Erinomaisesti kirjoitettu nuoren uskovaisen homoseksuaalin "Sakun" kasvutarina osin fiktiivisenä, omaelämäkerrallisena romaanina otsikolla "Risti ja sateenkaari" on luettavissa täältä:
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=287_1_1
Kirjailija kuvaa oman uskovaisen perheensä ja uskovaisten yleisen arvomaailman hyvin kauniisti ja kunnioittavasti. Tekstistä välittyy se miten lämmin ja turvallinen ilmapiiri uskovaisten seuroissa ja muussa talostelussa vallitsee. Kaikki uskovaiset eivät tietenkään ole samanlaisia, mutta homojen vihaajia ja ylipäätään armottomia ihmisiä on myös uskottomissa.
Kirjan arvoa lisää sen rohkeus ja vilpittömyys, mikä näkyy myös siinä että se ei sorru mustavalkoisuuteen.
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=287_1_1
Kirjailija kuvaa oman uskovaisen perheensä ja uskovaisten yleisen arvomaailman hyvin kauniisti ja kunnioittavasti. Tekstistä välittyy se miten lämmin ja turvallinen ilmapiiri uskovaisten seuroissa ja muussa talostelussa vallitsee. Kaikki uskovaiset eivät tietenkään ole samanlaisia, mutta homojen vihaajia ja ylipäätään armottomia ihmisiä on myös uskottomissa.
Kirjan arvoa lisää sen rohkeus ja vilpittömyys, mikä näkyy myös siinä että se ei sorru mustavalkoisuuteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Todella kaunis tarina.
kun tekstissä puhutaan rukoushuoneesta.
Rukoushuone-sanalla on ehkä haluttu vähän häivyttää smuutoin niin suoraa vl-elämänpiirin kuvausta. Omasta mielestäni tarinan elämäntavat ja käyttäytyminen sekä ennen kaikkea uskonnäkemys joka tekstistä välittyy, on yksi yhteen vl-tulkinnan kanssa.
En tunne muiden herätysliikkeiden tapoja, voihan se ehkä muihinkin sopia.
Ei taida kuitenkaan olla ihan vl. Nimittäin oli jotain pukeutumissääntöjä (seuroissa), ja ei ollut mitään soitinta siellä. Yleensähän minun mielestä nykyisin on. Pienemmissäkin saattaa vanha harmooni löytyä säestystä varten.
Ja henk.koht. kokemusteni perusteella epäilen, että oltaisiinko noin fiksusti kohdeltu "rakkarin" näköisiä ulkopuolisia seuroissa vl:ien keskuudessa?!? Ei ainakaan koskaan minun lapsuudessa/nuoruudessa käynyt pahemmin ulkopuolisia seuroissa. Tietysti joskus joku sukulainen saattoi käydä, mutta kyllähän sitä tuijotti jo lapsetkin, jos sattui vaikka korvikset olemaan tms. :(
Mutta mielenkiintoinen oli tarina.
Tarina on todennäköisesti EL:n piiristä, ainakin kuvaus sopii Esikoisiin.
Joo, on EL. Olen tavannut kirjoittajan.
Uskoja ja uskontoja on maailma täynnä.
On vain yksi eläväksi tekevä usko jossa saa homoudenkin uskoa anteeksi ja voiman Jumalan Lapseksi tulla ja luopua tästäkin riettaasta hengestä.
Taasko se tuli esille tuo henkioppi?
Sanopa minulle, minkä hengen vaikutuksesta on syntynyt seuraava lause:
"Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös ns. perverssi-ilmiöt kuten suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen."
Ja minkä hengen vaikuttama on seuraava elämäntapaohje:
"Omalle kohdalle synnit ahkeroidaan uskoa anteeksi ja ulkopuolella Siionin eläviä puhutellaan nöyryydellä ja rakkauden hengessä."
Minä en voi uskoa, että kysymys on samasta hengestä.
Uskontunnustuksessa muuten puhutaan vain Pyhästä Hengestä, ei mistään riettaista hengistä. Kuulostaa suorastaan taikauskolta tuo lestadiolaisuuden nykyinen henkioppi.
sillä tää on vanhoillislestadiolaispalsta ja täällä käsitellään uskonasioita. Ei missään tapauksessa homojen viihdettä!
Sinulle ja muille jotka kiistävät tämän aiheen merkityksen. Itse olen hetero ja uskovainen. Olen keski-ikäinen perheellinen opettaja ja kohdannut työssäni sekä heteroita että homoseksuaaleja.
SRK:n julkilausumassa otettiin voimakkaasti kantaa homoseksuaaleihin ja siihen miten asiaan olisi uskovaisten suhtauduttava uuden parisuhdelain myötä. Siitä syystä asiaa on täällä käsitelty.
En itse mitenkään voi allekirjoittaa tuota kohtaa kannanotossa, sillä homoseksuaalinen suuntautuminen on yhtä lailla Jumalan luoma kuin heterouskin. Tätä tosiasiaa ei tietenkään ollut Raamatun kirjoittamisen historiallisena ajankohtana tiedossa.
Homoilla on oikeus parisuhteeseen ja rakastavaan kumppanuuteen sekä sukupuolielämään kuten heteroillakin. On sanottava, että molemmissa ryhmissä esiintyy sekä vastuullista että vastuutonta seksuaalisuuden toteuttamista.
Linkissä oleva kirja antaa koskettavasti kuvan niistä vaikeista kysymyksistä joita perheessä on kohdattava kun joku perheenjäsen on homo. Moni uskovainenkin perhe on joutunut tähän tilanteeseen. Erityisen vaikeaa tämä on jos on ennakkoon kovat ja jyrkät torjuvat ja leimaavat asenteet. Puhumalla asiat yleensä selviävät, keskinäinen avoin kanssakäyminen auttaa. Sitä tämä keskustelukin täällä on edistämässä. Armottomuus ja asiallisen tiedon torjunta eivät mielestäni sovi uskovaiselle.
Kiitos ymmärtäväisistä sanoistasi. Ne auttavat minua tässä tilanteessa, jossa olen aivan pakahtua vihasta, katkeruudesta ja tunteesta, että olen tullut aiheettomasti leimatuksi ja loukatuksi yhdessä muiden homojen kanssa.
Lestadiolaisen taustan omaavana on todella vaikeata elää homoseksuaalina. Suhdetta lestadiolaiseen perheeseen varjostaa aina tietoisuus siitä, että lestadiolaisen käsityksen mukaan elän synnissä. Välillä tulee aina konkreettisiakin mieltä pahoittavia asioita, kuten ilmoitus siitä, että en ole tervetullut käymään yhdessä kumppanini kanssa kotona, ei ainakaan ole sopivaa yöpyä, käväistä ehkä voi. Lähdeppä siinä sitten käväisemään 400 kilometrin päähän äitiä tapaamaan - tai jätä kumppani kotiin ja mene yksin, jolloin on sopivaa peräti yöpyä kotona.
Asiaa eivät yhtään auta armottomat sanat ja loukkaava kielenkäyttö. Lopetin Päivämiehen tilauksenkin jo vuosia sitten juuri tästä syystä. Suviseuroja kuuntelin tänä vuonna radiosta torstai-illasta alkaen. Tuskin kuuntelen ensi vuonna. Parempi varmaan lopettaa kaikenlainen yhteys lestadiolaisuuteen, ettei turhaan pahoittaisi mieltään.
Tsemppiä sinulle! Toivottavasti aika edes auttaisi siihen, että sinut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olet.
Kiitos ystävällisistä sanoistasi :-)
Tosi koskettava tarina. Kun itellä on saman suuntasia ongelmia niin ei voinu kyllä itkemättä lukea tuota tarinaa.
Kiitokset tarinan kirjottajalle ja linkin laittajalle.
Olen varsin otettu siitä, että moni on kertonut jakaneensa ajatuksiani, tuskaani ja ahdistustani. Minulle kirjoittaminen oli aikanaan keino selvitä hengissä. Nyt kaikki on jo paremmin.
Tällä palstalla moni on kertonut vakaumuksestaan, että homous on oma valinta. Ehkä he eivät vain voi käsittää, miten moni meistä on kymmeninä, ehkä satoina öinä itkenyt tyynynsä märäksi, rukoillut ja huutanut Jumalan puoleen. Apua ei vain ole kuulunut. "Minun voimani on heikoissa väkevä", on Hän halunnut minulle sanoa. Edelleen olen kuitenkin neuvoton monissa asioissa. Ovatko vanhat, perinteiset selitysmallit edelleen voimassa? Mikä niistä on pysyvää, muuttumatonta jumalansanaa, mikä perinnettä, mikä uskomuksia ja luuloja? Tätä ehkä ihmettelen elämäni loppuun asti.
Saku Henriksson