Olemme avopariskunta joka on ollut yhdessä "virallisesti" vuoden (emme kihloissa).
Aloin odottaa lasta melko pian suhteen alussa, mies oli iloinen lapsesta ja muutimme yhteen asumaan. Alussa kaikki oli hyvin, mies osoitti että välitti ja rakasti minua. Seksi elämäkin oli hyvää.
Raskauden edetessä, mies pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän osoitti tunteitaan. Lihoin myös raskauden edetessä. Välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia. Seksi maistui vieläkin.
Sitten synnytinkin ihanan lapsen, mies oli mukana synnytyksessä.
Nyt kulunut noin 3 kk synnytyksestä ja kaikki on tietenkin erilaista, myös miehen tunteet. Mies ei enää sano "minä rakastan sinua", se olen minä joka sen sanoo. Olen kysynyt mieheltäni monesti rakastaako hän minua ja hän on vastannut, että rakastaa. Miksei hän voi itse sanoa sitä minulle sitten ilman minun kysymistä? Seksi sujuu, mutta välillä tuntuu että pakotan mieheni siihen.. Hän ei ole tainnut tehdä aloitetta nyt ollenkaan ( ei ainakaan tule mieleeni)..?
Lihoin raskauden aikana todella paljon (30kg) ja mies väittää ettei se haittaa häntä.. Kummasti hän vain katselee naisia enemmän kaupungilla (näin minusta ainakin tuntuu).. Kerran yllätin hänet siitä, että hän oli lukenut seksinovelleja yöllä kun olin mennyt nukkumaan (ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa) ja tämä tapahtui ennen kuin pystyimme rakastelemaan synnytyksen jälkeen.. Se on ihan OK lukea seksinovelleja ja olenkin sanonut miehelle että saat kattoa pornoa yms kunhan et sitä salaa tee.. Mutta miksi tehdä tämä salaa?
Olemme riidelleetkin paljon viimeaikoina. Tämäkin vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti.
Oloni on suoraan sanottuna kurja. Miksi meille näin käy? Olenko muuttunut niin epähaluttavaksi ettei mieheni enää ole kiinnostunut minusta muuten kuin lapsensa äitinä.. Mies on ihana ja mahtava isä ja rakastan häntä todella paljon enkä halua menettää häntä. En vain tiedä mitä minun täytyy tehdä, jotta suhteemme kohentuisi..
Anteeksi sekava kirjoitukseni. Omat tunteet on vain vaikea siirtää "paperille"..
Aloin odottaa lasta melko pian suhteen alussa, mies oli iloinen lapsesta ja muutimme yhteen asumaan. Alussa kaikki oli hyvin, mies osoitti että välitti ja rakasti minua. Seksi elämäkin oli hyvää.
Raskauden edetessä, mies pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän osoitti tunteitaan. Lihoin myös raskauden edetessä. Välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia. Seksi maistui vieläkin.
Sitten synnytinkin ihanan lapsen, mies oli mukana synnytyksessä.
Nyt kulunut noin 3 kk synnytyksestä ja kaikki on tietenkin erilaista, myös miehen tunteet. Mies ei enää sano "minä rakastan sinua", se olen minä joka sen sanoo. Olen kysynyt mieheltäni monesti rakastaako hän minua ja hän on vastannut, että rakastaa. Miksei hän voi itse sanoa sitä minulle sitten ilman minun kysymistä? Seksi sujuu, mutta välillä tuntuu että pakotan mieheni siihen.. Hän ei ole tainnut tehdä aloitetta nyt ollenkaan ( ei ainakaan tule mieleeni)..?
Lihoin raskauden aikana todella paljon (30kg) ja mies väittää ettei se haittaa häntä.. Kummasti hän vain katselee naisia enemmän kaupungilla (näin minusta ainakin tuntuu).. Kerran yllätin hänet siitä, että hän oli lukenut seksinovelleja yöllä kun olin mennyt nukkumaan (ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa) ja tämä tapahtui ennen kuin pystyimme rakastelemaan synnytyksen jälkeen.. Se on ihan OK lukea seksinovelleja ja olenkin sanonut miehelle että saat kattoa pornoa yms kunhan et sitä salaa tee.. Mutta miksi tehdä tämä salaa?
Olemme riidelleetkin paljon viimeaikoina. Tämäkin vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti.
Oloni on suoraan sanottuna kurja. Miksi meille näin käy? Olenko muuttunut niin epähaluttavaksi ettei mieheni enää ole kiinnostunut minusta muuten kuin lapsensa äitinä.. Mies on ihana ja mahtava isä ja rakastan häntä todella paljon enkä halua menettää häntä. En vain tiedä mitä minun täytyy tehdä, jotta suhteemme kohentuisi..
Anteeksi sekava kirjoitukseni. Omat tunteet on vain vaikea siirtää "paperille"..
Vastaukset 5
Vanhimmat
muuttuu rakkaudeksi, ehkä teidän ihastus ei muuttunut rakkaudeksi miten oletit, harmaa koti-arki kutsui ja tuli luoksenne. Vika ei ole sinussa vaan kyllä asioihin vaikuttaa kaksi ihmistä suhteessa, tietty tunne rakkauden kuolemisesta saa mielen liikkumaan kiivaammin kun tulee pelko, eli jos tunnet että hän vilkuilee muualle...se että hän yksin lukee novelle on se ettei halua sua loukata, jos sinusta tuntuu jo tuolta ja hän on huomannut sen...niin ei halua musertaa sun itseluottamusta kokonaan, ehkä. Mutta rakkauden eteen pitää tehdä töitä, itsestään selvyys se ei ole. Puhuminen auttaa yleisesti solmujen ratkomiseen ja kerrot miltä sinusta tuntuu..ei riitelemällä asioita yleisesti ratkota.Vaikea paikka, ehkä perhearki tuli hänelle liian nopeasti elämään..(?)
Ilmiö voi olla se vanha juttu: Äiti ja lapsi voivat hyvin, mutta isä on huonossa kunnossa. Elämys on voinut olla niin kova, että se on mullistanut miehesi tunnemaailman pitkäksikin aikaa.
En ole mies, mutta myös äiti ja kirjoituksesi herätti minussa joitain ajatuksia.
Kerroit, että synnytyksestä on kolme kuukautta. Kyseessä on tietysti suuri elämänmuutos, eli onko mahdollista että miehesi tuntee jääneensä jotenkin ulkopuoliseksi? Vauva työllistää paljon, varsinkin sinua. Voi olla että miehesi tuntee itsensä jotenkin "tarpeettomaksi", kolmanneksi pyöräksi, kun äidin suhde lapseen on niin intensiivinen. Eikä oikein tiedä, miten suhtautua sinuun. Onhan isäksi tuleminen miehellekin valtava elämänmuutos.
Yksi asia vielä, jonka itse mainitsit kahteenkin kertaan, on lihominen. Eli ilmeisesti asia vaivaa sinuakin, mahdollisesti myös miestäsi.
Ajattelen näin: kaikki nämä muutokset voivat olla miehellesikin "liikaa" näin äkkiseltään. Sinä olet tietysti "muuttunut" vaimosta äidiksi, kumppanuus jää ehkä alkuvaiheessa taka-alalle. Myös ulkoinen muutos voi hämmentää miestä, mikä on toisaalta myös ymmärrettävää.
Varsinkin kun ette ehtineet olla kauaa yhdessä ennen raskaaksi tuloasi.
Olisiko teillä mahdollisuutta pyytää esim. jotain sukulaista avuksi hoitamaan lasta, että pääsisitte hoitamaan myös parisuhdettanne?
Samoin sinullekin voisi joku liikuntaharrastus tehdä aivan oman arvon tuntosi vuoksi hyvää. Ilmeisesti "liikakilot" askarruttavat sinua kovasti, varsinkin jos tuntuu siltä että mies katselee kadulla kovasti naisten perään. Ja mies voisi ehkä sillä aikaa olla yksin lapsen kanssa kotosalla ilman äidin "valvovaa silmää". Näin hänkin voisi luoda intensiivisemmän suhteen lapseen ja kokea itsensäkin tarpeelliseksi.
Vanhemmuus on suuri elämänmuutos, mutta siltikin pitäisi pyrkiä aina myös hoitamaan itseään ja parisuhdetta. Muuten ei jossain vaiheessa enää jaksa.
Totta tämä :)
Elämän muutosten aiheuttamat ongelmat, eli pakkasekaisin ja sen uudelleen asettaminen :)
laihduta se 30kg pois niin eiköhän se mies osoita taas kiinnostusta,