Yhteisöllisyyden muotoja

Kun muutin pari vuotta sitten uuteen ympäristöön
yksin jäätyäni
kutsuin lähes jokaisen vastaantulevan kahville tässä pienessä yhteisössä
eli kymmenkunta ihmistä.
Neljä tuli, kaksi käy vieläkin ja minä heidän luonaan,
mutta aika harvakseen, 1-2 kertaa kuukaudessa,
mutta kun näitä kahvitteluihmisiä on kaksi sentään
ei tunnu niin yksinäiseltä kuin ihan yksin.

Meidän taloyhtiössä on ns. yhteistilat: täysin varustettu keittiö, iso "olohuone", sohvaryhmiä, pitkä ruokapöytä ja pyöreä pöytä (lisälevyineen) isompaakin porukkaa varten. On WC ja suihku, + 2 hengen vierashuone.
Tiloissa järjestettiin asukkaille kerran viikossa mahdollisuus tavata ja jutella
ja tutustua toisiinsa kahvittelun merkeissä. Tapaamiset loppuivat kun corona
tuli kuvioihin.

Nyt on tapaamisia taas aloitettu ja tapaamisia on kerran kuussa. Asukkaita on
kuollut pois ja uusia asukkaita on tullut tilalle, mutta tapaamiset eivät ole vielä
saaneet tulta. Viime kerralla meitä naapureita oli kahdeksan. Pari vaaria nukah-
ti istualleen ja lähtivät sitten unentokkurassa päikkäreillensä.

Vierashuonetta saa varata ilmaiseksi, jos käy vieraita kauempaa, niin on hyvä
majoittaa vieraat sinne. Tämä etu koskee 3 yötä peräkkäin.

Ennen coronaa meillä oli erilaisia opintopiirejä, maalauskursseja, kirjapiirejä,
ym. Osallistuminen niihin oli aika hyvää, mutta coronan ansiosta tuntui kuin
kaikki olisi pysähtynyt siihen. Saas nähdä, alkaako tämä uusi startti vetää
porukkaa.

Globalisaatiossa emme ole yhtä kansaa
en halua olla lintmaanipskiaisten rahaa köhille mahaanmuttajia kelaan
kanssa missään tekemisissä

välttelen nykyisin pskatuutiylen uutisia ja ajankohtaisia - suomifilmejä katselen -
en ole sen porukan kanssa samaa kanssa putinhalosprseen nuolijoita ja omien
jälkiensä peittelijöitä kun mokasviat koko EU:n läjäksi jota röyhkeä Trump
kiristää rysällä, antoivatpskiaiset tällaisen tapahtuahyi levettihele