Onko vanhuksilla tarpeeksi rahaa ruokaan

Minusta oli itsestään selvää, että 56:n tyydyttävän, tasapainoisen vuoden jälkeen muutin halvaantuneen ja puhekyvyttömän vaimoni kanssa palvelutalon kaksioon.
Alkuun kokeilimme ruokapalvelua mutta lopetin sen muutaman päivän jälkeen.
Sitten aloin pitämään jääkaapissa marketin valmisaterioita joista kotihoitajat väsäsivät vaimolleni syötävät mutta ei siitä kuvallista tullut. Hoitsut eivät vaivautuneet ottamaan huomioon yksilön rajoituksia vaan lätkivät sapuskat rutiinin omaisesti. Liikaa ja valmistelematta. Vaimoni pystyi syömään ainoastaan hienoksi silputtua ruokaa joten ryhdyin hoitamaan silppuamisen keittiösaksilla.
Hoitsuille oli alkuun mahdoton ymmärtää, ettei vaimoni pysty käyttämään haarukkaa.
Olen jo pitemmän aikaa hoitanut sapuskat siten, että valmistan uuniruokia joista nytkin on jääkaapissa yhden päivän jämäannos juuresruukkua ( 9,5% jauhelihaa, siivutettuina perunaa, juuriselleriä ja lanttua, sipulia, jauhelihan esimuhitukseen ranskalaisen sipulikeiton jauhetta, kaksi kananmunaa ja punaista maitoa koneella turautettuna, mausteita). Uuniin 175 astetta.
Ja vastaavia. Joukossa myös lihaisia keittoja. Kaikki pitää tarjolle laittaessa silputa saksilla.
Jälkkäriksi hillopulla pötkön paloja, vesirinkeliin puolukkahillolla imeytettyjen palojen tarjoilua yms.
Proteiinirahkoja yms. pidän koko ajan saatavilla. Nytkin iltapalaksi koukkaan Valion ProFeel proteiinirahkaa makuna persikka. Lisään hieman aprikoosihilloa.
Jne. Ymmärrän kyllä, ettei hoitsuilla ole mahdollisuutta kovin henkilökohtaiseen palveluun. Ensimmäinen kynnys hoitsuille oli ymmärtää vaimoni laktoosihäiriö.
Vaimoni ollessa terveenä ja tottuneena vuosikaudet lapsiperheen ruokintaan niin ei pannut hanttiin kun kotiuduttuani yli 20 vuotta sitten ryhdyi hoitamaan koko revohkan tiskikoneen panostamista lukuun ottamatta.
Pari hoitsua on suuttunut minulle koska en ole hyväksynyt heidän ylivertaista asennettaan. Kun jotain tekee niin voisi edes yrittää tehdä se kunnolla.
Oletan, että läsnäoloni ja valmiuteni tarpeen tullen kommentoida puuhia, on vaikuttanut tekemisten laatuun.
Se on päivänselvää, ettei hoitsuilla olisi mitään mahdollisuutta kovin henkilökohtaiseen huoltoon.
Jätehuollon minä olen pannut uusiksi. Muutama litran sekajätepurnukan asemesta olen tuonut 70 litran jätesäkkejä joihin mm. käytetyt vaipat yms. menee. Sijainti kylppärin nurkassa säkin suu kiinni kierrettynä. Kun riittävän täysi nii vedä suun kiinni nippusiteellä ja seuraavan kerran ulos menessäni kuskaan sen jätekatoksen konttiin.
Toin myös oman, kunnollisen kokoisen, kennellisen bioämpärin.

Kylmäverisen hyytävä hallitus on ajanut ainakin terveydenhuollon
ml vanhushoivan kriisiin.

Ei ole kaikilla. Huonosti rollalla liikkuva yrittää käydä lähikaupassa ja ostaa halpaa ruokaa. Ei voi tilata, kun kerääjät eivät kerää alennettuja tuotteita, joita itse ostaa, että rahat riittäisivät.
Kotihoito ei ota asiakkaaksi, kun on liian ”hyväkuntoinen”. Aikamoista sinnittelyä on yhdeksänkymppinen lähestyvän vanhuksen elämä.

Lehtitietojen mukaan ei ole. Moni olisi oikeutettu tukeen, muttei tiedä
eikä osaa hakea.