Otsikossa kysymys..miltä se tuntuisi jos jonkun syyn takia olipa se pois muutto, kuolema, työpaikan vaihto, kaveripiirissä tapahtuneet asiat, eriytyminen suhteessa jne. että ette enää ikinä näkisi tai kohtaisi kaivattuanne?
Vai helpottaisiko pelkästään tieto että joskus kohtaatte tai siihen on vielä pieni mahdollisuus olemassa?
Jos kyseessä ei ole välien viileneminen tai välirikko niin miten nopeasti uskotte unohtavanne vai odotteletteko toista kuin koira omistajaansa?
Vai helpottaisiko pelkästään tieto että joskus kohtaatte tai siihen on vielä pieni mahdollisuus olemassa?
Jos kyseessä ei ole välien viileneminen tai välirikko niin miten nopeasti uskotte unohtavanne vai odotteletteko toista kuin koira omistajaansa?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tässä kun ei ole unohtunut 30 vuoden aikana niin tuskinpa ikinä.
Täällä sama. Yrittänyt vuosien mittaan välillä tavoittaa tuloksetta.
Siihen on pikkuhiljaa pyrkimys. Ei ole vaihtoehtoja. Helppoa se ei vieläkään ole ja kestää minkä kestää. Siihen en voi paljoa vaikuttaa.
Eipä kovin hyvältä.
Vähän on sydän särkynyt vieläkin.
Vieroitus toimii.Tuntuis pahalle muttei häiritsisi elämää.Toivo on yllä aina.
En enää ikävöi ketään mulla on nyt paras elämä mitä mulla voi olla enkä luovu siitä harmi vaan naiset ketkä on mun kans pelleilly
Noinhan se on helppoa selittää, mutta kun ei se toisten syyttely ja katkeruus vaan sinua auta. Kun vain siinä toisessa on aina vikoja, niin et opi koskaan mitään itsestäsi.
Ikimerkki Port payè: Liian kevyesti leimattu, painavampi kirje ei mene perille normaalisti, vaan vastaanottaja saa saapumisilmoituksen ja joutuu noutamaan sen postista maksaen puuttuvan postimaksun ja lunastusmaksun.
Ameen
Ei haittaa.
Jos hän muuttaisi ulkomaille tai toiseen kaupunkiin, haluaisin jotenkin saada tiedon siitä. Etten turhaan etsisi katseellani ja toivoisi sattumalta kohtaamista.
Elämän kiintopiste vai? Siis minä johon on laitettu kaikki toivo että pakko se on olla se. Aina voi toivoa ettei näkisi, taitaa tosin olla jo hyvin myöhäistä sille.
Laiton stalkkaaminen on paha paha paha. 😉
Tältä. Epätoivoa, ahdistusta, surua, kipua. En kohtaa sitä naista koskaan missään todennäköisesti. On tietysti omana syyni, kun en vain osaa ilmaista mitään.
Sama juttu, vaikka nainen olenkin. En vain osaa enkä kehtaa toimia oikealla hetkellä. Häkellyn ja melkein pakenen, vaikka tunteita olisi paljon. Silti elättelen vielä pientä toivoa, että tapaisin tämän miehen vielä. Ei ole helppoa olla näkemättä ja toipuminen veisi aikaa ja aika alas.
En unohda. Hän on kätkettynä sydämeni sopukkaan, lukko kiinni ja avain auringossa.
En ole nähnyt kaivattuani vuosiin enkä ole vielä unohtanut, joten näillä mennään. En kuitenkaan ole kiinnostunut kenestäkään muusta, eikä minulla ole tarvetta parisuhteelle kenen tahansa kanssa, joten jatkan elämääni yksin.
Olen jo kohta 3vuotta ollut mieheni kanssa suhteessa eikä me olla pahemmin nähty tänä aikana.
Seksiä on ollut sen verran, että mieheni näytti munat noin 150 metrin päästä, kun hän oli MIEHEKKÄÄSTI KUSELLA. Toisella kerralla tavattiin niin, että minut määrättiin varaamaan aika miehelleni niin minä olin tietenkin rehellinen ja kerroin, että olin loukannut FB:läisten kunnioita.
Mieheni istu valehteli minkä ehti ja hän oli vielä raahannut sinne nuoren naisenkin kolmanneksi. Minun piti vaimona pyöriä ja hyöriä mieheni edessä PORNO TÄHTENÄ.
En viittinyt edes sanoa, että : Sinun todistajakin tulee käräjille VALEHTELEMAAN mielummin, kuin puhumaan totta koska KAIKKI SUOMALAISET HALUAA OLLA KUNNIATTOMIA!
Kuolisin. Mutta minut ja hänet on tarkoitettu toisillemme, joten niin ei käy.
Onhan tuotakin tullut ajateltua. Tiedän, että hän olisi sydämessäni loppuun saakka. Onhan tätä jo muutenkin jatkunut jotain 4-5 vuotta.
Alussa on toive paluusta, sitten tulee viha ja kiukku lähtijää kohtaan, sen jälkeen uuden elämän rakentaminen ilman lähtijää ja välinpitämättömyys. Jos tällaisen lähdön jälkeisen trauman on jo kokenut aiemmin, uuden lähdön kohdalla se voi tapahtua pikakelauksella, koska on niin vähemmän satuttavaa.
Lähtijän kannattaa ymmärtää että suhtautuminen mahdollisen paluuseen riippuu siitä, kuinka paljon aikaa kuluu. Joka tapauksessa kaikki alkaa tuolloin ikään kuin alusta. Varsinkin luottamuksen rakentaminen.