Tuli mieleen

omaehtoisuudesta sellainen ajatus, että voisiko se lasteni isänkin hiljaisuus silloin, kun olimem vielä yhdessä liittyä siihen, että hänen oma tapansa ajatella oli oikeassa. Mutta parisuhteessa pitää ottaa tietyn väliajoin puheeksi kaikki se mikä ei tunnu sujuvan. Täysin varmaa on ettei lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt parisuhde voi pysyä aina samanlaisena, koska ihmiset muuttuvat ja ymmärtävät enemmän asioista kuin kaksikymppisenä. Minulle oli aina selvää se, että kaikesta pitäisi pystyä puhumaan. Onko assi sitten henkisesti jollain tavalla lapsellinen, kun hän ei pysty hyväksymään muutoksia! Molemmat sekä lapseni, että lasteni isän käyttäytymisessä on ollut samoja piirteitä! Myös lasteni isän isässä, hän oli joissakin asioissa lapsellisen tuntuinen!