PARISUHTEESSA ON KYSYMYS TOISEN KUNNIOITTAMISESTA, SITOUTUMISESTA JA SOPEUTUMISESTA - RAKKAUS KASVAA PIKKU HILJAA VUOSI VUODELTA. SE ON KUIN OPETTELISIT RAKASTAMAAN TOISTA. KÄYDÄÄN LÄPI VASTOINKÄYMISET JA KAIKKI MAHDOLLISET TUNTEET, MUTTA JOS SUHTEESSA VALLITSEE KUNNIOITUS, NIIN KAIKISTA KOKEMUKSISTA OPITAAN JA NÄIN OPIT SAMALLA RAKASTAMAAN TOISTA YHÄ ENEMMÄN JA ENEMMÄN.
RAKASTAMISEEN OPITAAN, KUN KYSE PARISUHTEESTA
...
101432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet osin oikeassa. Voi oppia välittämään toisesta ja rakentaa toimivan suhteen sille perustalle. Et kuitenkaan ilmeisesti ole koskaan rakastunut! Ero tunteiden välillä on mielettömän suuri.
rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen! kyllä sitä on hullaannuttu ja rakastuttu, mutta olen kuitenkin hyvin "järkevä."
Eroa noilla tunteilla vain on kuin yöllä ja päivällä. Olin tyytyväinen rakastamiseen - kunnes rakastuin. Ehkä olen yksioikoinen, mutta tiedän tuon naisen olevan "elämäni nainen", vaikka emme enään koskaan tapaisi. Tiedän, että me voisimme tehdä toisemme onnellisiksi.
Jos meille ei suoda mahdollisuutta, niin varmaan joskus opin rakastamaan taas jotakuta - ja teen elämäni sillä tavalla siedettäväksi. Eroa vain on niin paljon.
toisenne onnellisiksi?Minä olen miettinyt tota asiaa.Turhaa hehkuttaa rakastumista.Siihen liittyy varmasti niin paljon toiveita,utopiaa joka ei edes toteutuisi elävässä elämässä.Pahinta on jos "rakastuu"naimisissa ollessaan.Kannattaa kuitenkin pitää kiinni todellisuudesta,eikä heittäytyä haaveisiinsa jostain valtavasta.Ihminen on kuitenkin puutteellinen ja vikoja täynnä jotka ei ehkä arjessa miellytäkään.
Näiden tähtien alla ! Sinua odottamalla,mitä mutakaan.
Täydellisesti onnelliseksi tekevästä,erehtymättömästä ihmisestä.Onnea etsinnälle,toivottavasti elämä riittää.
En usko rakkauteen jos itse ja kohde ovat varattuja - jos edes toisen suhde on toimiva. Perus syrjähyppy toiminee jollain muulla tunteiden/halujen tasolla, en tiedä. Meillä ei kummankaan liitoista ollut jäljellä enään kuin kulissit, mikä teki meistä haavoittuvaisia.
Kun hän lähti, olivat viimeiset sanat: "Kulissi pitää!" Tähän asti se on pitänyt, vaikka toivoinkin muuta. Keskimäärin tutkimusten mukaan tuollaisessa tilanteessa kulissiavioliittoa jaksaa jatkaa pari vuotta ja uskoin hänen ottavan yhteyttä jo viime kesänä. Se on vain keskimäärin :-( Itse en voi ottaa yhteyttäkään, koska niin lupasin häntä tukeakseni.
Jostain syystä tulen aina hyvälle tuulelle kun joku kirjoittaa tällaista.Näkee että on kyse hyvästä kumppanista.Onnittelen puolisoasi ja pidä tää..PIDÄ TÄÄ.
Olisi vähemmän pettämistä,kyyneleitä,epätoivoa kun kaltaisiasi ihmisiä olisi enemmän.
Minäkin opin taas jotain näistä sanoista-itsestäni,ja nyt minä häpeän
Niin. Kunnioitus ei tule tyhjästä. Jotkut ei kunnioita ketään. Ja jotkut HUUTAA. :-)
Rakkaus ei ole emootio, joka voidaan tarvittaessa päättää kohdistaa johonkin sopivaan (tietyt, älyllisesti punnitut kriteerit täyttävään)tyyppiin. Rakkaus on, näkyy ja odottaa ihmisessä, joka elää sen sijaan että shoppailee, analysoi, tunteilee, katsoo televisiota, juopuu ja jauhaa tyhjää.
Älyttömän hyvin sanottu!