Kärsin itse lievästä lentopelosta ja ihan mielenkiinnosta kyselenkin millainen oli pahin lentosi, siis mitä tapahtui ja millä lentoyhtiöllä? Itsellä ei mitään katastrofaalista mutta nousut ja laskut pelottaa aina.
Pahin kokemuksesi?
Lentopelko
319422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ehkä pahin kokemukseni oli toistakymmentä vuotta sitten palatessani Kanarialta jollain (ehkä marokolaisen yhtiön) Airbussilla, kun tuli tosi paha turbulenssi ja lähes kaikki yläboxien luukut rojahtivat auki ja tavarat sieltä lattialle. Istuimme heti hätäpoistumistien takana olevalla penkkirivillä, ja varsin hurjaa oli seurata, kun hätäpoistumistien oven muovipaneeli siinä rytäkässä tipahti pois paikaltaan kohdalla istuvan matkustajan syliin.
Huono keli meni ohi, tavarat kasattiin takaisin boxeihin ja lentoemo asensi ovipaneelin paikalleen (hänellä oli ilmeisesti ehtinyt kertyä jo kokemusta tuosta asennustehtävästä), ja matka jatkui taas normaalisti.
Ikuisuuksia sitten olin vanhempieni kanssa matkalla silloisessa Neuvostoliitossa.
Lensimme ensin lyhyen pätkän pikkukaupungista vähän isompaan kaupunkiin, josta lähti kone Moskovaan.
Pikkukone lähti ikivanhalta kentältä (joka varmaan oli vain pätkä vanhaa tietä...), jossa terminaalin virkaa toimitti lahonnut ja melkein sortunut puinen vaja. Kiitoradan asvaltti oli halkeillut ja kasvoi kukkia ja ruohoa halkeamista.
Kesken koneen lastauksen viereisestä metsästä tuli 3 lehmää kiitoradalle. Koneen mukana tulleet matkustajat olivat vielä odottamassa laukkujaan ja heidät nakitettiin hätistämään lehmät pois kiitoradalta, että kone pääsi nousemaan.
Istuimeni ei ollut kunnolla kiinni koneen lattiassa, vaan penkki heilui ja huojui. Turvavyön lukko oli rikki, eikä pysynyt ollenkaan kiinni. Matkalaukut heitettiin vain koneen takaosaan, joka oli avoinna matkustamoon, eikä matkalaukkuja sidottu mitenkään kiinni, eikä matkustamon ja 'ruuman' välissä ollut mitään verkkoa, ovea tai seinää. Jos kone olisi lennolla poukkoillut vähänkään enemmän, olisivat matkalaukut lentäneet matkustamoon...
Itse lento meni ihan hyvin, mitään ihmeellistä tai pelottavaa ei tapahtunut, puitteet vain olivat hieman...hmmm...erikoiset... =)
Pidemmällä lennolla Moskovaan sitten tapahtuikin. Ulkomaalaisina me pääsimme ensin koneeseen ja saimme valita paikkamme. Sitten kone tyhjeni henkilökunnasta ja me jäimme yksin koneeseen. Hetken kuluttua ulkoa alkoi kuulua hirvittävää älämölöä ja putki pamahti täyteen ihmisiä. Oli harvahampaista maajussia sätkä huulessa ja maatuskaa kanahäkin kanssa. Kanahäkin nostettiin koneen hattuhyllylle, joka oli suurinpiirtein samanlainen avohylly, kuin busseissa ja junissa on. Kun kaikki penkit oli täytetty, käytävällä seisovat, ilman paikkaa jääneet hätistettiin ulos koneesta.
Sitten lentäjät saapuivat koneeseen. Ohjaamon ja matkustamon välillä oli vain heiluriovet, joiden saranat olivat niin kuluneet, että jo lähtökiihdytyksessä ovet levähtivät auki ja käytävää pitkin kuikuillessa näki koneen etuikkunoista ulos...
Reilun puolen tunnin lennon jälkeen ohjaamossa pärähti soimaan summeri. Muutamaa sekuntia myöhemmin koneen nokka alkoi laskemaan ja kone lähti syöksyyn. Tai no, en tiedä oikeasti kuinka jyrkkä syöksy oli, siinä vaiheessa se kuitenkin tuntui pystysuoralta...
Kone tuntui olevan sen verran tiukassa kulmassa alaspäin, että olisin hyvinkin voinut pudota tuolista ilman turvavyötä, mutta vauhtia oli sen verran, että painauduin penkin selkänojaa vasten tiukasti. Muistan, että yksi kanahäkki lensi jonnekin koneen takaosaan hattuhyllyltä ja matkustamossa pölähteli höyheniä.
Sitten summeri hiljeni ja kone lähti oikenemaan. Pelkäsin, että koneen lattia ei kestä sitä painoa, jolla painauduin penkkiä vasten, kun koneen suunta lähti kaartumaan taas ylöspäin. Pää tuntui painuvan aivan väkisin rintaan ja yritin nostaa kättäni käsinojalta, että olisin voinut tukea päätäni kädelläni, mutta käsi painautui niin voimakkaasti käsinojaa vasten, etten pystynyt liikuttamaan kättä.
Vihdoin olo keveni ja kone tuntui pian olevan taas vaakalennossa. Mitään kuulutuksia ei tullut, ei edes venäjäksi, eikä lentoemojakaan näkynyt loppulennon aikana ollenkaan. En tiedä mihin hävisivät. Loppulento meni siis rauhallisesti.
Siinä minun pelottavimmat kokemukset. Lentämistä en ole näiden johdosta alkanut pelkäämään, mutta Aeroflotia kyllä - heidän lennoilleen en enää suostu menemään...
Jaa-a. Minun pahin kokemukseni taisi olla Span airin lento Gran Canarialta kotiin. A320 ei tuntunut jaksavan nousta, jotenkin tahmealta tuntui nousu modernilla suihkukoneella. Kaiken lisäksi koneessa kuului kiitotieltä nousun jälkeen pitkä ylimääräinen "pörinä", joka muuten hiljensi matkustajat aika tehokkaasti.
Kone oli ahdas, kuuma ja täyteen tungettu. Kaikenlisäksi lentäjät olivat ulkomaalaisia. Se oli allekirjoittaneen viimeinen reissu spanairilla. Ensi kerralla lennän Finskillä.
ole mitään eroa vaikka menet finskillä, samoja pörinöitä kuulee sielläkin...eikä spanairin koneita ole tippunut sen enenpää kuin finskinkään, eikö ?
Juu lennettiin ihan kotimaisella Finskillä Hgistä Hurghadaan ja 2/3 matkasta oli järkyttävää turbulenssia...ajoittain niin paha, että ruoan tarjoilu piti keskeyttää ja lentoemäntien yms. piti mennä paikoilleen ja laittaa turvavyönsä päälle. Muutoinkin melkein koko menomatkan piti pitää turvavyötä (yleensä pelkkä suositus, mutta nyt määräys). Kyllä oli kiva syödä sitä foliokipporuokaa, kun tuntui koko ajan olevan mehut sylissä tms. Onneksi lento ei kestänyt kuin 5h tai sinnepäin.
No paluumatka alkoi mukavasti, kun kone melkein heti lähdön jälkeen (oltiin ehkä 2-300m:n korkeudessa) moottorit tuntuivat sammuvan ja kone putosi noin 1/3 sen hetkisestä korkeudestaan alaspäin. Voi hyvinkin olla, että kyseessä sattui vain olemaan paha ilmakuoppa ja moottoritkaan eivät sammuneet, mutta kyllä se hieman aiheutti hätääntyneitä äänähdyksiä matkustamossa. Kuitenkin tuon alkutahmeuden jälkeen matka jatkui jouheasti, kunnes taas välimeren sekä mustanmeren yllä oli sellaista haipakkata menoa että. Onneksi oli ehditty syödä ennen sitä, mutta jälleen tarjottimien keräilyvaiheessa piti homma keskeyttää...ah, sitä iki-ihanaa turbulenssia.
Pari vuotta sitten Helsinki-Lontoo lennolla oli myös 'hieman' turbulenssia. Kone poukkoili 'normaaliin' turbulenssiin verrattuna melkoisesti, mutta ei alkuun kuitenkaan mitenkään älyttömästi.
Emot aloittivat tarjoilun normaalisti, mutta ehtivät antaa ruuat vain 3 riville, kun matka muuttui niin poukkoiluksi, että tarjoilu piti keskeyttää.
Pidän itse aina vyön kiinni, kun istun penkissä, oli keli mikä tahansa. Tuolla lennolla ei olisi pysynyt penkissä ilman vyötä, sen verran poukkoilevaa matka oli. Vasta noin puoli tuntia ennen Lontooseen laskeutumista turbulenssi hellitti niin paljon, että emot pääsivät antamaan ihmisille juotavaa. Pari ihmistä valitti kovaan ääneen, kun eivät olleet saaneet ruokaa. Mitäköhän niiden päässä liikkui?
Ei tuollaiset turbulenssit kuitenkaan pelota, kyllä koneet on suunniteltu ne kestämään... Jatkoin poukkoilussa lukemista, mutta välillä oli hieman hankalaa, kun kirja ei meinannut pysyä kädessä... =)
Mitä hyötyä sitä ylipäänsä on pelätä tai huolestua tuollaisessa tilanteessa, mitään et kuitenkaan voi tehdä. Jos kone tulee alas, voit ottaa pakkolaskuasennon ennen rysäystä, mutta varsinainen oma osuutesi alkaa vasta, kun kone pysähtyy maassa... Sitä ennen ei todellakaan ole paljon tehtävissä...
En pelkää lentämistä, mutta katson kyllä aina koneeseen mennessä kuinka monen penkkirivin päässä olen ovesta. Ja nimenomaan niin, kuinka monen penkkirivin yli tai ohi pitää mennä päästäkseni ovelle. Hoen tuota rivimäärää muutaman kerran mielessäni, että se on tarvittaessa muistissa.
Samoin hotelleissa ja laivoissa tarkistan aina varauloskäynnin paikan ja painan mahdolliset käsin kopeloitavat maamerkit mieleeni. Ihan vain varmuuden vuoksi. Tuohon tarkistamiseen kun ei mene kuin pari minuuttia, mutta pahimman tapahtuessa se voi pelastaa henkeni.
Hups, meni vähän OT:ksi, mutta ei varmaan ole ainoa kerta... =)
ja mihin sinä 10 000 metristä siitä ovesta meinaat mennä ? ei ole kyllä mitään hyötyä noista sinun vinkeistä jos jotain tapahtuu ilmassa, et ehdi edes vyötä aukaista kun homma on ohi...
"oma osuutesi alkaa vasta, kun kone pysähtyy maassa..."
eli jos mahalaskusta selviää, niin onhan sieltä koneesta hyvä yrittää poiskin...
kerrot sen näin, "En pelkää lentämistä, mutta katson kyllä aina koneeseen mennessä kuinka monen penkkirivin päässä olen ovesta. Ja nimenomaan niin, kuinka monen penkkirivin yli tai ohi pitää mennä päästäkseni ovelle. Hoen tuota rivimäärää muutaman kerran mielessäni, että se on tarvittaessa muistissa. " eli voihan sen onnettumuus tapahtua myös ilmassakin ? siinä ei ko ohje paljon auta ja minusta koko ohje on hätä varjelun liijottelua, kyllä henkilökunta sinut nakkaa ulos koneesta ennenkuin ehdit edes yrittää sitä muistella
olet erittäin fiksu, kun jaksat paneutua turvallisuus seikkoihin!!! varmaan yli90% ihmisistä vähät välittää niistä ja sitten tosipaikan tullessa heistä on enemmän haittaa, kuin hyötyä. esim.matkustettaessa bussilla, laivalla tai lentokoneella on hyvä visioida muutama hätätilanne mielessään, se auttaa toimimaan tilanteen ollessa päällä.
lentokoneen takaosa on kaikkein herkin turbulenssille ja takatuulelle. koneen ohjaamo ei heittele yhtään, mutta takaosassa on jopa vaikea istua. pyydän itse aina paikan takaosasta, koska en ole huonovointinen ja siellä on yleensä enemmän tilaa.
Minun tietääkseni yksikään kone ei ole koskaan jäänyt ilmaan, Joka ikinen on tullut maahan. Mutta ehkä minulla on väärää tietoa...
Kauan sitten kotimaisin voimin iltalento Ateenaan; vuodenajat ja vuorovedet ja kaikki muukin oli ilmeisesti kohdallaan joten mereltä puhaltava tuuli osui kaupunkia ympäröiviin vuoriin aiheuttaen rajujakin nousevia virtauksia juuri kun oltiin laskeutumassa. Lentoemännällä oli penkki varauloskäynnin vieressä - olisikohan ollut DC-8 - ja muiden kiljahdellessa emäntä viilaili tyynesti kynsiään. Temppu oli tietenkin tarkoitettu matkustajien rauhoittamiseen ja hyvin se toimikin kunnes osuttiin tosi pahaan turbulenssiin ja kone lähti painumaan perä edellä alaspäin; viila lensi käsistä ja emo tarttui kaksin käsin penkkiin ja valahti yhtä kalpeaksi kuin matkustajatkin - silloin tuntui, että loppu on lähellä - onneksi ei kuitenkaan ollut.
tosiaan, olet ollut jo aikamoisessa sakkauksessa. varmaan jopa pilotitkin ovat hätkähtäneet ja ovatkin, mutta tuollaisessa tilanteessa he toimivat, kuin robotit. tietävät tasan tarkkaan mitä vipua työntää ja mitä vetää, tilanne on ollut jo lähellä syväsakkausta, ei kumminkaan hengenvaarallisesti, mutta huolestuttavasti:o)
Voisko joku selittää perusteellisesti mitä se sakkaus on. kiitos!
Sakkaus tarkoittaa, kun pannukahvissa saattaa kahvikuppiin joskus tulla sakkaa pohjalle, ja jos sitä sattuu ryyppäämään suuhunsa, niin se on sakkaus. Jos kahvin antaa seistä pannussa pitkään, sakkausta ei tapahdu.
Minkä lentoyhtiön lennoilla saa pannukahvia?
mutta ilmeisesti aloit vain vitsailla, sakkaushan ei tarkoita tuota...sakkaus tarkoittaa sitä kohtaa missä lentokoneen lentoominaisuudet loppuu, eli lähtee tippuu kuin kivi. Pannukahvia saa useillakin lentoyhtiöillä, esim. Kalkukko-airlinesin lennoilla Kuopiosta Iisalmeen
Sakkaus tarkoittaa sitä, että lentokoneen lentäessä tarpeeksi suurella kohtauskulmalla (rungon ja ilmavirran välinen kulma), virtaus irtoaa siiven pinnasta ja siiven nostovoima katoaa. Tällöin kone tietysti alkaa menettää korkeutta nopeasti. Sakkauksesta poispääsemiseksi täytyy lisätä koneen nopeutta ja pienentää kohtauskulmaa. Tämä tapahtuu lisäämällä tehoa ja työntämällä konetta lievään liukuun. Lentokoneella on tietty sakkausnopeus, jossa kone alkaa sakata. Tämä tosin riippuu hiukan koneen massasta ja massakeskiön sijainnista. Näin ollen on huomattavasti kriittisempää lentää pienellä nopeudella kuin suurella. Esimerkiksi laskussa käytettävillä laskusiivekkeillä voidaan hiukan alentaa tuota sakkausnopeutta, mutta toisaalta koneen sakkaukseen saava kohtauskulma tällöin pienenee. Mutta älä huoli, olen varma ettet joudu kokemaan liikennekoneessa sakkausta. Siitä pitää huolen turvamarginaalit ja automattiset sakkauksen estimet.
Mikä aasi sä oikeen oot? Sakkaushetkellä siipi saavuttaa maksinostovoimansa (no sitten tietenkin se virtaus irtoaa). Rungolla ei oo mitään tekemistä ton homman kanssa, vaan siiven jänteen ja ilmavirran välinen kulma on se joka puhuu. Kone ei välttämättä edes menetä korkeutta nopeasti jos tuskin ollenkaan, riippuu tyypistä. Koneen nopeuden lisääminen ei ole alkuunkaan pakollista, ainoastaan kohtauskulman vähentämisellä (mutta käytännössä nopeus lisääntyy siinä samalla, esim, purjekoneetkin voi sakata ja ne saa ulos sakkauksesta, mutta niissä on suht hiljasta sen tehonlisäyksen suhteen..). Ja slateilla sakkaukohtauskulma saadaan kasvamaan suuremmaksi, siten että täysasulla sakkauskohtauskulma on varsin lähellä sileää konetta, tietenkin se nopeus on saatu nuijittua alas. Mutta älä huoli, olen varma että koneita lentävät ammattilaiset sinun kaltaisten aasien sijasta. Siitä pitävät huolen turvamarginaalit ja määräykset.
Onko joku väittänyt etteikö siipi saavuttaisi maksiminostovoimaansa juuri ennen sakkaamista!? Maallikolle on helpompi havainnollistaa sakkaamiskohtauskulmaa rungon ja ilmavirran avulla, koska maallikko ei välttämättä heti hahmota mikä on siiven jänne. Kohtauskulman muutos on joka tapauksessa sama, sillä minä en ainakaan tunne yhtään siviilikonetta jossa voisi muuttaa lennon aikana siiven asetuskulmaa suhteessa koneen runkoon, korjaa jos olen väärässä. Selitän asioita moottorikoneiden ja etenkin liikennekoneiden näkökulmasta. Olet oikeassa, että sakkauksesta selvitäkseen ei välttämättä tarvita nopeuden lisäystä. Liikennekoneilla sakkaus tulee kysymykseen lähinnä lähestymisen ja nousun aikana, jolloin nopeudet ovat pienimmillään ja myös korkeus on tällöin pieni. Jos sakkaus oikaistaan pelkästään kohtauskulmaa pienentämällä tehoja lisäämättä, johtaa se väkisin korkeuden pienentymiseen, mikä ei ole pienillä korkeuksilla kovin toivottavaa. Pelkillä laskusiivekkeillä, niinkuin kirjoitin, ei tod voida suurentaa sakkauskohtauskulmaa, mutta sakkausnopeus tietysti pienenee. Solakoilla voidaan sakkauskohtauskulmaa suurentaa, mutta niistä en kyllä mitään kirjoittanutkaan, jos huomasit. Lopuksi vielä, etten olisi kovin varma siitä, että kuka lentää ja mitä lentää ;)
kiitos vastauksestasi. pelkoni koneita kohtaan hellitti tuntuvasti sanottuasi, ettei ole pelkoa... but still who knows
Kone voi sakata kaikilla nopeuksilla, eli ei ole tiettyä nopeutta missä kone sakkaa. AMEN
Kerrankin asiaa. Vaikka kone seisoisi paikallaan, saattaa kahvisakka mennä suuhun. Samoin voi käydä ilmassa, ei se vauhtia katso. Pannukahvia kyllä pitää olla, ja huonosti laskeutunutta.
Sakkausnopeus vaihtelee aivan oikein suuresti. Asiaan vaikuttaa mm. siiven jäätäminen, koneen kallistuskulma ja siiven nostovoimakerroin. Jos siiven nostovoima ei riitä vastaamaan koneen massaan ja keskihakuisvoimaan niin se sakkaa. Tällöin puhutaan g-sakkauksesta. Sakkausnopeus kasvaa suhteessa g-voiman neliöjuureen. Liikennekoneilla harvoin haetaan suuria g-voimia ja siivetkin pyritään pitämään puhtaana jäästä ja moskasta, joten varteenotettavin sakkausnopeuden kasvattaja on kallistuskulma. Siksi lähestymisetkin ajetaankin varsin pitkinä, jotta kone saadaan stabiloitua hyvissä ajoin, eikä tarvitse suorittaa suurempia manöövereitä hiljaisilla nopeuksilla. Sen sijaan konetta ei saa sakkaamaan kaikilla nopeuksilla kuin teoriassa, sillä koneen liikehtimisnopeus rajoittaa täydet ohjainpoikketukset alle tietyn nopeuden. Jos ohjaimet rykäistään kaakkoon alle tämän nopeuden, niin kone sakkaa ennen kuin hajoaa.
1. Samoksen sikalyhyeltä radalta noustessa kone sakkasi melkein uimarannalle.
2. Karsea turbulenssi Atlantin yllä marraskuussa, oli yö.
3. Turbulenssia Alppien yllä; oltiin yli 13000 metrissä, alempana en ole koskaan kokenut.
sakkasi ? mistä sinä sen tiedät että melkein ...aika asiantuntija olet jos penkissä tiedät että melkein sakkasi melkein putosi ? niinkö . Ja mikä lyhyt kiitorata Samoksella on, yli 3 km pitkä ?
Nyt kyllä nimimerkki "lomalla" erehtyi pahemman kerran. Samoksen kiitorata ei ole kuin 2,75 km:ä pitkä, eli verrattain lyhyt nyky-mittapuulla mitattuna.
Samoksen kiitotie on n.2km pitkä. 6600ft. Eli lyhyehkö sellainen. :)
Omia inhottavia muistikuvia on Balkanin tupolevista (154 kai), jossa oli myös nuo edellä mainitut hattuhyllyt ja joku idiootti puhumassa kännykkään laskun aikana. Mitään ei sattunut, mutta pisti miettimään.
Kyllä nuo lentäjän ovat aivan robotteja, kun "hätä"-tilanne sattuu kohdalle. Sen oppi yhden laskun aikana ohjaamossa. Kaikki se rytke ja heilunta, mitkä tuntuu matkustamossa jännittäviltä, tuntui ohjaamossa normilta, kun näki eteensä ja tiesi missä mennään. Näki miten nuo robotit tekevät työnsä kaikessa rauhassa.
Nyt lomalle.
TOP
http://www.hcaa-eleng.gr/samosdat.htm
Toisella saitilla oli 6600ft ja tuossa 6890ft. Mielenkiintoista.
Todella pahan kokemuksen kertojia ei ole elossakaan.
Mutta kiitoksia jutuista - sain lisää rohkeutta huomiselle lennolleni! :)
Näin taivaalla MD-11-koneen, joka tuli n. 10 km:sta nokka edellä kilometrin päässä olevaan metsään. Maa tärähti ja taivaalle nousi tulipallo mahtavan jysähdyksen ja jyrinän saattelemana.
Naapurin mummo katsoi nousevaa n. 1km2:n kokoista tulimerta sokissa ja hoki paniikissa, että "Jeesuksen Kristuksen Perkele!"
Heräsin hikisenä siihen, kun viereisen penkin matkustaja tönäisi minua. Loppumatka meni rauhoittuessa.