Olen jo kauan käynyt läpi syyllisyyden tunteitani. Nyt aloin lukea Raamattua ja itsereflektio on noussut ihan uudelle levelille. Tutkin uuden testamentin läpi näin aluksi. Rukoilen samalla Herraa ja yritän paastota. Haluan tulla Jeesuksen omaksi.
Sielun musta yö
Anonyymi-ap
9193
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa hyvälle. Itsekin kaipaan sitä uskoa, joka voi vuoria siirtää.
Itellä meni 20 vuotta. Ei tunnu, mustaa joka paikassa, skitsofreniaa. Se on alitajuinen lukko mikä on ottanut osumaa. Se luo myös toiminta-tarmoa ja heittää puolitiedostamatta johonkin asiaan "joka on tehtävä". Epäilemättä joku kutsumus. Sielu ei sitä sinulle kerro muuten jänistäisit.
Niin mitä sielu ei kerro minulle?
Jatkan... siis tuota että kestää 20v jne...?
Siellä odottaa "välikuolema" kirjaimellisesti. Kun kaikki aistit syöttää ei-oota, maailma huutaa hermoradoilla yötä-päivää ja sydän on tyhjä se vapauttaa kuoleman kokemuksella semmoisena kuin ihmiset kuoleman ymmärtävät. Se on tervetullut vapautus. Se on ystävä hädän hetkellä.
Siitä se ohjaa seuraavaan juttuun siksi sitä sanotaan välikuolemaksi. Harhoja häviää paljon ja joustaa aivotoimintaa se on hermoratojen kehittymistä.
Sori, mutta en ymmärrä tuosta mitään. Ei mulla ole mitään harhoja ollut eikä muutakaan mitä kuvailet.
Jos idea tuntuu syntisen hyvältä se todennäköisesti on hyvä idea. Synnistä häviää kaksinaamaisuus. Kuolema ei sulje elämää rangaistakseen vaan pääästääkseen sen irti.
Jumalan usko on aivan eri kuin raamatun kirjoittajan
Mistä koet pahinta syyllisyyttä? Kysyn vaan kun itse käyn läpi kaikkea