Jotenkin? Somessa tai pyytää käymään? Vai odotatko että toinen lähestyy?
Aiotko lähestyä
Anonyymi-ap
71741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Odotan toisen lähestyvän.
Ok.
Jotenkin, silloin kun nähdään.
En enää lähestyä ketään jota en tapaa tai kohtaa jossain mun omissa kuvioissa ensin naamakkain .
Ei mitää nettijuttui enää ikinä !!!!
Ihan hulluntauhua nämä netit .
En ole koskaan passiivinen jos joku sellainen hyvin mielenkinntoinen osuu kohdalle jonka suuntaan haluaa tehdä jotakin. Jos aktiivisuutta ei oteta vastaan, se on sen ihmisen päätös olla tekemättä niin. Minuun ei uppoa se selitys ettei ole huomannut tai ymmärtänyt.
Palstallako se pitäis huomata ja ymmärtää?
Voihan aivosolu sentään, mitäpä luulet? 😩
Oon tehnyt sen niin monta kertaa jo, etten sitä enää tee. Uskon jo, ettei hän välitä musta.
Vähän samaa mieltä omassa tarinassani. Ollut jo pitkään. En voi roikkua toisessa loputtomiin.
Tai sitten tuo lähestymäsi henkilö ei vain uskalla aidosti uskoa, että olisit todella hänestä kiinnostunut.
Kun en yritä ja luovutan, paine poistuu ja toimintakykyni kasvaa. Minusta tulee rohkea ja avoin. Minusta tuntuu, että pystyn mihin tahansa. Näin tapahtuu myös käytännössä, kun kysymys on virallisen yhteiskunnan ulkopuolella tapahtuvista asioista.
Mutta jos yritän kantaa vastuuni ja päästä eteenpäin osaksi aktiivista yhteiskuntaa, paine päässäni alkaa taas kasvaa, mikä johtaa toimintakykyni romahtamiseen. Tähän liittyy voimakas itsetuhoisuus ja väkivaltaiset ajatukset. Yhä useammin väkivalta tuntuu minusta ainoalta pysyvältä ratkaisulta. Taustalla vaikuttaa syvä sisäistetty häpeä. Mitä enemmän yritän, sitä itsetuhoisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi muutun.
Väkivaltaisten ja itsetuhoisten ajatusteni herätessä hallitsen niitä lopettamalla yrittämisen eteenpäin, jolloin väkivaltaiset ajatukseni katoavat, itsetuhoisuuteni lievenee ja toimintakykyni rupeaa taas kasvamaan.
Toivottomalta tuntuu. Tahtoisin päästä eteenpäin, mutta kun yritän, siitä seuraa pääni esiin pakottamia väkivaltaisia suunnitelmia ja itsetuhoisuutta.
Enkä ole saanut kerrottua edes terveydenhuollolle, että mielenterveyspalvelujen ja terapioiden lähtökohtana oleva ratkaisukeskeisyys ajaa minua kohti itsetuhoisuutta ja väkivaltaa. Minulla on sellainen olo, että minun on esitettävä nöyrästi ratkaisukeskeisen potilaan roolini, joten vaivun vain koko ajan syvemmälle yksinäisyyteeni ja häpeääni. En tahdo olla hankala potilas, joten en paljasta todellisia tunteitani ja todellista pääni sisältöä.
Minulle häpeän tunteen vastaanottaminen oikein pohjamutia myöten oli todella voimistava kokemus. Sitä jotenkin siedättyi sille ja nyt siitä saa jopa voimaa. Masokistista mielihyvää siitä voi ammentaa.
Sä tarvitset siihen yhden ihmisen vierelle.
Sun pitäisi olla se hankala potilas siksi että saisit apua sun oikeille ja vaikeille tunteille
Eikä tässä kohtaa säästää alueen ja valtion rahoitusta vaikka hyvää tarkoitatko.
Paitsi mikä minä olen sanomaan teen tasan samoin itse ... Yritän olla aina vahvempi mitä olen 🙄
Samoin kun liiankin vaatimaton
Usko tai älä toivon sinulle tsemppiä sun ongelmien kanssa aidosti mies 🤗
Naiselta sivusta
Se on keskeinen ongelma, ettet uskalla paljastaa todellisia tunteitasi ja pääsi sisältöä, koska ne ovat sellaista tietoa jonka käsittelemisestä todella hyötyisit. Ajattele miten hyvältä tuntuisi, kun et enää vajoaisikaan yksinäisyyteen ja häpeään.
Sä oot jo ihan järjenvastaisten assosiaatioidesi ja maanitteluidesi eli näiden ratkaisumallieai perusteella palstaäijälle rupatteleva ihan sekaisin kuin seinäkello. Siis apua tätä tyyppiä. Ikävä kyllä ei ole osa palstaäijän performaatiota, olispa asia näin.
Tuossa on ehkä se, että jos pyrit väkisin suorittamaan niin mt-palveluissa kuin omassa elämässäsi, nousee jostain syystä x suisidaalisuus ja itseinho. Voisin kuvitella, että ihmisiä, joilta on vaadittu paljon aina lapsesta saakka, voi lamauttaa ainainen vaatiminen ja toisilla se näyttäytyy lamaantumisena ja toisilla agressiivisuutena.
Miksi ei voisi vain jutella, että miksi pitää joka asiassa olla niin tavoitteellista suorittamista? Heitän kysymyksen ammattilaisille.
*sivusta
Tuossa lähikaupassa on ihan älyttömän mukava ja kaunis myyjä. En asiaa sen kummemmin edes miettinyt, mutta eilen tämä sattui liikennevaloissa ylittämään suojatietä samalla kun siinä autossa oli odottamassa valojen vaihtumista ja iski samantien sellainen fiilis, että minäpä kuule käyn kysymässä tuota ulos joku päivä.
No tänään kävin sitten lähikaupassa ja sattui olemaan töissä siellä. Oli vielä siinä sivussa täyttämässä hyllyä, mutta en vain saatana saanut itseäni menemään ja kysymään tätä ulos.
Yleensä itsellä ei päätä pahemmin huimaa ja riittää "pallit" kysyä suoraan, mutta jotenkin sitä ei vaan saanut nyt aikaan.
No siitä sitten lähdin kaupasta, vedin jonkun 15min. lenkin autolla ja päätin siinä, että loppuu tämä pelleily ja ajoin takaisin sinne kauppaan. No, tällä kertaa neito olikin jo kassalla ja suht iso jono siinä. Tein sitten ruokaostokset siinä, mutta eipä taas riittänyt pokka kysyä siinä kohtaa, kun oli jengiäkin jonossa.
Ihan sama kenelle vanha mällipää juttelee jos noin vanhana ole vielä ketään saanu jäämään niin tuskin ikinä saat.
😂 oot ihan kuin minä kun jotain päähäni saan.
-nainen
Anna ihmisille työrauha, menee ihan helvetiksi, jos tuollain summamutikassa aletaan pommittamaan, mieti jos 100 muuta tekee samaa, kohde voi olla todella vttuuntunut.
Jokaisen ihmisen olisi hyvä ymmärtää, että matka täällä elämässä ei kestä ikuisuutta.
Kaiken loppu tulee jokaiselle meille jonain päivänä, et pysty itse vaikuttamaan eikä kukaan toinen siihen kovin paljoakaan.
Omat henkilökohtaiset asiat sekä perhesuhteet olisi suotavaa laittaa kuntoon.
Kun ihminen vanhenee, useimmiten käy perhesuhteissakin myrsky.
Mikä harvemmin laantuu itsestään, jos ongelmalle ei tee mitään.
Kuolinvuoteella on sitten vähemmän hävettävää kun et osannut hoitaa asioitasi ja elämääsi itsellesi siedettäväksi.
Tämä oli kaikille heille, ketkä kokevat olevansa eksyksissä täällä elämässä.
Odotan sinua.
yritin jo lähestyä, en yritä toista kertaa...
Olet nainen? Miehet eivät anna periksi.
Onks kaikki ihan reilassa? Ei taida olla. Sivusta
En lähesty. Naisesta on kiinni tapahtuuko mitään vai jääkö näin. Se jää nähtäväksi.
Onko se koittanut mitenkään lähestyä
Kuka nainen. Kerro heti.
Eräs nelikirjaiminen suloisuus.
Somessa litan viestiä, kannattaa sinne jäädä tarkkailemaan. Saatan myös käyttää pientä salakieltä, joten koitapa olla tarkkana.
En taida kuitenkaan.
Eikä ole käytössä edes some enää..
Laitan instan stooreihin salaviestejä! Katsokaa tarkkaan. Stalkkereita stalkataan ;)
Mä en edes pääse enää mun instaan ite....
Ainoastaan kasvokkain, jos vielä nähdään, niin meen juttelemaan, kuten ennenkin. En osaa näistä some- ym. viestitse lähestymisiä.
Nainen56
Näitä*
En ole minä vaikka ikä täsmää!!!!
Toivottavasti ei kirjainkin. 😁
M- nainen56
Kirjain ei täsmää. Nimessäni ei ole yhtään M kirjainta ☺️
En someta. Ilman ärrää.
Joo.
Me molemmat yritettiin, mut yritykset jäi liian kevyiksi ja toinen ei uskonut siihen. Ja nyt me molemmat taidetaan olla valmiita laskemaan irti toisistamme.
Kyllä siinä niin kävi!
En ole valmis luopumaan, jos olet se mies. Luulin niin hetken, mutta tulin järkiini. Haluan että me onnistutaan hänen kanssa.
Mut mä olen nainen ja hän on mies.
Vieläkö palstaäijän monologi persuilla on käytössä se pojila on pipeli tytöilä pimpeli- slogan? Muuten vaan kysym
Viimeisen kuukauden aikana olen laittanut kaksi all-in rakkauden tunnustusta. Jos ei niistä ymmärrä niin sitten ei mahda enää mitään.
Minkä tyylistä?
Ensimmäisessä kävin vähän menneitä läpi ja toisessa ihan puhdasta rakkaudentunnustusta.
Varmaan todella edukseen erottuvaa proosaa tämäkin palstaäijä
Ei se mikään romantiikkanovellikirjailijan työhakemus ollut.
Onneksi ei ole fb ssä mitään. Saattaa se proffa kyllä olla kun vaikka kuinka sen haluaa poistaa se ei häivy. Joten en ole mennyt edes katsomaan.
Jos näen naisen yksin siellä paikassa missä nähdään, eikä ympärillä ole muita, niin menen iskemään.
Hienoa että edes joku on rohkea. Onnea!
Lähetin DM
Ei vastannut
Ei kiinnosta
En aio lähestyä yhtäkään paljon nuorempaa! Ja toivon, ettei yksikään paljon nuorempi enää lähestyisi minua.
niin no kun joku ku klux klan.. kun teet mitä haluat... mutta ei paha idea joku tyttöjen auttaminen...
riippuu siitä minkälaista apua hän tarvitsee..
Maataloustuki ois kiva vaikka ei peltoa vielä olekkaan. Et jaksais enää
Minun mieheni kyllä tietää hänen KULTA RAKKAAN PIKKU PULLUKKA VAIMONSA kanssa on KAIKISTA PARASTA PYSYTELLÄ TELEPAATTISESSA RAKKAUS SUHTEESSA VIELÄ TOISTAISEKSI.
Me kyllä saadaan sen jälkeen rauhassa rakastaa ja vaikka TANSSIA KESKELLÄ TIETÄ PÄISSÄÄN JA JUODATA KALLEINTA SHAMPPANJAA BRUTAALISTI SUORAAN PULLOSTA, mutta ensin pitää hoitaa TYÖT TYÖTTÖMÄNÄ!
Onkohan tämä ilmeisesti fatsheimaukseen pyrkivä pölinä palstaäijältä vähän liiankin ilmeinen tai jotain vastaavaa, mitä liiankin näkyvästi katkerat spinnaajat luulette
En aio enää lähestyä. Mies lähestyy sitten, jos haluaa.
Lähestyn kun/jos se on ok hänelle irl.
Minä en osaa lähestyä. Olen kai vähän autistinen. Sosiaaliset asiat on kauhean vaikeita. En osaa lukea toisia ihmisiä. En kyllä odota naisenkaan lähestyvän minua. Mieheltä.
Odotan, että kuulisin hänestä jotenkin. Näkisin.
Nope. Mikään ei muuttunut. Annan olla.
En kumpaakaan.
En aijo lähestyä enkä odotakkaan mitään en kaipaa typeriltä naisilta yhteyden ottoja
Edelleen en ota muuten kun asia linjoilla.Hän lopetti tervehtimään viime talvena mies, minua nuorempi.Hänellä on ilmeisesti joku sydämellään ,varattu.Ei hän siitä ole huudellut julkisesti mutta näin tulkitsi.
*tulkitsin.
Näen kyllä kasvoistaan seuraavalla kerralla teenkö jotain vai en.