Luottamuksen hinta kun rakkaus muuttuu hyväksikäytöksi

Voimmeko luottaa siihen että seurakunnan viranhaltijat ovat luotettavia myös yksityiselämässään ? Tämä kysymys nousi mieleeni kun kuulin tuttavani tarinan , joka on valitettavasti totta ja ansaitseen tulla kuulluksi.

Matti tapasi Sannan vuosia sitten seurakunnan diakonin, molemmat olivat tuolloin vielä tahollaan parisuhteessa , mutta rakkaus roihahti ja he aloittivat parisuhteen. He viettivät kaikki viikonloput ja lomat yhdessä, kihlautuivat ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta

Matti myi omaisuuttaan pois, jotta voisi ostaa yhteisen kodin Sannan kotipaikkakunnalta ja kesähäätkin olivat jo ovella, sormukset hankittu ja tulevaisuus näytti valoisalta,

Yllättäen vain kuukautta ennen häitä , Sanna ilmoitti haluavansa erota. Hän pakkasi tavaransa ja katosi.Pian Matille selvisi, että Sannalla oli ollut jo pitkään toinen suhde, eikä hänellä ollut koskaan ehkä tarkoituskaan mennä naimisiin Matin kanssa. Vielä pahempaa , koko suhteen ajan Matti oli maksanut kaiken, asumisen, yhteiset matkat ym. Sanna ei ollut osallistunut kustannnuksiin , vaan oli elänyt toisen siivellä. Myöhemmin selvisi että Sanna oli aiemminkin asunut miesten luona ilman omaa taloudellista panosta ja asuu nyt uuden miehen talossa.

Tapaus on herättänyt monia kysymyksiä. Miten pitkälle voi mennä toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäytössä ? Missä kulkee moraalinen raja, kun kyse on rakkaudesta ja luottamuksesta ? Ja onko oikein , että henkilä joka työskenteleen luottamustehtävässä seurakunnassa, toimiin yksityiselämässä näin.
Tämä ei ole yksittäistapaus.

Yhä useampi ikääntyvä mies--nainen joutuu hvyäksikäytön uhriksi rakkaussuhteissa.Usein ei ole kyse sydänsuruista, vaan myös taloudellisesta menetyksestä ja syvästä luottamuksen pettämisestä.On tärkeäää että uskallamme puhua näistä asioista ääneen. Meidän on suojeltava itseämme ja läheisiämme. Rakkaus ei saa olla keino hyötyä toisen hyväuskoisuudesta