Hesarissa oli pitkä juttu lähisuhdeväkivallasta Suomessa, ja viranomaisten puuttumattomuudesta siihen. Kerrottiin yhdeksästä tapauksesta joissa selvästi voi sanoa että puutteellinen ja täysin epäpätevä viranoimaistoiminta oli osasyynä uhrien kuolemaan.
En odota että kukaan rohkenisi täällä kertoa omista kokemuksistaan uhrina, saati tekijänä. Asia lienee liian sensitiivinen julkisella palstalla käsiteltäväksi edes anonyyminä. Mutta olisi kiintoisaa kuulla mitä mieltä jo elämää kokeneet ovat tästä asiasta, onko parisuhdeväkivalta kuinka yleistä, millaista se on, ja koetko että voisit itse auttaa jotenkin jos havaitset sellaista tuttavalla tai naapurilla.
En odota että kukaan rohkenisi täällä kertoa omista kokemuksistaan uhrina, saati tekijänä. Asia lienee liian sensitiivinen julkisella palstalla käsiteltäväksi edes anonyyminä. Mutta olisi kiintoisaa kuulla mitä mieltä jo elämää kokeneet ovat tästä asiasta, onko parisuhdeväkivalta kuinka yleistä, millaista se on, ja koetko että voisit itse auttaa jotenkin jos havaitset sellaista tuttavalla tai naapurilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En onneksi ole itse joutunut kokemaan fyysistä pahoinpitelyä. Henkistä väkivaltaa sitä vastoin olen jonkin verran kokenut. Vaikka se ei varsinaisesti uhkaa henkeä, niin on ikävää, että "pahoinpitelijä" osaa näyttäytyä ulkopuolisille hyvin miellyttävänä ja mahdollisen eron tullessa on selvää, kenen puolelle ulkopuolisten sympatiat kallistuvat ja toisaalta kuka jää yksin.
"Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka ei toteudu fyysisessä muodossa. Sitä voi olla vaikea tunnistaa, sillä siitä ei jää fyysisiä vammoja. Henkiseen väkivaltaan ei myöskään aina osata hakea apua." mieli.fi
En ole havainnut väkivaltakäyttäytymistä lähipiirissäni. Jos sellaista tulee tietoon, niin kannustan uhria hakemaan apua ja voin myös etsiä tietoa apua tarjoavista tahoista. Yksinäisenä ihmisenä en uskalla pyytää uhria luokseni pakoilemaan, koska saattaisin näin tehdessäni päästä pahoinpitelijän mielenkiinnon kohteeksi ja uhriksi.
Joskus 70-80-luvulla oli tuttava joka sai turpaansa lähes joka viikonloppu. Ja kotiimme kuului toisen perheen tappelun ääniä. Viina molemmilla pelissa. Ei muuten tullut mieleenkään että olisi ilmoitellut minnekään avuntarvetta. Nämä molemmat jutut oli monella tiedossa. Tuskin se silloin oli tapana, ettei vaan sekaannu toisten asioihin.
Ehkä nyt puuttuisin. Silmäilin Hesarista sitä juttua, on kamala.
Muistan lapsuudesta että naapurissa asui pariskunta joka ainakin kaikki viikonloput huusi ja mellasti kuin eläimet. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta ei siihen kukaan puuttunut eikä enempää edes ihmetellyt. Ehkä se kuuluu perisuomslaiseen elämäntapaan.
Vihdoinkin tästä(kin) aiheesta aletaan paasata. Se on nimittäin paaaljon yleisempää kuin luullaan ja kuvitellaan. Vuosien - oikeastaan vuosikymmenten - aikana, kun olen em. mielipiteeni ilmaissut, olen saanut siitä osakseni haukkuja ja vinoiluja.
Vaiettu ja piilotettu todellinen juttu, ennen ajateltiin, ettei perheasioita levitellä toreilla ja turuilla.
Tuo on tärkeä näkökanta. Perheväkivaltaan kuuluu valtava määrä häpeää. Usein uhrikin peittelee asioita viimeiseen asti. Kyllä nyt olisi jo aika nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kaikenlaiseen väkivaltaan pitäisi olla nollatoleranssi.
Niinpä, henkinen väkivalta se vasta hävettääkin, siitä ei kerrassan voi puhua.
Ehkä se johtuu siitä, etten ymmärrä häpeämisestä mitään, mutta jos itse olisin joutunut vakavan perheväkivallan kohteeksi, olisin kyllä suksinut suoraa tietä viranomaisen pakeille. Heti.
Tärkeintä tästä aiheesta keskusteltaessa on tuoda esille, että fyysisesti vahvempi osapuoli käy usein käsiksi, kun vähättely, haukkuminen ja pilkkaaminen jatkuu liian pitkään.
Missään eläinlajissa heikomman ei kannata käyttäytyä fyysisesti vahvempaa kohtaan epäkunnioittavasti, muuten joutuu usein fyysiseen käsitteyyn.
Kunnioittaako sellaista sitten pitäisi, joka vähättelee, haukkuu, pilkkaa ... yms. omiksi sairaiksi tarpeikseen?
Mikään ei oikeuta " fyysistä käsittelyä".
Mikään ei oikeuta henkiseen väkivaltaan.
Mutku henkinen(kään) väkivalta ei oikeuta fyysiseen pahoinpitelyyn. Ei, vaikka olisi minkälainen ja -kokoinen kroisos tahansa, joka kokee henkistä tuskaa.
Entä kun aikuinen poika pahoinpitelee äitiään?
Siitä aiheesta ei paljon puhuta.
Mikä ero asialla on mielestäsi, ovat osapuolet aviossa tai muussa sukulaisuussuhteessa? Väkivalta on laitonta molemmissa tapauksissa yhtälailla.
Se on lisääntynyt maahanmuuton seurauksena.
Missä maassa on sellainen tapana tai sattuu eniten?
Tapahtuu paljon Suomessakin. Usein aikuinen poika kiristää vanhalta äitiltään rahnaa ja pahoinpitelee.
Kyllä se osataan tässä maassa aivan omintakeisesti. Tutki tilastoja äläkä jauha pashkaa.
Tutki kuule itse niitä tilastoja.