Mieheni vanhemmat eivät tiedä että hän edes seurustelee (olemme olleet noin 2 v yhdessä) ja minä olen raskaana viikolla 19 5. Olen yrittänyt patistaa häntä kertomaan mutta en tiedä mikä mättää,kun hän ei pahemmin asiasta puhu. Olen ruvennut syyttämään itseäni etten ole mieheni arvoinen koska hän ei kerro minusta.
miten saisin mieheni ymmärtämään että hänen pitäisi kertoa asiasta vanhemmilleen? Luulen että masennun todella pahasti jos he eivät hyväksykkään minua. Onko teillä kokemuksia asiasta?? kertokaa ja auttakaa kiitos :)
miten saisin mieheni ymmärtämään että hänen pitäisi kertoa asiasta vanhemmilleen? Luulen että masennun todella pahasti jos he eivät hyväksykkään minua. Onko teillä kokemuksia asiasta?? kertokaa ja auttakaa kiitos :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehesi vanhempia? Ja 2 vuoden jälkeen eivät edes tiedä sinusta? Hmm... Ikävä kyllä mieleen tulee, että joko heillä on jotain ongelmia (mielialaongelmia, alkoholia yms.) miksi miehesi häpeää heitä tai sitten "miehesi" on jo naimisissa...? Toivottavasti kaikki tältä osin on kuitenkin kunnossa...
Mitä tulee raskauden kertomiseen, me olimme avokkini kanssa olleet yhdessä 4 vuotta kun tulin raskaaksi. RV-viikolla 18, kun mulla oli jo aika lailla masuakin, mä itse sitten pamautin asian anopille (joka oli sitä jo uumoillutkin). Mies ei ollut saanut sanotuksi ja se oli jo aika noloa, koska mun vanhemmat oli tienneet jo pari kuukautta... Että miehille se ei välttämättä ole kauheen helppoa.
Ja vielä yksi juttu: hyvät välit anoppilaan on ilo, mutta jos sua jostain kumman syystä ei hyväksyttäis, niin so what! Et seurustele appivanhempiesi kanssa, etkä saa heidän kanssaan lasta! Älä siis huolehdi, anna miehesi toimia omalla ajallaan ja tavallaan (mutta selvitä nyt kuitenkin, ettei mitään alussa maalailemiani muita suhteita vaan ole...)
En ole tavannut. Ukolla 2 pikkusiskoa,toiselle oli kuulema kertonut ja hän oli sanonut että ei passaa kotona kertoa vielä kun "isä" saattaa hermostua.. en sitten tiedä miksi hermostua? Ehkäpä vanhemmat ovat sen verran vanhoillisia että eivät ymmärtäisi. En siis ole tavannut siskojakaan,enkä muutenkaan kavereita mieheni kotipiiristä vaan ainoastaan hänen työkavereitaan.. Mieltäni painaa asia ja olen ruvennut miettimään että miten osaan sitten joskus suhtautua appivanhempiini ja he minuun? Tämä siis tulee TÄYTENÄ yllätyksenä heille.
Minun vanhempani ovat tienneet raskaudestani jo viikosta 8 ja tietävät myöskin ettei mieheni ole kertonut kotonaan..ihmettelevät hekin asiaa..
Millaiset välit sinulla sitten on miehesi kanssa..? Mietin vain, että jos 2 vuotta olette yhdessä olleet ja sinä et osaa oikein mitään sanoa miehesi vanhemmista. Ettekö koskaan juttele tälläisistä asioista keskenään? Tiedätkö vaikkapa appivanhempiesi ammatteja tai miten asuvat tai yhtään mitään heistä??
Hassua ajatella kun itselläni suhde jossa jo varhaisessa vaiheessa juttelimme ihan kaikesta; lapsuudesta, sukulaisista, haaveista..
Mä en olisi varmaan suostunut lapsien tekoonkaan jos ei mieheni olisi näytille ensin vienyt!
Koita nyt saada mieheltäsi jotain vastauksia! Vaikeammaksihan se tilanne vain käy jos menette vasta vauva kainalossa kylään, oletan.
Minkä ikäisiä muuten olette?
nyt ensin vaikka tavata ne sisaret. Omituista käytöstä on mieheltä, jos ei sinulle ole ketään suvustaan/ystävistään esitellyt. Asutteko yhdessä, onko teillä yhteisiä ystäviä? Tulee minullekin kieltämättä mieleen, että onko miehelläsi jotain salattavaa, kun sinua piilossa pitää. Onko hänellä selittämättömiä poissaoloja tms? Kannattaa nyt hyvä ihminen ruveta selvittämään asiaa!
Minä olen 21 ja mieheni 25 eli ikäeroa meillä on 3,5 vuotta. Tiedän mitä he tekevät "työkseen",maanviljelijöitä kun ovat. Ei paljon puhuta menneisyydestä,lapsuudesta jotain pientä ollaan puhuttu.
Lapsi ei ole suunniteltu mutta rakastettu hän tulee olemaan,ainakin minun sukuni puolesta.
Mieheni ei aikanaan myöskään ole "uskaltanut" kertoa eronneensa sen aikaisesta tyttöystävästä vaan kertoi senkin vasta noin vuosi sitten(?).. Eli vanhemmathan luulisivat että olen tullut heti raskaaksi kun olemme tavanneet.
Mieheni pitää ex-tyttöönsä yhteyttä ja he näkevät välillä vaikka väittää minulle toisin. Silti hän sanoo rakastavansa minua. Aina en tiedä uskoisinko,mutta helpompi on uskoa niin ei kaikki typerät mielikuvituksen tuotokset rupea mieltäni kalvamaan.
Täytyy vain toivoa että mieheni perhe hyväksyy minut,tai minuakin tärkeämpi on että he hyväksyvät tulevan perheenjäsenensä :)
Nyt ei muuta kun topakasti alat vaatia appivanhempiesi tapaamista! Ikävä kyllä tulee sellainen fiilis, että onkohan miehesi kuitenkaan päässyt exästään irti..?
Ja hyvä idea olisi vaikka aloittaa miehen sisaruksiin tutustumalla niin kuin joku tuossa ehdotti. Mutta itsesi ja lapsen takia sinun on selvitettävä koko sotku! Ei pidä alistua huonoon kohteluun ja sitä tämä mielestäni jo on!
Olet tuleva yksinhuoltaja.