Olipa kerran poika, joka sattui ikäväpalstalla roikkuen ottamaan yhteyttä toiseen. Hän oli omasta mielestään niin varma, että juuri häntä täälä kaivattiin. Kauan poika kipuili ja rohkeutta keräsi yhteydenottoa varten ja kun vihdoin uskalsi, niin tunteisiin ei vastattukaan. Poika oli hetken rikki ja hämyillään, kuinka näin pääsi käymäänkään? Oliko kaikki ollut vain kuvitelmaa?
Kyllä, mutta ilman tätä palstaa hän ei olisi koskaan edes yrittänyt. Oliko poika siis säälittävä, rohkea tai ehkäpä tyhmä? Sitä hän kauan itsekkin pohti ja päätyi olemaan vain tyytyväinen tilanteeseensa. Lopulta hän mietti hiljaa vain: "Yritinpähän, petyin ja kasvoin"
No rugrats. Seuraava saa kaivattunsa. Ainakin toivottavasti.
T. Joskus täälä kirjoitteleva hölmo ukkeli
Kyllä, mutta ilman tätä palstaa hän ei olisi koskaan edes yrittänyt. Oliko poika siis säälittävä, rohkea tai ehkäpä tyhmä? Sitä hän kauan itsekkin pohti ja päätyi olemaan vain tyytyväinen tilanteeseensa. Lopulta hän mietti hiljaa vain: "Yritinpähän, petyin ja kasvoin"
No rugrats. Seuraava saa kaivattunsa. Ainakin toivottavasti.
T. Joskus täälä kirjoitteleva hölmo ukkeli
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvin toimittu!
Turuilla ja toreilla tapaa ihmisiä enemmmän ja voi valita mieleisensä, aińa ei onnaa, mutta mitään ei saa jos ei yritä.
Ymmärrän. ❤️
Olen ikävöinyt yhtä miestä ja laitoin hänelle viestin, mutta ei hän vastannut mitään.
Mitäköhän se kertoo sinulle? ompas kummallista
Se kertoi sen, että hän ei ole kiinnostunut.
Minäkin olen palstan takia ottanut yhteyttä kaivattuun. Hyvähän se vain on, että ottaa niitä askelia oikeassa elämässä eikä vain palstaile.
Ei roikkurottia?
Hyvä sinä ❤️
Hyvä, kun uskalsit ottaa yhteyttä. Kysyitkö kasvotusten?
Mustasusi homman kusi 🤡
Ole hiljaa a. k ja mieti välillä miltä toisesta tuntuu.