Jos on omalla tunnolla joitakin nimellisiä syntejä, niin mitä tehdä, jos ei ole ketään tuttavaa, kenelle uskaltaisi ne tunnustaa, kun ei uskalla luottaa? Saako nimellisetkin synnit anteeksi, kun saa yleisesti syntinsä anteeksi? Eli saako ne anteeksi siinä samalla, vaikka joskus jälkeenpäin miettiikin niitä nimellisiä syntejä, joita on tehnyt?
Nimelliset synnit
---
111094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ne kannattaa panna ripissä pois.
Ripittäytymisessä ei ole meidän autuus mutta sillä me päästään kuormista (synnit jotka nousevat uskomisen esteeksi)pois. Uskomalla synnit anteeksi tullaan autuaaksi. Kyllä luotettavia "astioita" löytyy. Esim. vaikka vl-pappi tai sananpalvelija...ihan sama kuka jonka tietää uskovaiseksi ja luotettavaksi.
ne ole uskomisen esteitä. En tiedä mitä tarkoitat sillä ilmaisulla? Olen katunut niitä mielessäni pitkiä aikoja, itkenyt ja katunut ja rukoillut ja olen saanut monia kertoja uskoa synnit anteeksi. Mutta en tunne ketään, johon luottaisin ja jolle uskaltaisn niitä kertoa. Riittääköhän se, että olen katunut kauan ja saanut syntejä anteeksi? Jumala tietää, miten paljon olen kärsinyt eli ollut ahdistunut tekojeni vuoksi.
se, että on pitkään mielessään katunut tekemiään syntejä,ei riitä pelastukseksi ellei ole saanut synnin päästöä.
kirjoitit,etteivät ne ole sinulle uskomisen esteitä -minä ymmärrän että ne juuri ovat sitä,koska ne seuraavat mukanasi koko ajan,ahdistavat sinua..
on ihana asia,että haluat olla uskomassa ahdistuksenkin keskellä,mutta ihan rauhaan,vapauteen ja iloon asti et pääse ennen kuin syntisi ovat verellä kuitatut sydämestäsi.
etsi rakas ystävä joku,jolle kerrot asiasi,ja saat vapautuksen taakastasi.ilman syntien anteeksi antamusta ei pääse vapaalla mielellä uskomaan -kuten olet sen nyt elämässäsi huomannut.
minullekin on matkan varrella tullut muutama "hyvänpäiväntuttu" ja ystäväkin kertomaan huolistaan,pyytämään anteeksi syntejään.olen halunnut olla luotettava rippi-isä ja kätkenyt ne,unohtanutkin anteeksiannon jälkeen..
minäkin -yksi heikoimmista sisaristasi- haluaisin,voisin olla sinulle rippi-isänä...
tavalla sinä voisit olla rippi-isänä minulle?
puhelimessa juttelemalla,voit kirjoittaa minulle sähköpostia,tulla käymään (saat kahvitkin) :) tms
pitäisi vaan jotenkin saada annattua tietoja sinulle ettei feikkiheikit hyppää silmille ja sekoita sinua uskomuksillaan...
kun ei tiedä, kuka tällä palstalla on uskovainen ja kuka ei. Olen uskomassa.
olet kyllä vl, mutta miten saan sähköpostiosoitteesi..en tiedä:)
puhuit luottamuspulasta.
me uskovaiset olemme rippi-isiä toinen toisillemme,olemme samalla "suljettuja astioita" eli vaitiolovelvollisia toisen synneistä mitä hän on anteeksi pyytänyt.ei sinun tarvi etsiä hyvää ystävää kenelle syntisi tunustat,voit kertoa ne vaikka jollekin muulle tutulle; perheen äidille,puhujalle...He varmasti kuuntelevat ja siunaavat sinulle syntisi anteeksi.Ja ovat luotettavia.Uskovaiset ovat avoimia lähteitä toinen toisilleen mikä tarkoittaa että jokaisella on evankeliumin saarna virka.
nimelliset synnit on hyvä tunnustaa sellaisina kuin ne on tullut tunnolle.kyllä sinulla on lupa yleisessäkin saarnassa uskoa ne anteeksi,mutta ne tulevat seuraamaan sinua jälkeen päin,halki elämän kuten kerroit ja pikku hiljaa kenties paaduttavat omaatuntoasi.
ja muistathan,että sellaisia syntejä ei ole,joita ei uskalla tai kehtaa tunnustaa.vaikka olisit millaisissa synnin likaviemäreissä kulkenutkin,ja kun ne jaksaa tunnustaa ja ne sitten katuvalle Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi annetaan,niitä ei enää ikinä muisteta.Jumalakin on ne silloin anteeksi antanut.ne upotetaan sinne armon pohjattomaan mereen.
meillä on ihana Siion virtoinensa ja hyvä Jumala Isänä taivaassa! Ja esirukoilijana on itse Jeesus Kristus. Hän tahtoo että jokaisella säilyisi hyvä omatunto,ja rukoilee jokaisen puolesta että matkan päämäärä olisi taivaan koti.
mutta uskovaisena ollessa tehdyt synnit ovat eri asia kertoa, kuin epäuskon tilassa tehdyt. En todellakaan tunne ketään, kenen kanssa uskaltaisin synneistäni jutella, enkä luota. Mielen ailahtelevuuden tilassa tehdyt synnit kyllä vaivaavat ja jollekin puhujalle ne voisin tunnustaa. Voikohan niin tehdä puhelimen välityksellä tai muuten kuin kasvotusten?
kysyn etten jää miettimään,että oletko nyt uskovainen vai ei-uskovainen?
vai oletko tehnyt parannuksen?
vai ollut lapsuuden uskovainen,mennyt maailmaan ja nyt saanut palaamisen armon?
anteeksi huonot kysymykseni,mutta yritä ymmärtää :)
Rippi-isä tai äiti voi olla ihan kuka tahansa uskova. Rippihän ei ole pakko, mutta minä en ole vaan jaksanut uskoa jos en ole pystynyt kertomaan jollekulle. Minullakin on ollut paljon sellaisia asioita, joista ei ole kehdannut tai uskaltanut kertoa. Mutta kun sinulla on tämö netti, niin ota jostain puhujaluettelosta joku vanha pappismies jolle kerrot asiasi. Niin minä olen tehnyt. Näin ei tarvitse pitää omaatuntoa kipeänä. Jumala on johdattanut niin, että kun on saanut tälle papille kertoa murheensa ja on saanut synninpäästön niistä, niin on saanut kuule ihmeellisen voiman korjata sellaisiakin asioita joita ei olisi luullut. Sellaista syntiä ei olekaan josta ei voi puhua.