Joskus 60-luvulla tuli mieleeni, miksi en kuuntele klassillista musiikkia,
vaikka äidin puolen suvussa on monen sukupolven ajan ollut ammatti-muusikkoja. Mutta näköjään sitäkin on jollain tavalla opeteltava ja
tutustuttava itse musiikkilajiin.
60-70 luvulla tuli suosioon hollantilainen popryhmä Ekseption, joka
alkoi "popata" klassillista musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia.
Se herätti närästystä ammattimuusikoissa, mutta ihastusta tavallisten
popmusiikkia rakastavien keskuudessa. Laitan linkin minulle "herätyksen"
antaneeseen levyyn.
Tietenkin olin sitten utelias kuuntelemaan miltä alkuperäiset versiot
kuullostivat ja jäin koukkuun.
https://www.youtube.com/watch?v=sKqGPI9eFtg&list=RDsKqGPI9eFtg&start_radio=1
/MdK
vaikka äidin puolen suvussa on monen sukupolven ajan ollut ammatti-muusikkoja. Mutta näköjään sitäkin on jollain tavalla opeteltava ja
tutustuttava itse musiikkilajiin.
60-70 luvulla tuli suosioon hollantilainen popryhmä Ekseption, joka
alkoi "popata" klassillista musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia.
Se herätti närästystä ammattimuusikoissa, mutta ihastusta tavallisten
popmusiikkia rakastavien keskuudessa. Laitan linkin minulle "herätyksen"
antaneeseen levyyn.
Tietenkin olin sitten utelias kuuntelemaan miltä alkuperäiset versiot
kuullostivat ja jäin koukkuun.
https://www.youtube.com/watch?v=sKqGPI9eFtg&list=RDsKqGPI9eFtg&start_radio=1
/MdK
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jepulis.
Roketin kauttahan meitsikin kiinnostui klasarista. Pieniä lainoja paljonkin siellä täällä, mutta proge ja heavybändeillä sitten jopa versiointeja.
Toi piisi kyllä hyvin tuttu. Meitsi sai aikoinaan jonkinlaisen herätyksen aiheeseen, kun jostain syystä telkkarissa oli Emerson,Lake&Palmerin livekeikka. Mussourskiä. Se nyt vaan oli niin hiton vakuuttava esitys.
Piti lisäämäni.
Oli niitä paljon muitakin, esim Jon Lordilla oli klasarikoulutus ja kyllä se Purplen musasta kuului. Sellasta klasari tyylittelyä monilla pändeillä. Pakko toki mainita Yngvie Malmsteen jne kitarasankarit, mä pidän sähkökitarasta ja monet brassailee klasarikuvioilla.
Mutta niitten kautta meitsi alkoi diggaileen klassista. Aika paljonkin. Klasarissa paljon kivaa poppiakin, mutta toisaala hiton raskasta jyräämistäkin.
Laittaisin linkin, mutten oikein osaa kännykällä. Mutta paas laitttaen googleen Love Sculpture ja Sabre dance.
=DW=
Kiva kun kommentoit, DW! - Ajattelin, että kokeilen kuinka moni vanhus
diggailee klassista musiikkia, vai olenko yksin.
Tuo Love Skulpture soitteli paljon sellaista psykedelistä rockia ja poppia
aikoinaan.
Sabre Dance oli monen muunkin bändin ohjelmistossa, mm tuon Ekseptionin.
Sattui sitten 80-luvulla, että tapasin hollantilaisen urkurin, tulevan mieheni,
joka oli ollut myös studiomuusikkona ja tunsi nuo Ekseptionin kaverit.
Olen samaa mieltä, että klassisessa on paljon "raskasta jyräämistä", mutta
enemmän on kivaa kuunneltavaa.
Tykkään myös jazzista, en nykyjazzista vaan siitä vanhan hyvän ajan Big-Band
jazzista.
/MdK
Meikäläinen kans diggaillu Malmsteenia, yksi taidokkaimpia kitaristeja. Olisko tämä lähellä sitä, mitä meinasit.
https://www.youtube.com/watch?v=OY83ONeoB94&list=RDOY83ONeoB94&start_radio=1
Musiikki minulle aina ollut tärkeää ja nuoresta lähtien kuunnellut ihan laidasta laitaan, mutta valikoiden, ihan kotimaisesta iskelmämusiikista rockin ja ihan death metallin kautta klassiseen, mutta klassisen ja popin/rockin sekoituksista en oikein koskaan innostunut.
Tätä Shostakovichin hienoa valssia tuskin monikaan on onnistunut olemaan koskaan kuulematta.
https://www.youtube.com/watch?v=IOK8Jb76ibc&list=RDIOK8Jb76ibc&start_radio=1
Hyvä musiikki on subjektiivinen kokemus.