto on teoksena huomattavasti pohdiskelevampi kuin melko nopea Sivullinen.

-Kierkegaardista sinun kirjasi saavat puhua mitä haluavat. Itse en ko. kaverin älykkyteen oikein pysty uskomaan. Ehkä olen väärässä... Joka tapauksessa suosittelen mielummin Heideggeriä (jonka nimi nyttemmin sitten tuli mieleen kun tarkistin kirjahyllyä). Jos häntäkään ei oppikirjoissasi mainita eksistentialistina, niin se on voivoi.

-Kuten joku olisi saattanut huomata edellisestä, niin Hegel oli mukana juuri siksi, että hän etsi eksistentialismin vastakohtaa siinä onnistumatta. Hänen kirjoistaan voinee halutessaan peilata eksistentialismia samalla tavoin kuin rikollisuutta lukemalla lakiopusta?

Loppukaneettina. Asiat voidaan taatusti käsittää muutenkin kuin sinun kirjallisuusviitteissäsi. Viimeksi kun tarkistin, niin filosofia ei ollut eksakti tiede?

Lue lisää

No, itse asiassa, kun otit asian puheeksi, Heideggerin määritteleminen eksistentialistiksi on mielenkiintoinen tulkintakysymys. Vaikka hänen ajattelunsa erittelee olemiskäsitteitä, hän ei kuulu samaan sarjaan ahdistusta perustuntonaan pitävien Kierkegaardin, Camus'n tai Sartren kanssa. Itse Heidegger ei halunnut itseään kutsuttavan eksistentialistiksi tehden näin pesäeroa nimenomaan Sartreen.

Ja Hegelin filosofia ei sitten muodostunut vastalauseena eksistentialisteja vastaan. Sen sijaan käsite 'fenomenologia' esiintyy Hegelillä. Hänelle ominainen tapa käyttää tätä käsitettä liittyy yleisten ideoiden ilmenemiseen yksilössä. Jos taas puhutaan Husserlista ja Heideggerista fenomenologeina, näille lähtökohta oli päinvastainen: minä ja sen liittyminen maailmaan. Tätä he kartoittivat melkoisella 'olemis'käsitteiden oppisanastolla.

Yamma kirjoitti:

Kun ei niin ei. Onhan se kiva, että otat akateemiselta kannalta filosofian noinkin vakavasti, mutta....

-Varmasti oppikirjoissa mainitaan Sivullinen. Se on Camus'n pääteos ja se mainitaan kaikkialla. Ja toki ovat eriviritteisiä, mutta alpertti oli kautta linjan eksistentialisti ja Rutto on teoksena huomattavasti pohdiskelevampi kuin melko nopea Sivullinen.

-Kierkegaardista sinun kirjasi saavat puhua mitä haluavat. Itse en ko. kaverin älykkyteen oikein pysty uskomaan. Ehkä olen väärässä... Joka tapauksessa suosittelen mielummin Heideggeriä (jonka nimi nyttemmin sitten tuli mieleen kun tarkistin kirjahyllyä). Jos häntäkään ei oppikirjoissasi mainita eksistentialistina, niin se on voivoi.

-Kuten joku olisi saattanut huomata edellisestä, niin Hegel oli mukana juuri siksi, että hän etsi eksistentialismin vastakohtaa siinä onnistumatta. Hänen kirjoistaan voinee halutessaan peilata eksistentialismia samalla tavoin kuin rikollisuutta lukemalla lakiopusta?

Loppukaneettina. Asiat voidaan taatusti käsittää muutenkin kuin sinun kirjallisuusviitteissäsi. Viimeksi kun tarkistin, niin filosofia ei ollut eksakti tiede?

Lue lisää

Eih. Haha. Toisen "liiallisella akateemisuudella" on sitten hyvä paikkailla omia yksinkertaisia erheitä, kun ei voi myöntää olevansa vain väärässä.

Jos eksistentiaalisen ajattelun perustan laskeneessa Kierkegaardissa ei tunnu olevan mitään järkeä, niin tuskinpa kannattaisi antaa täällä neuvoja koskien eksistentialismia.

Hegel, joo. Kas kun ei Yamma vaikka Isaac Newtonin mekaniikkaa heittänyt tohon hyvin valaisevaksi vastakohdaksi:D

Yamma kirjoitti:

"Ehkä vielä niinkin, että ensiksi kaunokirjallista eksistentialististen elämäntuntojen kuvailua, myöhemmin vasta opillistä käsittelyä? "

Tuota ikäänkuin tarkoitinkin..

Ja kuten sanoin, niin jokainen tyylillään. Ei eksistentialismikaan avaudu kaikille samalla tavoin. Muutamana kommenttina tosin:

-S.Kierkegaardia en suosittele kenellekkään. Kaverilla oli yksinkertaisesti liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. Tämä tosin vain minun mielipiteeni.

-Rutto käy mielestäni esimerkiksi siinä missä "Sivullinenkin".... On tosin pirusti pidempi ja raskaampi.

-Hengel vietti suurimman osan elämästään miettien sitä vastausta elämään. Matemaattisia kaavoja, pelitiloja, jotain suurta loogista suunnitelmaa... Ei löytänyt. Heitin nimen siksi, ettei nopeasti tullut mieleen puhtaasti eksistentialistista filosofia.

-Ja pähkinänkuoremme vain osoittavat miten saman asian voi käsittää monella tavalla. Miten olis:

"Elämä on" ;)

Lue lisää

Miksei kansakoulun ekalla opeteta, ettei elämästä ole käsitystä ja se loppuu.