siihen, että elämmäni on kauan häiritty, niin kotona kuin aikoinaan töissäkin! Ihan kuin monilla olisi ollut oikeus määrittää millainen olisi minun näköistä elämää! Kuka keksi sen kauhean projektin kysymättä lupaa minulta! Valtava määrä ihmisiä valjastettiin osallistumaan ja kukaan ei ymmärtänyt sitä että se vei toivon elämästä kokonaan niinä vuosina. Vaikka kerroin monta kertaa täälläkin monia vuosia sitten, että sen on loputtava, kukaan ei kuulltu huutoani. Silloin tuntui usein siltä, että käyköhän niin, että menetän elämänhaluni lopullisesti! Minun on välttämtöntä saada elää hiljaisuudessa, koska voimat ovat todella vähissä ennen kuin pystyn tutustumaan uuteen ikäiseeni ystävään! Nukkumisrytmi on ihan sekaisin ja koen voivani huonosti! Voi teitä jotka aloititte projektin minulta lupaa kysymättä. Töitä olisin vain halunnut tehdä, se olisi ollut juuri minun näköistä elämää! Kuka antoi teille sen käsityksen, että olisin halunnut tutustua paljon nuoremapaan henkilöön? Etäältä katsominen oli sitä, mikä minulle oli vain mahdollista. Koin olevani varaäiti ja enempää hoidettavia lapsia en kuitenkaan enää halunnut!
Olen väsynyt
Anonyymi-ap
5157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koin valtavaa tuskaa joka ikinen työpäivä, kun en saanut tehdä töitä rauhassa. Olin täysin ymmälläni miksi minua kiusattiin niin kauan ja tuntui että olin vain kohde, jota sai ihan jokainen häiritä, niin töissä kuin sen ulkopuolellakin! Olin aivan uuvuksissa, koska minulla ei ollut mitään kanavaa, jonka kautta olisin voinut kertoa siitä, kuinka kauhealta se kaikki tuntui! Ja koska kyse ei ollut vain parista vuodesta vaan paljon enemmästä! Koko projekti on ollut minulle elämäni kauhein ja syvästi vaurioittavin kokemus! Teki mieli huutaa kaikille ns. esittäjille lopettakaa, koska olin aivan lopussa! Missä tahansa kuljin, se jatkui aina! Ja vuosi vuodelta koin ettei elämäni tuntunut enää elämisen arvoiselta!
Miksi ette reagoineet siihenkään, kun en pystynyt tekemään töitä. Olin pelkkä raunio itsestäni ja jaksamiseni oli tasan nolla! Joka päivä kysyn mielessäni, kuka aloitti kiusaamisprojektin? Tuntui siltä, että ainoa mitä halusitte oli saada minut voimaan vuosi vuodelta yhä huonommin ja se on kyllä todellakin toteutunut!
Aika monen suomalaiset kohtalo on tulla kiusatuksi, tyhmille tuomio pitäisi olla elinikäinen.
Miksi syytät muita? Voisit olla kiitollinen että ympärilläsi on ollut kaikenlaista. Siitä voi olla kiitollinen.
Pitäisikö kiittää kauan jatkuneesta häiriköinnistä!! Ja vakituisen työpaikan menetyksestä! Ja ihmisten lähelle tunkemisesta, jotta saisivat ns. kertoa kautta rantain! Ei todellakaan, eikä todellakaan ole ihme, että sairauksia puhkesi koska koin eläväni helvetissä!