Kuulkaas, hyvät satujen tuntijat, kun kerron teille varhaisteiniyteni päiviltä muiston joka yhäti kiusaa ja kaihertaa mieltäni.
- Olipa kirja, satukirja, jossa tutuista tutuin tarina Ruususesta, joka nukkui sata vuotta, kunnes uljaan prinssin suudelma impyen herätti ja häät vietettiin...
Mutta tarina jatkui: Ruusunen synnytti prinssille pojan ja tytön. Auvoista onnea varjosti kuitenkin paha anoppi, oikea Syöjätär, joka himoitsi poikansa lasten lihaa ja verta. Onneksi vanha uskollinen kokki pelasti lapset tarjoomalla muorille nuoren karitsan ja juottovasikan (tms.). Nuoret kruununperilliset hän piilotti perinteiseen tyyliin syvälle metsään (varmaankin miilunvartijan majaan).
- Eräänä päivänä prinssi taas lähti metsästysretkelle tahi valtiovierailulle - ja paha
Syöjätär alkoi vaatia kokilta itse Ruususta päivällisekseen! Tässäpä pähkäilemistä kokilla: miten pelastaa Ruusunen ahmatilta; miten valmistaa uskottava liha-ateria sata vuotta nukkuneesta?
- Ja tämä on erityisesti syöpynyt mieleeni: neuvokas ja ilmeisen ammattitaitoinen kokki valitsi ruususpaistiksi ikivanhan naudan...
Loppuhan oli epäilemättä tavallisen onnellinen - prinssi tuli kotiin, joku paljasti Syöjättären metkut, lapset ja Ruusunen haettiin lymypaikastaan ja lopuksi koko perheen riemuitessa verenhimoinen mummo suljettiin piikkitynnyriin tuhannen myrkkykäärmeen kera ja vieritettiin alas vuoren rinnettä mereen. Tai jotain vastaavaa.
Mutta, mutta - kun en ole tätä Ruusus -versiota enää mistään löytänyt... ja kaveritkin nauraa (ja nyt jo niiden lapsetkin!), että olen itse keksinyt
koko tarinan.
Ei Perraultia, ei Grimm-veljeksiä, ei omaani - siis kenen, missä kirjassa, milloin julkaistu???
- Olipa kirja, satukirja, jossa tutuista tutuin tarina Ruususesta, joka nukkui sata vuotta, kunnes uljaan prinssin suudelma impyen herätti ja häät vietettiin...
Mutta tarina jatkui: Ruusunen synnytti prinssille pojan ja tytön. Auvoista onnea varjosti kuitenkin paha anoppi, oikea Syöjätär, joka himoitsi poikansa lasten lihaa ja verta. Onneksi vanha uskollinen kokki pelasti lapset tarjoomalla muorille nuoren karitsan ja juottovasikan (tms.). Nuoret kruununperilliset hän piilotti perinteiseen tyyliin syvälle metsään (varmaankin miilunvartijan majaan).
- Eräänä päivänä prinssi taas lähti metsästysretkelle tahi valtiovierailulle - ja paha
Syöjätär alkoi vaatia kokilta itse Ruususta päivällisekseen! Tässäpä pähkäilemistä kokilla: miten pelastaa Ruusunen ahmatilta; miten valmistaa uskottava liha-ateria sata vuotta nukkuneesta?
- Ja tämä on erityisesti syöpynyt mieleeni: neuvokas ja ilmeisen ammattitaitoinen kokki valitsi ruususpaistiksi ikivanhan naudan...
Loppuhan oli epäilemättä tavallisen onnellinen - prinssi tuli kotiin, joku paljasti Syöjättären metkut, lapset ja Ruusunen haettiin lymypaikastaan ja lopuksi koko perheen riemuitessa verenhimoinen mummo suljettiin piikkitynnyriin tuhannen myrkkykäärmeen kera ja vieritettiin alas vuoren rinnettä mereen. Tai jotain vastaavaa.
Mutta, mutta - kun en ole tätä Ruusus -versiota enää mistään löytänyt... ja kaveritkin nauraa (ja nyt jo niiden lapsetkin!), että olen itse keksinyt
koko tarinan.
Ei Perraultia, ei Grimm-veljeksiä, ei omaani - siis kenen, missä kirjassa, milloin julkaistu???
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ollut tervehenkisiä iltasatuja!!!!
Oikeesti mulla on hämärä muistikuva jostain tuollaisesta,yritän miettiä.
käsityksiä tulisi jo autuaasti edesmenneistä vanhemmistani, niin haluan tässä tähdentää, että minulle kyllä pilttinä luettiin kurenniemeä, nissistä, somersaloa ja niitä sensuroituja grimmejä...
Siitä johtuen sitten olin jopa esiteininä ja myöhemminkin satujen lumossa.
Niinkuin edelleenkin. Jumalille kiitos!
Entä se Ruusunen?
mustalaissaduissa on Ruususen versio, jossa hän saa kaksoset. Sinun versiosi kuulostaa alkuperäiseltä ranskalaiselta. Huomio! Älkää pilkatko! Disneyn versio on erittäin kevyttä kamaa!
tai lukenut itsekin tuon saman tarinan, mutta en todellakaan muista missä tarinaan olen törmännyt! Olisikohan ollut joku satukokoelma, jossa on ollut useamman eri kirjoittajan satuja...
Sadut, ne aidot ja alkuperäiset aikuisille suunnatut kaikessa kamaluudessaan ja raakuudessaan ovat aina kiinnostaneet minuakin, samoin ne suloiset ja viattoman lapsenuskoiset, joiden maailma tuo lohdutusta ja mielihyvää aikuisiälläkin.
Toivotaan, että joku aktiivinen satutietäjä osaa vastata kysymykseesi ja tunnistaa kyseisen tarinan, ja jos näin ei käy voit kysäistä asiaa vaikkapa seuraavan linkin suomasta tietopalvelusta.
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu
Pidä meidätkin ajan tasalla kuinka käy! *hymy*
Ja hauskaa loppukesää sinne jonnekin satujen maailmaan!