tää on taas niin tätä..

Taas se alkaa. Koko viime talven (kirjoitukset ja pääsykokeisiin lukemisen) jouduin käyttämään cipralexia, kun pää ei enää kestänyt. No, lopetin toukokuussa ja nyt taas alkaa kaikki mennä pieleen. Tiedossa on unelmieni opiskelupaikka ja tällä hetkellä olen kesätyössä, josta jo pitkään haaveilin, mutta nyt mikään ei tunnu taas miltään! Voimat on loppu ja tekis vaa mieli levätä rankan kevään jälkeen ja töihin meneminen on joka päivä yhtä tuskaa ja ahdistusta. Ai että, miten kiehtoisi ajatus välivuodesta, mutta ei siihen ole minkäänlaista mahdollisuutta. Pelottaa vain, että oireet taas pahentuvat äärimmilleen, kun yliopisto-opiskelu alkaa (vaikkakin siis aloitan lääkityksen heti syyskuussa). Onko täällä palstalla muita opiskelijoita/entisiä opiskelijoita, jotka ovat masennuksesta opiskeluaikanaan kärsineet? Olisi kiva kuulla teidän muidenkin kokemuksia ja kauhutarinoita.
6451
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Ole tyytyväinen koska sinulla on muutakin ajateltavaa kuin omat heikkoudet ja sitten kun olet oikeesti masentunut niin etpä taida jaksaa edes ulos mennä saati sitten kouluun, mutta pelkäät jo etukäteen asettamiasi kriteereitä tulevaisuudesta josta syystä nyky päivä jää elämättä,

sama ku vertaa kakruja ko niille lupaa että ne pääsee hovipuistoon viikon päästä niin johan alkaa levottomuus ko ei jakseta odottaa sitä viikkoa ja sitten kaikki kaatuu päälle kun aika koittaa koska pelätään että josko se ei sitten olekkaan enään hauskaa.

Äänestä

Minä olen tätä nykyä hyvin masentunut kun jäin ypöyksin lukion jälkeen. Yliopistolla sama kuvio varmaankin jatkuu koska en yksinkertaisesti osaa toimia ihmisten kanssa kunnolla ja asun yksin omassa kämpässä kaukana kotoa. Olenkin ajatellut hankkiutuvani lääkärin juttusille syksyllä, kynnys vaan tuntuu hirveän korkealle. Miten selitän että olen masentunut? Saanko varmasti lääkityksen vaivaani? Osaisitko sinä tai joku muu kertoa millä tavalla ne lääkkeet oikein auttavat? Onko se vain joku ihmeparantuminen ja elämä tuntuu taas siedettävältä? Pelkään, että elämästäni tulee painajaista jos en saa apua mistään :(

Äänestä
  • Kyllä lääkärissä käynti kannattaa. Minä käytän samaa lääkettä, kuin tämän ketjun alullepanija, eli Cipralexia ja se on ollut kyllä kullanarvoinen apu masunnukseen!

    Nykyään on paljon yleisempää käyttää mielialalääkkeitä, kuin osaamme kuvitellakaan. Kynnys lääkkeiden määräämiseen on pienentynyt samalla, kun lääkkeet ovat kehittyneet ja niiden haittavaikutukset lieventyneet. Uskon, että lääkäri määrää sinulle lääkkeet, ei siinä sen kummempaa hulluutta tarvita. Itse sain heti lääkäriltä masennusdiagnosin, kun menin kertomaan etten jaksa innostua työssäkäynnistä vaikka pidän työpaikastani, mikään ei huvita ja aloin vielä itkeskelemään koska olin herkällä tuulella masennuksen takia. Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja kokemus oli ihana. Jo lääkäristä poiskävellessäni olo tuntui paremmalta. Tiesin, että saan asiaan apua ja pian elämäniloni alkoi parantua.

    Jos olet uusi paikkakunnalla ja jäänyt syrjään ja yksin, olen varma että tähänkin tulee muutos jos saat hyvät lääkkeet. Itselläni energisyys ja elämänhalu lisääntyi, ihmisten kanssa jaksoin jutella (aiemmin jätin usein mielipiteeni sanomatta kun en jaksanut vaivautua). Jaksoin nauraa ja aloin taas nauttimaan siitä, että sain olla välillä yksinkin. En tuntenut itseäni ja elämääni enää turhaksi.

    Aluksi lääkkeet väsyttivät ja pientä huippausta saattoi tuntua. Mutta parin viikon jälkeen kaikki oli todellakin parempaa ja elämä oli arvokasta jälleen.

    Osa ihmisistä kammoksuu lääkkeitä, mutta nämä uudet lääkkeet ovat tosi hyviä ja lääkärikin sanoi minulle, että Cipralex on saanut todella paljon kiitosta käyttäjiltään. Kävin muuten ihan vaan yleislääkärillä.

    Äänestä

  • Ciprawoman kirjoitti:

    Kyllä lääkärissä käynti kannattaa. Minä käytän samaa lääkettä, kuin tämän ketjun alullepanija, eli Cipralexia ja se on ollut kyllä kullanarvoinen apu masunnukseen!

    Nykyään on paljon yleisempää käyttää mielialalääkkeitä, kuin osaamme kuvitellakaan. Kynnys lääkkeiden määräämiseen on pienentynyt samalla, kun lääkkeet ovat kehittyneet ja niiden haittavaikutukset lieventyneet. Uskon, että lääkäri määrää sinulle lääkkeet, ei siinä sen kummempaa hulluutta tarvita. Itse sain heti lääkäriltä masennusdiagnosin, kun menin kertomaan etten jaksa innostua työssäkäynnistä vaikka pidän työpaikastani, mikään ei huvita ja aloin vielä itkeskelemään koska olin herkällä tuulella masennuksen takia. Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja kokemus oli ihana. Jo lääkäristä poiskävellessäni olo tuntui paremmalta. Tiesin, että saan asiaan apua ja pian elämäniloni alkoi parantua.

    Jos olet uusi paikkakunnalla ja jäänyt syrjään ja yksin, olen varma että tähänkin tulee muutos jos saat hyvät lääkkeet. Itselläni energisyys ja elämänhalu lisääntyi, ihmisten kanssa jaksoin jutella (aiemmin jätin usein mielipiteeni sanomatta kun en jaksanut vaivautua). Jaksoin nauraa ja aloin taas nauttimaan siitä, että sain olla välillä yksinkin. En tuntenut itseäni ja elämääni enää turhaksi.

    Aluksi lääkkeet väsyttivät ja pientä huippausta saattoi tuntua. Mutta parin viikon jälkeen kaikki oli todellakin parempaa ja elämä oli arvokasta jälleen.

    Osa ihmisistä kammoksuu lääkkeitä, mutta nämä uudet lääkkeet ovat tosi hyviä ja lääkärikin sanoi minulle, että Cipralex on saanut todella paljon kiitosta käyttäjiltään. Kävin muuten ihan vaan yleislääkärillä.

    Kiitos vastauksestasi! Alkoi jo nyt tuntua vähän paremmalta kun tietää että apua todella voi saada :)

    Varmaankin soitan sitten heti opintojen alettua ajan lääkärille, ettei tule ihan pelkkää painajaista niistä opinnoista... ja aloitan onnellisemman elämän :D

    Äänestä

  • tuleva fuksi kirjoitti:

    Kiitos vastauksestasi! Alkoi jo nyt tuntua vähän paremmalta kun tietää että apua todella voi saada :)

    Varmaankin soitan sitten heti opintojen alettua ajan lääkärille, ettei tule ihan pelkkää painajaista niistä opinnoista... ja aloitan onnellisemman elämän :D

    Mikset menisi lekurille heti! Lääkkeet alkavat tehoamaan n. 2-4 viikon kuluttua aloittamisesta ja alussa väsymys voi olla inhottava oire. Eli jos otat härkää sarvista ja menet heti lääkärille, saat ratkaisun ongelmiin ja kerättyä voimia jo ennen opiskelun alkua. Pääset heti syksyllä energisempänä aloittamaan opinnot!

    Opiskeluintoa ja muista, että itsestä pitää pitää hyvää huolta!

    Äänestä

ja kaikki mun unelmat meni ihan paskaksi suoraan sanottuna. mä en jaksanut eikä mua kiinnostanut. mulla oli unelma mutta se ei koskaa toteudu koska olin niin finaalissa yhteenaikaan ja se maksoi paljon. en jaksa enää yrittää koska en kestäisi enää yhtään suurta vastoinkäymistä. mä olisin varmasti tappanut itseni jos olisin lukioon mennyt, ihan vaan ammattiin opiskelen ilman huippuarvosanoja, kunhan jotenkin pärjää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


opiskelija kirjoitti:

Taas se alkaa. Koko viime talven (kirjoitukset ja pääsykokeisiin lukemisen) jouduin käyttämään cipralexia, kun pää ei enää kestänyt. No, lopetin toukokuussa ja nyt taas alkaa kaikki mennä pieleen. Tiedossa on unelmieni opiskelupaikka ja tällä hetkellä olen kesätyössä, josta jo pitkään haaveilin, mutta nyt mikään ei tunnu taas miltään! Voimat on loppu ja tekis vaa mieli levätä rankan kevään jälkeen ja töihin meneminen on joka päivä yhtä tuskaa ja ahdistusta. Ai että, miten kiehtoisi ajatus välivuodesta, mutta ei siihen ole minkäänlaista mahdollisuutta. Pelottaa vain, että oireet taas pahentuvat äärimmilleen, kun yliopisto-opiskelu alkaa (vaikkakin siis aloitan lääkityksen heti syyskuussa). Onko täällä palstalla muita opiskelijoita/entisiä opiskelijoita, jotka ovat masennuksesta opiskeluaikanaan kärsineet? Olisi kiva kuulla teidän muidenkin kokemuksia ja kauhutarinoita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu