Palaan vielä

siihen tilanteeseen, kun menetin itselle mieluisan vakituisen työpaikan! Olin silloin aina töissä ollessa stressaantunut, koska en ymmärtänyt mitään siitä, mitä työkaverit ja lasten vanhemmat esittivät, se oli sitä kautta rantain kerrontaa! Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä keneen se kaikki esitys liittyi. Tykkäsin todella paljon olla töissä siellä, mutta olin myös ahdistunut ja stressaantunut jo silloin sen takia, koska en neljään vuoteen ymmärtänyt yhtään mitään mistään kertomisesta ja siitä kuka oli kyseessä! Ja sellainen kauan jatkunut stressi ei voinut oilla vaikuttamatta työhön, koska jaksaminen ei ollut sillä tasolla, millä se olisi ollut ilman kautta rantain kerrontaa! Siksi olisi ollut välttämätäntä kysyä lupa minulta, että halusinko niin toimittavan! Joku mies yritti selittää minulle jotain siitä, mutta en ymmärtänyt mitään siitä mitä hän tarkoitti! Sekin varmasti liittyi kauan jatkuneeseen stressitilanteeseen! Meillä oli jonkin vertaa riitaa töissä ja se kaikki liittyi siihen minun ymärtämättömyyteeni, kun neljän vuoden aikana ymmärrykseni oli lähes olematonta! Siksi oli täysin väärin olla kysymättä minulta, mistä unelmoin ja mikä olisi juuri minun näköistä elämää. Silloin olisi käynyt selväksi, että pidin hyvin tärkeänä saada tehdä töitä vakituisesti juuri siinä työpaikassa ja myös se olisi tullut selväksi etten haaveile parisuhteesta! Onnellisuus tulee siitä, että pärjää omillaan ja siksi suurin haave oli saada vakituinen itselle hyvin mieluisa työpaikka. Toistan yhä uudelleen sen, että projektiin olisi pitänyt valita yhdyshenkilö, jonka kanssa olisi voinut keskustella ihan kaikesta. Mutta koska niin ei toimittu, minut heitettiin tuuliajolle selviämään miten sattuu, koska kukaan ei tuntunut välittävän siitä miten minä voin!!