Nika Osa Ikinä(ei-) Taide

(Ismo astelee lavalle, haroo hiuksiaan ja näyttää siltä kuin olisi nähnyt juuri maailmanlopun – mutta sellaisen tosi hämmentävän ja amerikkalaisen version siitä.)
"Tota... se mikä siinä Target-hommassa oli kaikkein traagisinta, oli se, että se ei alkanut silleen sivistyneesti. Se alkoi... se alkoi täydellä sodalla. Ihmisten pitää ymmärtää, että Target yritti oikeasti taistella vastaan. Se oli verinen sota. Se oli kuin joku keskiaikainen linnoituksen puolustus, mutta aseina oli muoviset turvalukot ja hämmentyneet kesätyöntekijät."
(Ismo tekee leveän liikkeen käsillään.)
"Aluksi ne laittoi kaiken lukkojen taakse. Siis ihan kaiken. Sä et saanut edes hammastikkua ilman, että joku tuli paikalle avainnipun kanssa ja kysyi kolmet henkkarit. Ne asensi niitä piippaavia portteja, ne laittoi kameroita jokaiseen kattotiileen ja ne palkkasi niitä entisiä sotilaita seisomaan oville silleen kädet puuskassa."
"Mutta se varkaiden määrä... se alkoi kasvaa. Se ei ollut enää yksittäisiä ihmisiä, se alkoi olla semmonen... tasainen virta. Ja Target vastasi siihen lisäämällä turvallisuutta. Se oli varustelukierre! Varkaat tuli sisään pihdeillä, niin Target laittoi teräsketjut. Varkaat tuli rälläköillä, niin Target laittoi panssarilasia. Se oli ihan täysi sotatila hyllyjen välissä."
"Mutta sit tapahtui se murtuminen. Se piste, missä pato antaa periksi. Se virta muuttui tulvaksi. Se ei ollut enää kymmenen ihmistä päivässä, vaan satoja kerralla. Se oli kuin se kohtaus Leijonakuninkaasta, missä ne gnu-laumat juoksee siellä laaksossa... ja Target-myyjät oli se pikkuinen Simba, joka yritti vaan pysyä hengissä."
(Ismo rypistää otsaansa ja eläytyy tilanteeseen.)
"Se oli se hetki, kun se taistelu loppui ja se asiakaspalveluprosessi alkoi. Ne tajusi, ettei ne voi pysäyttää sitä merta, joten niiden oli pakko alkaa opettaa sitä merta virtaamaan nätimmin. Ja se niiden jokapäiväinen dialogi... se oli se kaikkein hämmentävin juttu. Mä seisoin siellä hyllyjen välissä ja kuuntelin, kun ne jutteli ihan niinku ne ois olleet jossain rauhallisessa kirjastossa."
(Ismo matkii työntekijöitä, toisella on pirteä ja toisella vähän kyllästynyt ääni.)
"Tiffany sanoi: 'Hei Brad, katoitko sä tota kello viiden tulvaa? Mun mielestä siinä oli vähän vähemmän ihmisiä kuin eilen, ehkä vaan joku viisisataa? Se oli tosi sujuvaa!'"
"Ja Brad vastasi: 'Joo, mä huomasin. Mä olin siellä kodinkoneosastolla. Siellä tuli se yksi rouva, se joka hakee ne kolme Airfryeria joka tiistai. Se sanoi, että se ois halunnut niitä punaisia, mutta kun meillä oli vaan mustia, niin se joutui varastamaan kuusi mustaa, että sille ei tullut paha mieli siitä vaivasta. Se oli tosi ymmärtäväinen!'"
"Tiffany huokaisi: 'Ai ihanaa! Mä tykkään tollasista kanta-varkaista. Hei, muistitko sä öljytä ne rullaportaat? Se viimeisin porukka, joka vei ne pesukoneet, sanoi että ne vinkui vähän ikävästi. Me ei haluta, että niille tulee mitään meluhaittoja samalla kun ne tyhjentää meidän varastoa.'"
(Ismo levittää käsiään.)
"Siis ne oli täysin luovuttaneet! Se taistelu oli hävitty niin perusteellisesti, että ne alkoi hoitaa sitä logistiikkaa varkaiden puolesta. Brad jatkoi siinä: 'Joo, mä öljysin ne. Ja hei, mä pistin sinne takaosastolle ne isommat jätesäkit valmiiksi esille. Viimeksi kun se nuorisojengi tuli hakemaan ne pelikonsolit, niillä repesi ne omat pussit, ja se oli tosi sotkuista. Mun piti siivota niitä sirpaleita varttitunti. Nyt ne saa ne siististi kerralla mukaan, niin meillä säilyy tää myymäläilme siistinä.'"
"Tiffany vastasi: 'Hyvä pointti, Brad! Se on sitä Customer Excellenceä. Hei, oletko sä nähnyt sitä miestä, joka yleensä varastaa ne Legot? Se on kymmenen minuuttia myöhässä. Pitäiskö meidän soittaa sille ja kysyä, onko sille sattunut jotain? Meillä on ne uudet Star Wars -setit tossa ihan hollilla, ois harmi jos se menis vahingossa Wal-Martiin.'"
(Ismo pudistaa päätään.)
"Siis se oli täydellinen antautuminen. Kun sota on hävitty ja kaikki on ryöstetty, niin sä teet siitä uuden toimintamallin. Se ei ole enää anarkiaa, se on 'kitkatonta asiointia'. Myyjät alkoi siivota niitä kulkuväyliä, että se varkaiden massa pääsisi liikkumaan nopeammin, ettei syntyisi vaaratilanteita. Ne tajusi, että on halvempaa antaa se tavara kuin korjata ne rikotut lukot joka päivä."
"Mä lähdin sieltä ja kuulin kun Brad vielä huusi: 'Hei Tiffany, jos sä näet sen tyypin joka vie ne kalliit shampoot, niin sano sille että ne on nyt siirretty hyllyyn kolme! Se viimeksi kiroili, kun se ei löytänyt niitä heti, ja meillä on täällä tavoitteena, että kukaan ei joutuisi viettämään myymälässä yli viittä minuuttia luvattomissa puuhissa! Se on se Target-lupaus!'"