Ei kiinnosta kun on oma koti

Baltsu juoksee

20-vuotias Erika Nikola muutti neljä vuotta sitten vanhempiensa luota Siikajoelta Ouluun. Hän haki stipendiä kansainväliseen kouluun, sai sen, ja valmistui eteläisestä Afrikasta marraskuussa 2024. Nikola asui kaksi vuotta Eswatinissa, omien sanojensa mukaan ihanassa, mutta akateemisesti hyvinkin haastavassa ympäristössä.

– Se, miten ymmärrän maailmaa, on koulun ja siellä tapaamieni ihmisten ansiota, Nikola kertoo.

– Mulla on täällä ihana kämppä ja kämppis, ja täällä on ollut tosi rauhallista.

Kokemus Afrikasta on tuonut Nikolalle enemmän perspektiiviä kuin monelle vertaiselle. Hänen maailmankuvansa on muuttunut vahvasti keskusteluiden kautta, jotka on käyty täysin eri lähtökohdista tulevien kanssa.

– Suomessakin on paljon ongelmia, etenkin nykyään. Olen kuitenkin etuoikeutettu ollessani kantasuomalainen valkoinen nainen, joka kasvoi ydinperheessä, Nikola miettii.

Suomeen palannut nuori kokee olleensa aina tietoinen maailman ongelmista, mutta kertoo olevan erilaista tavata ihmisiä, jotka ovat käyneet esimerkiksi konfliktin läpi.

– Vaikka olisi tietoinen, että Kongossa on konflikti ja että Kongon elektroniikkayritykset pahentavat tilannetta, on eri asia lukea siitä tai tuntea kongolainen henkilökohtaisesti.

Länsimaisessa mediassa kiinnostutaan herkästi lännestä. Nikola tuntee tämän olevan luonnollinen reaktio, mutta tarpeetonta globaalissa maailmassa. Hänen mielestään esimerkiksi Sudanin ja Kongon konflikteista puhutaan liian vähän. Toisaalta myös positiiviset kuvat ja uutiset, kuten edistykset, jäävät usein suomalaisessa mediassa kertomatta Afrikasta. Monesti päädytään ajattelemaan, että arki Afrikan mantereella olisi todella poikkeavaa meidän arjesta.

– Afrikasta mantereena ja maista yksilöinä halutaan antaa tietty kuva. Media maalaa tasaisin väliajoin onnettoman kuvan, ja siinä ympäristössä stereotypiat elävät.

Kuvaan koko Afrikasta, tai Suomeen tulleista maahanmuuttajista, vaikuttaa Nikolan mielestä opittu ja rakenteellinen rasismi. Nikolan kuvaama ”Varissuo-viha” voi olla ennakkoluuloja eri väestöryhmistä, kuten muslimeista. Nuorena opittuun saattaa jäädä kiinni.

– Näimme mediassa ihan vasta, kuinka hirveä kuva ihmisillä on aasialaisista, Nikola herkistyy.

Varissuo on luonnonläheinen kaupunginosa, josta kulkee runkolinja joka kymmenes minuutti. Nikola kokee ihmiset tosi mukaviksi, vaikka monelle tulevat ensimmäisenä mieleen päihdeongelmaiset. Heitä Nikola ei näe uhkana, vaan ajattelee, että päihdeongelmat harvoin ovat valinta tai ihmisen ilkeydestä tehty päätös. Ei heitä kiinnosta silloin myöskään Nikolan naapuruus.

– Olemme kaikki lähempänä päihdeongelmaista kuin Suomen presidentin virkaa.

Kansainvälisen koulun käynyt Nikola uskoo rakenteellisen rasismin olevan yksi syy ”Varissuo-vihalle”.

Nikola pystyy maksamaan vuokransa, Föli-korttinsa sekä ruokansa opiskelijan tuilla, mihin monella ei ole mahdollisuutta. Hän kertoo asuntonsa olevan vuokraan nähden isokokoinen, sellainen, jota ei saisi keskustan mailta läheskään samalla rahalla.

Varissuon liikekeskusta Nikola pitää Turun parhaana kauppakeskuksena, koska se on yhteisöllisempi kuin muut. Itäkeskuksen liikkeiden yrittäjät saattavat usein olla itse kassalla, ja heidän kanssaan voi vaihtaa kuulumisia.

– Siellä on ”kerhoja”, jotka tulevat tekemään sudokuja R-kioskille. Itäkeskus on loppujen lopuksi aika sympaattinen paikka, Nikola toteaa.

Afrikassa tutkinnon suorittanut Nikola toivoisi, että rasismia ja epäoikeudenmukaisuutta kokeneita kuunneltaisiin eikä annettaisi empatiaa vain silloin, kun niistä puhuu valkoinen ihminen, mahdollisesti ”egoboostin” toivossa. Nikolan mielestä pitäisi ennen kaikkea kuunnella niitä ihmisiä, jotka ovat itse kokeneet rasismia.

No, Siikajoelta - ei voi muuta odottaa. Kertoiko myös, minne ovat Afrikan avustusrahat menneet, kun ei menneet perille? Yksipuolista tekstiä.

Aloitus on kelvoton,otsake ja asia. ELI JATKOON ROSKIIN

Murrosikäisen kirjoitus jolla ei ole vielä elämän kokomusta.

Vuokrakämppäkin alkaa tuntua kodilta. Joo.