Moi vaan kaikille...
Osaisiko kukaan keroa miten tulisi toimia jos aikoo yrittää julkaista kirjan?
Miten toimitaan, mitä mukaan kun lähetetään teksti yms.?
Auttakaa!!!
Ja vielä lopuksi tietääkö kukaan onko Helsingissä mitään kirjallisuuden tms. kurssia?
Osaisiko kukaan keroa miten tulisi toimia jos aikoo yrittää julkaista kirjan?
Miten toimitaan, mitä mukaan kun lähetetään teksti yms.?
Auttakaa!!!
Ja vielä lopuksi tietääkö kukaan onko Helsingissä mitään kirjallisuuden tms. kurssia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Otikosta huolimatta et tainnut miettiä kirjan julkaisemista, vaan julkaistavaksi saamista :)
Miten lähestyä kustatajia, siihen vinkkejä esim. seuraavasta linkistä: http://www.likekustannus.fi/sinustako_kirjailija.htm
Kysyin nyt lähinnä neuvoa siitä miten se homma menee. Ja jos haaveilee julkaisevansa joskus kirjan niin kai sitä miettii sen julkaistavaksi saamistakin?
Mutta joka tapauksessa kiitos paljon linkin lähettämisestä! sisälsi paljon hyviä vinkkejä! =)
Tarkoitin siis julkaisemisen ja julkaistavaksi saattamisen eroilla sitä, että ensimmäisen tulkitsen lähinnä omakustantamiseksi ja jälkimmäisen kustantajan hankkimiseksi sitä varten. Ja teoksen julkaiseminen on kirjailijan kannalta tietenkin tyystin erilaista näissä vaihtoehdoissa.
Ja tajuan mitä sillä tarkoitit. =)
Tiedätkö/osaatko kertoa mitään omakustantamisesta?
En kyllä ole aikeissa omakustantaa mitään, mutta asia kuitenkin kiinnostaa...
vaikkapa tässä:
http://www.unipress.fi/UN8d14omak.htm
Tuota linkkiä katsoessa kuitenkin tuli mieleen, että jos yhtään hallitsee taittamista tai edes joku tuttava hallitsee, niin ei tuo kovin edulliselta vaihtoehdolta vaikuta esimerkkihinnan perusteella.
Taannoin tällä palstalla arvostelin erästä kustantamoa siitä, kuinka se vähätteli omakustantamista. Nyt tasapuolisuuden vuoksi vasta-argumentteja (=niille väitteille, joita tuossa linkissä esitettiin omakustantamisen eduista):
"- kun haluat säilyttää ilmaisullisen itsenäisyytesi/persoonallisuutesi"
No, tietenkin totta. Toinen puoli on se, että työllä ei ole "ulkopuolista" laadunvalvojaa.
"- julkaisulle on selkeä, rajattu kohderyhmä"
Ei se rajattu kohderyhmä tarkoita sitä, että omakustantaminen on kannattavaa. Aina kannattaa miettiä miten itse pystyy saavuttamaan kontaktit tähän ryhmään.
"- haluat saada julkaisulle ammattimaisen ulkoasun"
Outo argumentti pätevä omakustantamisen puolesta? Kyllä omakustantamisessa se ulkoasu yleensä jää jälkeen kaupallisten kustantajien tasosta.
kiitos linkistä! Siitä oli paljon apua ja vastaukset moniin kysymyksiin jotka ovat jääneet askarruttamaan...
Niin, mutta molemmissa taitaa olla omat hyvät/huonot puolensa...
Mutta eikö se ole niin, että jos aloitteleva kirjailijan alku ei saa esim. esikoisteostaan julkaistua kustantajilla, voisi oma kustantaa ensimmäisen kirjan. Ja sitten jos on aikeissa jatkaa kirjailijan uraa voisi yrittää toista kirjaa julkaista kustantajalla. Sinnehän pitää/kannattaa ilmoittaa aikasempia teoksiaan joita on julkaistu ja ne kaiketi antvat lisä plussaa?
En tiedä meneekö asia noin, koska en muutenkaan tiedä kustannus asioista paljoakaan siksi niitä täällä kyselenkin, vaikkei se ihan ajankohtaista vielä olekkaan...
Mutta olen siinä samaa mieltä että kustantamolla on tehokkaampaa laaduntarkkailu.
"Ja sitten jos on aikeissa jatkaa kirjailijan uraa voisi yrittää toista kirjaa julkaista kustantajalla. Sinnehän pitää/kannattaa ilmoittaa aikasempia teoksiaan joita on julkaistu ja ne kaiketi antvat lisä plussaa?"
Ellei tekijä ole ns. suurnimi, niin eipä aiemmat omakustanteet sinällään mitään plussaa anna ja pudota julkaisukynnystä monenkaan kirjallisuusalueen saralla. Itse olen tietokirjoja muutaman kirjoittanut ja niiden kohdalla aiemmat julkaisut ovat jotku kustantajat saaneet kiinnostumaan vireillä olevista projekteista. Mutta eipä niissäkään se kiinnostuksen lähde ole kirjoittajan nimi, vaan kiinnostus aiheita kohtaan ja oletus, että kirjoittajan teksti täyttää jonkinlaiset julkaisukriteerit.
Heräsi vielä kysymys omakustannuksesta...
Jos julkaisee kirjansa omakustannuksella, niin miten se kaupataan markkinoille?
Siis kun kustantamo julkaisee kirjan, niin silloinhan he huolehtivat kaiketi kirjan markkinoinnin kirjakauppoihin yms. Mutta mitenkä on omakustantajan laita?
Kiitoksia muuten hirveesti, olet neuvonut mua paljon näissä asioissa =)
Omakustanteen tekijä huolehtii itse teoksensa markkinoinnista ja kaikesta muustakin. Omakustannettu kirja siis markkinoidaan juuri niin kuin omakustantaja sitä markkinoi.
Kirjavälitykselle tuotetiedot ilmoittamalla takaat jo sen, että kirja on tilattavissa käytännössä kaikkien kirjakauppojen kautta. Myös BTJ Kirjastopalvelu ottaa pienkustanteitakin mielellään jakeluun. Käytännössä pystyt puolessa tunnissa tekemään sen saman markkinoinnin kuin mitä joku "palvelukustantamo" kirjasi eteen tekisi. Suuremmat kustantajat ovat sitten oma lukunsa, joilla on omat markkinointibudjettinsa, markkinoinnin ammatilaisia töissä etc.
Tosiasia on, että omakustanne on pikemminkin pitkä miinus kuin plussaa. Se johtuu siitä että helposti katsotaan että on mennyt siitä mistä on aita on matalin.
Tämä on suuren suomalaisen kustantamon kustannustoimittajan mielipide jonka olen itse omin korvin kuullut.
Kirjallinen piiri on suomessa niin pieni. Omakustanne ei niin vain unohdukaan.
Terkuin Nore
Eipä pidä välttämättä paikkaansa tuo mitä kirjoittelit, siis kaikkien kustantajien ja kustannustoimittajien kohdalla.
Jonkinlaisen aiheen kohdalla se omakustanne toimii jopa hyvänä suosituksena mahdolliselle seuraavalle kirjalle. Jos omakustanne on edes jollain tapaa kiinnostava kustantajan mielestä, niin hänpä saattaa kirjan luettuaan olla valmis kuuntelemaan kirjoittajaa aivan toisella tapaan mitä ilman sitä.
Ai että mistä tiedän? Tein itse ensimmäisen kirjan omakustanteena ja sain sen ansiosta ensimmäisen oikean kustannussopimukseni. Kustantaja pyysi minua lähettämään omakustanteeni hänelle, jota sitten tutki aikansa ja teki päätöksen jatkosta. Sittemmin olen tehnyt yhteistyötä kahden eri kustantajan kanssa, joka olisi jäänyt ilman omakustannetta vain haaveeksi.
Tarkoitukseni oli tässä vaan kertoa, ettei ole yhtä oikeaa ratkaisua tai tietä kustannussopimuksen saamiseen. Kirjoittajan pitäisi jollain tapaa erottua joukosta, sillä käsikirjoituksia tarjotaan kustantajille erittäin paljon.
Nore on oikeassa.
Hutaisten tehty omakustanne on pelkkää miinusta.
Jos tosissaan haluaa julkaista jotain, kannattaa ensimmäiseksi hakeutua jonnekin kirjoittajayhteisöön, kurssille tms, jossa saa palautetta tekstistä.
Sitten kannattaa kokeilla oikeaa kustantamoa, ja vasta sitten omakustannetta. Nähdäkseni palvelukustantamot kannattaa kiertää - aika monen toiminta ei nimittäin ole katseenkestävää.
Julkaiseminen niissä pikemminkin haittaa edistymistä kirjallisella alalla kuin edesauttaa sitä.
Työskentelen itse kirjallisuusmaailmassa, ja sivutoimisesti olen päättämässä tekstien julkaisemisesta eräässä yhteisössä. Vastaan tulee tekstejä ihmisiltä, jotka sanovat olevansa kirjailijoita. Lähempi tarkastelu paljastaa, että he ovat palvelukustantamon uhreja.
Kieli on karseaa eikä sisällöstä ota selvää.
Hyvin tehty omakustanne on selkeästi parempi vaihtoehto. Ja suosittelen ehdottomasti tekstin toimittamista yhdessä ammattikirjoittajan kanssa, vaikka siitä joutuisikin maksamaan.
Sama koskee ulkoasua: halvalla saa halvan näköistä.
Miksi uhrata aikaansa ja energiaansa huonoon lopputulokseen, ja vieläpä nolata itsensä julkaisemalla keskeneräistä tuotantoa?
Suosittelen, että ensimmäinen vaihe on palautteen pyytäminen ammattilaiselta tai puoliammattilaiselta. Parhaan kaverin kommentit eivät paljoa auta, jos hänellä ei ole kaveruuden lisäksi muita meriittejä.
Kun täällä kerran jutellaan kustannus ja omakustannus asioista niin ajattelin kysyä jotain asiaan liittyvää.
Mitä jos kirjailija ei halua käyttää omaa nimeään kirjaa kustantaessa?
Onko kirjailijoilla (kuten laulajilla ja näyttelijöillä)mahdollistaottaa käyttöön ns. taiteilija/peitenimeä?
En tiedä kutsutaanko sitä näissä piireissä noilla nimillä..
Missä olet oppinut kirjoittamaan NOIN sekavaa ilmaisua ja NOIN huonoa suomea NOIN pieneen tilaan? Kiinnostaisi tietää. Kiitos tiedosta.
Tietenkin kirjan voi halutessaan kirjoittaa peitenimellä. Ja voihan omakustanteellekin kehitellä "kustantajamerkin", jolloin tietenkin pitää varmistaa, ettei se viittaa esim. mihinkään olemassa olevaan yritykseen liian läheisesti.
Tarvitseeko peitenimen käyttöön ottamista varten hakea erillistä lupaa mistään?
Joo sori toi paitenimi. Tuli kirjoitettua teksti vähän liian kiireellisesti, mutta kuitenkin oli pakko korjata moka ennen kuin joku siitä huomauttaa..
Ei siihen mitään lupia tarvita. Mutta toki sen peitenimen asiallisuus kannattaa selvittää etukäteen. Välttämättä joku ei tykkää hyvää, jos Matti Meikäläinen alkaa julkaisemaan kirjojaan nimimerkillä Arto Paasilinna :)
Onhan esimerkiksi Ilkka Remeskin peitenimi. Hänen oikea nimensä on Petri. Sukunimeä valitettavasti en muista, mutta siltikin hänellä on peitenimi.
Salanimellä on pitkät perinteet, mutta nykyään se koetaan negatiiviseksi. Silloin kun romaani oli vielä väheksytty taiteenlaji, useat kirjailijat käyttivät ns. peitenimeä, suojellakseen joko itseään tai perhettään. Mutta sitten tuli muutos ja romaanitaide nousi uudenlaiseen arvoon. Yhtäkkiä miellettiin, että peitenimeä käyttävä kirjailija oli jollain tapaa epäluotettava. Mitä hän salailee? Häpeääkö hän työtään? Onkohan tuo romaani nyt luettava, koska sen tekijä ei uskalla seisoa kirjoituksensa takana?
Salanimi on tuottanut myös toisenlaisia ongelmia. On tapauksia, joíssa hyvä kirjailija on jäänyt lähes kokonaan huomioimatta, koska yleisö ei ole osannut samaistaa kirjailijaa useisiin peitenimiin. Tällöin kirjailijan tuotanto on "hajonnut" laajalle, eikä sitä käsitetä kokonaisuutena.
Sala- tai peitenimen, ihan miten sen haluaa ilmaista, saa sillä kun ryhtyy käyttämään jotain nimeä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ISBN-numero voi koitua kohtaloksi. Yleensä peitenimen takaa löytyy dokumentti, josta löytyy tekijänoikeuksiin viittavaa nimi, eli se henkilö, jolle julkaisuoikeus kuuluu ja tekijänpalkkio maksetaan.
Tuossa taisikin olla kaikki mitä halusinkin tietää salanimestä, ainakin tällähetkellä. Kiitoksia kaikille vastanneille!
Stephen King (kaikki tietänevät hemmon?) löi kerran vetoa kustannustoimittajansa kanssa siitä, että myykö hän kirjojaan jo pelkästään nimellään vai ostavatko lukijat niitä hyvien tarinoiden vuoksi. Kyseinen kustannustoimittaja kun oli tullut lohkaisseeksi, että herra King voisi julkaista vaikka kauppalistansa ja hänen faninsa taatusti ostaisivat senkin. Niinpä King otti vedon vastaan ja julkaisi seuraavat kirjansa salanimellä Richard Bachman (mm. Raivo, Pitkä Marssi, Juokse tai Kuole). No, miten kävi? Menivätkö tarinat kaupaksi kun niiden ylälaidassa ei lukenutkaan suurin kirjaimin STEPHEN KING, vaan jonkun tuntemattoman hemmon nimi?
Muutaman kuukauden kuluttua Kingin perheen puhelin soi. Siellä oli kustannustoimittaja, joka kertoi bestseller-uutisia ja myönsi pientä katkeruutta tuntien hävinneensä vedon...
toimii Helsingissä ja on erittäin arvostettu luovan kirjoittamisen oppilaitos. Hakuaika taisi tosin jo mennä...