Haluaisin vain kertoa oman tarinani palstalla velloneeseen homokeskusteluun. Olen 29-vuotias homokundi Espoosta ja tutustuin kolmisen vuotta sitten Herkuleksessä mukavaan, tavalliseen ja hilman ehkä hiljaiseen kundiin, joka on minua vuoden nuorempi.
Vaihdoimme puhelinnumeroita ja aloimme tapailla säännöllisesti. Harrastuksemme ja huumorintajumme kävivät hyvin yksiin, joten pian siitä tuli seurustelu ja sittemmin (noin 6kk sitten) muutimme yhteen asumaan tänne Espooseen (kolme huonetta keittiö sauna). Olemme onnellisia ja uskollisia toisillemme.
Mutta asiaan: Muutaman viikon seurustelun jälkeen poikaystäväni kertoi minulle olevansa kymmenlapsisen vanhoillislestadiolaisperheen nuorin ja että hän on erittäin ahdistunut erityisesti isänsä ja vanhempien veljiensä tiukoista mielipiteistä erilaisuutta ja moniarvoisuutta kohtaan. Perheelleen hän ole koskaan uskaltanut avautua tässä kohdassa, vaikka rakastaakiin vanhempiaan kovasti. Hän pelkää täydellistä hylkäämistä.
Toisaalta hän on (kuten minäkin olen) AINA pienestä lapsesta lähtien kokenut olevansa erilainen ja kiinnostunut enemmän miespuolisista ihmisistä kuin naisista. Hän (kuten minäkin) on kokenut, että paitsi seksuaalisesti - myöskään henkisesti ei koe olevansa samalla aallonpituudella vastakkaisen sukupuolen kanssa - ja ajatus seksistä naisen kanssa on hänelle kauhistus.
Nämä vahvat henkilökohtaiset tuntemukset ja minun hänelle antamani tuki johtivat siihen, että päätimme muuttaa yhteen ja antaa hänen perheensä itse päätellä mistä tässä on kysymys, kun poikansa asuu toisen miehen kanssa samassa taloudessa. Emme aio tehdä tästä mitään alivuokralais-kulissikuviota vaan meidän taloudessamme kaikki on yhteistä ja nukumme parisängyssä.
Jännittävä tilanne tulee olemaan se, kun mieheni vanhemmat ja yksi siskoista tulevat käymään Espoossa parin viikon päästä ja vierailevat asunnossamme. Kundikaverini näkee jo nyt tästä asiasta painajaisia mutta yhteinen päätös on nyt kuitenkin näyttää hänen vanhemmilleen, että hän asuu mukavan ja tavallisen kundin kanssa samassa taloudessa.
Aion tukea 110% poikaystävääni tässä koko prosessissa. Emme osaa arvata etukäteen, miten tämä tapaaminen tulee sujumaan, mutta itse rukoilen (vaikken kirkkoon kuulukkaan) ja toivon, että hänen vanhemmillaan riittää ymmärrystä. Hyvänen aika - me elämme sentään vuotta 2005!
Kommentteja otetaan mielellään vastaan! :)
Vaihdoimme puhelinnumeroita ja aloimme tapailla säännöllisesti. Harrastuksemme ja huumorintajumme kävivät hyvin yksiin, joten pian siitä tuli seurustelu ja sittemmin (noin 6kk sitten) muutimme yhteen asumaan tänne Espooseen (kolme huonetta keittiö sauna). Olemme onnellisia ja uskollisia toisillemme.
Mutta asiaan: Muutaman viikon seurustelun jälkeen poikaystäväni kertoi minulle olevansa kymmenlapsisen vanhoillislestadiolaisperheen nuorin ja että hän on erittäin ahdistunut erityisesti isänsä ja vanhempien veljiensä tiukoista mielipiteistä erilaisuutta ja moniarvoisuutta kohtaan. Perheelleen hän ole koskaan uskaltanut avautua tässä kohdassa, vaikka rakastaakiin vanhempiaan kovasti. Hän pelkää täydellistä hylkäämistä.
Toisaalta hän on (kuten minäkin olen) AINA pienestä lapsesta lähtien kokenut olevansa erilainen ja kiinnostunut enemmän miespuolisista ihmisistä kuin naisista. Hän (kuten minäkin) on kokenut, että paitsi seksuaalisesti - myöskään henkisesti ei koe olevansa samalla aallonpituudella vastakkaisen sukupuolen kanssa - ja ajatus seksistä naisen kanssa on hänelle kauhistus.
Nämä vahvat henkilökohtaiset tuntemukset ja minun hänelle antamani tuki johtivat siihen, että päätimme muuttaa yhteen ja antaa hänen perheensä itse päätellä mistä tässä on kysymys, kun poikansa asuu toisen miehen kanssa samassa taloudessa. Emme aio tehdä tästä mitään alivuokralais-kulissikuviota vaan meidän taloudessamme kaikki on yhteistä ja nukumme parisängyssä.
Jännittävä tilanne tulee olemaan se, kun mieheni vanhemmat ja yksi siskoista tulevat käymään Espoossa parin viikon päästä ja vierailevat asunnossamme. Kundikaverini näkee jo nyt tästä asiasta painajaisia mutta yhteinen päätös on nyt kuitenkin näyttää hänen vanhemmilleen, että hän asuu mukavan ja tavallisen kundin kanssa samassa taloudessa.
Aion tukea 110% poikaystävääni tässä koko prosessissa. Emme osaa arvata etukäteen, miten tämä tapaaminen tulee sujumaan, mutta itse rukoilen (vaikken kirkkoon kuulukkaan) ja toivon, että hänen vanhemmillaan riittää ymmärrystä. Hyvänen aika - me elämme sentään vuotta 2005!
Kommentteja otetaan mielellään vastaan! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kiva ja avoin, kaivattu tosielämän tarina tälle palstalle. Onnea sukulaisten kanssa ja kivaa kesää teille molemmille! :)
Muista tukea ja kannustaa poikaystävääsi asiassa koska hän selkeästi tarvitsee sitä. Itse olen joutunut luopumaan omasta isästäni hänen läheisilleen tekemän henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi.
T:Jan
Minäkin tiedän/tunnen homoseksuaaleja, jotka ovat vl-kodeista. Osa on edelleen vl:iä eli taistelevat taipumustaan ja kiusauksiaan vastaan, moni tietämistäni on luopunut uskostaan ja asuu parisuhteessa.
Ystäväni veli tuli muutama vuosi sitten kaapista ulos perheelleen ja se oli kyllä aluksi "shokki" vanhemmille ja sisaruksille (eivät olleet arvanneet ollenkaan asiaa aikaisemmin). Äiti suhtautui asiaan hillitysti ja rakastavasti, isä nikotteli kovasti ja ystäväni päästeli suustaan melkoisia ajatuksia homoseksuaaleista :) Mutta, pikkuhiljaa asia on muuttunut. Veljen kaapista ulostulo on lähentänyt häntä muihin sisaruksiin: ystävänikin käy veljensä ja tämän puolison luona paljon kylässä, eikä isäkään ole enää moksiskaan homopojastaan. Kotonaan käydessään hän pitää avoimesti kihlasormusta sormessaan ja kotona he tietävät luonnollisestikin parisuhteesta. Sitä en tiedä, ovatko vanhemmat kyläilleet poikansa ja tämän puolison luona (asuvat kaukana).
Siihen varmasti kannattaa varautua, että jos poikaystäväsi vanhemmat eivät ole ollenkaan tietoisia poikansa homoseksuaalisuudesta, he saattavat olla aikamoisen järkyttyneitä tajutessaan teidän olevan pariskunta :D :D Ja, jos ovat oikein järkyttyneitä konservatiivisia, saattavat häipyä asunnosta pois (primitiivireaktio). En tiedä onko tämä liioiteltu kauhuskenaario? Voisiko asiaa jotenkin vihjailla etukäteen, että vanhemmat tajuaisivat jotain erityistä olevan edessä?
Toisaalta, jos asian kertoo puhelimessa tms., voi olla, että vanhempien saanti kylään ja avoin keskustelu aiheesta venyy entisestään. Eli hyppy kylmään veteen voi olla kaikille paras ratkaisu. Ette sitten päästä vanhempia pakenemaan (voihan olla, että he ovat arvanneet asian, eivätkä näin edes reagoisikaan) ja keskustelette heidän kanssaan asian auki, puhki ja poikki.
Kundikaverini on kertonut vanhemmilleen että "asuu kimppakämpässä kaverinsa kanssa" - mutta nämä varmaankin odottavat, että meillä kummallakin on omat huoneemme. Nk. työhuoneemme seinällä on pari homoeroottista, mutta ihan siistiä julistetta jotka ajattelimme jättää seinälle ikäänkuin lisävinkiksi. Ja siis se parisänky on se toinen. :)
Jos olisin tuossa tilanteessa, kertoisin asiasta etukäteen. Jos perheellä ei ole mitään käsitystä asiasta, reaktio lienee jonkinasteinen tyrmistys ja voi olla aika kiusallista kokea tällainen shokki ensivierailulla. Monelle vanhemmalle se on shokki alkuun, olipa vl tai ei. Yleensähän fiilikset sitten tasaantuvat ajan mittaan.
Itse olen hetero ja jos olisin tuon pojan isä, haluaisin kyllä tietää asiasta etukäteen pojaltani enkä vasta sen vierailun aikana. En haluaisi tulla esitellyksi poikani miesystävälle, jos en olisi vielä edes kuullut, että poikani on homo. Kun tuon ajatuksen kanssa on sinut, sitten on helpompi edetä.
järjestää järkyttävä shokki. Pahaa aavistamatta vanhemmat sinne varmaan tulee. Eihän ne usko niitten kultapojasta mitään... Ja tosi on, että monet meikäläiset asuvat kimppakämpissä, joten ei ne varmaankaan arvaa.
Parempi, ettette ollenkaan toisi sen pojan vanhempia sinne. Ja jos joskus ovat tulossa kylään, niin sitte, omasta aloitteestaan tulevat teille. Kumminki ne ajattelisi, että homokoti. Kaiken moista traumaa niille vois jäähä, että sekin sillä tavalla siellä. Ja sellainen seinällä. - Kyllähän tässä vanhalla iällä joutuu vielä aivan mahdolttomia näkemään... voin hyvin arvata heidän ajatuksensa...
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, niin varautuisin erilaisiin tilanteisiin. Miten olette ajatelleet vastata suoriin kysymyksiin esimerkiksi parisängystänne, tms. Tai vaikka aivan suoraan "seurusteletteko te?" kysymykseen?
Eivät ihmiset yleensä ole tyhmiä. Ette kuitenkaan ole enää ihan nuoria ja ellei ystävälläsi ole ollut lainkaan naisia kiinnostuksen kohteena, niin se saattaa jo herättää arveluita. Monesti vanhemmat saattavat aavistella lapsensa suuntautuneisuutta, vaikkeivat sitä suoraan kehtaisi kysyäkään. Toisaalta jos he eivät ole aavistaneet, niin vierailu luonanne saattaa johtaa melkoiseen shokkiin.
Varmaan kaikkein pahin tilanne olisi silmiin pistävä vaivautuneisuus, jota kukaan ei uskaltaisi tai osaisi purkaa.
Miettikää erilaisia tilanteita ja miten niihin suhtaudutte. Kerroit että ystäväsi on vl-perheestä. Ilmeisesti hän on kuitenkin irtautunut vl-uskosta? Uskonnollinen asian tuomitseminen saattaa myös näytellä omaa osaansa. Kuulutte vähemmistöön ja haluatte ymmärtämystä omaksenne, mutta samoin ystäväsi vl-sukulaiset kuuluvat vähemmistöön ja haluavat myös ymmärrystä omalle vakaumukselleen.
Toivotaan että ymmärrystä riittää:) Monet ihmiset voivat hyväksyä toiset ihmisinä, vaikkeivat hyväksyisikään toisten asenteita, elämäntapoja, tms...
se on varmasti vanhemmille ja ennekaikkea uskosta luopuminen. Uskovainenhan ei voi Raamatun mukaan elää homoseksuaalisissa suhteissa, eikä niin elää.
1.kor.6:9. 9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
..siellä taivaassa aika tyhjää..
tiedät että miehimys tarkoittaa ihmistä joka rakastuu samaan sukupuoleen?
Eikö se voisi ennemminkin tarkoittaa heteromiestä joka on miehen kanssa? Sillä heidän suhteensahan ei perustu rakkauteen vaan seksiin, ja silloin voisi puhua makaamisesta miehen kanssa.
Rakkaus kun ei voi mielestäni tuntea sellaista määritelmää kuin makaaminen.
VL:n mukaan nainen ei voi olla pappi, mutta niin vain luterilaisessa kirkossa on lukuisia naispappeja.
Samoin on homojen laita. Voi olla, ettei homo kelpaa vl:lle, mutta uskovainen voi olla vallan hyvin kuulumatta edes kirkkoon.
Vl:ien taivas on tosiaan kuiva paikka. Siellä on ilmeisesti vain nutturapäitä naisia ja piippua polttelevia, mustapukuisia tiukkailmeisiä vanhoja miehiä.
Tuohon raamatunpaikan listaan voi kyllä sijoittasa suurimman osan uskovaisistakin. Mies, joka katselee himoiten naista eli tavallinen heteromies on Jeesuksen sanojen mukaan huorintekijä. Ja joka ei anna omaisuuttaan köyhille ja nälkää näkeville on ahne. Ja kyllä jokaiselle löytyy syntejä. Älä vain koskaan rupea korottamaan itseäsi äläkä tuomitse muita.
larssi, olen uskovainen nainen ja lesbo, joka elää naisen kanssa. Olen varmasti oikealla tavalla uskomassa. Jumala yksin tietää oletko sinä syntisempi kuin minä, sillä sinä itse teet joka päivä niin paljon sellaista mikä on Raamatussa synniksi ilmoitettu, etkä edes parannusta ole halunnut alkaa tehdä. Mooseksen kirjoissa on 613 asiaa, jotka on mainittu synneiksi ja sinä teet niistä päivittäin ainakin noin 390 syntiä.
Olen siis homonainen ja uskomassa. Kyllä meitä on, joten tiedoksi se sinulle. Miten ihmeessä sinun kaltainen voisi olla oikeasti uskomassa, kun kuitenkin teet satoja syntejä vuorokaudessa, etkä edes parannusta ole tekemässä? Tiestitkö, että Jumalan silmissä sinun päivittäiset syntisi voivat olla tuhat kertaa kamalampia kuin veljesi tai siskosi synnit, jotka on homoja?
Onnea teille! Itse on kokenut saman kuin poikaystäväsikin. Kyllä rakkaus antaa voimaa tässäkin tilanteessa. Tein samoin kuin tekin (hän, että annoimme vanhempien ja perheen itse miettiä mistä on kyse kun ostimme puoliksi asunnon missä asuimme. Vanhempani suhtautuivat siihen ihan hyvin ja mieheni(nyttemmin ex) on tavannu heidät useita kertoja ja hän on ollut erittäin pidetty perheeni piirissä jopa eromme jälkeenkin.
Olisi kyllä mukava tavata "kohtalotovereita" näistä meidän piireistä eli laita sähköpostiosoitetta josko haluatte yhteyttä. Asun Helsingissä ja olen muutaman vuoden teitä vanhempi.
Ikävä lukea, ettei sinullakaan mene hyvin.
Et millään malttanut pistää stooriasi johonkin jo olemassa olleeseen peräreikäfoorumiin? Jotenkin alkaa jo tuntua näiden tarinoiden tuottaminen masinoidulta liikkeeltä. Kumma sinänsä, että normaali miehen ja naisen välinen styylaus ei saa ollenkaan samanlaista kirjoitusripulia.
Kertokaa ihmeessä etukäteen. Jos ei muuten uskalla niin kirjoittamalla kirjeen on mahdollista kertoa ja selvittää asioita.
Täytyy vanhemmille antaa mahdollisuus fiksuun käytökseen, eikä kannattaisi kaivaa verta nenästä.
Sehän siitä automaattisesti tulee kun vanhemmat shokeertuvat. He reagoivat valtavan voimakkaasti.
Jos et halua syviä ja parantumattomia haavoja, kerro ihmeessä etukäteen. Kirjoita se kirje heti tänään!
että teillä on poikaystävä? Miksi sanotte vaan, että asutte kimpassa?
Eihän heterokaan käsittääkseni sano, että asuu kimpassa, jos poika muuttaa tytön luo. Vaan puhuu tyttö- tai poikakaveristaan, ei mistään kimpasta.
Reilu totuus ulos!
Mitäs tuo, jos poikaystävä on vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Ei se haitta minusta mitään.