Olen väsynyt

siihen, että elämmäni on kauan häiritty, niin kotona kuin aikoinaan töissäkin! Ihan kuin monilla olisi ollut oikeus määrittää millainen olisi minun näköistä elämää! Kuka keksi sen kauhean projektin kysymättä lupaa minulta! Valtava määrä ihmisiä valjastettiin osallistumaan ja kukaan ei ymmärtänyt sitä että se vei toivon elämästä kokonaan niinä vuosina. Vaikka kerroin monta kertaa täälläkin monia vuosia sitten, että sen on loputtava, kukaan ei kuulltu huutoani. Silloin tuntui usein siltä, että käyköhän niin, että menetän elämänhaluni lopullisesti! Minun on välttämtöntä saada elää hiljaisuudessa, koska voimat ovat todella vähissä ennen kuin pystyn tutustumaan uuteen ikäiseeni ystävään! Nukkumisrytmi on ihan sekaisin ja koen voivani huonosti! Voi teitä jotka aloititte projektin minulta lupaa kysymättä. Töitä olisin vain halunnut tehdä, se olisi ollut juuri minun näköistä elämää! Kuka antoi teille sen käsityksen, että olisin halunnut tutustua paljon nuoremapaan henkilöön? Etäältä katsominen oli sitä, mikä minulle oli vain mahdollista. Koin olevani varaäiti ja enempää hoidettavia lapsia en kuitenkaan enää halunnut!