SUURISTA SUURIN KUNINGAS

Olen lukenut Aleksanteri Suuren elämäkerran, eikä siinä ole mitään suurta, paitsi että se osoittaa, että vieraiden maiden valloittaminen tekee ihmisestä suuren.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olen lukenut Aleksanteri Suuren elämäkerran, eikä siinä ole mitään suurta, paitsi että se osoittaa, että vieraiden maiden valloittaminen tekee ihmisestä suuren.

Nuorena Aleksanteri oli uljas prinssi, mutta vanhetessaan -vieraiden alueiden valloittaminen ei tee kenestäkään suurta, julmuutta se vai on.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Nuorena Aleksanteri oli uljas prinssi, mutta vanhetessaan -vieraiden alueiden valloittaminen ei tee kenestäkään suurta, julmuutta se vai on.

AP, miksi ihmeessä kirjoitat tästä hindufoorumilla? Se ei liity mitenkään hindulaisuuteen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

AP, miksi ihmeessä kirjoitat tästä hindufoorumilla? Se ei liity mitenkään hindulaisuuteen.

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

"Allah on ainoa oikea jumala ja jeesus hänen poikansa."


Jo pelkästään tässä lauseessa on kylliksi synkretismiä.


Joten suosittelen: perusta täysin oma uusi uskonto Suomeen. Jos olet samaa, joka Israeliin pyhiinvaelluksella sai ilmestyksen ja kohtasi Indran.

Yritä levittää opetuksiasi, ei vain täällä, yhdistämällä islam, kristinusko ja kaikki muu mahdollinen, hanki seuraajia ja tee siitä Suomen ainoa virallinen uskonto.

Anonyymi00006 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

"Allah on ainoa oikea jumala ja jeesus hänen poikansa."


Jo pelkästään tässä lauseessa on kylliksi synkretismiä.


Joten suosittelen: perusta täysin oma uusi uskonto Suomeen. Jos olet samaa, joka Israeliin pyhiinvaelluksella sai ilmestyksen ja kohtasi Indran.

Yritä levittää opetuksiasi, ei vain täällä, yhdistämällä islam, kristinusko ja kaikki muu mahdollinen, hanki seuraajia ja tee siitä Suomen ainoa virallinen uskonto.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Sielu vaeltaa jos sitä ei kukaa tapa!
Anonyymi-ap
2026-02-01 14:41:49

Hakutulos
vaellus:vt-ut:x
1. 1.Moos. 47:9 Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."

2. Job 13:15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

3. Ps. 101:2 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.


"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Sielu vaeltaa jos sitä ei kukaa tapa!
Anonyymi-ap
2026-02-01 14:41:49

Hakutulos
vaellus:vt-ut:x
1. 1.Moos. 47:9 Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."

2. Job 13:15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

3. Ps. 101:2 Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä.


"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

"Muuten herodes oli muslimi"

Joten suosittelen: perusta täysin oma uusi uskonto Suomeen. Jos olet samaa, joka Israeliin pyhiinvaelluksella sai ilmestyksen ja kohtasi Indran.

Yritä levittää opetuksiasi, ei vain täällä, yhdistämällä islam, kristinusko ja kaikki muu mahdollinen, hanki seuraajia ja tee siitä Suomen ainoa virallinen uskonto.


Oletko miettinyt oman uskonnon perustamista? Otat jatkuvasta eri uskonnoista joitakin elementtejä ja yhdistää niitä, vaikka ne eivät täysin sopisikaan yhteen.

Jos saat seuraajia uusille ‘ilmestyksillesi’, voit anoa lupaa, että uskontosi rekisteröidään Suomessa uudeksi uskonnoksi.

Ja seuraajia tulee, sillä myös kristityt ovat synkretistisiä uskovia, jotka uskovat yhteen synkretistiseen oppiin enemmän kuin toiseen.

Anonyymi00008 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

"Muuten herodes oli muslimi"

Joten suosittelen: perusta täysin oma uusi uskonto Suomeen. Jos olet samaa, joka Israeliin pyhiinvaelluksella sai ilmestyksen ja kohtasi Indran.

Yritä levittää opetuksiasi, ei vain täällä, yhdistämällä islam, kristinusko ja kaikki muu mahdollinen, hanki seuraajia ja tee siitä Suomen ainoa virallinen uskonto.


Oletko miettinyt oman uskonnon perustamista? Otat jatkuvasta eri uskonnoista joitakin elementtejä ja yhdistää niitä, vaikka ne eivät täysin sopisikaan yhteen.

Jos saat seuraajia uusille ‘ilmestyksillesi’, voit anoa lupaa, että uskontosi rekisteröidään Suomessa uudeksi uskonnoksi.

Ja seuraajia tulee, sillä myös kristityt ovat synkretistisiä uskovia, jotka uskovat yhteen synkretistiseen oppiin enemmän kuin toiseen.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.

Anonyymi00009 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


>>Raamattu autttaa ymmärtämään Nostradamuksen ennustuksia. Tutkinut niitä 1990-2026 ja minulla on 942 nelirivistä ennustusta suomeksi. ja Kaksi Nostran kirjettä toinen pojalleen ja toinen Ranskan kuninkaalle.>>
Mikset opi Mayojen ennustuksia?

Sekä Nostradmukseen että mayoihin on liitetty (osittain virheellisesti) maailmanlopun ennustuksia.

Yksi niistä oli mayojen ennustus maailmanlopusta vuonna 2012, joka ei todellisuudessa ollut ennustus maailmalopusta. Koko maailma kävi siitä keskustelua vuonna 2011.

Anonyymi00010 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


>>Raamattu autttaa ymmärtämään Nostradamuksen ennustuksia. Tutkinut niitä 1990-2026 ja minulla on 942 nelirivistä ennustusta suomeksi. ja Kaksi Nostran kirjettä toinen pojalleen ja toinen Ranskan kuninkaalle.>>
Mikset opi Mayojen ennustuksia?

Sekä Nostradmukseen että mayoihin on liitetty (osittain virheellisesti) maailmanlopun ennustuksia.

Yksi niistä oli mayojen ennustus maailmanlopusta vuonna 2012, joka ei todellisuudessa ollut ennustus maailmalopusta. Koko maailma kävi siitä keskustelua vuonna 2011.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Sekä Nostradmukseen että mayoihin on liitetty (osittain virheellisesti) maailmanlopun ennustuksia.

Yksi niistä oli mayojen ennustus maailmanlopusta vuonna 2012, joka ei todellisuudessa ollut ennustus maailmalopusta. Koko maailma kävi siitä keskustelua vuonna 2011.

Mayojen ajattelussa aika kiertää kehää: jaksot päättyvät ja alkavat uudelleen, vähän kuin vuodenajat.

Nostradamuksen ajattelussa aika etenee suoraviivaisesti eteenpäin, menneestä kohti tulevaa, ilman toistuvia kierroksia.

Mayojen pitkä lasku -kalenteri päättyi 21.12.2012.
Se tarkoitti yhden aikajakson loppua, ei maailman tuhoa.
Mutta länsimaissa se käännettiin muotoon: “kalenteri loppuu eli maailma loppuu. Se sai kaikki länsimaat sekaisin.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Sekä Nostradmukseen että mayoihin on liitetty (osittain virheellisesti) maailmanlopun ennustuksia.

Yksi niistä oli mayojen ennustus maailmanlopusta vuonna 2012, joka ei todellisuudessa ollut ennustus maailmalopusta. Koko maailma kävi siitä keskustelua vuonna 2011.

Mayojen ajattelussa aika kiertää kehää: jaksot päättyvät ja alkavat uudelleen, vähän kuin vuodenajat.

Nostradamuksen ajattelussa aika etenee suoraviivaisesti eteenpäin, menneestä kohti tulevaa, ilman toistuvia kierroksia.

Mayojen pitkä lasku -kalenteri päättyi 21.12.2012.
Se tarkoitti yhden aikajakson loppua, ei maailman tuhoa.
Mutta länsimaissa se käännettiin muotoon: “kalenteri loppuu eli maailma loppuu. Se sai kaikki länsimaat sekaisin.

Lue lisää

Media ja internet lietsoivat paniikkia

2010–2011:

YouTube täyttyi “todisteista”, dokumentteja tehtiin puolivakavissaan, otsikot olivat tyyliä “Entä jos tällä kertaa se on totta?” Pelko myy. Ja algoritmit rakastavat pelkoa.

Esimerkiksi minä, jos tietäisin, että maailmanloppu on tulossa vaikka minuutin kuluttua, pysyisin silti täysin rauhallisena, vaikka tiedän, että "loppu" tulee hieman alle 427 000 vuoden kuluttua ja että se ei silloinkaan ole loppu vaan uusi alku.

Maailmantilanne oli jo valmiiksi ahdistava

Ihmiset olivat herkkiä uskomaan loppuun, koska: finanssikriisin jälkimainingit, sodat ja terrori-iskut, ilmastonmuutos,luonnonkatastrofit

Kun maailma tuntuu epävakaalta, maailmanloppu alkaa kuulostaa "loogiselta" selitykseltä.
Pelon lietsomine on osa tät peliä. Mutta jos henkilö ei pelkää mitään sellaista, pelon lietsonta on jotain komedian kaltaista.

Nostradamus vedettiin mukaan tähän lietsontaan, ilmna syytä. Monet yhdistivät Nostradamuksen epämääräisiä tekstejä vuoteen 2012, vaikka:hän ei maininnut vuotta tulkinnat tehtiin jälkikäteen väkisin

Se antoi koko jutulle “muinaista auktoriteettia”. . Popkulttuuri viimeisteli kaaoksen

Muistatko elokuvan 2012?
Hollywood pisti planeetan säpäleiksi, ja se lukitsi ajatuksen ihmisten päähän:

“Jos siitä tehdään elokuva, ehkä siinä on jotain perää?”

Anonyymi00012 kirjoitti:

Media ja internet lietsoivat paniikkia

2010–2011:

YouTube täyttyi “todisteista”, dokumentteja tehtiin puolivakavissaan, otsikot olivat tyyliä “Entä jos tällä kertaa se on totta?” Pelko myy. Ja algoritmit rakastavat pelkoa.

Esimerkiksi minä, jos tietäisin, että maailmanloppu on tulossa vaikka minuutin kuluttua, pysyisin silti täysin rauhallisena, vaikka tiedän, että "loppu" tulee hieman alle 427 000 vuoden kuluttua ja että se ei silloinkaan ole loppu vaan uusi alku.

Maailmantilanne oli jo valmiiksi ahdistava

Ihmiset olivat herkkiä uskomaan loppuun, koska: finanssikriisin jälkimainingit, sodat ja terrori-iskut, ilmastonmuutos,luonnonkatastrofit

Kun maailma tuntuu epävakaalta, maailmanloppu alkaa kuulostaa "loogiselta" selitykseltä.
Pelon lietsomine on osa tät peliä. Mutta jos henkilö ei pelkää mitään sellaista, pelon lietsonta on jotain komedian kaltaista.

Nostradamus vedettiin mukaan tähän lietsontaan, ilmna syytä. Monet yhdistivät Nostradamuksen epämääräisiä tekstejä vuoteen 2012, vaikka:hän ei maininnut vuotta tulkinnat tehtiin jälkikäteen väkisin

Se antoi koko jutulle “muinaista auktoriteettia”. . Popkulttuuri viimeisteli kaaoksen

Muistatko elokuvan 2012?
Hollywood pisti planeetan säpäleiksi, ja se lukitsi ajatuksen ihmisten päähän:

“Jos siitä tehdään elokuva, ehkä siinä on jotain perää?”

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:
Lopputulos

2011 oli kuin: väärinymmärretty historia internetin paniikkikerroin, ihmisten kollektiivinen ahdistus, täydellinen myrsky maailmanlopulle, jota ei koskaan ollut tulossa.

Ja sitten 21.12.2012 meni ohi, ihmiset heräsivät seuraavana aamuna ja olivat hetken silleen:

”MILLOIN ON SEURAAVA MAAILMANLOPPU, OTETAAN SELVÄÄ, SAATTAA ADRENALIINI VIRTAAMAAN, ETSITÄÄN UUSI PÄIVÄMÄÄRÄ”

Jos maailma päättyisi minuutin kuluttua, en nousisi juoksemaan enkä huutaisi. Hengittäisin, katsoisin ympärilleni ja pysyisin siinä missä olen. Minuutti ei ole riittävä aika paeta, mutta se on riittävä aika olla läsnä. Loppu ei muutu toisenlaiseksi pelkäämällä sitä.

Ja kun ajattelen loppua, joka on satojentuhansien vuosien päässä, ei paniikkia. Aika ei katkea, se kääntyy. Se, mitä kutsumme lopuksi, on vain hetki jolloin muoto vaihtuu ja jokin muu alkaa hengittää tilalla. Ei tyhjyyttä, vain jatkumoa eri rytmissä.

Siksi rauha ei riipu etäisyydestä. Olipa loppu minuutin tai 427 000 vuoden päässä, se on osa samaa liikettä. Minä olen tässä hetken, ja se riittää. Kaikki muu on ajan tapa kulkea eteenpäin, hiljaa, ilman kiirettä

Anonyymi00013 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:
Lopputulos

2011 oli kuin: väärinymmärretty historia internetin paniikkikerroin, ihmisten kollektiivinen ahdistus, täydellinen myrsky maailmanlopulle, jota ei koskaan ollut tulossa.

Ja sitten 21.12.2012 meni ohi, ihmiset heräsivät seuraavana aamuna ja olivat hetken silleen:

”MILLOIN ON SEURAAVA MAAILMANLOPPU, OTETAAN SELVÄÄ, SAATTAA ADRENALIINI VIRTAAMAAN, ETSITÄÄN UUSI PÄIVÄMÄÄRÄ”

Jos maailma päättyisi minuutin kuluttua, en nousisi juoksemaan enkä huutaisi. Hengittäisin, katsoisin ympärilleni ja pysyisin siinä missä olen. Minuutti ei ole riittävä aika paeta, mutta se on riittävä aika olla läsnä. Loppu ei muutu toisenlaiseksi pelkäämällä sitä.

Ja kun ajattelen loppua, joka on satojentuhansien vuosien päässä, ei paniikkia. Aika ei katkea, se kääntyy. Se, mitä kutsumme lopuksi, on vain hetki jolloin muoto vaihtuu ja jokin muu alkaa hengittää tilalla. Ei tyhjyyttä, vain jatkumoa eri rytmissä.

Siksi rauha ei riipu etäisyydestä. Olipa loppu minuutin tai 427 000 vuoden päässä, se on osa samaa liikettä. Minä olen tässä hetken, ja se riittää. Kaikki muu on ajan tapa kulkea eteenpäin, hiljaa, ilman kiirettä

Lue lisää

Mistä ihmeestä ihmisille tulee se paniikin ja maailmanlopun jännityksen nälkä, eikö oikeasti ole muuta tekemistä?

Ihmiset etsivät paniikkia, koska hiljaisuus paljastaa liikaa. Kun ei ole selkeää suuntaa, arki tuntuu ohuelta, ja silloin mikä tahansa suuri uhka antaa elämälle painoa. Maailmanloppu tekee olemassaolosta tarinan, jossa jokaisella on osa, vaikka vain pelkääjän rooli.

Paniikki tuo jännitystä, jota moni ei muuten koe. Se täyttää tyhjät hetket, kokoaa ihmiset yhteen ja antaa tunteen siitä, että jotain merkittävää on tapahtumassa. Pelko liikkuu nopeasti ja tarttuu helposti, toisin kuin rauha, joka vaatii pysähtymistä ja itsensä kohtaamista.

Kun kaikki näyttää päättyvän, vastuu katoaa hetkeksi. Ei tarvitse rakentaa, korjata tai kasvaa, jos loppu on jo päätetty. Siksi paniikki houkuttelee: se vapauttaa vaivasta elää tietoisesti.

Rauha taas ei huuda. Se ei lupaa draamaa eikä kohota sykettä, mutta se kantaa pidemmälle. Kaikki eivät jaksa kuunnella sitä, ja niin he valitsevat mieluummin myrskyn kuin tyhjältä tuntuvan taivaan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Mistä ihmeestä ihmisille tulee se paniikin ja maailmanlopun jännityksen nälkä, eikö oikeasti ole muuta tekemistä?

Ihmiset etsivät paniikkia, koska hiljaisuus paljastaa liikaa. Kun ei ole selkeää suuntaa, arki tuntuu ohuelta, ja silloin mikä tahansa suuri uhka antaa elämälle painoa. Maailmanloppu tekee olemassaolosta tarinan, jossa jokaisella on osa, vaikka vain pelkääjän rooli.

Paniikki tuo jännitystä, jota moni ei muuten koe. Se täyttää tyhjät hetket, kokoaa ihmiset yhteen ja antaa tunteen siitä, että jotain merkittävää on tapahtumassa. Pelko liikkuu nopeasti ja tarttuu helposti, toisin kuin rauha, joka vaatii pysähtymistä ja itsensä kohtaamista.

Kun kaikki näyttää päättyvän, vastuu katoaa hetkeksi. Ei tarvitse rakentaa, korjata tai kasvaa, jos loppu on jo päätetty. Siksi paniikki houkuttelee: se vapauttaa vaivasta elää tietoisesti.

Rauha taas ei huuda. Se ei lupaa draamaa eikä kohota sykettä, mutta se kantaa pidemmälle. Kaikki eivät jaksa kuunnella sitä, ja niin he valitsevat mieluummin myrskyn kuin tyhjältä tuntuvan taivaan.

Lue lisää

Muistan hyvin, miten vedalainen luennoitsija piti luennon vuoden 2011 lopussa, juuri silloin kun maailmanlopusta puhuttiin kaikkialla. Hän kysyi leikillään, ovatko oppilaat jo alkaneet valmistautua: onko kynttilät ostettu, onko kaikki valmiina.


Sitten hän jatkoi rauhallisesti, että seuraava luento pidetään heti maailmanlopun jälkeen.

Yleisö nauroi. Nauru oli kevyttä ja vapautunutta, koska hänen sanoissaan ei ollut pelkoa vaan ymmärrystä. Vedalaisen ajattelun mukaan mitään lopullista loppua ei ole tulossa – jokainen loppu on aina uusi alku, siirtymä toiseen vaiheeseen. Vitsi osui kohdalleen juuri siksi, että se paljasti paniikin turhuuden.
Hhuumorin kautta muistutus siitä, ettei ajan vaihtuminen ole katastrofi vaan jatkumoa. Ja koko sali nauroi, ehkä siksi että naurun hetkellä maailma tuntui taas normaalilta – ja täysin ehjältä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Muistan hyvin, miten vedalainen luennoitsija piti luennon vuoden 2011 lopussa, juuri silloin kun maailmanlopusta puhuttiin kaikkialla. Hän kysyi leikillään, ovatko oppilaat jo alkaneet valmistautua: onko kynttilät ostettu, onko kaikki valmiina.


Sitten hän jatkoi rauhallisesti, että seuraava luento pidetään heti maailmanlopun jälkeen.

Yleisö nauroi. Nauru oli kevyttä ja vapautunutta, koska hänen sanoissaan ei ollut pelkoa vaan ymmärrystä. Vedalaisen ajattelun mukaan mitään lopullista loppua ei ole tulossa – jokainen loppu on aina uusi alku, siirtymä toiseen vaiheeseen. Vitsi osui kohdalleen juuri siksi, että se paljasti paniikin turhuuden.
Hhuumorin kautta muistutus siitä, ettei ajan vaihtuminen ole katastrofi vaan jatkumoa. Ja koko sali nauroi, ehkä siksi että naurun hetkellä maailma tuntui taas normaalilta – ja täysin ehjältä.

Lue lisää

Koska vedalaisissa teksteissä ajan kulku nähdään kokonaisuutena, myös kaikki loput ja käännekohdat on kuvattu tarkasti – jopa päivän ja hetken tasolla. Silti niissä ei puhuta lopullisesta tuhosta. Kyse on tauosta, hengähdyksestä kosmisessa rytmissä. Aivan kuin musiikki pysähtyisi hetkeksi vain jatkaakseen seuraavassa sävellajissa.

Se, mikä yhdelle näyttää päätepisteeltä, on vedalaisessa ajattelussa vain siirtymä. Aika ei katkea eikä katoa, se vaihtaa muotoa. Kaikki jatkuu, mutta toisin. Siksi ennustus ei kanna paniikkia, vaan rauhaa: tieto siitä, että järjestys säilyy, vaikka pinta muuttuu.

Loppu ei ole pimeä kuilu, vaan tauko ennen seuraavaa alkua. Ja kun tauko on ohi, elämä jatkaa kulkuaan, yhtä vääjäämättömästi ja luonnollisesti kuin hengitys.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Koska vedalaisissa teksteissä ajan kulku nähdään kokonaisuutena, myös kaikki loput ja käännekohdat on kuvattu tarkasti – jopa päivän ja hetken tasolla. Silti niissä ei puhuta lopullisesta tuhosta. Kyse on tauosta, hengähdyksestä kosmisessa rytmissä. Aivan kuin musiikki pysähtyisi hetkeksi vain jatkaakseen seuraavassa sävellajissa.

Se, mikä yhdelle näyttää päätepisteeltä, on vedalaisessa ajattelussa vain siirtymä. Aika ei katkea eikä katoa, se vaihtaa muotoa. Kaikki jatkuu, mutta toisin. Siksi ennustus ei kanna paniikkia, vaan rauhaa: tieto siitä, että järjestys säilyy, vaikka pinta muuttuu.

Loppu ei ole pimeä kuilu, vaan tauko ennen seuraavaa alkua. Ja kun tauko on ohi, elämä jatkaa kulkuaan, yhtä vääjäämättömästi ja luonnollisesti kuin hengitys.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:
Lopputulos

2011 oli kuin: väärinymmärretty historia internetin paniikkikerroin, ihmisten kollektiivinen ahdistus, täydellinen myrsky maailmanlopulle, jota ei koskaan ollut tulossa.


Mutta:
Vedojen ennusteet ovat tarkkoja minuutin tarkkuudella, mukaan lukien kaikki yksityiskohdat ja uudet alut.


Ja juuri kuten ennustettiin, menneisyyden tapahtumat ovat toteutuneet ja tulevat toteutumaan myös tulevaisuudessa.

Vedalaisissa teksteissä ajan kulku on esitetty kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti, ei vain kertomuksellisena linjana vaan tarkoin rytmitettynä, kosmisena järjestyksenä. Kaikki aikakaudet – niiden alut, loput ja välitauot – on kuvattu ennustuksina, joiden tarkkuus ulottuu aina päivien ja hetkien, jopa minuuttien, tasolle. Tämä ei kuitenkaan merkitse determinististä kohtaloa ihmisen elämälle, vaan osoittaa ajan luonteen syklisenä ja jatkuvana ilmiönä. Aikakausien “loput” eivät tarkoita päättymistä absoluuttisessa merkityksessä, vaan taukoa, tilaa, jossa vanha muoto väistyy ja uusi syntyy

Anonyymi00017 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:
Lopputulos

2011 oli kuin: väärinymmärretty historia internetin paniikkikerroin, ihmisten kollektiivinen ahdistus, täydellinen myrsky maailmanlopulle, jota ei koskaan ollut tulossa.


Mutta:
Vedojen ennusteet ovat tarkkoja minuutin tarkkuudella, mukaan lukien kaikki yksityiskohdat ja uudet alut.


Ja juuri kuten ennustettiin, menneisyyden tapahtumat ovat toteutuneet ja tulevat toteutumaan myös tulevaisuudessa.

Vedalaisissa teksteissä ajan kulku on esitetty kokonaisvaltaisesti ja systemaattisesti, ei vain kertomuksellisena linjana vaan tarkoin rytmitettynä, kosmisena järjestyksenä. Kaikki aikakaudet – niiden alut, loput ja välitauot – on kuvattu ennustuksina, joiden tarkkuus ulottuu aina päivien ja hetkien, jopa minuuttien, tasolle. Tämä ei kuitenkaan merkitse determinististä kohtaloa ihmisen elämälle, vaan osoittaa ajan luonteen syklisenä ja jatkuvana ilmiönä. Aikakausien “loput” eivät tarkoita päättymistä absoluuttisessa merkityksessä, vaan taukoa, tilaa, jossa vanha muoto väistyy ja uusi syntyy

Lue lisää

Tämä näkökulma korostaa vedalaisten kosmologiaa, jossa aika ei etene lineaarisesti kohti lopullista päämäärää, kuten monissa länsimaisissa eskatologioissa, vaan liikkuu syklisesti, uudistuen jatkuvasti. Tauko, joka seuraa aikakauden loppua, voidaan tulkita eräänlaiseksi kosmiseksi välimerkiksi, jonka kautta järjestys säilyy ja rytmi jatkuu. Näin vedalaiset tekstit esittävät maailmanlopun ja alun käsitteen täysin eri tavalla kuin esimerkiksi populaarikulttuurin tai eurooppalaisten ennustusten traditiot: loppu ei ole merkki häviöstä, vaan osa suurempaa, systemaattista kosmista jatkumoa.

Tämän tarkastelun perusteella voidaan todeta, että vedalaisten ajan- ja ennustuskäsitykset ilmentävät filosofista näkemystä, jossa universumi on järjestäytynyt kokonaisuus. Jokainen aikakausi, jokainen hetki ja tauko on merkityksellinen ja ennustettu; ennustus ei luo paniikkia, vaan tarjoaa käsityksen järjestyksestä ja jatkuvuudesta. Loppu ei ole katoamista vaan muodonmuutosta, ja jokainen uusi alku on luonteva jatke aikaisemmalle virralle, mikä korostaa kosmisen harmonian keskeistä asemaa vedalaisessa maailmankuvassa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Tämä näkökulma korostaa vedalaisten kosmologiaa, jossa aika ei etene lineaarisesti kohti lopullista päämäärää, kuten monissa länsimaisissa eskatologioissa, vaan liikkuu syklisesti, uudistuen jatkuvasti. Tauko, joka seuraa aikakauden loppua, voidaan tulkita eräänlaiseksi kosmiseksi välimerkiksi, jonka kautta järjestys säilyy ja rytmi jatkuu. Näin vedalaiset tekstit esittävät maailmanlopun ja alun käsitteen täysin eri tavalla kuin esimerkiksi populaarikulttuurin tai eurooppalaisten ennustusten traditiot: loppu ei ole merkki häviöstä, vaan osa suurempaa, systemaattista kosmista jatkumoa.

Tämän tarkastelun perusteella voidaan todeta, että vedalaisten ajan- ja ennustuskäsitykset ilmentävät filosofista näkemystä, jossa universumi on järjestäytynyt kokonaisuus. Jokainen aikakausi, jokainen hetki ja tauko on merkityksellinen ja ennustettu; ennustus ei luo paniikkia, vaan tarjoaa käsityksen järjestyksestä ja jatkuvuudesta. Loppu ei ole katoamista vaan muodonmuutosta, ja jokainen uusi alku on luonteva jatke aikaisemmalle virralle, mikä korostaa kosmisen harmonian keskeistä asemaa vedalaisessa maailmankuvassa.

Lue lisää

Vuonna 2011 vedalainen luennoitsija esitti luentonsa ajankohtana, jolloin globaalissa mediassa ja populaarikulttuurissa kohistiin ennustetusta maailmanlopusta. Hän aloitti luentonsa ironisella retorisella kysymyksellä: olivatko opiskelijat jo ryhtyneet varautumaan, olivatko kynttilät ja muut symboliset tarvikkeet hankittu. Tämä kysymys, vaikka humoristinen, ilmensi syvempää pedagogista tarkoitusta: se havainnollisti ihmisluonnon taipumusta liioitella tulevaisuuden uhkia ja korostaa eksistentiaalista epävarmuutta.
Luennoitsija jatkoi sen jälkeen analyyttisellä, mutta leikillisellä huomautuksella, että seuraava luento pidettäisiin heti “maailmanlopun” jälkeen. Tämä ajatusgeneroi yleisössä kollektiivisen, vapautuneen reaktion, jonka muodoksi muodostui nauru. Kyseinen reaktio ei ollut ainoastaan huumorin ilmaus, vaan myös kognitiivinen mekanismi, jonka kautta yleisö pystyi käsittelemään ajan kulkua, muutoksen luonnetta ja inhimillistä eksistentiaalista ahdistusta.
Vedalaisen kosmologian perspektiivistä mikään aikakausi ei ole lopullinen; jokainen päättyvä sykli muodostaa transitiivisen vaiheen, jossa vanha järjestys väistyy ja uusi syntyy. Tämä syklinen ajankäsitys tarjoaa epistemologisen kehyksen, jossa “loppu” ei implikoi absoluuttista tuhoa, vaan edustaa transformaatiota ja jatkumon säilymistä. Huumorin kautta välitetty pedagoginen viesti konkretisoi tämän käsityksen: ajan kulku ei ole lineaarinen, ja hetkelliset tauot eivät ole katastrofaalisia, vaan ne ovat osa kosmista rytmiä, joka mahdollistaa jatkuvuuden.
Yleisön kollektiivinen nauru toimitti hermeneuttisen funktion: se mahdollisti inhimillisen pelon ja ahdistuksen jäsentämisen ja sen kytkemisen ymmärrettävään, järjestäytyneeseen kosmiseen kontekstiin. Tämän kokemuksen kautta osallistujat saattoivat kokea, että vaikka yksittäiset aikakaudet päättyvät, universumi säilyy eheänä, ja ajan kulku on harmoninen ja hallittavissa oleva prosessi. Tämä havainto edustaa vedalaisen filosofian keskeistä opetusta: loppu on aina mahdollisuus uudelle alulle, ja tauko aikakausien välillä on välttämätön, mutta ei katastrofaalinen osa kosmista järjestystä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vuonna 2011 vedalainen luennoitsija esitti luentonsa ajankohtana, jolloin globaalissa mediassa ja populaarikulttuurissa kohistiin ennustetusta maailmanlopusta. Hän aloitti luentonsa ironisella retorisella kysymyksellä: olivatko opiskelijat jo ryhtyneet varautumaan, olivatko kynttilät ja muut symboliset tarvikkeet hankittu. Tämä kysymys, vaikka humoristinen, ilmensi syvempää pedagogista tarkoitusta: se havainnollisti ihmisluonnon taipumusta liioitella tulevaisuuden uhkia ja korostaa eksistentiaalista epävarmuutta.
Luennoitsija jatkoi sen jälkeen analyyttisellä, mutta leikillisellä huomautuksella, että seuraava luento pidettäisiin heti “maailmanlopun” jälkeen. Tämä ajatusgeneroi yleisössä kollektiivisen, vapautuneen reaktion, jonka muodoksi muodostui nauru. Kyseinen reaktio ei ollut ainoastaan huumorin ilmaus, vaan myös kognitiivinen mekanismi, jonka kautta yleisö pystyi käsittelemään ajan kulkua, muutoksen luonnetta ja inhimillistä eksistentiaalista ahdistusta.
Vedalaisen kosmologian perspektiivistä mikään aikakausi ei ole lopullinen; jokainen päättyvä sykli muodostaa transitiivisen vaiheen, jossa vanha järjestys väistyy ja uusi syntyy. Tämä syklinen ajankäsitys tarjoaa epistemologisen kehyksen, jossa “loppu” ei implikoi absoluuttista tuhoa, vaan edustaa transformaatiota ja jatkumon säilymistä. Huumorin kautta välitetty pedagoginen viesti konkretisoi tämän käsityksen: ajan kulku ei ole lineaarinen, ja hetkelliset tauot eivät ole katastrofaalisia, vaan ne ovat osa kosmista rytmiä, joka mahdollistaa jatkuvuuden.
Yleisön kollektiivinen nauru toimitti hermeneuttisen funktion: se mahdollisti inhimillisen pelon ja ahdistuksen jäsentämisen ja sen kytkemisen ymmärrettävään, järjestäytyneeseen kosmiseen kontekstiin. Tämän kokemuksen kautta osallistujat saattoivat kokea, että vaikka yksittäiset aikakaudet päättyvät, universumi säilyy eheänä, ja ajan kulku on harmoninen ja hallittavissa oleva prosessi. Tämä havainto edustaa vedalaisen filosofian keskeistä opetusta: loppu on aina mahdollisuus uudelle alulle, ja tauko aikakausien välillä on välttämätön, mutta ei katastrofaalinen osa kosmista järjestystä.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava. Mayojen kulttuuria ei oikein voi leimata “naiselliseksi” tai “miehiseksi”. Se oli monimutkainen yhteiskunta, jossa sukupuoliroolit vaihtelivat ajan, paikan ja yhteiskuntaluokan mukaan. Heillä oli sekä sotureita, kuninkaita ja verisiä rituaaleja että vahvoja naisia, jumalattaria ja naisjohtajia.
Äänestä

Anonyymi00020 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava. Mayojen kulttuuria ei oikein voi leimata “naiselliseksi” tai “miehiseksi”. Se oli monimutkainen yhteiskunta, jossa sukupuoliroolit vaihtelivat ajan, paikan ja yhteiskuntaluokan mukaan. Heillä oli sekä sotureita, kuninkaita ja verisiä rituaaleja että vahvoja naisia, jumalattaria ja naisjohtajia.
Äänestä

Lue lisää

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava. Mayoilla oli sotureita, valloituksia ei kovin “pehmeä” kulttuuri

Samalla naiset saattoivat hallita, toimia papeina ja olivat keskeisiä uskonnossa

Sukupuoli nähtiin enemmän tasapainona (maskuliininen–feminiininen) kuin vastakkainasetteluna

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava.
Se on moderni leima, ei historiallinen fakta.
Todellisuudessa: Mayakulttuuri oli rituaalinen, sotaisa, uskonnollinen ja tieteellinen
Sukupuoliroolit olivat monipuolisempia kuin monissa Euroopan kulttuureissa

“Naisellinen” kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin mayoista

Anonyymi00021 kirjoitti:

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava. Mayoilla oli sotureita, valloituksia ei kovin “pehmeä” kulttuuri

Samalla naiset saattoivat hallita, toimia papeina ja olivat keskeisiä uskonnossa

Sukupuoli nähtiin enemmän tasapainona (maskuliininen–feminiininen) kuin vastakkainasetteluna

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava.
Se on moderni leima, ei historiallinen fakta.
Todellisuudessa: Mayakulttuuri oli rituaalinen, sotaisa, uskonnollinen ja tieteellinen
Sukupuoliroolit olivat monipuolisempia kuin monissa Euroopan kulttuureissa

“Naisellinen” kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin mayoista

Lue lisää

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava.
“Naisellinen” kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin mayoista


Mayat olivat poikkeuksellisen edistyneitä, eikä vain “aikakauteensa nähden”, vaan ihan objektiivisesti. Puretaan nämä kohdat kunnolla auki.

Matematiikka
Mayat kehittivät nollan käsitteen itsenäisesti jo noin 300–400 jaa., siis vuosisatoja ennen kuin se vakiintui Euroopassa. Nolla ei ollut vain tyhjä paikka, vaan todellinen luku, jota käytettiin laskennassa.
Heidän lukujärjestelmänsä oli 20-kantainen (meillä 10-kantainen), ja se toimi pisteiden ja viivojen avulla. Järjestelmä oli yllättävän tehokas ja mahdollisti valtavan suurten lukujen käsittelyn – välttämätöntä kalenterien ja tähtilaskelmien takia.

Astronomia
Tähtitiede ei ollut mayoille harrastus vaan uskonnon ja vallan ydin.
He seurasivat:

Auringon ja Kuun liikkeitä

Venuksen kiertoa äärimmäisellä tarkkuudella (virhe vain muutamia tunteja)

Pimennyksiä ja syklejä, jotka toistuivat satojen vuosien välein

Anonyymi00022 kirjoitti:

"maijat on kaukana ja naisellisia."

Se väite on tosi yksinkertaistava ja kovin harhaanjohtava.
“Naisellinen” kertoo enemmän väitteen esittäjästä kuin mayoista


Mayat olivat poikkeuksellisen edistyneitä, eikä vain “aikakauteensa nähden”, vaan ihan objektiivisesti. Puretaan nämä kohdat kunnolla auki.

Matematiikka
Mayat kehittivät nollan käsitteen itsenäisesti jo noin 300–400 jaa., siis vuosisatoja ennen kuin se vakiintui Euroopassa. Nolla ei ollut vain tyhjä paikka, vaan todellinen luku, jota käytettiin laskennassa.
Heidän lukujärjestelmänsä oli 20-kantainen (meillä 10-kantainen), ja se toimi pisteiden ja viivojen avulla. Järjestelmä oli yllättävän tehokas ja mahdollisti valtavan suurten lukujen käsittelyn – välttämätöntä kalenterien ja tähtilaskelmien takia.

Astronomia
Tähtitiede ei ollut mayoille harrastus vaan uskonnon ja vallan ydin.
He seurasivat:

Auringon ja Kuun liikkeitä

Venuksen kiertoa äärimmäisellä tarkkuudella (virhe vain muutamia tunteja)

Pimennyksiä ja syklejä, jotka toistuivat satojen vuosien välein

Lue lisää

Pimennyksiä ja syklejä, jotka toistuivat satojen vuosien välein

Temppelit rakennettiin usein niin, että aurinko nousee tai laskee tarkasti tiettynä päivänä (päiväntasaukset, seisauspäivät). Tämä antoi hallitsijoille ja papeille kosmista auktoriteettia: he “tiesivät”, milloin jumalat puhuvat taivaalla.

Kalenterit
Mayojen kalentereita oli useita, jotka pyörivät samanaikaisesti:

Tzolk’in (260 päivää): rituaalinen, kohtaloihin ja nimiin liittyvä

Haab’ (365 päivää): aurinkovuosi

Pitkälasku: ajanjaksojen laskemiseen tuhansien vuosien yli

Se kuuluisa “2012 maailmanloppu” oli täysi väärinymmärrys. Pitkälaskussa yksi sykli vain päättyi ja uusi alkoi – vähän kuin meidän kalenterissa vuosi vaihtuu. Mayoille se oli uudistumisen, ei tuhon hetki.

Kirjoitusjärjestelmä
Mayojen kirjoitus oli täysin kehittynyt kirjoitusjärjestelmä, yksi harvoista koko Amerikassa.
Se yhdisti:

Logogrammeja (merkki - sana)

Tavumerkkejä (äänteitä)

Tällä järjestelmällä kirjoitettiin:

Historiaa ja hallitsijoiden sukulinjoja

Sotia, liittoja ja rituaaleja

Myyttejä ja kosmologiaa

Valitettavasti espanjalaiset polttivat suurimman osan koodekseista. Silti se mitä on säilynyt, osoittaa, että mayat kirjoittivat itse oman historiansa, eivät vain kertoneet sitä suullisesti.

Yhteenveto – miksi tämä on tärkeää
Mayat eivät olleet “mystisiä viidakkoihmisiä”, kuten heidät usein kuvataan.
He olivat:

Matemaattisesti abstrakteja

Tieteellisesti tarkkoja

Filosofisesti syvällisiä

Kulttuurisesti omavaraisia

He ratkaisivat samoja kysymyksiä kuin muut korkeakulttuurit – ajasta, järjestyksestä ja ihmisen paikasta maailmassa – omilla ehdoillaan, ilman Euroopan vaikutusta.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Pimennyksiä ja syklejä, jotka toistuivat satojen vuosien välein

Temppelit rakennettiin usein niin, että aurinko nousee tai laskee tarkasti tiettynä päivänä (päiväntasaukset, seisauspäivät). Tämä antoi hallitsijoille ja papeille kosmista auktoriteettia: he “tiesivät”, milloin jumalat puhuvat taivaalla.

Kalenterit
Mayojen kalentereita oli useita, jotka pyörivät samanaikaisesti:

Tzolk’in (260 päivää): rituaalinen, kohtaloihin ja nimiin liittyvä

Haab’ (365 päivää): aurinkovuosi

Pitkälasku: ajanjaksojen laskemiseen tuhansien vuosien yli

Se kuuluisa “2012 maailmanloppu” oli täysi väärinymmärrys. Pitkälaskussa yksi sykli vain päättyi ja uusi alkoi – vähän kuin meidän kalenterissa vuosi vaihtuu. Mayoille se oli uudistumisen, ei tuhon hetki.

Kirjoitusjärjestelmä
Mayojen kirjoitus oli täysin kehittynyt kirjoitusjärjestelmä, yksi harvoista koko Amerikassa.
Se yhdisti:

Logogrammeja (merkki - sana)

Tavumerkkejä (äänteitä)

Tällä järjestelmällä kirjoitettiin:

Historiaa ja hallitsijoiden sukulinjoja

Sotia, liittoja ja rituaaleja

Myyttejä ja kosmologiaa

Valitettavasti espanjalaiset polttivat suurimman osan koodekseista. Silti se mitä on säilynyt, osoittaa, että mayat kirjoittivat itse oman historiansa, eivät vain kertoneet sitä suullisesti.

Yhteenveto – miksi tämä on tärkeää
Mayat eivät olleet “mystisiä viidakkoihmisiä”, kuten heidät usein kuvataan.
He olivat:

Matemaattisesti abstrakteja

Tieteellisesti tarkkoja

Filosofisesti syvällisiä

Kulttuurisesti omavaraisia

He ratkaisivat samoja kysymyksiä kuin muut korkeakulttuurit – ajasta, järjestyksestä ja ihmisen paikasta maailmassa – omilla ehdoillaan, ilman Euroopan vaikutusta.

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19238841/muinaiset-ihmiset-eivat-olleet-primitiivisia-

Muinaiset ihmiset eivät olleet primitiivisia.

https://www.youtube.com/watch?v=7VDEzxSOsgU
Muinaiset ihmiset eivät olleet primitiivisia.

Anonyymi00024 kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19238841/muinaiset-ihmiset-eivat-olleet-primitiivisia-

Muinaiset ihmiset eivät olleet primitiivisia.

https://www.youtube.com/watch?v=7VDEzxSOsgU
Muinaiset ihmiset eivät olleet primitiivisia.

Lue lisää

6 MUINAISTA RAKENNELMAA, JOTKA NÄYTTÄVÄT KUIN NE OLISIVAT TULEVAISUUDESTA

https://www.youtube.com/watch?v=7VDEzxSOsgU

https://www.youtube.com/@MysteriesoftheUniverse00

UNIVERSUMIN ARVOITUKSET

Anonyymi00025 kirjoitti:

6 MUINAISTA RAKENNELMAA, JOTKA NÄYTTÄVÄT KUIN NE OLISIVAT TULEVAISUUDESTA

https://www.youtube.com/watch?v=7VDEzxSOsgU

https://www.youtube.com/@MysteriesoftheUniverse00

UNIVERSUMIN ARVOITUKSET

Lue lisää

Anonyymi00061 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=2WoDPh7ndV0
5 MYSTISINTÄ MUINAISTA LÖYTÖÄ, JOITA TIEDE EI PYSTY SELITTÄMÄÄN

https://www.youtube.com/watch?v=qRKX6SWZX4o

https://www.youtube.com/watch?v=qRKX6SWZX4o

Anonyymi00026 kirjoitti:

Anonyymi00061 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=2WoDPh7ndV0
5 MYSTISINTÄ MUINAISTA LÖYTÖÄ, JOITA TIEDE EI PYSTY SELITTÄMÄÄN

https://www.youtube.com/watch?v=qRKX6SWZX4o

https://www.youtube.com/watch?v=qRKX6SWZX4o

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:

Niin paljon meteliä taas jostakin "maailmanlopusta".

Tuo ilmiö on itse asiassa aika mielenkiintoinen: ihmiset kaipaavat jännitystä ja dramaattisia tarinoita, ja maailmanlopun ennustukset tarjoavat sitä helpon ja konkreettisen muodon. Samalla ne luovat yhteisöllisen kokemuksen: "me kaikki tiedämme, että jotain suurta tapahtuu pian".

Usein tällaiset "ennustukset" perustuvat hyvin ohuisiin todisteisiin, väärinymmärryksiin historiallisista teksteistä tai yksinkertaisesti kaupalliseen hyötyyn. Mutta koska aivot rakastavat draamaa ja uhkakuvia, ne leviävät kuin villit liekit someaalloilla.

Joka kerta, kun maailmanlopun ennustuksia esitetään, ja myös fanaattiskristillisissä yhteisöissä havaitaan taipumus tulkita erilaisia merkkejä uhkakuviksi, kuten petoja, antikristuksia ja muita varoituksia. Nämä symbolit ja tulkinnat toimivat ikään kuin kulttuurisina “ainesosina”, joiden avulla uskonnollinen diskurssi jäsentää tulevaisuuden epävarmuutta.

Lisäksi jatkuvasti esitettävät ennustetut päivämäärät Jeesuksen toisesta tulemisesta tarjoavat yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuden kokea samanaikaisesti sekä jännitystä että toivoa.

Vaikka ennustukset eivät koskaan konkretisoidu odotetulla tavalla, ilmiö toistuu: osa uskonnollisista toimijoista kokee pelkoa, osa vahvistaa uskoaan, mutta yhteiskunnalliset ja kulttuuriset prosessit jatkuvat ennallaan.

Anonyymi00027 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Mutta:

Niin paljon meteliä taas jostakin "maailmanlopusta".

Tuo ilmiö on itse asiassa aika mielenkiintoinen: ihmiset kaipaavat jännitystä ja dramaattisia tarinoita, ja maailmanlopun ennustukset tarjoavat sitä helpon ja konkreettisen muodon. Samalla ne luovat yhteisöllisen kokemuksen: "me kaikki tiedämme, että jotain suurta tapahtuu pian".

Usein tällaiset "ennustukset" perustuvat hyvin ohuisiin todisteisiin, väärinymmärryksiin historiallisista teksteistä tai yksinkertaisesti kaupalliseen hyötyyn. Mutta koska aivot rakastavat draamaa ja uhkakuvia, ne leviävät kuin villit liekit someaalloilla.

Joka kerta, kun maailmanlopun ennustuksia esitetään, ja myös fanaattiskristillisissä yhteisöissä havaitaan taipumus tulkita erilaisia merkkejä uhkakuviksi, kuten petoja, antikristuksia ja muita varoituksia. Nämä symbolit ja tulkinnat toimivat ikään kuin kulttuurisina “ainesosina”, joiden avulla uskonnollinen diskurssi jäsentää tulevaisuuden epävarmuutta.

Lisäksi jatkuvasti esitettävät ennustetut päivämäärät Jeesuksen toisesta tulemisesta tarjoavat yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuden kokea samanaikaisesti sekä jännitystä että toivoa.

Vaikka ennustukset eivät koskaan konkretisoidu odotetulla tavalla, ilmiö toistuu: osa uskonnollisista toimijoista kokee pelkoa, osa vahvistaa uskoaan, mutta yhteiskunnalliset ja kulttuuriset prosessit jatkuvat ennallaan.

Lue lisää

Maailmanlopun ennustusten toistuvuuden yhteydessä havaitaan, että ennustetut tapahtumat siirtyvät usein alkuperäisestä ajankohdasta, jolloin myös Jeesuksen toisesta tulemisesta esitetyt päivämäärät muuttuvat.

Kun odotettu päivä ei toteudu, uskonnolliset yhteisöt esittävät uuden ennusteen uudelle ajankohdalle. Tämä jatkuva päivämäärien siirtyminen ja uudelleenmäärittely ilmentää niin yksilöllistä kuin kollektiivistakin tarvetta ylläpitää ennustuksen merkitystä ja jännityksen kokemusta uskonnollisessa diskurssissa.

YouTube‑tyyppinen video‑esitys aiheesta (niin kuin pyysit), ja sitten lyhyt *faktapohjainen yhteenveto siitä, mitä tapahtui – ja että ennustus ei toteutunut:

Tässä videossa etsitään Jeesuksen paluuta päivämäärälle 23.–24. syyskuuta 2025, perustuen Etelä‑afrikkalaisen pastori Joshua Mhlakelan ilmoitukseen, jossa hän sanoo nähneensä näyn Jeesuksesta ja kuulleensa viestin palaamisesta.

Mhlakela sanoi CettwinzTV‑kanavan video‑haastattelussa, että hänellä oli näkynä Jeesus istumassa valtaistuimella ja että Jeesus sanoi “tulen pian” ja ilmoitti päivämääriksi 23. ja 24. syyskuuta 2025.

Tämä liittyi hänen tulkintaansa juutalaisesta juhlapäivästä Rosh Hashanah (Trumpettien juhla), jonka hän liitti Messiaan paluuseen.

Ennustus levisi nopeasti someen ja synnytti viraalin ilmiön RaptureTok, jossa osa uskoi, osa teki huumorisisältöä aiheesta.

Mutta taas ennustus ei toteutunut

Kun 23.–24. syyskuuta 2025 tuli ja meni, mitään yliluonnollista tai Jeesuksen paluuseen viittaavaa ei tapahtunut. Ennustus on nyt selkeästi jäänyt toteutumatta, mikä on linjassa historian muiden vastaavien “päivämääräennusteiden” kanssa.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Maailmanlopun ennustusten toistuvuuden yhteydessä havaitaan, että ennustetut tapahtumat siirtyvät usein alkuperäisestä ajankohdasta, jolloin myös Jeesuksen toisesta tulemisesta esitetyt päivämäärät muuttuvat.

Kun odotettu päivä ei toteudu, uskonnolliset yhteisöt esittävät uuden ennusteen uudelle ajankohdalle. Tämä jatkuva päivämäärien siirtyminen ja uudelleenmäärittely ilmentää niin yksilöllistä kuin kollektiivistakin tarvetta ylläpitää ennustuksen merkitystä ja jännityksen kokemusta uskonnollisessa diskurssissa.

YouTube‑tyyppinen video‑esitys aiheesta (niin kuin pyysit), ja sitten lyhyt *faktapohjainen yhteenveto siitä, mitä tapahtui – ja että ennustus ei toteutunut:

Tässä videossa etsitään Jeesuksen paluuta päivämäärälle 23.–24. syyskuuta 2025, perustuen Etelä‑afrikkalaisen pastori Joshua Mhlakelan ilmoitukseen, jossa hän sanoo nähneensä näyn Jeesuksesta ja kuulleensa viestin palaamisesta.

Mhlakela sanoi CettwinzTV‑kanavan video‑haastattelussa, että hänellä oli näkynä Jeesus istumassa valtaistuimella ja että Jeesus sanoi “tulen pian” ja ilmoitti päivämääriksi 23. ja 24. syyskuuta 2025.

Tämä liittyi hänen tulkintaansa juutalaisesta juhlapäivästä Rosh Hashanah (Trumpettien juhla), jonka hän liitti Messiaan paluuseen.

Ennustus levisi nopeasti someen ja synnytti viraalin ilmiön RaptureTok, jossa osa uskoi, osa teki huumorisisältöä aiheesta.

Mutta taas ennustus ei toteutunut

Kun 23.–24. syyskuuta 2025 tuli ja meni, mitään yliluonnollista tai Jeesuksen paluuseen viittaavaa ei tapahtunut. Ennustus on nyt selkeästi jäänyt toteutumatta, mikä on linjassa historian muiden vastaavien “päivämääräennusteiden” kanssa.

Lue lisää

Kalenteripohjaiset raja‑arvot ja juutalaiset juhlapäivät lasketaan joskus eskatologisissa (lopun ajan) tulkinnoissa, mutta kristillisessä teologiassa on perinteisesti korostettu, että kukaan ei tiedä päivää tai hetkeä.

Aiemmin on ollut useita esimerkkejä siitä, että tällaiset ennustukset siirtyvät tai muuttuvat, kun alkuperäinen päivämäärä ei tuo mukanaan odotettua tapahtumaa

Kristitty uskoon käännyttäjän, provokaattori ja kauhudramaturgi kirjoitti hindupalstoilla “Jeesus tulee jo tässä kuussa” (lokakuussa) – ja taas "ennustus" se meni pieleen – on klassinen esimerkki provokaatiosta, ei vakavasta profetiasta. Kun lokakuu meni ohi: keksitään uusi päivämäärä.

Tämä ilmiö on tyypillinen esimerkki uskonnollisessa mediassa esiintyvästä provokatiivisesta ennustamisen strategiasta. Kristillinen kauhudramaturgi hindupalstoilla, joka toimii uskonnollisen käännyttämisen ja provokaation yhdistelmänä, julkaisi hindupalstoilla väitteen, että Jeesus palaisi vielä lokakuun aikana. Ennustus ei kuitenkaan toteutunut, mikä vahvistaa sen luonteen enemmän provokaationa ja huomiota herättävänä dramaturgiana kuin vakavana teologisena profetiana.

Kun lokakuun odotettu ajankohta päättyi ilman tapahtumaa, seuraava vaihe on taas uuden päivämäärän julkistaminen, mikä ilmentää ilmiön jatkuvuutta: ennustuksen epäonnistuminen ei estä uusien päivämäärien esittämistä, vaan päinvastoin ylläpitää jännitystä ja uskonnollisen diskurssin kiinnostavuutta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kalenteripohjaiset raja‑arvot ja juutalaiset juhlapäivät lasketaan joskus eskatologisissa (lopun ajan) tulkinnoissa, mutta kristillisessä teologiassa on perinteisesti korostettu, että kukaan ei tiedä päivää tai hetkeä.

Aiemmin on ollut useita esimerkkejä siitä, että tällaiset ennustukset siirtyvät tai muuttuvat, kun alkuperäinen päivämäärä ei tuo mukanaan odotettua tapahtumaa

Kristitty uskoon käännyttäjän, provokaattori ja kauhudramaturgi kirjoitti hindupalstoilla “Jeesus tulee jo tässä kuussa” (lokakuussa) – ja taas "ennustus" se meni pieleen – on klassinen esimerkki provokaatiosta, ei vakavasta profetiasta. Kun lokakuu meni ohi: keksitään uusi päivämäärä.

Tämä ilmiö on tyypillinen esimerkki uskonnollisessa mediassa esiintyvästä provokatiivisesta ennustamisen strategiasta. Kristillinen kauhudramaturgi hindupalstoilla, joka toimii uskonnollisen käännyttämisen ja provokaation yhdistelmänä, julkaisi hindupalstoilla väitteen, että Jeesus palaisi vielä lokakuun aikana. Ennustus ei kuitenkaan toteutunut, mikä vahvistaa sen luonteen enemmän provokaationa ja huomiota herättävänä dramaturgiana kuin vakavana teologisena profetiana.

Kun lokakuun odotettu ajankohta päättyi ilman tapahtumaa, seuraava vaihe on taas uuden päivämäärän julkistaminen, mikä ilmentää ilmiön jatkuvuutta: ennustuksen epäonnistuminen ei estä uusien päivämäärien esittämistä, vaan päinvastoin ylläpitää jännitystä ja uskonnollisen diskurssin kiinnostavuutta.

Lue lisää

Dogmaatikko oli voimakkaasti liikutettu lokakuun odotuksen johdosta ja ilmoitti seuraavaksi, että nyt on aika "pelastukselle”, koska Jeesus olisi tulossa jo kuluvan kuukauden aikana ja että "Huomenna on jo myöhäistä".

Tämä ilmaisu jatkaa samaa kaavaa, joka on tyypillistä kristinuskonnollisessa provokatiivisessa ennustamisessa: dramaattinen julistus luo kiireellisyyden ja jännityksen tunteen, mutta samalla ennustuksen tarkka toteutuminen jätetään avoimeksi.

Kun kuukausi päättyy ilman tapahtumaa, seuraa tyypillisesti uuden päivämäärän julkistaminen, mikä ylläpitää diskurssin jatkuvuutta ja houkuttelee huomion kohdistumista viestijään.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Dogmaatikko oli voimakkaasti liikutettu lokakuun odotuksen johdosta ja ilmoitti seuraavaksi, että nyt on aika "pelastukselle”, koska Jeesus olisi tulossa jo kuluvan kuukauden aikana ja että "Huomenna on jo myöhäistä".

Tämä ilmaisu jatkaa samaa kaavaa, joka on tyypillistä kristinuskonnollisessa provokatiivisessa ennustamisessa: dramaattinen julistus luo kiireellisyyden ja jännityksen tunteen, mutta samalla ennustuksen tarkka toteutuminen jätetään avoimeksi.

Kun kuukausi päättyy ilman tapahtumaa, seuraa tyypillisesti uuden päivämäärän julkistaminen, mikä ylläpitää diskurssin jatkuvuutta ja houkuttelee huomion kohdistumista viestijään.

Lue lisää

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Sinähän kirjoitit:

"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Anonyymi00031 kirjoitti:

"AI-yhteenveto"

Sinähän kirjoitit:

Maapallo tuhotuu vuonna
Anonyymi-ap
2026-02-01 11:25:31

3797 ja Aurinko saa ruokaa!!! Maailmankaikkeus tuhotuu vuonna 5079.


Sinähän kirjoitit:

"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Lue lisää

Sinähän kirjoitit:

"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.


En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Sinähän kirjoitit:

"HERODES MUUTEN OLI MUSLIMI."


Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.


En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.

Lue lisää

En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.

Anonyymi00033 kirjoitti:

En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.

En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.


Uskonto, joka yhdistää synkretistisesti elementtejä kaikista maailman uskonnoista ja filosofioista, perusta uuusi uskonto, saat seuraajia ja sen jälkeen kyseisen uskonnon rekisteröinti.

En halua olla epäkohtelias, mutta huomaan, että olet erittäin innostunut tästä kaikesta, etkä löydä rauhaa ennen kuin ja olet perustaamassa omaa uskontoasi.

Anonyymi00034 kirjoitti:

En sano tätä ivallisesti, mutta huomaan, että olet todella kiinnostunut aiheesta, joten suosittelen, että perustat oman uskonnon ja rekisteröit sen.


Uskonto, joka yhdistää synkretistisesti elementtejä kaikista maailman uskonnoista ja filosofioista, perusta uuusi uskonto, saat seuraajia ja sen jälkeen kyseisen uskonnon rekisteröinti.

En halua olla epäkohtelias, mutta huomaan, että olet erittäin innostunut tästä kaikesta, etkä löydä rauhaa ennen kuin ja olet perustaamassa omaa uskontoasi.

Lue lisää

En halua olla epäkohtelias, mutta huomaan, että olet erittäin innostunut tästä kaikesta, etkä löydä rauhaa ennen kuin ja olet perustaamassa omaa uskontoasi.

Anonyymi00035 kirjoitti:

En halua olla epäkohtelias, mutta huomaan, että olet erittäin innostunut tästä kaikesta, etkä löydä rauhaa ennen kuin ja olet perustaamassa omaa uskontoasi.

Joten, kaikkea hyvää uuden uskontosi perustamisessa.

Ei millään loukkaavalla tavalla, mutta sinä olet niin innostunut, että sinun pitäisi perustaa kokonaan oma uusi uskonto.

Kaikkea hyvää!. Tee se!

Anonyymi00036 kirjoitti:

Joten, kaikkea hyvää uuden uskontosi perustamisessa.

Ei millään loukkaavalla tavalla, mutta sinä olet niin innostunut, että sinun pitäisi perustaa kokonaan oma uusi uskonto.

Kaikkea hyvää!. Tee se!

Lue lisää

Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Ei millään loukkaavalla tavalla, mutta sinä olet niin innostunut, että sinun pitäisi perustaa kokonaan oma uusi uskonto.

Kaikkea hyvää!. Tee se!

Anonyymi00037 kirjoitti:

Oletko harkinnut oman uskonnollisen liikkeen perustamista? Otat jatkuvasti eri uskonnoista valikoituja elementtejä ja yhdistäisit niitä synkretistiseksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden opillinen yhteensopivuus olisi osin ristiriitainen.

Mikäli liike saavuttaa seuraajakunnan ja sille kehittyy uusia ‘ilmestyksiksi’ tulkittavia opillisia sisältöjä, on mahdollista hakea uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröintiä Suomessa.

Ei millään loukkaavalla tavalla, mutta sinä olet niin innostunut, että sinun pitäisi perustaa kokonaan oma uusi uskonto.

Kaikkea hyvää!. Tee se!

Lue lisää

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Aleksanteri “Suuri” ei ole suuri siksi, että hän olisi ollut erityisen hyvä ihminen meidän nykyisillä mittapuilla. Nimi suuri tulee ennen kaikkea mittakaavasta ja vaikutuksesta, ei moraalisesta hyvyydestä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Aleksanteri “Suuri” ei ole suuri siksi, että hän olisi ollut erityisen hyvä ihminen meidän nykyisillä mittapuilla. Nimi suuri tulee ennen kaikkea mittakaavasta ja vaikutuksesta, ei moraalisesta hyvyydestä.

Lue lisää

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Aleksanteri “Suuri” ei ole suuri siksi, että hän olisi ollut erityisen hyvä ihminen meidän nykyisillä mittapuilla. Nimi suuri tulee ennen kaikkea mittakaavasta ja vaikutuksesta, ei moraalisesta hyvyydestä.

Poikkeuksellinen valloitusten laajuus: Hän valloitti hyvin nuorena valtavan alueen Kreikasta Intiaan asti. Se oli antiikin maailmassa ennenkuulumatonta.

Sotilaallinen lahjakkuus: Häntä pidettiin nerokkaana strategina. Hän voitti usein pienemmillä joukoilla suurempia armeijoita.

Kulttuurinen vaikutus: Valloitusten mukana kreikkalainen kieli ja kulttuuri levisivät laajalle (ns. hellenistinen maailma). Tämä vaikutti tieteeseen, filosofiaan ja hallintoon vuosisadoiksi.

Myytti ja tarina: Hän kuoli nuorena, eikä hänen valtakuntansa ehtinyt “normalisoitua”. Se teki hänestä legendan.

Mutta – ja tämä on tärkeä mutta –
kyllä, hän myös tappoi, tuhosi ja alisti. Vieraita maita, vieraita ihmisiä, usein armotta. Jos kysymme: tekeekö tappaminen ja valloittaminen ihmisestä suuren? — monen mielestä vastaus on ei.

Nykyään moni historioitsija sanookin, että:

Aleksanteri oli “suuri” historiallisessa mielessä, mutta ei moraalisessa.
Itse asiassa se on juuri se kysymys, jota historian kanssa pitäisi aina kysyä:
kuka saa kunnian, ja miksi?

Anonyymi00039 kirjoitti:

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Aleksanteri “Suuri” ei ole suuri siksi, että hän olisi ollut erityisen hyvä ihminen meidän nykyisillä mittapuilla. Nimi suuri tulee ennen kaikkea mittakaavasta ja vaikutuksesta, ei moraalisesta hyvyydestä.

Poikkeuksellinen valloitusten laajuus: Hän valloitti hyvin nuorena valtavan alueen Kreikasta Intiaan asti. Se oli antiikin maailmassa ennenkuulumatonta.

Sotilaallinen lahjakkuus: Häntä pidettiin nerokkaana strategina. Hän voitti usein pienemmillä joukoilla suurempia armeijoita.

Kulttuurinen vaikutus: Valloitusten mukana kreikkalainen kieli ja kulttuuri levisivät laajalle (ns. hellenistinen maailma). Tämä vaikutti tieteeseen, filosofiaan ja hallintoon vuosisadoiksi.

Myytti ja tarina: Hän kuoli nuorena, eikä hänen valtakuntansa ehtinyt “normalisoitua”. Se teki hänestä legendan.

Mutta – ja tämä on tärkeä mutta –
kyllä, hän myös tappoi, tuhosi ja alisti. Vieraita maita, vieraita ihmisiä, usein armotta. Jos kysymme: tekeekö tappaminen ja valloittaminen ihmisestä suuren? — monen mielestä vastaus on ei.

Nykyään moni historioitsija sanookin, että:

Aleksanteri oli “suuri” historiallisessa mielessä, mutta ei moraalisessa.
Itse asiassa se on juuri se kysymys, jota historian kanssa pitäisi aina kysyä:
kuka saa kunnian, ja miksi?

Lue lisää

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Hän myös tappoi, tuhosi ja alisti.

Tekeekö se hänestä suuren, etä hän oli julma?

Julmuus ei tee kenestäkään suurta – se tekee ihmisestä pelätyn, joskus voittajan, mutta ei moraalisesti arvokasta.
Se, että Aleksanteria kutsutaan “suurista suurimmaksi kuninkaaksi”, kertoo enemmän ihailijoista ja vallasta kirjoittaa historia, kuin hänen luonteestaan.

Anonyymi00040 kirjoitti:

"SUURISTA SUURIN KUNINGAS"

Hän myös tappoi, tuhosi ja alisti.

Tekeekö se hänestä suuren, etä hän oli julma?

Julmuus ei tee kenestäkään suurta – se tekee ihmisestä pelätyn, joskus voittajan, mutta ei moraalisesti arvokasta.
Se, että Aleksanteria kutsutaan “suurista suurimmaksi kuninkaaksi”, kertoo enemmän ihailijoista ja vallasta kirjoittaa historia, kuin hänen luonteestaan.

Lue lisää

Hän oli suuri vallassa ja vaikutuksessa, mutta pieni siinä, mikä tekee ihmisestä hyvän.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Hän oli suuri vallassa ja vaikutuksessa, mutta pieni siinä, mikä tekee ihmisestä hyvän.

Miksi samalla Stalin suuri, Mao Zedong suuri?

Anonyymi00042 kirjoitti:

Miksi samalla Stalin suuri, Mao Zedong suuri?

Jos suuruus tarkoittaa vain: valtavaa valtaa, kykyä pakottaa tahtonsa miljoonille, historian muokkaamista hinnalla millä hyvänsä, niin kyllä, samalla mittapuulla myös Stalin ja Mao ovat suuria.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Jos suuruus tarkoittaa vain: valtavaa valtaa, kykyä pakottaa tahtonsa miljoonille, historian muokkaamista hinnalla millä hyvänsä, niin kyllä, samalla mittapuulla myös Stalin ja Mao ovat suuria.

Lue lisää

Mutta silloin sanalla suuri ei ole mitään tekemistä hyvyyden tai oikeutuksen kanssa. Se tarkoittaa vain: jättimäinen vaikutus.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Mutta silloin sanalla suuri ei ole mitään tekemistä hyvyyden tai oikeutuksen kanssa. Se tarkoittaa vain: jättimäinen vaikutus.

Siksi monet historioitsijat yrittävätkin erottaa asiat näin:

“merkittävä” - vaikutti paljon

“suuri” - ongelmallinen sana, koska se kuulostaa ihailulta

Ja tässä sun kysymys osuu ytimeen:
Miksi vallan ja väkivallan mittakaava saa niin helposti kunnioittavan nimen?

Anonyymi00045 kirjoitti:

Siksi monet historioitsijat yrittävätkin erottaa asiat näin:

“merkittävä” - vaikutti paljon

“suuri” - ongelmallinen sana, koska se kuulostaa ihailulta

Ja tässä sun kysymys osuu ytimeen:
Miksi vallan ja väkivallan mittakaava saa niin helposti kunnioittavan nimen?

Lue lisää

Vastaus ei ole kaunis:
koska historiaa on pitkään kirjoitettu vallan näkökulmasta, ei uhrien.

Se, että asetamme Aleksanterin, Stalinin ja Maon samalle viivalle, ei ole provosointia – se on moraalista johdonmukaisuutta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Vastaus ei ole kaunis:
koska historiaa on pitkään kirjoitettu vallan näkökulmasta, ei uhrien.

Se, että asetamme Aleksanterin, Stalinin ja Maon samalle viivalle, ei ole provosointia – se on moraalista johdonmukaisuutta.

Lue lisää

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:

Mennään syvemmälle – koska tää on oikeasti ydinkysymys historiassa.

Mikset sano: Hitler suuri, mutta Aleksanterion suuri?


Mikset sano: Pol Pot suuri, mutta Aleksanterion suuri?




Pol Pot eli Saloth Sar oli lapsena kiltti, hyväntuulinen ja suosittu. Hänestä kasvoi kuitenkin yksi historian armottomimmista hirmuhallitsijoista

Myös Aleksanteri on nuorena uljas prinssi.


Aleksanteri:

ei hävinnyt ratkaisevasti

kuoli huipulla

valtakunta hajosi vasta hänen jälkeensä

Kuoli voittajana kuin legenda

Pol Pot – miksi ei “suuri”?

Pol Pot:

tappoi ~25 % omasta kansastaan

ei rakentanut pysyvää suurvaltaa

ei voittanut sotia

ei jättänyt “saavutuksia”, vain raunioita

pelkkää tuhoa, ei imperiumia

Anonyymi00047 kirjoitti:

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:

Mennään syvemmälle – koska tää on oikeasti ydinkysymys historiassa.

Mikset sano: Hitler suuri, mutta Aleksanterion suuri?


Mikset sano: Pol Pot suuri, mutta Aleksanterion suuri?




Pol Pot eli Saloth Sar oli lapsena kiltti, hyväntuulinen ja suosittu. Hänestä kasvoi kuitenkin yksi historian armottomimmista hirmuhallitsijoista

Myös Aleksanteri on nuorena uljas prinssi.


Aleksanteri:

ei hävinnyt ratkaisevasti

kuoli huipulla

valtakunta hajosi vasta hänen jälkeensä

Kuoli voittajana kuin legenda

Pol Pot – miksi ei “suuri”?

Pol Pot:

tappoi ~25 % omasta kansastaan

ei rakentanut pysyvää suurvaltaa

ei voittanut sotia

ei jättänyt “saavutuksia”, vain raunioita

pelkkää tuhoa, ei imperiumia

Lue lisää

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:

Mennään syvemmälle – koska tää on oikeasti ydinkysymys historiassa.

Mikset sano: Hitler suuri, mutta Aleksanterion suuri?

Miksi samalla Stalin suuri, Mao Zedong suuri?


Historiassa:

pelkkä tappaminen ei riitä “suuruuteen” pitää tappaa ja voittaa

Kylmää, mutta näin se toimii.


Stalin ja Mao – miksi joskus “suuret”?

Koska heidän jälkeensä:

valtio jäi pystyyn

voittivat sodan (Stalin)

loivat edelleen olemassa olevan järjestelmän (Kiina)

seuraajat ja valtio tarvitsivat oikeutuksen

Hitleriltä ei jäänyt ketään puolustelemaan ilman häpeää.


Totuus, jota ei usein sanota ääneen

Sana “suuri” historiassa tarkoittaa usein:

“se, jonka väkivalta onnistui”



Ei:

moraalinen

oikeassa

inhimillinen

Siksi vaistomme on oikea kysyessämme tätä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:

Mennään syvemmälle – koska tää on oikeasti ydinkysymys historiassa.

Mikset sano: Hitler suuri, mutta Aleksanterion suuri?

Miksi samalla Stalin suuri, Mao Zedong suuri?


Historiassa:

pelkkä tappaminen ei riitä “suuruuteen” pitää tappaa ja voittaa

Kylmää, mutta näin se toimii.


Stalin ja Mao – miksi joskus “suuret”?

Koska heidän jälkeensä:

valtio jäi pystyyn

voittivat sodan (Stalin)

loivat edelleen olemassa olevan järjestelmän (Kiina)

seuraajat ja valtio tarvitsivat oikeutuksen

Hitleriltä ei jäänyt ketään puolustelemaan ilman häpeää.


Totuus, jota ei usein sanota ääneen

Sana “suuri” historiassa tarkoittaa usein:

“se, jonka väkivalta onnistui”



Ei:

moraalinen

oikeassa

inhimillinen

Siksi vaistomme on oikea kysyessämme tätä.

Lue lisää

Julmuus ei tee ketään suureksi

Voitto + vaikutus + tarinan hallinta tekee legendan

Häviäjät ovat hirviöitä

Voittajat ovat “monimutkaisia”

Uhrit maksavat molemmissa

Jos historia kirjoitettaisiin uhrien näkökulmasta,
sana “suuri” katoaisi lähes kokonaan.


Jos historia kirjoitettaisiin uhrien näkökulmasta,
sana “suuri” katoaisi lähes kokonaan.

Historiassa sanaa suuri ei ole alun perin käytetty moraalisena arviona. Se ei tarkoittanut hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta tai inhimillisyyttä, vaan mittakaavaa. Suuri oli se, jonka teot muuttivat maailmaa laajasti ja pysyvästi, riippumatta siitä, millä keinoin muutos tapahtui. Tämän vuoksi valloitus, väkivalta ja alistaminen eivät ole este sille, että joku nimetään suureksi — päinvastoin, ne ovat usein olleet edellytys.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Julmuus ei tee ketään suureksi

Voitto vaikutus tarinan hallinta tekee legendan

Häviäjät ovat hirviöitä

Voittajat ovat “monimutkaisia”

Uhrit maksavat molemmissa

Jos historia kirjoitettaisiin uhrien näkökulmasta,
sana “suuri” katoaisi lähes kokonaan.


Jos historia kirjoitettaisiin uhrien näkökulmasta,
sana “suuri” katoaisi lähes kokonaan.

Historiassa sanaa suuri ei ole alun perin käytetty moraalisena arviona. Se ei tarkoittanut hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta tai inhimillisyyttä, vaan mittakaavaa. Suuri oli se, jonka teot muuttivat maailmaa laajasti ja pysyvästi, riippumatta siitä, millä keinoin muutos tapahtui. Tämän vuoksi valloitus, väkivalta ja alistaminen eivät ole este sille, että joku nimetään suureksi — päinvastoin, ne ovat usein olleet edellytys.

Lue lisää

Julmuus ei tee ketään suureksi

Anonyymi00050 kirjoitti:

Julmuus ei tee ketään suureksi

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:


Aleksanteria kutsutaan suureksi, koska hänen valloituksensa olivat poikkeuksellisia ja koska hän kuoli ennen kuin hänen luomansa järjestelmä ehti hajota hänen omissa käsissään. Hänen väkivaltansa onnistui historiallisesti: se laajeni, jätti jäljen ja synnytti uuden kulttuurisen kokonaisuuden. Siksi hänen tekonsa voitiin myöhemmin irrottaa niiden inhimillisestä hinnasta ja muuttaa legendaksi.

Stalinin ja Maon kohdalla logiikka on samankaltainen, vaikka aikakausi on modernimpi. Heidän valtansa johti valtavaan inhimilliseen kärsimykseen, mutta heidän jälkeensä valtiot jäivät pystyyn ja järjestelmät jatkuivat. Joku hyötyi heidän teoistaan, ja siksi joku myös puolusteli niitä. Suuruus vaatii aina kertojia, jotka selittävät, miksi hinta oli muka väistämätön.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."

MUTTA:


Aleksanteria kutsutaan suureksi, koska hänen valloituksensa olivat poikkeuksellisia ja koska hän kuoli ennen kuin hänen luomansa järjestelmä ehti hajota hänen omissa käsissään. Hänen väkivaltansa onnistui historiallisesti: se laajeni, jätti jäljen ja synnytti uuden kulttuurisen kokonaisuuden. Siksi hänen tekonsa voitiin myöhemmin irrottaa niiden inhimillisestä hinnasta ja muuttaa legendaksi.

Stalinin ja Maon kohdalla logiikka on samankaltainen, vaikka aikakausi on modernimpi. Heidän valtansa johti valtavaan inhimilliseen kärsimykseen, mutta heidän jälkeensä valtiot jäivät pystyyn ja järjestelmät jatkuivat. Joku hyötyi heidän teoistaan, ja siksi joku myös puolusteli niitä. Suuruus vaatii aina kertojia, jotka selittävät, miksi hinta oli muka väistämätön.

Lue lisää

Hitleriä ei kutsuta suureksi, ei siksi että hänen tekonsa olisivat olleet moraalisesti pahempia kuin muiden, vaan siksi että hän hävisi. Häviö romahdutti hänen ideologiansa, valtionsa ja mahdollisuuden hallita kertomusta. Hänen rikoksensa dokumentoitiin tarkasti, hänen uhrinsa saivat kasvot, ja voittajat pakottivat maailman muistamaan ne. Häviäjä ei saa myyttiä.

Pol Pot ei ole suuri, koska hänen väkivaltansa ei tuottanut kestävää valtaa, järjestystä tai jatkuvuutta. Hänen jälkeensä ei jäänyt mitään, mitä puolustella tai selittää välttämättömäksi. Pelkkä tuho ilman pysyvää vaikutusta ei historiassa riitä suuruuteen.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Hitleriä ei kutsuta suureksi, ei siksi että hänen tekonsa olisivat olleet moraalisesti pahempia kuin muiden, vaan siksi että hän hävisi. Häviö romahdutti hänen ideologiansa, valtionsa ja mahdollisuuden hallita kertomusta. Hänen rikoksensa dokumentoitiin tarkasti, hänen uhrinsa saivat kasvot, ja voittajat pakottivat maailman muistamaan ne. Häviäjä ei saa myyttiä.

Pol Pot ei ole suuri, koska hänen väkivaltansa ei tuottanut kestävää valtaa, järjestystä tai jatkuvuutta. Hänen jälkeensä ei jäänyt mitään, mitä puolustella tai selittää välttämättömäksi. Pelkkä tuho ilman pysyvää vaikutusta ei historiassa riitä suuruuteen.

Lue lisää

Tämä paljastaa epämiellyttävän totuuden: historiassa suuruus ei ole sidoksissa moraaliin vaan onnistuneeseen väkivaltaan ja vaikutuksen kestoon. Sana palkitsee ne, joiden valta toimi, ja unohtaa ne, jotka maksoivat hinnan. Kun tätä logiikkaa kyseenalaistaa, ei vääristä historiaa, vaan lukee sitä kriittisesti.

Ehkä ongelma ei ole siinä, ketä kutsutaan suureksi, vaan siinä, että sanaa yhä käytetään. Se on peräisin maailmasta, jossa valta oli tärkeämpää kuin ihmisarvo. Kun sen tuo nykypäivään, ristiriita paljastuu väistämättä.


Kun sanotaan, että historiassa suuruus ei ole sidoksissa moraaliin vaan onnistuneeseen väkivaltaan ja vaikutuksen kestoon, paljastuu samalla se, ettei historia ole koskaan ollut neutraali kuvaus menneestä. Se on valikoiva kertomus, joka on rakennettu vallan näkökulmasta. Suuruus ei mittaa teon oikeutusta, vaan sen läpäisykykyä: kuinka laajalle se ulottui ja kuinka kauan sen seuraukset kestivät.

Tämä tarkoittaa, että historia palkitsee ne, joiden väkivalta onnistui organisoitumaan valtioksi, järjestelmäksi tai kulttuuriksi. Väkivalta, joka epäonnistuu tai romahtaa nopeasti, tuomitaan barbaariseksi. Väkivalta, joka rakentaa pysyvän rakenteen, muuttuu jälkeenpäin “välttämättömäksi”, “aikakauden tuotteeksi” tai jopa “visionääriseksi”. Sama teko saa eri merkityksen sen mukaan, jäikö tekijän järjestelmä eloon.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Tämä paljastaa epämiellyttävän totuuden: historiassa suuruus ei ole sidoksissa moraaliin vaan onnistuneeseen väkivaltaan ja vaikutuksen kestoon. Sana palkitsee ne, joiden valta toimi, ja unohtaa ne, jotka maksoivat hinnan. Kun tätä logiikkaa kyseenalaistaa, ei vääristä historiaa, vaan lukee sitä kriittisesti.

Ehkä ongelma ei ole siinä, ketä kutsutaan suureksi, vaan siinä, että sanaa yhä käytetään. Se on peräisin maailmasta, jossa valta oli tärkeämpää kuin ihmisarvo. Kun sen tuo nykypäivään, ristiriita paljastuu väistämättä.


Kun sanotaan, että historiassa suuruus ei ole sidoksissa moraaliin vaan onnistuneeseen väkivaltaan ja vaikutuksen kestoon, paljastuu samalla se, ettei historia ole koskaan ollut neutraali kuvaus menneestä. Se on valikoiva kertomus, joka on rakennettu vallan näkökulmasta. Suuruus ei mittaa teon oikeutusta, vaan sen läpäisykykyä: kuinka laajalle se ulottui ja kuinka kauan sen seuraukset kestivät.

Tämä tarkoittaa, että historia palkitsee ne, joiden väkivalta onnistui organisoitumaan valtioksi, järjestelmäksi tai kulttuuriksi. Väkivalta, joka epäonnistuu tai romahtaa nopeasti, tuomitaan barbaariseksi. Väkivalta, joka rakentaa pysyvän rakenteen, muuttuu jälkeenpäin “välttämättömäksi”, “aikakauden tuotteeksi” tai jopa “visionääriseksi”. Sama teko saa eri merkityksen sen mukaan, jäikö tekijän järjestelmä eloon.

Lue lisää

Sanan “suuri” käyttö tekee tästä valinnasta huomaamattoman. Se näyttää neutraalilta historialliselta termiltä, mutta kantaa mukanaan arvottavan painolastin. Kun sanomme jonkun olleen suuri, vihjaamme tahtomattakin, että hänen vaikutuksensa oli merkityksellinen ja ehkä jopa ihailtava. Tällöin uhrien kärsimys siirtyy sivulauseeseen tai alaviitteeseen, ikään kuin se olisi vain hinta, joka “valitettavasti” jouduttiin maksamaan.

Kriittinen lukutapa ei vääristä historiaa, koska se ei kiistä tapahtumia. Se ei sano, etteivät valloitukset tapahtuneet tai että valta ei ollut todellista. Se vain kieltäytyy hyväksymästä vallan omaa kieltä ainoaksi tavaksi puhua menneisyydestä. Kun suuruuden logiikka kyseenalaistetaan, näkyviin tulee se, mikä on aiemmin peittynyt: että vaikutuksen kesto ei ole sama asia kuin oikeutus, eikä historiallisuus ole sama asia kuin arvo.


Kun suuruuden logiikka kyseenalaistetaan, näkyviin tulee se, mikä on aiemmin peittynyt: että vaikutuksen kesto ei ole sama asia kuin oikeutus, eikä historiallisuus ole sama asia kuin arvo.

Sanan ongelma korostuu nykypäivässä, koska moraalinen kehys on muuttunut. Ihmisarvo, yksilön oikeudet ja kärsimyksen merkitys eivät enää ole sivuseikkoja, ainakaan periaatteessa. Silti käytämme edelleen käsitteitä, jotka syntyivät maailmassa, jossa hallitsijan mahti oli itsessään arvo. Kun tätä kieltä käytetään sellaisenaan nykyajassa, syntyy ristiriita: yritämme arvioida menneisyyttä moraalisilla käsitteillä, mutta lainaamme samalla sanoja, jotka syntyivät moraalin ulkopuolella.



Tässä mielessä ongelma ei ole yksittäisissä historiallisissa henkilöissä, vaan siinä kehyksessä, jossa heidät nimetään ja muistetaan. Sana “suuri” toimii kuin suodatin: se päästää läpi vallan ja jättää kärsimyksen taustakohinaksi. Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.

Siksi suuruuden kyseenalaistaminen ei ole menneisyyden tuomitsemista nykyajan arvoilla, vaan kielen purkamista. Se on yritys erottaa toisistaan vaikutus ja arvo, valta ja oikeutus. Vasta silloin historiasta tulee muutakin kuin voittajien jatkettu puheenvuoro.

Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Sanan “suuri” käyttö tekee tästä valinnasta huomaamattoman. Se näyttää neutraalilta historialliselta termiltä, mutta kantaa mukanaan arvottavan painolastin. Kun sanomme jonkun olleen suuri, vihjaamme tahtomattakin, että hänen vaikutuksensa oli merkityksellinen ja ehkä jopa ihailtava. Tällöin uhrien kärsimys siirtyy sivulauseeseen tai alaviitteeseen, ikään kuin se olisi vain hinta, joka “valitettavasti” jouduttiin maksamaan.

Kriittinen lukutapa ei vääristä historiaa, koska se ei kiistä tapahtumia. Se ei sano, etteivät valloitukset tapahtuneet tai että valta ei ollut todellista. Se vain kieltäytyy hyväksymästä vallan omaa kieltä ainoaksi tavaksi puhua menneisyydestä. Kun suuruuden logiikka kyseenalaistetaan, näkyviin tulee se, mikä on aiemmin peittynyt: että vaikutuksen kesto ei ole sama asia kuin oikeutus, eikä historiallisuus ole sama asia kuin arvo.


Kun suuruuden logiikka kyseenalaistetaan, näkyviin tulee se, mikä on aiemmin peittynyt: että vaikutuksen kesto ei ole sama asia kuin oikeutus, eikä historiallisuus ole sama asia kuin arvo.

Sanan ongelma korostuu nykypäivässä, koska moraalinen kehys on muuttunut. Ihmisarvo, yksilön oikeudet ja kärsimyksen merkitys eivät enää ole sivuseikkoja, ainakaan periaatteessa. Silti käytämme edelleen käsitteitä, jotka syntyivät maailmassa, jossa hallitsijan mahti oli itsessään arvo. Kun tätä kieltä käytetään sellaisenaan nykyajassa, syntyy ristiriita: yritämme arvioida menneisyyttä moraalisilla käsitteillä, mutta lainaamme samalla sanoja, jotka syntyivät moraalin ulkopuolella.



Tässä mielessä ongelma ei ole yksittäisissä historiallisissa henkilöissä, vaan siinä kehyksessä, jossa heidät nimetään ja muistetaan. Sana “suuri” toimii kuin suodatin: se päästää läpi vallan ja jättää kärsimyksen taustakohinaksi. Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.

Siksi suuruuden kyseenalaistaminen ei ole menneisyyden tuomitsemista nykyajan arvoilla, vaan kielen purkamista. Se on yritys erottaa toisistaan vaikutus ja arvo, valta ja oikeutus. Vasta silloin historiasta tulee muutakin kuin voittajien jatkettu puheenvuoro.

Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.

Lue lisää

Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.


Siksi suuruuden kyseenalaistaminen ei ole menneisyyden tuomitsemista nykyajan arvoilla, vaan kielen purkamista. Se on yritys erottaa toisistaan vaikutus ja arvo, valta ja oikeutus. Vasta silloin historiasta tulee muutakin kuin voittajien jatkettu puheenvuoro.

ALEKSANTERI SUURI oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen ja tehokas sotilasjohtaja, mutta hänen valtansa perustui väkivaltaan, alistamiseen ja tuhoon. Hän ei luonut järjestelmää, joka olisi kestänyt ilman jatkuvaa valloitusta, eikä yhteiskuntaa, joka olisi rakentunut ihmisarvon varaan. Hänen imperiuminsa hajosi lähes välittömästi hänen kuolemansa jälkeen, mikä kertoo, ettei se ollut vakaasti rakennettu vaan henkilökohtaisen voiman varassa.


ALEKSANTERI SUURI oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen ja tehokas sotilasjohtaja, mutta hänen valtansa perustui väkivaltaan, alistamiseen ja tuhoon

Hän ei luonut järjestelmää, joka olisi kestänyt ilman jatkuvaa valloitusta, eikä yhteiskuntaa, joka olisi rakentunut ihmisarvon varaan - JA JUURI TÄMÄ TARKOITTAA, ETTÄ ALEKSANTERI EI OLLUT SUURI, VAAN PIENI.



Se, että häntä kutsutaan suureksi, johtuu siitä, että hänen väkivaltansa onnistui laajenemaan nopeasti ja että hän kuoli ennen kuin hänen projektinsa ehti epäonnistua näkyvästi. Tämä mahdollisti sen, että hänen tekonsa voitiin irrottaa niiden seurauksista ja muuttaa kertomukseksi neroudesta ja suuruudesta. Uhrien näkökulmasta hänen perintönsä ei ollut sivistys tai yhdistyminen, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.

Kun sanotaan, ettei Aleksanteri ollut suuri, ei kielletä hänen historiallista merkitystään. Kielletään vain se arvottava kehys, jossa väkivalta muutetaan ansiomerkiksi. Hänen vaikutuksensa oli laaja, mutta se ei tee siitä moraalisesti arvokasta. Suuruus, jos sillä tarkoitetaan muutakin kuin raakaa vaikutusvaltaa, edellyttäisi jotakin muuta kuin onnistunutta valloitusta.

Uhrien näkökulmasta hänen perintönsä ei ollut sivistys tai yhdistyminen, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Niin kauan kuin sanaa käytetään kritiikittä, historia toistaa vanhaa asetelmaa, jossa voima saa selittää itse itsensä.


Siksi suuruuden kyseenalaistaminen ei ole menneisyyden tuomitsemista nykyajan arvoilla, vaan kielen purkamista. Se on yritys erottaa toisistaan vaikutus ja arvo, valta ja oikeutus. Vasta silloin historiasta tulee muutakin kuin voittajien jatkettu puheenvuoro.

ALEKSANTERI SUURI oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen ja tehokas sotilasjohtaja, mutta hänen valtansa perustui väkivaltaan, alistamiseen ja tuhoon. Hän ei luonut järjestelmää, joka olisi kestänyt ilman jatkuvaa valloitusta, eikä yhteiskuntaa, joka olisi rakentunut ihmisarvon varaan. Hänen imperiuminsa hajosi lähes välittömästi hänen kuolemansa jälkeen, mikä kertoo, ettei se ollut vakaasti rakennettu vaan henkilökohtaisen voiman varassa.


ALEKSANTERI SUURI oli poikkeuksellisen vaikutusvaltainen ja tehokas sotilasjohtaja, mutta hänen valtansa perustui väkivaltaan, alistamiseen ja tuhoon

Hän ei luonut järjestelmää, joka olisi kestänyt ilman jatkuvaa valloitusta, eikä yhteiskuntaa, joka olisi rakentunut ihmisarvon varaan - JA JUURI TÄMÄ TARKOITTAA, ETTÄ ALEKSANTERI EI OLLUT SUURI, VAAN PIENI.



Se, että häntä kutsutaan suureksi, johtuu siitä, että hänen väkivaltansa onnistui laajenemaan nopeasti ja että hän kuoli ennen kuin hänen projektinsa ehti epäonnistua näkyvästi. Tämä mahdollisti sen, että hänen tekonsa voitiin irrottaa niiden seurauksista ja muuttaa kertomukseksi neroudesta ja suuruudesta. Uhrien näkökulmasta hänen perintönsä ei ollut sivistys tai yhdistyminen, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.

Kun sanotaan, ettei Aleksanteri ollut suuri, ei kielletä hänen historiallista merkitystään. Kielletään vain se arvottava kehys, jossa väkivalta muutetaan ansiomerkiksi. Hänen vaikutuksensa oli laaja, mutta se ei tee siitä moraalisesti arvokasta. Suuruus, jos sillä tarkoitetaan muutakin kuin raakaa vaikutusvaltaa, edellyttäisi jotakin muuta kuin onnistunutta valloitusta.

Uhrien näkökulmasta hänen perintönsä ei ollut sivistys tai yhdistyminen, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.

Lue lisää

Siksi väite “Aleksanteri Suuri ei ollut suuri” ei ole provokaatio eikä anakronismi. Se on seurausta siitä, että sanaa suuri ei enää hyväksytä vallan omilla ehdoilla, vaan ihmisten elämän ja kärsimyksen mittapuulla.

Jos suuruus tarkoittaa kykyä luoda jotakin, joka kestää ilman jatkuvaa väkivaltaa,

Aleksanteri epäonnistui. Jos se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa ihmisellä on arvo ilman miekkaa kurkulla, Aleksanteri ei edes yrittänyt. Hänen valtansa ei ollut järjestelmä vaan liike; se pysyi koossa vain niin kauan kuin armeija eteni ja hän itse oli elossa. Heti kun tämä liike pysähtyi, kokonaisuus hajosi. Tämä ei ole suuren rakentajan tunnusmerkki, vaan valloitusretken.


Siksi väite “Aleksanteri Suuri ei ollut suuri” ei ole provokaatio eikä anakronismi. Se on seurausta siitä, että sanaa suuri ei enää hyväksytä vallan omilla ehdoilla, vaan ihmisten elämän ja kärsimyksen mittapuulla.

Jos suuruus tarkoittaa kykyä luoda jotakin, joka kestää ilman jatkuvaa väkivaltaa,

Aleksanteri epäonnistui. Jos se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa ihmisellä on arvo ilman miekkaa kurkulla, Aleksanteri ei edes yrittänyt. Hänen valtansa ei ollut järjestelmä vaan liike; se pysyi koossa vain niin kauan kuin armeija eteni ja hän itse oli elossa. Heti kun tämä liike pysähtyi, kokonaisuus hajosi. Tämä ei ole suuren rakentajan tunnusmerkki, vaan valloitusretken.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Siksi väite “Aleksanteri Suuri ei ollut suuri” ei ole provokaatio eikä anakronismi. Se on seurausta siitä, että sanaa suuri ei enää hyväksytä vallan omilla ehdoilla, vaan ihmisten elämän ja kärsimyksen mittapuulla.

Jos suuruus tarkoittaa kykyä luoda jotakin, joka kestää ilman jatkuvaa väkivaltaa,

Aleksanteri epäonnistui. Jos se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa ihmisellä on arvo ilman miekkaa kurkulla, Aleksanteri ei edes yrittänyt. Hänen valtansa ei ollut järjestelmä vaan liike; se pysyi koossa vain niin kauan kuin armeija eteni ja hän itse oli elossa. Heti kun tämä liike pysähtyi, kokonaisuus hajosi. Tämä ei ole suuren rakentajan tunnusmerkki, vaan valloitusretken.


Siksi väite “Aleksanteri Suuri ei ollut suuri” ei ole provokaatio eikä anakronismi. Se on seurausta siitä, että sanaa suuri ei enää hyväksytä vallan omilla ehdoilla, vaan ihmisten elämän ja kärsimyksen mittapuulla.

Jos suuruus tarkoittaa kykyä luoda jotakin, joka kestää ilman jatkuvaa väkivaltaa,

Aleksanteri epäonnistui. Jos se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa ihmisellä on arvo ilman miekkaa kurkulla, Aleksanteri ei edes yrittänyt. Hänen valtansa ei ollut järjestelmä vaan liike; se pysyi koossa vain niin kauan kuin armeija eteni ja hän itse oli elossa. Heti kun tämä liike pysähtyi, kokonaisuus hajosi. Tämä ei ole suuren rakentajan tunnusmerkki, vaan valloitusretken.

Lue lisää

Aleksanteri oli pieni ihmisenä, koska hän ei osoittanut arvoa ihmiselämälle, oikeudenmukaisuudelle tai kestäville järjestelmille. Hänen “suuruutensa” perustui vain sotilaalliseen tehokkuuteen, valloituksiin ja pelkoon.

Hän oli julma, koska hän tappoi, tuhosi ja alisti – eikä tehnyt mitään, mikä olisi parantanut niitä, joita hän hallitsi. Hänen imperiuminsa kesti vain hänen oman voimansa varassa, ja heti hänen kuolemansa jälkeen se hajosi. Uhrien näkökulmasta Aleksanteri ei jättänyt sivistystä, yhdistystä tai oikeudenmukaisuutta, vaan miehityksen, ryöstön ja kuoleman.

Siksi voi sanoa: Aleksanteri ei ollut suuri moraalisessa, inhimillisessä tai kestävän historian mielessä. Hän oli pieni, mutta vaikutuksensa mittakaavan takia historiassa on syntynyt legenda “Suuresta” – legenda, joka unohtaa hänen julmuutensa ja sen, keitä hänen tekonsa oikeasti vahingoittivat.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Aleksanteri oli pieni ihmisenä, koska hän ei osoittanut arvoa ihmiselämälle, oikeudenmukaisuudelle tai kestäville järjestelmille. Hänen “suuruutensa” perustui vain sotilaalliseen tehokkuuteen, valloituksiin ja pelkoon.

Hän oli julma, koska hän tappoi, tuhosi ja alisti – eikä tehnyt mitään, mikä olisi parantanut niitä, joita hän hallitsi. Hänen imperiuminsa kesti vain hänen oman voimansa varassa, ja heti hänen kuolemansa jälkeen se hajosi. Uhrien näkökulmasta Aleksanteri ei jättänyt sivistystä, yhdistystä tai oikeudenmukaisuutta, vaan miehityksen, ryöstön ja kuoleman.

Siksi voi sanoa: Aleksanteri ei ollut suuri moraalisessa, inhimillisessä tai kestävän historian mielessä. Hän oli pieni, mutta vaikutuksensa mittakaavan takia historiassa on syntynyt legenda “Suuresta” – legenda, joka unohtaa hänen julmuutensa ja sen, keitä hänen tekonsa oikeasti vahingoittivat.

Lue lisää

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."



Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?

Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme. Siihen, mitä pidämme arvokkaana, ja miksi. Historia ei ole vain menneisyyden kertomus, vaan peili, johon jokainen sukupolvi katsoo ja valitsee, mitä haluaa nähdä. Kun kutsumme valloittajaa suureksi, emme vain kuvaile hänen tekojaan – me hyväksymme ne osaksi ihailtavaa perintöä.


Julmuuden ihailu ei useimmiten ole tietoista. Harva sanoo arvostavansa tappamista tai tuhoa sellaisenaan. Sen sijaan ihaillaan tehokkuutta, päättäväisyyttä, “voimaa”, kykyä alistaa vastustus. Julmuus puetaan toisiin sanoihin: realismiksi, välttämättömyydeksi, aikansa hengeksi. Näin moraalinen vastuu liukenee, ja väkivallasta tulee vain väline matkalla suuruuteen. Mutta väline, jota toistuvasti puolustetaan, alkaa hiljalleen näyttää hyväksyttävältä.

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?

Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.

Kun ihailemme julmaa hallitsijaa, emme välttämättä ole itse julmia tekojemme tasolla, mutta saatamme olla sokeita julmuudelle arvojemme tasolla. Hyväksymme ajatuksen, että toisten kärsimys on hinta, joka “täytyy maksaa” jonkin suuremman päämäärän vuoksi. Tämä ajatus on vaarallinen, koska se ei kuulu vain menneisyyteen. Se toistuu yhä uudelleen politiikassa, sodassa ja taloudessa, aina kun ihmisiä uhrataan tehokkuuden, turvallisuuden tai suuruuden nimissä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Sinä kirjoitit:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."



Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?

Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme. Siihen, mitä pidämme arvokkaana, ja miksi. Historia ei ole vain menneisyyden kertomus, vaan peili, johon jokainen sukupolvi katsoo ja valitsee, mitä haluaa nähdä. Kun kutsumme valloittajaa suureksi, emme vain kuvaile hänen tekojaan – me hyväksymme ne osaksi ihailtavaa perintöä.


Julmuuden ihailu ei useimmiten ole tietoista. Harva sanoo arvostavansa tappamista tai tuhoa sellaisenaan. Sen sijaan ihaillaan tehokkuutta, päättäväisyyttä, “voimaa”, kykyä alistaa vastustus. Julmuus puetaan toisiin sanoihin: realismiksi, välttämättömyydeksi, aikansa hengeksi. Näin moraalinen vastuu liukenee, ja väkivallasta tulee vain väline matkalla suuruuteen. Mutta väline, jota toistuvasti puolustetaan, alkaa hiljalleen näyttää hyväksyttävältä.

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?

Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.

Kun ihailemme julmaa hallitsijaa, emme välttämättä ole itse julmia tekojemme tasolla, mutta saatamme olla sokeita julmuudelle arvojemme tasolla. Hyväksymme ajatuksen, että toisten kärsimys on hinta, joka “täytyy maksaa” jonkin suuremman päämäärän vuoksi. Tämä ajatus on vaarallinen, koska se ei kuulu vain menneisyyteen. Se toistuu yhä uudelleen politiikassa, sodassa ja taloudessa, aina kun ihmisiä uhrataan tehokkuuden, turvallisuuden tai suuruuden nimissä.

Lue lisää

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?


Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.

Siksi todellinen kysymys ei ole, kuka Aleksanteri oli, vaan keitä me olemme, kun jatkamme hänen kaltaistensa hahmojen ihailua. Historia kertoo aina yhtä paljon kertojastaan kuin kohteestaan. Kun kutsumme julmaa valloittajaa suureksi, paljastamme jotakin omasta arvomaailmastamme: siitä, kuinka helposti se taipuu kumartamaan voimaa ja unohtamaan ihmisyyden.



Aleksanteri Suuri ei ollut suurista suurin kuningas, jos mittapuuna käytetään ihmisyyttä. Uhrien näkökulmasta hänen jälkeensä ei jäänyt sivistystä, yhdistymistä tai oikeudenmukaisuutta, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.


Uhrille ei ole merkitystä, oliko valloittaja sotilaallinen nero tai karismaattinen johtaja. Uhrille merkitsee se, että koti menetettiin, perhe hajosi, elämä katkesi. Tästä näkökulmasta Aleksanteri ei yhdistänyt maailmaa vaan repi sen auki. Hän ei luonut järjestystä vaan pakotti hiljaisuuden. Rauha, joka syntyy pelosta, ei ole rauhaa vaan tauko seuraavaan väkivaltaan.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?


Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.

Siksi todellinen kysymys ei ole, kuka Aleksanteri oli, vaan keitä me olemme, kun jatkamme hänen kaltaistensa hahmojen ihailua. Historia kertoo aina yhtä paljon kertojastaan kuin kohteestaan. Kun kutsumme julmaa valloittajaa suureksi, paljastamme jotakin omasta arvomaailmastamme: siitä, kuinka helposti se taipuu kumartamaan voimaa ja unohtamaan ihmisyyden.



Aleksanteri Suuri ei ollut suurista suurin kuningas, jos mittapuuna käytetään ihmisyyttä. Uhrien näkökulmasta hänen jälkeensä ei jäänyt sivistystä, yhdistymistä tai oikeudenmukaisuutta, vaan miehitys, ryöstö ja kuolema.


Uhrille ei ole merkitystä, oliko valloittaja sotilaallinen nero tai karismaattinen johtaja. Uhrille merkitsee se, että koti menetettiin, perhe hajosi, elämä katkesi. Tästä näkökulmasta Aleksanteri ei yhdistänyt maailmaa vaan repi sen auki. Hän ei luonut järjestystä vaan pakotti hiljaisuuden. Rauha, joka syntyy pelosta, ei ole rauhaa vaan tauko seuraavaan väkivaltaan.

Lue lisää

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?


Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.


Uhrille ei ole merkitystä, oliko valloittaja sotilaallinen nero tai karismaattinen johtaja. Uhrille merkitsee se, että koti menetettiin, perhe hajosi, elämä katkesi. Tästä näkökulmasta Aleksanteri ei yhdistänyt maailmaa vaan repi sen auki. Hän ei luonut järjestystä vaan pakotti hiljaisuuden. Rauha, joka syntyy pelosta, ei ole rauhaa vaan tauko seuraavaan väkivaltaan.



Kun kutsumme Aleksanteria suurista suurimmaksi kuninkaaksi, teemme valinnan. Valitsemme katsoa historiaa ylhäältä käsin, vallan näkökulmasta, emme alhaalta, niiden silmin joille valta tapahtui. Tämä valinta ei ole neutraali. Se kertoo, että pidämme valloittamista yhä merkittävämpänä kuin ihmiselämää, vaikutusta tärkeämpänä kuin oikeudenmukaisuutta.

Jos suuruus mitataan sillä, mitä jätetään jälkeensä niille, joilla ei ollut valtaa valita, Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Millainen ihminen olet, että ihailet julmuutta?


Jos ihailemme julmuutta, kysymys ei lopulta kohdistu Aleksanteriin vaan meihin itseemme.


Uhrille ei ole merkitystä, oliko valloittaja sotilaallinen nero tai karismaattinen johtaja. Uhrille merkitsee se, että koti menetettiin, perhe hajosi, elämä katkesi. Tästä näkökulmasta Aleksanteri ei yhdistänyt maailmaa vaan repi sen auki. Hän ei luonut järjestystä vaan pakotti hiljaisuuden. Rauha, joka syntyy pelosta, ei ole rauhaa vaan tauko seuraavaan väkivaltaan.



Kun kutsumme Aleksanteria suurista suurimmaksi kuninkaaksi, teemme valinnan. Valitsemme katsoa historiaa ylhäältä käsin, vallan näkökulmasta, emme alhaalta, niiden silmin joille valta tapahtui. Tämä valinta ei ole neutraali. Se kertoo, että pidämme valloittamista yhä merkittävämpänä kuin ihmiselämää, vaikutusta tärkeämpänä kuin oikeudenmukaisuutta.

Jos suuruus mitataan sillä, mitä jätetään jälkeensä niille, joilla ei ollut valtaa valita, Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Lue lisää

Jos suuruus mitataan sillä, mitä jätetään jälkeensä niille, joilla ei ollut valtaa valita, Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Jos suuruus mitataan sillä, mitä jätetään jälkeensä niille, joilla ei ollut valtaa valita, Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Lue lisää

Voiko tappava valloittaja olla sankari?

Ei voi.

Miksi ihmiset ihailevat väkivaltaa? En ymmärrä.

On ironista, että väkivallan tekeminen ylistetään sankarillisena tekona.


Miksi ihmiset ihailevat väkivaltaa? En ymmärrä.

On ironista, että väkivallan tekeminen ylistetään sankarillisena tekona.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Voiko tappava valloittaja olla sankari?

Ei voi.

Miksi ihmiset ihailevat väkivaltaa? En ymmärrä.

On ironista, että väkivallan tekeminen ylistetään sankarillisena tekona.


Miksi ihmiset ihailevat väkivaltaa? En ymmärrä.

On ironista, että väkivallan tekeminen ylistetään sankarillisena tekona.

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

“Sankarillisuus” on usein vain julmuutta, joka onnistui.
Ja kun tarinaa toistetaan vuosisatoja – kouluissa, kirjoissa, patsaissa – siitä tulee itsestäänselvyys, jota harva enää kyseenalaistaa. Uhrit katoavat tilastoiksi tai sivulauseiksi.


On myös paljastavaa, miten matala rima sankaruudelle joskus on: laaja väkivalta, karisma, ,voitto on sankarilegenda.

Empatia, pidättyvyys tai kyky olla tuhoamatta eivät sovi eeppiseen kertomukseen, joten ne jäävät ulos.

Historia ei ole vain sitä, mitä tapahtui, vaan kenen äänellä se kerrottiin. Ja Aleksanterin kohdalla tuo ääni ei todellakaan ollut viattomien.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.

“Sankarillisuus” on usein vain julmuutta, joka onnistui.
Ja kun tarinaa toistetaan vuosisatoja – kouluissa, kirjoissa, patsaissa – siitä tulee itsestäänselvyys, jota harva enää kyseenalaistaa. Uhrit katoavat tilastoiksi tai sivulauseiksi.


On myös paljastavaa, miten matala rima sankaruudelle joskus on: laaja väkivalta, karisma, ,voitto on sankarilegenda.

Empatia, pidättyvyys tai kyky olla tuhoamatta eivät sovi eeppiseen kertomukseen, joten ne jäävät ulos.

Historia ei ole vain sitä, mitä tapahtui, vaan kenen äänellä se kerrottiin. Ja Aleksanterin kohdalla tuo ääni ei todellakaan ollut viattomien.

Lue lisää

Mennään siihen, koska tässä kohtaa historia muuttuu peiliksi.

Me tarvitsemme “suuria miehiä”, koska he tekevät maailmasta yksinkertaisemman kuin se oikeasti on.

He vapauttavat meidät vastuusta.
Kun historia kehystetään yksilöiden teoiksi, meidän ei tarvitse katsoa rakenteita, joukkoja, myötäilijöitä, hiljaisia hyväksyjiä. Aleksanteri tappoi – ei armeija, ei järjestelmä, ei se kulttuuri joka ihaili valloitusta. Se on lohdullista, mutta valheellista.

Väkivalta saa tarkoituksen.
Ilman sankaritarinaa joukkomurha on vain joukkomurha. Sankari tekee siitä “välttämättömän”, “historiallisesti merkittävän”, jopa “kauniin”. Tämä on vaarallista, koska sama kaava toistuu yhä: jos päämäärä on tarpeeksi suuri, keinot puhdistuvat.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Mennään siihen, koska tässä kohtaa historia muuttuu peiliksi.

Me tarvitsemme “suuria miehiä”, koska he tekevät maailmasta yksinkertaisemman kuin se oikeasti on.

He vapauttavat meidät vastuusta.
Kun historia kehystetään yksilöiden teoiksi, meidän ei tarvitse katsoa rakenteita, joukkoja, myötäilijöitä, hiljaisia hyväksyjiä. Aleksanteri tappoi – ei armeija, ei järjestelmä, ei se kulttuuri joka ihaili valloitusta. Se on lohdullista, mutta valheellista.

Väkivalta saa tarkoituksen.
Ilman sankaritarinaa joukkomurha on vain joukkomurha. Sankari tekee siitä “välttämättömän”, “historiallisesti merkittävän”, jopa “kauniin”. Tämä on vaarallista, koska sama kaava toistuu yhä: jos päämäärä on tarpeeksi suuri, keinot puhdistuvat.

Lue lisää

Karisma korvaa moraalin.
Me ihailemme varmuutta, päättäväisyyttä, nuorta neroa. Aleksanteri osasi esiintyä kohtalon valittuna. Se riittää usein peittämään sen, että hän ei ollut poikkeuksellisen hyvä ihminen – vain poikkeuksellisen tehokas tappaja.

Uhrit ovat hankalia.
He sotkevat tarinan. Heillä on nimet, kasvot, kärsimys, joka ei johda mihinkään “suureen lopputulokseen”. Siksi heidät typistetään numeroiksi tai sivuhuomautuksiksi. Sankarimyytti vaatii hiljaisuutta heidän osaltaan.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Karisma korvaa moraalin.
Me ihailemme varmuutta, päättäväisyyttä, nuorta neroa. Aleksanteri osasi esiintyä kohtalon valittuna. Se riittää usein peittämään sen, että hän ei ollut poikkeuksellisen hyvä ihminen – vain poikkeuksellisen tehokas tappaja.

Uhrit ovat hankalia.
He sotkevat tarinan. Heillä on nimet, kasvot, kärsimys, joka ei johda mihinkään “suureen lopputulokseen”. Siksi heidät typistetään numeroiksi tai sivuhuomautuksiksi. Sankarimyytti vaatii hiljaisuutta heidän osaltaan.

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.



Ja ehkä kaikkein epämukavin kohta:
me emme ihaile Aleksanteria vain siksi, että he tekivät niin ennen.
Me ihailemme häntä, koska meissä on yhä sama houkutus: ajatus siitä, että joku tarpeeksi vahva, älykäs tai “valittu” voisi ratkaista maailman ongelmat väkivallalla – meidän puolestamme



Siksi väite, että Aleksanteri Suuri ei ollut suurista suurin kuningas - ei ole vain historiakritiikki.
Se on moraalinen syytös kertomuksia kohtaan, joita yhä rakennamme.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri ei ole suuri. Hän on esimerkki siitä, kuinka helposti julmuus voidaan pukea sankaritarinaksi – ja kuinka kauan se tarina voi elää, jos kukaan ei pysähdy kuuntelemaan uhreja.

Monet “suuret” historiassa ovat suuria lähinnä siksi, että he voittivat ja heidän versionsa jäi eloon. Aleksanterin tarina on kirjoitettu valloittajan näkökulmasta: strategiaa, neroutta, imperiumia. Harvemmin kysytään, miltä maailma näytti niille, joiden kaupungit tuhottiin, perheet tapettiin tai kulttuurit pyyhittiin pois.



Ja ehkä kaikkein epämukavin kohta:
me emme ihaile Aleksanteria vain siksi, että he tekivät niin ennen.
Me ihailemme häntä, koska meissä on yhä sama houkutus: ajatus siitä, että joku tarpeeksi vahva, älykäs tai “valittu” voisi ratkaista maailman ongelmat väkivallalla – meidän puolestamme



Siksi väite, että Aleksanteri Suuri ei ollut suurista suurin kuningas - ei ole vain historiakritiikki.
Se on moraalinen syytös kertomuksia kohtaan, joita yhä rakennamme.

Lue lisää

Me ihailemme häntä, koska meissä on yhä sama houkutus: ajatus siitä, että joku tarpeeksi vahva, älykäs tai “valittu” voisi ratkaista maailman ongelmat väkivallalla – meidän puolestamme

Anonyymi00068 kirjoitti:

Me ihailemme häntä, koska meissä on yhä sama houkutus: ajatus siitä, että joku tarpeeksi vahva, älykäs tai “valittu” voisi ratkaista maailman ongelmat väkivallalla – meidän puolestamme

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.


Hän tappoi “tarpeeksi kaukana”. Kun uhrit eivät ole meidän kulttuurisen empatian piirissä, julmuus on helpompi romantisoida.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.


Hän tappoi “tarpeeksi kaukana”. Kun uhrit eivät ole meidän kulttuurisen empatian piirissä, julmuus on helpompi romantisoida.

Lue lisää

Miksi nykyajan Aleksanterit tunnistetaan vasta jälkikäteen

Koska he eivät näytä hirviöiltä alussa.
He näyttävät ratkaisuilta. He lupaavat järjestystä, suuruutta, turvallisuutta, palautettua kunniaa. He puhuvat tehokkuudesta, eivät ruumiista.

Koska kritiikki leimataan uhaksi.
Kun joku sanoo “entä uhrit?”, vastaus on usein: nyt ei ole oikea hetki, et ymmärrä kokonaiskuvaa, historia tuomitsee myöhemmin. Tämä on täsmälleen se hetki, jolloin hälytyskellojen pitäisi soida.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Miksi nykyajan Aleksanterit tunnistetaan vasta jälkikäteen

Koska he eivät näytä hirviöiltä alussa.
He näyttävät ratkaisuilta. He lupaavat järjestystä, suuruutta, turvallisuutta, palautettua kunniaa. He puhuvat tehokkuudesta, eivät ruumiista.

Koska kritiikki leimataan uhaksi.
Kun joku sanoo “entä uhrit?”, vastaus on usein: nyt ei ole oikea hetki, et ymmärrä kokonaiskuvaa, historia tuomitsee myöhemmin. Tämä on täsmälleen se hetki, jolloin hälytyskellojen pitäisi soida.

Lue lisää

Niin kauan kuin projekti toimii – talous kasvaa, rajat laajenevat, valta keskittyy – moraali koetaan luksukseksi. Vasta kun hinta kasvaa liian suureksi, kysymme oliko tämä väärin.

Ja koska me toivomme, että tällä kertaa se olisi totta.
Että väkivalta olisi viimeinen. Että uhrit olisivat välttämättömiä. Että “tämän kerran” jälkeen maailma olisi parempi. Sama toive kantaa Aleksanterin myyttiä – ja murtaa sen aina uudelleen, liian myöhään.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Niin kauan kuin projekti toimii – talous kasvaa, rajat laajenevat, valta keskittyy – moraali koetaan luksukseksi. Vasta kun hinta kasvaa liian suureksi, kysymme oliko tämä väärin.

Ja koska me toivomme, että tällä kertaa se olisi totta.
Että väkivalta olisi viimeinen. Että uhrit olisivat välttämättömiä. Että “tämän kerran” jälkeen maailma olisi parempi. Sama toive kantaa Aleksanterin myyttiä – ja murtaa sen aina uudelleen, liian myöhään.

Lue lisää

Aleksanteri ei ole poikkeus.
Hän on prototyyppi.

Ja se on ehkä synkintä: me emme toista hänen tarinaansa, koska emme oppineet siitä,
vaan koska opimme siitä väärät asiat.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Aleksanteri ei ole poikkeus.
Hän on prototyyppi.

Ja se on ehkä synkintä: me emme toista hänen tarinaansa, koska emme oppineet siitä,
vaan koska opimme siitä väärät asiat.

Lue lisää

Sankaruus ilman väkivaltaa

Historiallisesti sankaruutta mitataan usein voiton ja vallan kautta, mutta väkivalta ei ole ainoa tapa tehdä merkityksellistä historiaa. Sankaruus voi olla:

Empatia ja puolustaminen: joku ottaa riskin suojellakseen muita. Esimerkiksi, ihminen, joka puolustaa heikompia tai syrjäytettyjä, vaikka sillä ei ole omaa hyötyä.

Rauhan luominen ja rakentaminen: ne, jotka estävät konfliktin tai rakentavat siltoja vihollisten välille, tekevät usein merkittävämpää työtä kuin sotapäälliköt.

Totuuden ja oikeuden puolustaminen: historiassa he, jotka ovat paljastaneet valheita, korruptiota tai epäoikeudenmukaisuutta, ovat sankareita, vaikka heidän nimensä ei aina jää elämään.

Kuvittele sankari, jonka suurin “teko” on estää sotaa tai pelastaa tuhansia ihmisiä ilman että yksikään käsi nousee tappamaan. Tämä on sankaruutta puhtaimmillaan, mutta se ei yleensä päädy kirjojen otsikoihin.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Sankaruus ilman väkivaltaa

Historiallisesti sankaruutta mitataan usein voiton ja vallan kautta, mutta väkivalta ei ole ainoa tapa tehdä merkityksellistä historiaa. Sankaruus voi olla:

Empatia ja puolustaminen: joku ottaa riskin suojellakseen muita. Esimerkiksi, ihminen, joka puolustaa heikompia tai syrjäytettyjä, vaikka sillä ei ole omaa hyötyä.

Rauhan luominen ja rakentaminen: ne, jotka estävät konfliktin tai rakentavat siltoja vihollisten välille, tekevät usein merkittävämpää työtä kuin sotapäälliköt.

Totuuden ja oikeuden puolustaminen: historiassa he, jotka ovat paljastaneet valheita, korruptiota tai epäoikeudenmukaisuutta, ovat sankareita, vaikka heidän nimensä ei aina jää elämään.

Kuvittele sankari, jonka suurin “teko” on estää sotaa tai pelastaa tuhansia ihmisiä ilman että yksikään käsi nousee tappamaan. Tämä on sankaruutta puhtaimmillaan, mutta se ei yleensä päädy kirjojen otsikoihin.

Lue lisää

Miksi uhreihin keskittyvä historia tuntuu uhkaavalta

Se vaatii vastuuta: Jos historian sankari ei ole yksittäinen “nero”, vaan joukko päätöksiä, järjestelmiä ja tekoja, me emme voi enää syyttää vain yhtä ihmistä tai ihailla yhtä nimeä. Meidän täytyy katsoa itseämme.

Se romuttaa myytin: Sankaritarinat ovat yksinkertaisia: hyvä voittaa, pahis häviää, sankari on selkeästi sankari. Kun tuomme uhrin äänen, tarina muuttuu monimutkaiseksi, epävarmaksi ja epämiellyttäväksi.

Se vaatii empatiaa ja tunteita: Ihmiset pelkäävät “liikaa tuntemista”. Uhreihin keskittyvä historia tuo esiin kärsimystä, syyllisyyttä ja epämukavuutta – se ei tarjoa helppoa ihailun kohdetta.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Miksi uhreihin keskittyvä historia tuntuu uhkaavalta

Se vaatii vastuuta: Jos historian sankari ei ole yksittäinen “nero”, vaan joukko päätöksiä, järjestelmiä ja tekoja, me emme voi enää syyttää vain yhtä ihmistä tai ihailla yhtä nimeä. Meidän täytyy katsoa itseämme.

Se romuttaa myytin: Sankaritarinat ovat yksinkertaisia: hyvä voittaa, pahis häviää, sankari on selkeästi sankari. Kun tuomme uhrin äänen, tarina muuttuu monimutkaiseksi, epävarmaksi ja epämiellyttäväksi.

Se vaatii empatiaa ja tunteita: Ihmiset pelkäävät “liikaa tuntemista”. Uhreihin keskittyvä historia tuo esiin kärsimystä, syyllisyyttä ja epämukavuutta – se ei tarjoa helppoa ihailun kohdetta.

Lue lisää

Sankaruutta ilman väkivaltaa on olemassa, mutta se ei myy yhtä hyvin tarinoita, koska se ei tarjoa helppoa mallia ihailuun. Se vaatii kriittistä ajattelua ja empatiaa, joita ihmiset historian katsomisessa harvemmin haluavat.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Sankaruutta ilman väkivaltaa on olemassa, mutta se ei myy yhtä hyvin tarinoita, koska se ei tarjoa helppoa mallia ihailuun. Se vaatii kriittistä ajattelua ja empatiaa, joita ihmiset historian katsomisessa harvemmin haluavat.

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ei ollut sankari, hän oli mitätön ihminen.


Hän tappoi “tarpeeksi kaukana”. Kun uhrit eivät ole meidän kulttuurisen empatian piirissä, julmuus on helpompi romantisoida.


Sankaruutta ilman väkivaltaa on olemassa, mutta se ei myy yhtä hyvin tarinoita, koska se ei tarjoa helppoa mallia ihailuun. Se vaatii kriittistä ajattelua ja empatiaa, joita ihmiset historian katsomisessa harvemmin haluavat.


Aleksanterin “suuruus” perustuu imperiumin kokoon, ei tekojen eettisyyteen. Hän tuhosi Theban, surmasi ja orjuutti kokonaisia kansoja ja pakotti kulttuureja alistumaan. Jos mittarina on valloituksen laajuus eikä inhimillinen hinta, silloin moni sotapäällikkö voidaan nimetä sankariksi – mutta se kertoo enemmän mittarista kuin henkilöstä.

On hyvä kysyä: sankari kenelle? Aleksanteri oli sankari armeijalleen ja jälkipolville, jotka hyötyivät hänen luomastaan myytistä. Mutta valloitettujen näkökulmasta hän oli tuhoaja. Historia ei ole neutraali kertomus, vaan valikoiva tarina, jossa uhrien ääni usein puuttuu.

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."


Se kertoo, että sinä ihailet valtaa enemmän kuin ihmiselämää. Kun massamurhaaja puetaan “sankariksi”, moraali on alistettu voittajien tarinalle.


Ihminen, joka ylistää massamurhaajaa, ei välttämättä tue väkivaltaa tietoisesti – mutta hän normalisoi sen. Se kertoo kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta samaistua uhreihin.


Se kertoo enemmän ihailijasta kuin kohteesta. Jos imperiumin koko on tärkeämpi kuin sen rakentamisen hinta, arvomaailma on pahasti vinossa.

Massamurhaajan ihailu historiallisessa muodossa on vain etäisyyden tuottamaa moraalista laiskuutta. Aika ei pese verta käsistä.




Kun joku ylistää massamurhaajaa sankarina, hän paljastaa pitävänsä tehokasta väkivaltaa hyväksyttävänä, kunhan se onnistuu.

Todelliset sankarit eivät olleet valloittajia, vaan hallitsijoita, jotka suojelivat kansaansa, auttoivat heikkoja ja edistivät sivistystä. He eivät ottaneet, vaan antoivat. Monissa muinaisissa kulttuureissa – esimerkiksi vedalaisessa kulttuurissa – ihanteellinen hallitsija luopui vallasta, kun hän tuli tiettyyn ikään.

Pyhää hallitsija luopui vallasta saavuttaessaan tietyn iän.

Hän ei takertunut valtaan tai rikkauksiin, vaan vetäytyi metsään meditoimaan ja etsimään totuutta sekä elämän tarkoitusta.


Vallasta luopuminen nähtiin luonnollisena, aivan kuten ihminen luopuu elämästä kuoleman hetkellä – ilman kiintymystä. Todellinen suuruus ei ollut vallan säilyttämisessä, vaan kyvyssä päästää irti.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Historian suurimpana kuninkaana pidetään usein Aleksanteri Suurta (356–323 eaa.), joka loi lyhyessä ajassa yhden antiikin maailman suurimmista valtakunnista valloittamalla alueita Kreikasta Intiaan asti. Hän kuoli vain 32-vuotiaana valloittamattomana sotasankarina. Muita merkittäviä ehdokkaita ovat Kaarle Suuri.
Aleksanteri Suuri: Valloitti Persian, Egyptin ja eteni Indusjoelle saakka. Hänen valtakuntansa ulottui Niililtä Indusjoelle."


Se kertoo, että sinä ihailet valtaa enemmän kuin ihmiselämää. Kun massamurhaaja puetaan “sankariksi”, moraali on alistettu voittajien tarinalle.


Ihminen, joka ylistää massamurhaajaa, ei välttämättä tue väkivaltaa tietoisesti – mutta hän normalisoi sen. Se kertoo kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta samaistua uhreihin.


Se kertoo enemmän ihailijasta kuin kohteesta. Jos imperiumin koko on tärkeämpi kuin sen rakentamisen hinta, arvomaailma on pahasti vinossa.

Massamurhaajan ihailu historiallisessa muodossa on vain etäisyyden tuottamaa moraalista laiskuutta. Aika ei pese verta käsistä.




Kun joku ylistää massamurhaajaa sankarina, hän paljastaa pitävänsä tehokasta väkivaltaa hyväksyttävänä, kunhan se onnistuu.

Todelliset sankarit eivät olleet valloittajia, vaan hallitsijoita, jotka suojelivat kansaansa, auttoivat heikkoja ja edistivät sivistystä. He eivät ottaneet, vaan antoivat. Monissa muinaisissa kulttuureissa – esimerkiksi vedalaisessa kulttuurissa – ihanteellinen hallitsija luopui vallasta, kun hän tuli tiettyyn ikään.

Pyhää hallitsija luopui vallasta saavuttaessaan tietyn iän.

Hän ei takertunut valtaan tai rikkauksiin, vaan vetäytyi metsään meditoimaan ja etsimään totuutta sekä elämän tarkoitusta.


Vallasta luopuminen nähtiin luonnollisena, aivan kuten ihminen luopuu elämästä kuoleman hetkellä – ilman kiintymystä. Todellinen suuruus ei ollut vallan säilyttämisessä, vaan kyvyssä päästää irti.

Lue lisää

Esimerkiksi vedalaisessa kulttuurissa ihanteellinen hallitsija luopui vallasta ja rikkauksista, koska niihin kiintyminen nähtiin hengellisenä riskinä.


Valta, nautinto ja omaisuus eivät olleet päämääriä, vaan koetteita. Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, kuinka todellisesti viisaat kuninkaat luopuivat hallitsijan asemasta vapaaehtoisesti etsiäkseen totuutta ja elämän tarkoitusta.

Mahārāja Bharata on tästä tunnettu esimerkki: hän luopui valtavasta imperiumistaan ja kaikesta maallisesta loistosta vetäytyäkseen metsään harjoittamaan itsetutkiskelua ja jumalatietoisuutta. Hänen tekonsa osoittaa, että todellinen suuruus ei ole vallan laajentamisessa, vaan kiintymättömyydessä – kyvyssä päästää irti ajoissa.


Vedalaisessa perinteessä ihanteellinen hallitsija luopui vallasta ja rikkauksista kuin roskasta – jostakin, mihin viisas ei kiinny.

Niitä ei pidetty saavutuksina, vaan hengellisinä vaaratekijöinä.

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, kuinka todellisesti suuret kuninkaat hylkäsivät imperiuminsa yhtä kevyesti kuin ihminen pudottaa taakan maahan.


Mahārāja Bharata luopui valtavasta valtakunnastaan ja kaikesta maallisesta loistosta kuin ne olisivat olleet arvotonta jätettä, vetäytyen metsään yksinäisyyteen.

Tässä mitataan todellinen suuruus: ei siinä, kuinka paljon ottaa, vaan siinä, kuinka täysin osaa päästää irti.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Esimerkiksi vedalaisessa kulttuurissa ihanteellinen hallitsija luopui vallasta ja rikkauksista, koska niihin kiintyminen nähtiin hengellisenä riskinä.


Valta, nautinto ja omaisuus eivät olleet päämääriä, vaan koetteita. Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, kuinka todellisesti viisaat kuninkaat luopuivat hallitsijan asemasta vapaaehtoisesti etsiäkseen totuutta ja elämän tarkoitusta.

Mahārāja Bharata on tästä tunnettu esimerkki: hän luopui valtavasta imperiumistaan ja kaikesta maallisesta loistosta vetäytyäkseen metsään harjoittamaan itsetutkiskelua ja jumalatietoisuutta. Hänen tekonsa osoittaa, että todellinen suuruus ei ole vallan laajentamisessa, vaan kiintymättömyydessä – kyvyssä päästää irti ajoissa.


Vedalaisessa perinteessä ihanteellinen hallitsija luopui vallasta ja rikkauksista kuin roskasta – jostakin, mihin viisas ei kiinny.

Niitä ei pidetty saavutuksina, vaan hengellisinä vaaratekijöinä.

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, kuinka todellisesti suuret kuninkaat hylkäsivät imperiuminsa yhtä kevyesti kuin ihminen pudottaa taakan maahan.


Mahārāja Bharata luopui valtavasta valtakunnastaan ja kaikesta maallisesta loistosta kuin ne olisivat olleet arvotonta jätettä, vetäytyen metsään yksinäisyyteen.

Tässä mitataan todellinen suuruus: ei siinä, kuinka paljon ottaa, vaan siinä, kuinka täysin osaa päästää irti.

Lue lisää

Todellinen kuningas heitti vallan ja rikkaudet syrjään kuin jätökset, kun taas valloittajat pitivät verisiä käsiään kruunun arvoisina.

Aleksanteri Suuri ei ollut suuri. Hän saattoi olla taitava valloittamisessa, mutta sillä ei ole itsessään mitään arvoa. Tehokkuus väkivallassa ei tee ihmisestä sankaria, aivan kuten taito tuhota ei ole hyve. Suuruus mitataan siinä, kuinka paljon hyvää ihminen tuo maailmaan – ei siinä, kuinka laajalle hänen valtansa ulottui.

Taito tuhota ei ole hyve.

Suuruus mitataan siinä, kuinka paljon hyvää ihminen tuo maailmaan – ei siinä, kuinka laajalle hänen valtansa ulottui.

Aleksanteri oli ehkä tehokas valloittaja, mutta taito tappaa ja alistaa ei ole suuruutta, vaan arvotyhjiötä.

Ilman moraalia kyvykkyys on vain vaarallinen ominaisuus.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Todellinen kuningas heitti vallan ja rikkaudet syrjään kuin jätökset, kun taas valloittajat pitivät verisiä käsiään kruunun arvoisina.

Aleksanteri Suuri ei ollut suuri. Hän saattoi olla taitava valloittamisessa, mutta sillä ei ole itsessään mitään arvoa. Tehokkuus väkivallassa ei tee ihmisestä sankaria, aivan kuten taito tuhota ei ole hyve. Suuruus mitataan siinä, kuinka paljon hyvää ihminen tuo maailmaan – ei siinä, kuinka laajalle hänen valtansa ulottui.

Taito tuhota ei ole hyve.

Suuruus mitataan siinä, kuinka paljon hyvää ihminen tuo maailmaan – ei siinä, kuinka laajalle hänen valtansa ulottui.

Aleksanteri oli ehkä tehokas valloittaja, mutta taito tappaa ja alistaa ei ole suuruutta, vaan arvotyhjiötä.

Ilman moraalia kyvykkyys on vain vaarallinen ominaisuus.

Lue lisää

Aleksanteri ei ollut suuri. Hän saattoi valloittaa valtakuntia, mutta todellinen suuruus ei perustu väkivaltaan. Pyhä Serafim Sarovilainen ja monet muut hiljaiset, myötätuntoiset ihmiset olivat todellisia sankareita – he elivät hyveellisesti, rakastivat muita ehdoitta ja antoivat elämänsä, eivät ottaneet. Juuri he olivat suuret, koska heidän sankaruutensa rakentui rakkaudesta, myötätunnosta ja rohkeudesta, ei vallasta tai maineesta.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Aleksanteri ei ollut suuri. Hän saattoi valloittaa valtakuntia, mutta todellinen suuruus ei perustu väkivaltaan. Pyhä Serafim Sarovilainen ja monet muut hiljaiset, myötätuntoiset ihmiset olivat todellisia sankareita – he elivät hyveellisesti, rakastivat muita ehdoitta ja antoivat elämänsä, eivät ottaneet. Juuri he olivat suuret, koska heidän sankaruutensa rakentui rakkaudesta, myötätunnosta ja rohkeudesta, ei vallasta tai maineesta.

Lue lisää

On huomionarvoista, että historiankirjoituksessa ja kulttuurisissa kertomuksissa julmia valloittajia usein glorifioidaan, heidän saavutuksiaan ylistetään legendoissa ja lauluissa, kun taas yksilöt, jotka toimivat näkymättömässä arjessa ja edistävät hyvää ilman julkisuutta, jäävät usein huomaamatta. Tämä ilmiö viittaa siihen, että väkivalta ja vallankäyttö tuottavat helposti mitattavia ja näkyviä merkkejä vaikutuksesta – patsaita, monumentteja ja tarinoita –, kun taas hiljainen hyveellinen toiminta edellyttää syvempää havainnointia ja kykyä arvostaa inhimillisiä tekoja vallan ja julkisuuden ulkopuolella.

Anonyymi00083 kirjoitti:

On huomionarvoista, että historiankirjoituksessa ja kulttuurisissa kertomuksissa julmia valloittajia usein glorifioidaan, heidän saavutuksiaan ylistetään legendoissa ja lauluissa, kun taas yksilöt, jotka toimivat näkymättömässä arjessa ja edistävät hyvää ilman julkisuutta, jäävät usein huomaamatta. Tämä ilmiö viittaa siihen, että väkivalta ja vallankäyttö tuottavat helposti mitattavia ja näkyviä merkkejä vaikutuksesta – patsaita, monumentteja ja tarinoita –, kun taas hiljainen hyveellinen toiminta edellyttää syvempää havainnointia ja kykyä arvostaa inhimillisiä tekoja vallan ja julkisuuden ulkopuolella.

Lue lisää

Aleksanteri Suuren ihailija.

Miksi historiassa vähemmän näkyvät, hiljaiset hyveelliset ihmiset kuten Äiti Teresa, Pyhä Serafim Sarovski, Pyhä Franciscus Assisilainen ja monet muut eivät saa samaa legendaarista “sankaristatusta” kuin valloitajat?




Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset ihailevat julmia valloittajia ja tekevät heistä lauluja ja legendoja, mutta pysyvät hiljaa niiden ihmisten kohdalla, jotka elävät varjossa ja tekevät hyvää ilman mainetta.

Miksi väkivalta saa patsaat ja sankaritarinat, mutta myötätunto jää nimettömäksi? Ehkä siksi, että valloitus on helppo nähdä ja mitata, kun taas hiljainen hyvän tekeminen vaatii kykyä katsoa syvemmälle – ja arvostaa ihmisyyttä vallan sijaan.


Maailma ihailee vallan ja väkivallan tekoja, koska ne ovat näkyviä ja dramaattisia. Hiljaiset, hyvät teot jäävät usein huomaamatta, eivätkä herätä samaa legendaarista kiinnostusta.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Aleksanteri Suuren ihailija.

Miksi historiassa vähemmän näkyvät, hiljaiset hyveelliset ihmiset kuten Äiti Teresa, Pyhä Serafim Sarovski, Pyhä Franciscus Assisilainen ja monet muut eivät saa samaa legendaarista “sankaristatusta” kuin valloitajat?




Olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset ihailevat julmia valloittajia ja tekevät heistä lauluja ja legendoja, mutta pysyvät hiljaa niiden ihmisten kohdalla, jotka elävät varjossa ja tekevät hyvää ilman mainetta.

Miksi väkivalta saa patsaat ja sankaritarinat, mutta myötätunto jää nimettömäksi? Ehkä siksi, että valloitus on helppo nähdä ja mitata, kun taas hiljainen hyvän tekeminen vaatii kykyä katsoa syvemmälle – ja arvostaa ihmisyyttä vallan sijaan.


Maailma ihailee vallan ja väkivallan tekoja, koska ne ovat näkyviä ja dramaattisia. Hiljaiset, hyvät teot jäävät usein huomaamatta, eivätkä herätä samaa legendaarista kiinnostusta.

Lue lisää

Valloitus näkyy ja myy tarinoita, hyvyys elää hiljaisuudessa – ja juuri siksi todelliset sankarit jäävät usein vähemmälle huomiolle.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Valloitus näkyy ja myy tarinoita, hyvyys elää hiljaisuudessa – ja juuri siksi todelliset sankarit jäävät usein vähemmälle huomiolle.

Aleksanteri Suuri ei ollut mikään sankari eikä suurisuuruuden esikuva.

Hänen “suuruutensa” perustui väkivaltaan, valloituksiin ja alistettuihin kansoihin.

Sen sijaan Pyhä Serafim Sarovilainen ja monet muut hiljaiset hyveelliset ihmiset olivat aitoja sankareita: he rakastivat ehdoitta, auttoivat muita, antoivat anteeksi ja elivät hyveellisesti – juuri tällainen suuruus on kestävää ja todellista.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Olen lukenut Aleksanteri Suuren elämäkerran, eikä siinä ole mitään suurta, paitsi että se osoittaa, että vieraiden maiden valloittaminen tekee ihmisestä suuren.

Juuri.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Nuorena Aleksanteri oli uljas prinssi, mutta vanhetessaan -vieraiden alueiden valloittaminen ei tee kenestäkään suurta, julmuutta se vai on.

Aivan.

32- vuotias vasta puhumaan oppinut oli

Elämän ja kuoleman HERRA ON KAIKEN YLLÄ IKUISUUTTAAN AINA OLEVANA

Intia – Pyhä Kaupunki Varanasi
https://www.youtube.com/watch?v=N2Vexw5xlOs&pp=ygUVaGluZHVsYWlzdXVzIGludGlhc3Nh

näitä kommenteja :
Ihmiskunnan hylkäämät rotat ovat intiaaneja. Kuoleeko niin moni niistä sukupuuttoon? Voi luoja, niiden lisäämisestä ei ole mitään hyötyä.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Intia – Pyhä Kaupunki Varanasi
https://www.youtube.com/watch?v=N2Vexw5xlOs&pp=ygUVaGluZHVsYWlzdXVzIGludGlhc3Nh

näitä kommenteja :
Ihmiskunnan hylkäämät rotat ovat intiaaneja. Kuoleeko niin moni niistä sukupuuttoon? Voi luoja, niiden lisäämisestä ei ole mitään hyötyä.

Lue lisää

On se pyhhää touhua kaikkih

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä

https://www.youtube.com/watch?v=m-7px5Xyzlg&themeRefresh=1

Anonyymi00095 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä

https://www.youtube.com/watch?v=m-7px5Xyzlg&themeRefresh=1

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Ihan sama meno jatkuu nytkin kirkoissa.
https://www.youtube.com/watch?v=lHUFTPfFJ6Q

Anonyymi00096 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Ihan sama meno jatkuu nytkin kirkoissa.
https://www.youtube.com/watch?v=lHUFTPfFJ6Q

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo
"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä

Anonyymi00097 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo
"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

Anonyymi00098 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

Lue lisää

https://www.perlego.com/book/2338795/pentecostalism-and-witchcraft-spiritual-warfare-in-africa-and-melanesia-pdf
Pentecostalism and Witchcraft: Spiritual Warfare in Africa and Melanesia
https://library.oapen.org/bitstream/id/772b156e-25e4-4881-a422-baecd8f24802/1001853.pdf
Helluntailaisuus ja

Anonyymi00099 kirjoitti:

https://www.perlego.com/book/2338795/pentecostalism-and-witchcraft-spiritual-warfare-in-africa-and-melanesia-pdf
Pentecostalism and Witchcraft: Spiritual Warfare in Africa and Melanesia
https://library.oapen.org/bitstream/id/772b156e-25e4-4881-a422-baecd8f24802/1001853.pdf
Helluntailaisuus ja

Lue lisää

https://www.amazon.com/Pentecostalism-Witchcraft-Spiritual-Contemporary-Anthropology/dp/331985819X

Tässä avoimesti saatavilla olevassa kirjassa esitellään uutta etnografista työtä Afrikan ja Melanesian alueilta, joilla karismaattisen kristinuskon suosio voidaan yhdistää noituuden elvyttämiseen ja muuttamiseen. Teos osoittaa, miten Pyhästä Hengestä on tullut vastapuoli noitien, demonien ja velhojen uudelleen vahvistetulle läsnäololle pahan ilmentyminä. Opimme, miten tämä artikuloituu hengellisessä sodankäynnissä, ristiretkissä ja parantamis- tai noitasurmatoimissa. Kirjoittajat tuovat esiin, mitä tapahtuu ilmiöille, joita ihmiset käsittelevät paikallisesti erityisenä noituutena tai noituutena, kun ne muotoillaan uudelleen universalistisen helluntaidemonologian, sanaston ja vastakkainasettelun metodologian puitteissa.

Anonyymi00100 kirjoitti:

https://www.amazon.com/Pentecostalism-Witchcraft-Spiritual-Contemporary-Anthropology/dp/331985819X

Tässä avoimesti saatavilla olevassa kirjassa esitellään uutta etnografista työtä Afrikan ja Melanesian alueilta, joilla karismaattisen kristinuskon suosio voidaan yhdistää noituuden elvyttämiseen ja muuttamiseen. Teos osoittaa, miten Pyhästä Hengestä on tullut vastapuoli noitien, demonien ja velhojen uudelleen vahvistetulle läsnäololle pahan ilmentyminä. Opimme, miten tämä artikuloituu hengellisessä sodankäynnissä, ristiretkissä ja parantamis- tai noitasurmatoimissa. Kirjoittajat tuovat esiin, mitä tapahtuu ilmiöille, joita ihmiset käsittelevät paikallisesti erityisenä noituutena tai noituutena, kun ne muotoillaan uudelleen universalistisen helluntaidemonologian, sanaston ja vastakkainasettelun metodologian puitteissa.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

Jos et ymmärrä, että se ei ole normaalia, mitä täällä tapahtuu, jos et ymmärrä, mikä on sen hypnoosin alkuperä, jos et ole oppinut muista kulttuureista, ei ole mitään järkeä jatkaa, kun et ymmärrä.

https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/

Glossolalia in Paganism & Occultism

George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan An Ethnological Study of Glossalalia, että "glossolaliaa harjoitetaan ei-kristillisissä uskonnoissa: Pohjois-Amerikan intiaanien Peyote-kultti, Tyynenmeren luoteisosan Haida-intiaanit, Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Trinidadin Shago-kultti, Haitin Voodoo-kultti, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimot, Grönlannin shamaanit, Borneon djakit, Etiopian zor-kultti, Siperian shamaanit, Etelä-Amerikan chaco-intiaanit, Andeilla asuvat curanderot, Afrikan Sudanin kinkat, Afrikan thonga-shamaanit ja Tiibetin munkit. "

Anonyymi00101 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

Jos et ymmärrä, että se ei ole normaalia, mitä täällä tapahtuu, jos et ymmärrä, mikä on sen hypnoosin alkuperä, jos et ole oppinut muista kulttuureista, ei ole mitään järkeä jatkaa, kun et ymmärrä.

https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/

Glossolalia in Paganism & Occultism

George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan An Ethnological Study of Glossalalia, että "glossolaliaa harjoitetaan ei-kristillisissä uskonnoissa: Pohjois-Amerikan intiaanien Peyote-kultti, Tyynenmeren luoteisosan Haida-intiaanit, Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Trinidadin Shago-kultti, Haitin Voodoo-kultti, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimot, Grönlannin shamaanit, Borneon djakit, Etiopian zor-kultti, Siperian shamaanit, Etelä-Amerikan chaco-intiaanit, Andeilla asuvat curanderot, Afrikan Sudanin kinkat, Afrikan thonga-shamaanit ja Tiibetin munkit. "

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Lue lisää

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Anonyymi00103 kirjoitti:

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Lue lisää

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and

Anonyymi00104 kirjoitti:

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.


HELLUNTAILAISUUDEN JA KARISMAATTISEN LIIKKEEN JUURET.
Helluntai- ja karismaattinen liike on hyvin paljon velkaa varhaisille mustille pyhyyskirkoille. Mustan pyhyyden helluntailaisuus, joka muodostui vuosina 1885-1916, "...ei ole kirkkokunta vaan pikemminkin useita kirkkokuntia käsittävä liike, joka tunnustaa uskovansa Pyhän Hengen kasteeseen, johon liittyy useita tunnustekoja, kuten kielilläpuhuminen, ja jonka historialliset juuret käsittävät, mutta eivät ole aina rajoittuneet, sekä Wesley-arminilaisen että Golgatan viimeistellyn työn suuntauksen. Osallistujat uskovat, että Pyhän Hengen kaste on normatiivinen kääntymyksen jälkeinen kokemus, joka on kaikkien kristittyjen saatavilla, jotta heistä tulisi tehokkaampia todistajia, jotka toteuttavat lähetyskäskyä" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).
Tämä on vähintäänkin ironista, sillä tämä liike ei koskaan julistanut Jumalan armon evankeliumin todellisia oppeja. Nämä mustat pyhityskirkot olivat kasvualusta, josta syntyi nykyajan helluntai-karismaattinen liike: "Ehkä enemmän kuin mitään muuta 1900-luvun uskonnollista liikettä lännessä monet pitävät mustaa pyhyys-pyhätysliikkeitä erittäin merkittävänä katalysaattorina ja kasvualustana lukuisille kirkkokunnille, myös karismaattiselle uudistukselle, jotka kaikki korostavat Pyhän Hengen keskeistä asemaa. Historiantutkijat olivat kiinnittäneet niin vähän huomiota mustaan pyhyys- helluntailaisuuteen, että luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer kutsui sen osallistujia 'nykyaikaisen kirkkohistorian lapsipuoliksi' vieraillessaan Saksasta Yhdysvalloissa" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77). Liike viittaa loputtomasti Pyhään Henkeen, mutta ei kuitenkaan opeta sitä, mihin Pyhä Henki lähetettiin johdattamaan koko Jumalan kansaa: Totuuteen: "Mutta kun hän, Totuuden Henki, tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen..." (Joh. 16:13).

Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), jonka merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), jonka merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.


HELLUNTAILAISUUDEN JA KARISMAATTISEN LIIKKEEN JUURET.
Helluntai- ja karismaattinen liike on hyvin paljon velkaa varhaisille mustille pyhyyskirkoille. Mustan pyhyyden helluntailaisuus, joka muodostui vuosina 1885-1916, "...ei ole kirkkokunta vaan pikemminkin useita kirkkokuntia käsittävä liike, joka tunnustaa uskovansa Pyhän Hengen kasteeseen, johon liittyy useita tunnustekoja, kuten kielilläpuhuminen, ja jonka historialliset juuret käsittävät, mutta eivät ole aina rajoittuneet, sekä Wesley-arminilaisen että Golgatan viimeistellyn työn suuntauksen. Osallistujat uskovat, että Pyhän Hengen kaste on normatiivinen kääntymyksen jälkeinen kokemus, joka on kaikkien kristittyjen saatavilla, jotta heistä tulisi tehokkaampia todistajia, jotka toteuttavat lähetyskäskyä" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).
Tämä on vähintäänkin ironista, sillä tämä liike ei koskaan julistanut Jumalan armon evankeliumin todellisia oppeja. Nämä mustat pyhityskirkot olivat kasvualusta, josta syntyi nykyajan helluntai-karismaattinen liike: "Ehkä enemmän kuin mitään muuta 1900-luvun uskonnollista liikettä lännessä monet pitävät mustaa pyhyys-pyhätysliikkeitä erittäin merkittävänä katalysaattorina ja kasvualustana lukuisille kirkkokunnille, myös karismaattiselle uudistukselle, jotka kaikki korostavat Pyhän Hengen keskeistä asemaa. Historiantutkijat olivat kiinnittäneet niin vähän huomiota mustaan pyhyys- helluntailaisuuteen, että luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer kutsui sen osallistujia 'nykyaikaisen kirkkohistorian lapsipuoliksi' vieraillessaan Saksasta Yhdysvalloissa" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77). Liike viittaa loputtomasti Pyhään Henkeen, mutta ei kuitenkaan opeta sitä, mihin Pyhä Henki lähetettiin johdattamaan koko Jumalan kansaa: Totuuteen: "Mutta kun hän, Totuuden Henki, tulee, hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen..." (Joh. 16:13).

Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), jonka merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Hyvin harvat julkaisut, olivatpa ne sitten uskonnollisia tai maallisia ja vain niille itselleen tunnetuista syistä, ovat koskaan käsitelleet sitä kummallista yhteyttä, joka vallitsi niiden varhaisten mustien pyhityskirkkojen, joista helluntailaisuus ja karismaattisuus ovat saaneet alkunsa, ja niiden mustien miesten ja naisten voodoo-uskonnon välillä, jotka muodostivat nämä varhaiset kokoontumiset. Voodoo-sana on peräisin länsiafrikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa Jumalaa. Edellä mainittu Dictionary of Pentecostal and Charismatic movements, joka on karismaattisuutta ja helluntailaisuutta kannattava julkaisu, myöntää: "...todisteiden perusteella näyttää siltä, että musta pyhyys- helluntailaisuus jakaa mustien orjien uskonnon perinnön, jonka historialliset juuret ovat syvällä afrikkalaisessa ja afro-karibialaisessa uskonnossa" (s. 77), jonka merkittävin afrikkalainen ja afro-karibialainen uskonto on voodoo. Ja tämä on liike, joka synnytti tämän päivän karismaattiset ja helluntailiikkeet!!! Sen lisäksi, että Black Holiness -liike oli täynnä vääriä merkkejä ja valheellisia ihmeitä, se myös edisti John Wesleyn arminiolaisen tien saatanallisesti inspiroimaa evankeliumia, ja sen perustuslaissa oli kaikenlaisia voodoo-uskonnosta siirrettyjä perinteitä ja käytäntöjä.

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Useita vuosia sitten progressiivisessa L.A. Weekly -lehdessä ilmestyi valitettavan vähän tunnettu mutta erittäin merkittävä artikkeli otsikolla "Hear That Long Snake Moan". Michael Venturan keväällä 1987 kirjoittama artikkeli valotti paljon nykyajan helluntai-karismaattisten liikkeiden alkuperää ja syntyperää. Seuraavassa on joitakin erittäin paljastavia otteita tästä artikkelista: "W.E.B. DuBois kuvasi mustien kristillistä uskontoa kolmen elementin kohtaamisena: 'Saarnaaja, musiikki ja vimma'. Sekä mustien että valkoisten fundamentalistien keskuudessa afrikkalainen voodoo on täysin koskemattomana, vain symbolit ovat muuttuneet. Voodoo-seremonian tavoitteena on jumalan haltuunotto. Pyhän Hengen riivaaminen on yhtä lailla "uskonnon muodollinen päämäärä" pyhitys- ja helluntaiseurakunnissa kuin riivaaminen on voodoossa. Paul Oliver kirjoittaa teoksessaan 'Songsters and Saints': Glossolalia eli käsittämättömien tavujen lausuminen, joiden uskottiin olevan Pyhän Hengen kieltä, oli monille todiste siitä, että puhuja oli Pyhän Hengen riivaama... ja tämä oli olennainen osa pyhitysprosessia. Hengen riivaamat ihmiset saattoivat kirkossa 'pudota' transsiin ja saattoivat jopa vaatia, että heitä pidettiin väkisin alhaalla tai kontrolloitiin, kunnes he tulivat tajuihinsa."""


Ventura lisää, että eräs Metraux-niminen mies "...havaitsi myös tämän suhteen ja sanoi, että "helluntaisaarnaaja, joka kuvaili tuntemuksiaan, kun 'henki oli hänen yllään', luetteli minulle täsmälleen samat oireet kuin ne, joita kuulin niiden ihmisten suusta, jotka olivat joutuneet 'loa'n (jumalten) riivaamiksi...Kieltämättä ekstaasi, joka puhkeaa tiettyjen protestanttisten lahkojen seremonioiden aikana Yhdysvaltojen eteläosissa, heijastaa, jos ei riittien, niin ainakin uskonnollisen käyttäytymisen säilymistä" (s.43). ). Amerikkaan 1800-luvulla kuljetetut mustat orjat pitivät voodoo-tavat ja -perinteet hyvin elinvoimaisina. He rummuttivat usein voodoo-rytmejä puuvillapelloilla ja lauloivat. Kun orjanomistajat huomasivat, mitä he tekivät, he kielsivät rummutuksen. Sen sijaan voodoota harrastavat mustat orjat ryhtyivät koputtelemaan voodoo-rytmiä jalkojensa avulla, mikä tunnetaan nykyään steppitanssina. Tätä saatanallista, iskelmäpainotteista musiikkia jatketaan nykyään karismaattisissa seurakunnissa käyttämällä rock 'n' rollia, musiikkityyliä, jolla on kiistattomia yhteyksiä voodooon, kuten jotkut maailman johtavista maallisista muusikoista todistavat.

Yksi rock'n'rollin isoisistä, Little Richard, sanoi näin: "Rock 'n' Rollista - ja minulle on vuosien varrella liitetty paljon lauseita - on tämä: Uskon, että tällainen musiikki on demonista. ... Monet nykypäivän musiikin rytmeistä ovat peräisin voodoosta, voodoo-rummuista. Jos tutkii musiikkia rytmeissä, kuten minä olen tehnyt, huomaa, että se on totta... Se on tarttuvaa." (Little Richard, siteerannut Charles White, The Life and Times of Little Richard, s. 197). Juuri tästä voodoo-orjien uskonnosta kehittyi "...'mustien jumalanpalvelustyyli' jäsentymättömällä tavalla....Se oli orjan sopeutuminen kristinuskoon ilman, että hän luopui täysin alkuperäisestä uskonnollisesta jumalanpalvelustyylistään, joka myöhemmin osoittautui merkittäväksi vaikutukseltaan mustien uskonnolliseen elämäntapaan" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).

Anonyymi00106 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Useita vuosia sitten progressiivisessa L.A. Weekly -lehdessä ilmestyi valitettavan vähän tunnettu mutta erittäin merkittävä artikkeli otsikolla "Hear That Long Snake Moan". Michael Venturan keväällä 1987 kirjoittama artikkeli valotti paljon nykyajan helluntai-karismaattisten liikkeiden alkuperää ja syntyperää. Seuraavassa on joitakin erittäin paljastavia otteita tästä artikkelista: "W.E.B. DuBois kuvasi mustien kristillistä uskontoa kolmen elementin kohtaamisena: 'Saarnaaja, musiikki ja vimma'. Sekä mustien että valkoisten fundamentalistien keskuudessa afrikkalainen voodoo on täysin koskemattomana, vain symbolit ovat muuttuneet. Voodoo-seremonian tavoitteena on jumalan haltuunotto. Pyhän Hengen riivaaminen on yhtä lailla "uskonnon muodollinen päämäärä" pyhitys- ja helluntaiseurakunnissa kuin riivaaminen on voodoossa. Paul Oliver kirjoittaa teoksessaan 'Songsters and Saints': Glossolalia eli käsittämättömien tavujen lausuminen, joiden uskottiin olevan Pyhän Hengen kieltä, oli monille todiste siitä, että puhuja oli Pyhän Hengen riivaama... ja tämä oli olennainen osa pyhitysprosessia. Hengen riivaamat ihmiset saattoivat kirkossa 'pudota' transsiin ja saattoivat jopa vaatia, että heitä pidettiin väkisin alhaalla tai kontrolloitiin, kunnes he tulivat tajuihinsa."""


Ventura lisää, että eräs Metraux-niminen mies "...havaitsi myös tämän suhteen ja sanoi, että "helluntaisaarnaaja, joka kuvaili tuntemuksiaan, kun 'henki oli hänen yllään', luetteli minulle täsmälleen samat oireet kuin ne, joita kuulin niiden ihmisten suusta, jotka olivat joutuneet 'loa'n (jumalten) riivaamiksi...Kieltämättä ekstaasi, joka puhkeaa tiettyjen protestanttisten lahkojen seremonioiden aikana Yhdysvaltojen eteläosissa, heijastaa, jos ei riittien, niin ainakin uskonnollisen käyttäytymisen säilymistä" (s.43). ). Amerikkaan 1800-luvulla kuljetetut mustat orjat pitivät voodoo-tavat ja -perinteet hyvin elinvoimaisina. He rummuttivat usein voodoo-rytmejä puuvillapelloilla ja lauloivat. Kun orjanomistajat huomasivat, mitä he tekivät, he kielsivät rummutuksen. Sen sijaan voodoota harrastavat mustat orjat ryhtyivät koputtelemaan voodoo-rytmiä jalkojensa avulla, mikä tunnetaan nykyään steppitanssina. Tätä saatanallista, iskelmäpainotteista musiikkia jatketaan nykyään karismaattisissa seurakunnissa käyttämällä rock 'n' rollia, musiikkityyliä, jolla on kiistattomia yhteyksiä voodooon, kuten jotkut maailman johtavista maallisista muusikoista todistavat.

Yksi rock'n'rollin isoisistä, Little Richard, sanoi näin: "Rock 'n' Rollista - ja minulle on vuosien varrella liitetty paljon lauseita - on tämä: Uskon, että tällainen musiikki on demonista. ... Monet nykypäivän musiikin rytmeistä ovat peräisin voodoosta, voodoo-rummuista. Jos tutkii musiikkia rytmeissä, kuten minä olen tehnyt, huomaa, että se on totta... Se on tarttuvaa." (Little Richard, siteerannut Charles White, The Life and Times of Little Richard, s. 197). Juuri tästä voodoo-orjien uskonnosta kehittyi "...'mustien jumalanpalvelustyyli' jäsentymättömällä tavalla....Se oli orjan sopeutuminen kristinuskoon ilman, että hän luopui täysin alkuperäisestä uskonnollisesta jumalanpalvelustyylistään, joka myöhemmin osoittautui merkittäväksi vaikutukseltaan mustien uskonnolliseen elämäntapaan" ("Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements", s. 77).

Lue lisää

Michael Ventura esittää lisähuomautuksen voodoo-seremonioiden ja varhaisen mustan pyhyyden ja helluntain kokoontumisten aikana tapahtuneiden ilmentymien ja tapahtumien häiritsevistä yhtäläisyyksistä: "Villi puhe, mukaan lukien kielillä puhuminen, johon Haitilla viitataan toisinaan nimellä 'puhuminen Afrikan kanssa'; riivauksen arvaamattomuus, miten musiikin kiihottamana vimma voi iskeä ihmisiin, jotka eivät sitä halua eivätkä usko siihen (tämä on yleistä karismaattisissa kokouksissa, erityisesti Toronton siunauskokouksissa, jotka alkoivat vuonna 1994, jossa monet, jotka epäilivät ja epäilivät noissa kokouksissa esiintyneiden ilmiöiden todenperäisyyttä, löysivät itsensä yhtäkkiä pyörimästä lattialla hysteerisessä ja hallitsemattomassa naurussa), kaikki nämä keskeiset voodoo-ilmiöt löytyvät useimmista mustista ja valkoisista fundamentalistisista kirkoista (sanomattakin on selvää, että kirjoittaja viittaa tässä yhteydessä noihin helluntailaisiin ja karismaattisiin fundamentalistisiin kirkkoihin). Maya Deren kertoo ensin vastustaneensa ja sitten joutuneensa jumalan valtaamaksi erään seremonian aikana, jota hän oli seuraamassa..." (s. 43).

On mielenkiintoista huomata, että jotkut ihmiset, jotka ovat olleet läsnä niiden kanssa, jotka kokeilivat huumeita, kuten LSD:tä, mutta jotka eivät olleet itse käyttäneet sitä, ovat kertoneet, että yhtäkkiä ja ilman varoitusta hekin alkoivat kokea sen huumeen vaikutuksia, jota muut olivat käyttäneet, mutta josta he olivat kieltäytyneet, mikä osoitti, että kyseessä oli hengellinen kokemus. Samasta ilmiöstä ovat kertoneet monet, jotka ovat osallistuneet karismaattisiin kokouksiin pelkkinä tarkkailijoina. Yhtäkkiä hekin kokivat olevansa "hengessä teurastettuja" tai puhuvansa "kielillä", eivätkä kyenneet hallitsemaan suutaan (erään naisen suuhun oli tungettava pyyhe, jotta hänen "kielipuheensa" loppuisi!), tai he kierivät lattialla hysteerisessä naurussa, ja jotkut jopa yrittivät riisua vaatteensa. Hengellinen kokemus on tapahtumassa, mutta kaiken takana oleva henki EI ole Jumalan Pyhä Henki.

Tammikuun 1. päivänä 1901 ilmestyi paikalle Agnes Ozman -niminen nainen, joka opiskeli Kansasin Topekassa sijaitsevassa Bethel Bible Collegessa, jonka perusti helluntailaisuuden kanssaperustaja Charles F. Parham ja joka väitti saaneensa kielilläpuhumisen lahjan, aivan kuten se annettiin helluntaipäivänä. Tästä seurasi se, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Azusa St. kokoukset, jotka alkoivat vuonna 1907 ja joihin osallistui ihmisiä kaikkialta maailmasta, aivan kuten 1990-luvun surullisenkuuluisat "Toronton siunauskokoukset", joihin ihmiset hölmösti parveilivat. Vielä nykyäänkin monet, ellei useimmat karismaatikot uskovat, että Azusa St:n kokoussarja, jota pidettiin kolme kertaa päivässä, seitsemänä päivänä viikossa ja joka jatkui vuosia, oli toinen helluntai, mutta kuten seuraavat lainaukset helluntailaisuuden perustajilta ja muilta silminnäkijöiltä osoittavat, nämä kunnioitetut kokoukset olivat kaukana jumalallisista ja raamatullisen järjestyksen tai ennakkotapauksen mukaisista. Seuraavassa on silminnäkijän kertomus siitä, mitä Azusa St.:ssä tapahtui eräänä iltana: "Kun vierailin Azusa St. Missionissa, ensimmäinen henkilö, joka kiinnitti huomioni, oli nainen, jolla oli päällään ohut, valkoinen silkkivyötärö ja joka seisoi täristen päästä päähän... Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä.


Värillinen johtaja Seymour saarnasi, mutta en voinut irrottaa katsettani naisesta, joka jatkoi tärinää, kunnes hänen edessään oleva mies liukui alas tuoliltaan ja menetti tajuntansa. Silloin kadotin naisen silmistäni. Näkyyn kaatunut mies oli kalpea ja laiha ja suuren hermopaineen alaisena, ja hän jatkoi samassa asennossa lattialla, kunnes joukko etsijöitä oli kerääntynyt alttarin ympärille. Sitten hän nousi ylös, horjahti heidän luokseen ja alkoi ravistella kättään heidän kasvojensa edessä ja heilutella käsiään heidän päänsä yllä ja valittaa. Hän oli ilmeisesti yhä puoliksi tajuttomassa tilassa. Sitten hän pani kätensä naisten päiden päälle ja alkoi ravistella heidän hiuksiaan. Jotkut heistä menettivät itsehillintänsä ja joutuivat hypnoottisen loitsun alle. Hän hieroi erään miehen leukaa, kunnes uhri kaatui lattialle ja makasi siellä puoli tuntia, sitten hän alkoi yhtäkkiä höpöttää. Ne, jotka olivat saaneet 'helluntaipäivänsä', huusivat: 'Hänellä on kaste, hänellä on kaste!'". Haastan kenet tahansa löytämään raamatullisen ennakkotapauksen, joka olisi ollut Pyhän Hengen innoittama, eikä demonien innoittaman hulluuden osoitus! Vain eksyneet, naiivit, herkkäuskoiset ja tietämättömät, joita he ovat, voisivat mahdollisesti pettää itsensä tällaisella hulluudella luulemaan, että he olivat Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksen alaisina.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Michael Ventura esittää lisähuomautuksen voodoo-seremonioiden ja varhaisen mustan pyhyyden ja helluntain kokoontumisten aikana tapahtuneiden ilmentymien ja tapahtumien häiritsevistä yhtäläisyyksistä: "Villi puhe, mukaan lukien kielillä puhuminen, johon Haitilla viitataan toisinaan nimellä 'puhuminen Afrikan kanssa'; riivauksen arvaamattomuus, miten musiikin kiihottamana vimma voi iskeä ihmisiin, jotka eivät sitä halua eivätkä usko siihen (tämä on yleistä karismaattisissa kokouksissa, erityisesti Toronton siunauskokouksissa, jotka alkoivat vuonna 1994, jossa monet, jotka epäilivät ja epäilivät noissa kokouksissa esiintyneiden ilmiöiden todenperäisyyttä, löysivät itsensä yhtäkkiä pyörimästä lattialla hysteerisessä ja hallitsemattomassa naurussa), kaikki nämä keskeiset voodoo-ilmiöt löytyvät useimmista mustista ja valkoisista fundamentalistisista kirkoista (sanomattakin on selvää, että kirjoittaja viittaa tässä yhteydessä noihin helluntailaisiin ja karismaattisiin fundamentalistisiin kirkkoihin). Maya Deren kertoo ensin vastustaneensa ja sitten joutuneensa jumalan valtaamaksi erään seremonian aikana, jota hän oli seuraamassa..." (s. 43).

On mielenkiintoista huomata, että jotkut ihmiset, jotka ovat olleet läsnä niiden kanssa, jotka kokeilivat huumeita, kuten LSD:tä, mutta jotka eivät olleet itse käyttäneet sitä, ovat kertoneet, että yhtäkkiä ja ilman varoitusta hekin alkoivat kokea sen huumeen vaikutuksia, jota muut olivat käyttäneet, mutta josta he olivat kieltäytyneet, mikä osoitti, että kyseessä oli hengellinen kokemus. Samasta ilmiöstä ovat kertoneet monet, jotka ovat osallistuneet karismaattisiin kokouksiin pelkkinä tarkkailijoina. Yhtäkkiä hekin kokivat olevansa "hengessä teurastettuja" tai puhuvansa "kielillä", eivätkä kyenneet hallitsemaan suutaan (erään naisen suuhun oli tungettava pyyhe, jotta hänen "kielipuheensa" loppuisi!), tai he kierivät lattialla hysteerisessä naurussa, ja jotkut jopa yrittivät riisua vaatteensa. Hengellinen kokemus on tapahtumassa, mutta kaiken takana oleva henki EI ole Jumalan Pyhä Henki.

Tammikuun 1. päivänä 1901 ilmestyi paikalle Agnes Ozman -niminen nainen, joka opiskeli Kansasin Topekassa sijaitsevassa Bethel Bible Collegessa, jonka perusti helluntailaisuuden kanssaperustaja Charles F. Parham ja joka väitti saaneensa kielilläpuhumisen lahjan, aivan kuten se annettiin helluntaipäivänä. Tästä seurasi se, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Azusa St. kokoukset, jotka alkoivat vuonna 1907 ja joihin osallistui ihmisiä kaikkialta maailmasta, aivan kuten 1990-luvun surullisenkuuluisat "Toronton siunauskokoukset", joihin ihmiset hölmösti parveilivat. Vielä nykyäänkin monet, ellei useimmat karismaatikot uskovat, että Azusa St:n kokoussarja, jota pidettiin kolme kertaa päivässä, seitsemänä päivänä viikossa ja joka jatkui vuosia, oli toinen helluntai, mutta kuten seuraavat lainaukset helluntailaisuuden perustajilta ja muilta silminnäkijöiltä osoittavat, nämä kunnioitetut kokoukset olivat kaukana jumalallisista ja raamatullisen järjestyksen tai ennakkotapauksen mukaisista. Seuraavassa on silminnäkijän kertomus siitä, mitä Azusa St.:ssä tapahtui eräänä iltana: "Kun vierailin Azusa St. Missionissa, ensimmäinen henkilö, joka kiinnitti huomioni, oli nainen, jolla oli päällään ohut, valkoinen silkkivyötärö ja joka seisoi täristen päästä päähän... Hänen edessään oli useita tuolirivistöjä, jotka olivat täynnä etsijöitä.


Värillinen johtaja Seymour saarnasi, mutta en voinut irrottaa katsettani naisesta, joka jatkoi tärinää, kunnes hänen edessään oleva mies liukui alas tuoliltaan ja menetti tajuntansa. Silloin kadotin naisen silmistäni. Näkyyn kaatunut mies oli kalpea ja laiha ja suuren hermopaineen alaisena, ja hän jatkoi samassa asennossa lattialla, kunnes joukko etsijöitä oli kerääntynyt alttarin ympärille. Sitten hän nousi ylös, horjahti heidän luokseen ja alkoi ravistella kättään heidän kasvojensa edessä ja heilutella käsiään heidän päänsä yllä ja valittaa. Hän oli ilmeisesti yhä puoliksi tajuttomassa tilassa. Sitten hän pani kätensä naisten päiden päälle ja alkoi ravistella heidän hiuksiaan. Jotkut heistä menettivät itsehillintänsä ja joutuivat hypnoottisen loitsun alle. Hän hieroi erään miehen leukaa, kunnes uhri kaatui lattialle ja makasi siellä puoli tuntia, sitten hän alkoi yhtäkkiä höpöttää. Ne, jotka olivat saaneet 'helluntaipäivänsä', huusivat: 'Hänellä on kaste, hänellä on kaste!'". Haastan kenet tahansa löytämään raamatullisen ennakkotapauksen, joka olisi ollut Pyhän Hengen innoittama, eikä demonien innoittaman hulluuden osoitus! Vain eksyneet, naiivit, herkkäuskoiset ja tietämättömät, joita he ovat, voisivat mahdollisesti pettää itsensä tällaisella hulluudella luulemaan, että he olivat Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksen alaisina.

Lue lisää

Silminnäkijän kertomus jatkuu: "Nuori värillinen nainen, joka yritti parhaansa mukaan ymmärtää siansaksaa, kävi läpi kaikenlaisia vääristymiä yrittäessään saada kielensä toimimaan. Samalla kun alttarille pyrkijöiden keskuudessa tehtiin työtä, eräs värillinen nainen oli kädet valkoisen miehen kaulan ympärillä rukoillen hänen puolestaan. Eräs varttuneempi mies hyppäsi ylös tuolistaan ja alkoi änkyttää. Hän ei lausunut yhtään selvää tavua, mutta niin nopeasti kuin kieli sujui, hän sanoi: "tut-tut-tut-tut-tut-tut". Tämä oli todiste siitä, että hän oli saanut 'kasteensa'. Nainen, jolla oli silkkivyötärö päällä, ilmestyi jälleen, tällä kertaa hän lauloi kaukaista sävelmää, joka kuulosti hyvin epäluonnolliselta ja vastenmieliseltä....Kun alttarikutsu kuului, eräs nainen käveli eteen ja suuteli miestä... Sukupuolten väliset suudelmat ovat tavallisia kielikokouksissa." ('Demonit ja kielet', s. 71-73, A. White).

Eräs toinen todistaja näissä kokouksissa, joissa vallitsi epäjärjestys ja sekasorto, kertoi seuraavaa: "Koko kieliliikkeen historian ajan lähetystyöntekijämme ovat olleet Los Angelesissa (jossa Azusa St. kokoukset pidettiin) ja ovat seuranneet sitä tarkoin siitä lähtien, kun se puhkesi ensimmäisen kerran Seymourin kokouksissa, ja todellakin, olosuhteet ovat olleet sellaiset, että olisi mahdotonta julkaista siellä tapahtuneita asioita. Sukupuolten välinen tuttavallisuus julkisissa kokouksissa on ollut vähintäänkin järkyttävää. Helvetti on niittänyt hirvittävän sadon, ja uskottomuus on juurtunut Tyynenmeren rannikolle voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin." ("Demonit ja kielet", s. 82).
'Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements' -teoksessa, jossa kerrotaan William J. Seymourista, helluntailaisuuden yhdestä perustajasta ja Azusa St. Missionin pastorista, sanottiin: "Seymour siirtyi pois teologiasta, jonka mukaan kielet ovat ensimmäinen fyysinen todiste Hengessä kastamisesta. Itse asiassa Seymour lopulta hylkäsi "alkutodistus"-opetuksen (kielillä puhuminen), koska se tarjosi "avoimen oven noidille, spiritisteille ja vapaalle lovismille". (p.36).

On outoa, että niillä, jotka puhuivat kielillä Raamatussa, ei ollut mitään ongelmia noitien tai vastaavien kanssa heidän kokouksissaan. "Lehdistö kuvaili Azusaa tyypillisesti 'värilliseksi' seurakunnaksi, joka kokoontui 'ränsistyneessä hökkelissä' ja teki yön 'kammottavaksi' 'palvojien ulvomalla'..."." (p.36). Seymourin toinen perustaja Charles Parham totesi seuraavaa: "Koskaan ei Jumalan palvelijoita ole ympäröity enemmän harhaanjohtavilla väärennöksillä todellisesta jumalallisesta kokemuksesta kuin tänä päivänä ja aikana... Taikurin työ on niin lähes täydellistä, että usein on todellakin vaikea erottaa oikeaa ja väärää... Olen nähnyt suuria vaaroja työssä täällä Los Angelesissa, ja osoittaessani niitä en viittaa yksittäisiin henkilöihin vaan itse työhön kokonaisuutena, jotta me kaikki voisimme nähdä virheellisen toimintatapamme ja palata takaisin Jumalan luokse." ('The Life Of Charles Parham', s. 166-167). Ja tämä niiden tapahtumien JOHTAJIEN suusta, joita nykyään pidetään yhtä suuressa arvossa niiden keskuudessa, jotka ovat ylläpitäneet tällaisia jumalattomia tapahtumia, kuin niitä pyhiä, Jumalan säätämiä tapahtumia, jotka tapahtuivat helluntaipäivänä. Nyt on yksi asia kohauttaa olkapäitään helluntailiikkeen tai karismaattisen liikkeen paljastajien kritiikistä, mutta jättää huomiotta tai päättää olla tietämätön helluntailaisuuden perustaneiden johtajien varoituksista ja päättää jatkaa perinteitä ja käytäntöjä, jotka nämä johtajat itse tuomitsivat, on hillitöntä typeryyttä!

Anonyymi00108 kirjoitti:

Silminnäkijän kertomus jatkuu: "Nuori värillinen nainen, joka yritti parhaansa mukaan ymmärtää siansaksaa, kävi läpi kaikenlaisia vääristymiä yrittäessään saada kielensä toimimaan. Samalla kun alttarille pyrkijöiden keskuudessa tehtiin työtä, eräs värillinen nainen oli kädet valkoisen miehen kaulan ympärillä rukoillen hänen puolestaan. Eräs varttuneempi mies hyppäsi ylös tuolistaan ja alkoi änkyttää. Hän ei lausunut yhtään selvää tavua, mutta niin nopeasti kuin kieli sujui, hän sanoi: "tut-tut-tut-tut-tut-tut". Tämä oli todiste siitä, että hän oli saanut 'kasteensa'. Nainen, jolla oli silkkivyötärö päällä, ilmestyi jälleen, tällä kertaa hän lauloi kaukaista sävelmää, joka kuulosti hyvin epäluonnolliselta ja vastenmieliseltä....Kun alttarikutsu kuului, eräs nainen käveli eteen ja suuteli miestä... Sukupuolten väliset suudelmat ovat tavallisia kielikokouksissa." ('Demonit ja kielet', s. 71-73, A. White).

Eräs toinen todistaja näissä kokouksissa, joissa vallitsi epäjärjestys ja sekasorto, kertoi seuraavaa: "Koko kieliliikkeen historian ajan lähetystyöntekijämme ovat olleet Los Angelesissa (jossa Azusa St. kokoukset pidettiin) ja ovat seuranneet sitä tarkoin siitä lähtien, kun se puhkesi ensimmäisen kerran Seymourin kokouksissa, ja todellakin, olosuhteet ovat olleet sellaiset, että olisi mahdotonta julkaista siellä tapahtuneita asioita. Sukupuolten välinen tuttavallisuus julkisissa kokouksissa on ollut vähintäänkin järkyttävää. Helvetti on niittänyt hirvittävän sadon, ja uskottomuus on juurtunut Tyynenmeren rannikolle voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin." ("Demonit ja kielet", s. 82).
'Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements' -teoksessa, jossa kerrotaan William J. Seymourista, helluntailaisuuden yhdestä perustajasta ja Azusa St. Missionin pastorista, sanottiin: "Seymour siirtyi pois teologiasta, jonka mukaan kielet ovat ensimmäinen fyysinen todiste Hengessä kastamisesta. Itse asiassa Seymour lopulta hylkäsi "alkutodistus"-opetuksen (kielillä puhuminen), koska se tarjosi "avoimen oven noidille, spiritisteille ja vapaalle lovismille". (p.36).

On outoa, että niillä, jotka puhuivat kielillä Raamatussa, ei ollut mitään ongelmia noitien tai vastaavien kanssa heidän kokouksissaan. "Lehdistö kuvaili Azusaa tyypillisesti 'värilliseksi' seurakunnaksi, joka kokoontui 'ränsistyneessä hökkelissä' ja teki yön 'kammottavaksi' 'palvojien ulvomalla'..."." (p.36). Seymourin toinen perustaja Charles Parham totesi seuraavaa: "Koskaan ei Jumalan palvelijoita ole ympäröity enemmän harhaanjohtavilla väärennöksillä todellisesta jumalallisesta kokemuksesta kuin tänä päivänä ja aikana... Taikurin työ on niin lähes täydellistä, että usein on todellakin vaikea erottaa oikeaa ja väärää... Olen nähnyt suuria vaaroja työssä täällä Los Angelesissa, ja osoittaessani niitä en viittaa yksittäisiin henkilöihin vaan itse työhön kokonaisuutena, jotta me kaikki voisimme nähdä virheellisen toimintatapamme ja palata takaisin Jumalan luokse." ('The Life Of Charles Parham', s. 166-167). Ja tämä niiden tapahtumien JOHTAJIEN suusta, joita nykyään pidetään yhtä suuressa arvossa niiden keskuudessa, jotka ovat ylläpitäneet tällaisia jumalattomia tapahtumia, kuin niitä pyhiä, Jumalan säätämiä tapahtumia, jotka tapahtuivat helluntaipäivänä. Nyt on yksi asia kohauttaa olkapäitään helluntailiikkeen tai karismaattisen liikkeen paljastajien kritiikistä, mutta jättää huomiotta tai päättää olla tietämätön helluntailaisuuden perustaneiden johtajien varoituksista ja päättää jatkaa perinteitä ja käytäntöjä, jotka nämä johtajat itse tuomitsivat, on hillitöntä typeryyttä!

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.


Yksi, ellei jopa kaikkein huolestuttavimmista näkökohdista näissä Azusa St. kokouksissa, joita monet nykyään tietämättöminä ja jumalanpilkkaavina pitävät Raamatussa kirjattujen helluntaipäivän tapahtumien kaltaisina, on nähtävissä seuraavissa kertomuksissa: "...Los Angelesin lukuisista okkulttisista yhdistyksistä tulleet spiritistit ja meediot alkoivat osallistua ja antaa jumalanpalvelukseen oman panoksensa istuntoihin ja transseihin. Seymour, jota nämä tapahtumat häiritsivät, kirjoitti Parhamille (hengelliselle isälleen) neuvoja siitä, miten käsitellä 'henkiä', ja pyysi häntä tulemaan Los Angelesiin ja ottamaan herätyksen valvonnan hoitaakseen." ("The Holiness Pentecostal Movement in the United States", s. 110). "W.J. Seymour kirjoitti edelleen kiireellisiä kirjeitä, joissa hän vetosi apuun, sillä kokouksissa oli päässyt valloilleen spiritistisiä ilmenemismuotoja, hypnoottisia voimia ja lihallisia vääntymisiä, jotka tunnettiin värillisten leirikokouksissa etelässä." ("The Life Of Charles Parham", s. 156).


Kuulostaako mikään tästä edes etäisesti kuvaukselta Raamatun tosi kristittyjen välisistä tapaamisista? Ei tietenkään! Toisin kuin Azusa St. kokoukset, jotka eivät ainoastaan houkutelleet spiritistejä, meedioita ja muita vastaavia, vaan näimme heidän itse asiassa osallistuvan aktiivisesti ja ei vähäpätöisesti kokouksiin, näemme, että Jumalan ainoan Pyhän Hengen vuodatus helluntaina johti seuraavaan, kuten meille on kirjattu Apostolien teoissa 5:12,13: "Ja apostolien käsien kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä; (ja he olivat kaikki yksimielisesti Salomon kuistilla. Muista ei kukaan uskaltanut liittyä heihin, vaan kansa ylisti heitä."" Yksikään meedio tai noita ei uskaltanut lähestyä Pyhää Henkeä, joka asui apostoleissa, jotka tekivät aitoja ihmeitä Pyhän Hengen voimalla. Sen sijaan, että Azusa-kadun kokoukset olisivat olleet paikka, jota olisi pitänyt välttää, ne olivat todellisuudessa mekka niin spiritisteille, noidille kuin meedioillekin! Pelkästään se, että nämä tosiasiat ovat vähän tunnettuja ja harvoin raportoituja, ei muuta sitä tosiasiaa, että ne kaikki ovat dokumentoituja ja todennettavissa olevia, historiallisia FAKTIA!!!


Azusa Streetin perustajan Charles F. Parhamin viimeisten kommenttien pitäisi kaikua jokaisen karismaattisen mielissä, kun he alkavat nähdä ja hyväksyä sen korruptoituneen perustan, johon heidän liikkeensä perustuu: "Sallikaa minun puhua suoraan työstä, sellaisena kuin olen sen täällä havainnut. Löysin hypnoottisia vaikutteita, tuttujen henkien vaikutteita, spiritualistisia vaikutteita, mesmerisiä vaikutteita ja kaikenlaisia loitsuja ja kouristuksia, transsiin joutumista jne. Kaikki nämä asiat ovat vieraita ja tuntemattomia liikkeessä (Apostolisen uskon liikkeessä) Los Angelesin ulkopuolella, paitsi niissä paikoissa, joissa tästä kaupungista lähetetyt työntekijät ovat käyneet." ('The Life Of Charles Parham', s. 168). Parham lisäsi: "Saarnattuani kaksi tai kolme kertaa minulle ilmoitettiin kahdelta vanhimmalta, joista toinen oli hypnotisoija (olin nähnyt hänen panevan kätensä moniin, jotka tulivat lörpöttelemään, höpöttelemään ja puhumaan mitään kieltä), että minua ei haluta tähän paikkaan" ('The Life Of Charles Parham', s. 163). Epäilen, onko karismaattisia ylipäätään kovinkaan paljon, jotka ovat tietoisia kiistoista ja hyvin epäkristillisistä tapahtumista, joista vähäisimpänä ei ollut Jumalan evankeliumin saarnaamisen puuttuminen, mikä leimasi surullisenkuuluisat Azusa St. kokoukset.

Anonyymi00109 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.


Yksi, ellei jopa kaikkein huolestuttavimmista näkökohdista näissä Azusa St. kokouksissa, joita monet nykyään tietämättöminä ja jumalanpilkkaavina pitävät Raamatussa kirjattujen helluntaipäivän tapahtumien kaltaisina, on nähtävissä seuraavissa kertomuksissa: "...Los Angelesin lukuisista okkulttisista yhdistyksistä tulleet spiritistit ja meediot alkoivat osallistua ja antaa jumalanpalvelukseen oman panoksensa istuntoihin ja transseihin. Seymour, jota nämä tapahtumat häiritsivät, kirjoitti Parhamille (hengelliselle isälleen) neuvoja siitä, miten käsitellä 'henkiä', ja pyysi häntä tulemaan Los Angelesiin ja ottamaan herätyksen valvonnan hoitaakseen." ("The Holiness Pentecostal Movement in the United States", s. 110). "W.J. Seymour kirjoitti edelleen kiireellisiä kirjeitä, joissa hän vetosi apuun, sillä kokouksissa oli päässyt valloilleen spiritistisiä ilmenemismuotoja, hypnoottisia voimia ja lihallisia vääntymisiä, jotka tunnettiin värillisten leirikokouksissa etelässä." ("The Life Of Charles Parham", s. 156).


Kuulostaako mikään tästä edes etäisesti kuvaukselta Raamatun tosi kristittyjen välisistä tapaamisista? Ei tietenkään! Toisin kuin Azusa St. kokoukset, jotka eivät ainoastaan houkutelleet spiritistejä, meedioita ja muita vastaavia, vaan näimme heidän itse asiassa osallistuvan aktiivisesti ja ei vähäpätöisesti kokouksiin, näemme, että Jumalan ainoan Pyhän Hengen vuodatus helluntaina johti seuraavaan, kuten meille on kirjattu Apostolien teoissa 5:12,13: "Ja apostolien käsien kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä; (ja he olivat kaikki yksimielisesti Salomon kuistilla. Muista ei kukaan uskaltanut liittyä heihin, vaan kansa ylisti heitä."" Yksikään meedio tai noita ei uskaltanut lähestyä Pyhää Henkeä, joka asui apostoleissa, jotka tekivät aitoja ihmeitä Pyhän Hengen voimalla. Sen sijaan, että Azusa-kadun kokoukset olisivat olleet paikka, jota olisi pitänyt välttää, ne olivat todellisuudessa mekka niin spiritisteille, noidille kuin meedioillekin! Pelkästään se, että nämä tosiasiat ovat vähän tunnettuja ja harvoin raportoituja, ei muuta sitä tosiasiaa, että ne kaikki ovat dokumentoituja ja todennettavissa olevia, historiallisia FAKTIA!!!


Azusa Streetin perustajan Charles F. Parhamin viimeisten kommenttien pitäisi kaikua jokaisen karismaattisen mielissä, kun he alkavat nähdä ja hyväksyä sen korruptoituneen perustan, johon heidän liikkeensä perustuu: "Sallikaa minun puhua suoraan työstä, sellaisena kuin olen sen täällä havainnut. Löysin hypnoottisia vaikutteita, tuttujen henkien vaikutteita, spiritualistisia vaikutteita, mesmerisiä vaikutteita ja kaikenlaisia loitsuja ja kouristuksia, transsiin joutumista jne. Kaikki nämä asiat ovat vieraita ja tuntemattomia liikkeessä (Apostolisen uskon liikkeessä) Los Angelesin ulkopuolella, paitsi niissä paikoissa, joissa tästä kaupungista lähetetyt työntekijät ovat käyneet." ('The Life Of Charles Parham', s. 168). Parham lisäsi: "Saarnattuani kaksi tai kolme kertaa minulle ilmoitettiin kahdelta vanhimmalta, joista toinen oli hypnotisoija (olin nähnyt hänen panevan kätensä moniin, jotka tulivat lörpöttelemään, höpöttelemään ja puhumaan mitään kieltä), että minua ei haluta tähän paikkaan" ('The Life Of Charles Parham', s. 163). Epäilen, onko karismaattisia ylipäätään kovinkaan paljon, jotka ovat tietoisia kiistoista ja hyvin epäkristillisistä tapahtumista, joista vähäisimpänä ei ollut Jumalan evankeliumin saarnaamisen puuttuminen, mikä leimasi surullisenkuuluisat Azusa St. kokoukset.

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.



Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements kertoo meille, että: "Azusa St. herätys oli vain vahvistus ilmiölle, joka oli jo alkanut mustien pyhyys- helluntailaisten keskuudessa" (s. 80).



"Monet entiset karismaatikot, mukaan lukien pastorit, ovat luopuneet siitä, mitä he olivat aluksi pitäneet Pyhän Hengen todellisina lahjoina. Harvoin tiedostetaan, että on monia entisiä karismaatikkoja ja helluntailaisia, jotka ovat arvioineet koko kysymyksen uudelleen Raamatun, kokemuksen ja historian kannalta ja kääntäneet selkänsä väitteille raamatullisten lahjojen nykyaikaisesta heräämisestä. Eräs entinen helluntaipastori G.E. Gardner, joka toimi 25 vuotta helluntailaisena, julisti: "Olen kuullut satoja kielisanomia ja tulkintoja. Yksikään ei ole koskaan lisännyt mitään arvokasta kokoukseen" ("Korintin katastrofi", s. 53). Gardner lisää, että näiden nykyaikaisten karismaattisten kokemusten tavoittelu "ei ole koskaan vaaratonta" ("The Corinthian Catastrophe", s. 55).

Yksi koskettavimmista todistuksista tässä suhteessa tulee mieheltä, joka vietti yli 20 vuotta Apostolisen uskon lähetyksen, Täyden evankeliumin kirkon ja Jumalan seurakuntien helluntai-ilmapiirissä osallistuen eri johtajien suuriin kampanjoihin ja auttaen heitä niissä. Hän kirjoitti: "Laskin kädet sairaiden päälle. Minä nuhtelin kuolemaa. Profetoin. Puhuin kielillä. Minä tulkitsin. Sanoisin nyt kaikessa vilpittömyydessäni, etten nähnyt enkä kokenut mitään sellaista, mikä saisi minut uskomaan, että helluntailaisuus tarjoaa MITÄÄN Uuden testamentin kirkon kokemuksen kaltaista." ('Reformation Today', loka-marraskuu 1973, K. Haarnhof, s. 20). Edellä siteerattu helluntaipappi myöntää, että karismaattisissa ja helluntailiikkeissä on monia vilpittömiä ihmisiä, mutta hänen johtopäätöksensä ja hänen paljastuksensa "virheellisestä opillisesta perustasta, manipuloivasta indoktrinaatiosta" ja "latautuneesta ilmapiiristä" ovat edelleen vakaita. Vilpittömyys ei voi koskaan olla todiste, joka osoittaa, että se, mitä joku kiihkeästi ajaa, on Jumalasta. Eikä kiivaus ilman oikeaa tietoa voi koskaan olla oikeasta Jumalasta tai johtaa oikeaan Jumalaan (ks. Room. 10:1-4). Kukaan ei pelastu pelkän kiihkon tai pelkän vilpittömyyden vuoksi, vaan vain jos hänelle on annettu lahjaksi Jumalan mahtavassa evankeliumissaan ilmoittama totuudenrakkaus (2. Tess. 2:9-14).


Kuten tarkkanäköinen uskova, jossa Jumalan Totuuden Sana ja Totuuden Henki asuvat, voi selvästi ja välittömästi havaita, nämä Azusa St. kokoukset, jotka käynnistivät nykyajan karismanian ensimmäisen aallon maailmassa, olivat kaukana Jumalan määräämistä kokouksista. Kokoukset olivat selvästi saatanallinen väärennös niistä ihmeellisistä tapahtumista, jotka tapahtuivat kristillisen kirkon ainoana syntymäpäivänä: Helluntaipäivänä, kuten Apostolien teoissa kuvataan. Azusa St. kokoukset eivät olleet ainoastaan saatanallisen toiminnan pesä, joka johti jumalattomiin kokemuksiin ja hengelliseen vapaamielisyyteen, vaan mikä tärkeintä, nämä kokemukset, joita miljoonat ihmiset etsivät vielä tänäkin päivänä, antoivat myös uskottavuutta väärille evankeliumeille ja niiden hyväksymiselle niiden petettyjen vastaanottajien mielissä ja sydämissä. Jumalan evankeliumia ei koskaan saarnattu Azusa-kadulla, eikä Pyhä Henki siksi koskaan tehnyt siellä mitään työtä. Sillä miksi Totuuden Henki antaisi merkkejä ja ihmeitä siellä, missä ei saarnattu Jumalan oikeaa ja ainoaa evankeliumia. Kuitenkin tosiasiat ja pyhät kirjoitukset heitettiin taivaan tuuliin, kun tästä ruman näköisestä ja pyhien kirjoitusten vastaisesta sotkusta helluntailiike kasvoi ja kasvoi, ja myöhemmin, 1960-luvun puolivälissä, sitä kutsuttiin yleisesti karismaattiseksi liikkeeksi.

Anonyymi00110 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.



Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements kertoo meille, että: "Azusa St. herätys oli vain vahvistus ilmiölle, joka oli jo alkanut mustien pyhyys- helluntailaisten keskuudessa" (s. 80).



"Monet entiset karismaatikot, mukaan lukien pastorit, ovat luopuneet siitä, mitä he olivat aluksi pitäneet Pyhän Hengen todellisina lahjoina. Harvoin tiedostetaan, että on monia entisiä karismaatikkoja ja helluntailaisia, jotka ovat arvioineet koko kysymyksen uudelleen Raamatun, kokemuksen ja historian kannalta ja kääntäneet selkänsä väitteille raamatullisten lahjojen nykyaikaisesta heräämisestä. Eräs entinen helluntaipastori G.E. Gardner, joka toimi 25 vuotta helluntailaisena, julisti: "Olen kuullut satoja kielisanomia ja tulkintoja. Yksikään ei ole koskaan lisännyt mitään arvokasta kokoukseen" ("Korintin katastrofi", s. 53). Gardner lisää, että näiden nykyaikaisten karismaattisten kokemusten tavoittelu "ei ole koskaan vaaratonta" ("The Corinthian Catastrophe", s. 55).

Yksi koskettavimmista todistuksista tässä suhteessa tulee mieheltä, joka vietti yli 20 vuotta Apostolisen uskon lähetyksen, Täyden evankeliumin kirkon ja Jumalan seurakuntien helluntai-ilmapiirissä osallistuen eri johtajien suuriin kampanjoihin ja auttaen heitä niissä. Hän kirjoitti: "Laskin kädet sairaiden päälle. Minä nuhtelin kuolemaa. Profetoin. Puhuin kielillä. Minä tulkitsin. Sanoisin nyt kaikessa vilpittömyydessäni, etten nähnyt enkä kokenut mitään sellaista, mikä saisi minut uskomaan, että helluntailaisuus tarjoaa MITÄÄN Uuden testamentin kirkon kokemuksen kaltaista." ('Reformation Today', loka-marraskuu 1973, K. Haarnhof, s. 20). Edellä siteerattu helluntaipappi myöntää, että karismaattisissa ja helluntailiikkeissä on monia vilpittömiä ihmisiä, mutta hänen johtopäätöksensä ja hänen paljastuksensa "virheellisestä opillisesta perustasta, manipuloivasta indoktrinaatiosta" ja "latautuneesta ilmapiiristä" ovat edelleen vakaita. Vilpittömyys ei voi koskaan olla todiste, joka osoittaa, että se, mitä joku kiihkeästi ajaa, on Jumalasta. Eikä kiivaus ilman oikeaa tietoa voi koskaan olla oikeasta Jumalasta tai johtaa oikeaan Jumalaan (ks. Room. 10:1-4). Kukaan ei pelastu pelkän kiihkon tai pelkän vilpittömyyden vuoksi, vaan vain jos hänelle on annettu lahjaksi Jumalan mahtavassa evankeliumissaan ilmoittama totuudenrakkaus (2. Tess. 2:9-14).


Kuten tarkkanäköinen uskova, jossa Jumalan Totuuden Sana ja Totuuden Henki asuvat, voi selvästi ja välittömästi havaita, nämä Azusa St. kokoukset, jotka käynnistivät nykyajan karismanian ensimmäisen aallon maailmassa, olivat kaukana Jumalan määräämistä kokouksista. Kokoukset olivat selvästi saatanallinen väärennös niistä ihmeellisistä tapahtumista, jotka tapahtuivat kristillisen kirkon ainoana syntymäpäivänä: Helluntaipäivänä, kuten Apostolien teoissa kuvataan. Azusa St. kokoukset eivät olleet ainoastaan saatanallisen toiminnan pesä, joka johti jumalattomiin kokemuksiin ja hengelliseen vapaamielisyyteen, vaan mikä tärkeintä, nämä kokemukset, joita miljoonat ihmiset etsivät vielä tänäkin päivänä, antoivat myös uskottavuutta väärille evankeliumeille ja niiden hyväksymiselle niiden petettyjen vastaanottajien mielissä ja sydämissä. Jumalan evankeliumia ei koskaan saarnattu Azusa-kadulla, eikä Pyhä Henki siksi koskaan tehnyt siellä mitään työtä. Sillä miksi Totuuden Henki antaisi merkkejä ja ihmeitä siellä, missä ei saarnattu Jumalan oikeaa ja ainoaa evankeliumia. Kuitenkin tosiasiat ja pyhät kirjoitukset heitettiin taivaan tuuliin, kun tästä ruman näköisestä ja pyhien kirjoitusten vastaisesta sotkusta helluntailiike kasvoi ja kasvoi, ja myöhemmin, 1960-luvun puolivälissä, sitä kutsuttiin yleisesti karismaattiseksi liikkeeksi.

Lue lisää

Eräs Uuden testamentin tutkija on tehnyt seuraavan havainnon: "Liian kauan (kristittyinä itseään pitävät) ovat olettaneet, että ei-karismaattisten on esitettävä kiistattomia raamatullisia todisteita siitä, että ihmeelliset merkkilahjat todella lakkasivat. Ei-karismaattisilla ei kuitenkaan ole mitään taakkaa todistaa tätä, koska historia on sen jo todistanut. Se on kiistaton tosiasia, jonka monet helluntailaiset myöntävät. Sen vuoksi karismaatikkojen on todistettava raamatullisesti, että merkkilahjat alkavat uudelleen kirkkausaikana ja että nykyiset ilmiöt ovat tätä uudelleen esiintymistä. Toisin sanoen heidän on todistettava, että heidän kokemuksensa ovat sellaisten lahjojen toistumista, joita ei ole esiintynyt lähes 1900 vuoteen." ('The Cessation Of The Sign Gifts', s. 374). Vaikka tämä on erittäin hyvä huomio, se olisi melko turhaa puuhaa, kun otetaan huomioon, että nämä karismaattiset ryhmät, jotka painottavat niin paljon merkkejään ja ihmeitään kuin Jeesuksen Kristuksen persoonaa ja työtä, eivät ole kertaakaan julistaneet evankeliumia. Merkit ja ihmeet ovat todella vain jäävuoren huippu. Vielä suurempi paha kaikessa tässä helluntai- ja karismaattisessa kaaoksessa on se, että kaiken sen jännityksen, hymyilevien kasvojen ja ekstaattisten kokemusten keskellä Jumalan armon evankeliumin oppeja ei saarnata, eikä siksi kukaan pelastu.

Ihmiset on yksinkertaisesti huijattu kaiken helluntailaisuuden ja karismaattisuuden piirissä tapahtuvan toiminnan ja ekstaattisen hälinän vuoksi uskomaan, että koska kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä, nämä liikkeet ovat Jumalan itsensä hyväksymiä ja että kaikki niihin osallistuvat ovat kristittyjä. MIKÄÄN EI VOISI OLLA KAUEMPANA TOTUUDESTA! Jos ei ole evankeliumia, eli Jumalan evankeliumia, silloin kyseessä ei ole kristillinen kokoontuminen ja kaikki läsnä olevat ilmiöt ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Kirjoitukset sanovat selvästi 2. Johanneksen kirjeen 9. luvussa, että "Joka rikkoo eikä pysy Kristuksen opissa, sillä EI OLE JUMALAA...". Jos yksilöillä, jotka eivät pidä kiinni Jumalan evankeliumista, ei ole Jumalaa, mikä saa kenenkään ajattelemaan, että tällaisten ihmisten kokoontumiseen osallistuu, sitä määrää ja tukee Jumala? Matematiikka on varsin yksinkertaista: EI EVANKELIUMIA - EI JUMALAA!!!


Kaikkien esitettyjen todisteiden valossa voimme vain päätellä, että vaikka karismaattisessa liikkeessä on monia vilpittömiä ihmisiä, liike itsessään ei voi olla Jumalasta, sillä kaikki sen väittämät "lahjat", "merkit" ja "ihmeet" ovat yhtä virheellisiä ja täynnä epätäydellisyyttä kuin ne, jotka ovat yhteisiä jokaiselle sitä edeltäneelle kultille. Tämä liike ei ole mitään uutta, se on vain suurin laatuaan. Mihinkään näistä valheellisista merkeistä ja ihmeistä ei liity todellista evankeliumia, joten miten Jumala voi olla niiden takana? Mitä järkeä olisi kaikissa näissä merkeissä ja ihmeissä, jos niitä kokeville ihmisille ei opeteta totuutta ja heitä ei pelasteta? Ehdotan, että sen sijaan, että karismaattiset hylkäävät tämän artikkelin vihaisena ja turhautuneena, heillä olisi tarpeeksi rohkeutta lukea kirja "Pyhän Hengen pilkkaaminen", josta tämä artikkeli on otettu, ja oppia lisää hätkähdyttäviä tosiasioita helluntailiikkeistä ja karismaattisista liikkeistä, joita he niin kiihkeästi pyrkivät puolustamaan ja joihin he haluavat kuulua.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Eräs Uuden testamentin tutkija on tehnyt seuraavan havainnon: "Liian kauan (kristittyinä itseään pitävät) ovat olettaneet, että ei-karismaattisten on esitettävä kiistattomia raamatullisia todisteita siitä, että ihmeelliset merkkilahjat todella lakkasivat. Ei-karismaattisilla ei kuitenkaan ole mitään taakkaa todistaa tätä, koska historia on sen jo todistanut. Se on kiistaton tosiasia, jonka monet helluntailaiset myöntävät. Sen vuoksi karismaatikkojen on todistettava raamatullisesti, että merkkilahjat alkavat uudelleen kirkkausaikana ja että nykyiset ilmiöt ovat tätä uudelleen esiintymistä. Toisin sanoen heidän on todistettava, että heidän kokemuksensa ovat sellaisten lahjojen toistumista, joita ei ole esiintynyt lähes 1900 vuoteen." ('The Cessation Of The Sign Gifts', s. 374). Vaikka tämä on erittäin hyvä huomio, se olisi melko turhaa puuhaa, kun otetaan huomioon, että nämä karismaattiset ryhmät, jotka painottavat niin paljon merkkejään ja ihmeitään kuin Jeesuksen Kristuksen persoonaa ja työtä, eivät ole kertaakaan julistaneet evankeliumia. Merkit ja ihmeet ovat todella vain jäävuoren huippu. Vielä suurempi paha kaikessa tässä helluntai- ja karismaattisessa kaaoksessa on se, että kaiken sen jännityksen, hymyilevien kasvojen ja ekstaattisten kokemusten keskellä Jumalan armon evankeliumin oppeja ei saarnata, eikä siksi kukaan pelastu.

Ihmiset on yksinkertaisesti huijattu kaiken helluntailaisuuden ja karismaattisuuden piirissä tapahtuvan toiminnan ja ekstaattisen hälinän vuoksi uskomaan, että koska kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä, nämä liikkeet ovat Jumalan itsensä hyväksymiä ja että kaikki niihin osallistuvat ovat kristittyjä. MIKÄÄN EI VOISI OLLA KAUEMPANA TOTUUDESTA! Jos ei ole evankeliumia, eli Jumalan evankeliumia, silloin kyseessä ei ole kristillinen kokoontuminen ja kaikki läsnä olevat ilmiöt ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Kirjoitukset sanovat selvästi 2. Johanneksen kirjeen 9. luvussa, että "Joka rikkoo eikä pysy Kristuksen opissa, sillä EI OLE JUMALAA...". Jos yksilöillä, jotka eivät pidä kiinni Jumalan evankeliumista, ei ole Jumalaa, mikä saa kenenkään ajattelemaan, että tällaisten ihmisten kokoontumiseen osallistuu, sitä määrää ja tukee Jumala? Matematiikka on varsin yksinkertaista: EI EVANKELIUMIA - EI JUMALAA!!!


Kaikkien esitettyjen todisteiden valossa voimme vain päätellä, että vaikka karismaattisessa liikkeessä on monia vilpittömiä ihmisiä, liike itsessään ei voi olla Jumalasta, sillä kaikki sen väittämät "lahjat", "merkit" ja "ihmeet" ovat yhtä virheellisiä ja täynnä epätäydellisyyttä kuin ne, jotka ovat yhteisiä jokaiselle sitä edeltäneelle kultille. Tämä liike ei ole mitään uutta, se on vain suurin laatuaan. Mihinkään näistä valheellisista merkeistä ja ihmeistä ei liity todellista evankeliumia, joten miten Jumala voi olla niiden takana? Mitä järkeä olisi kaikissa näissä merkeissä ja ihmeissä, jos niitä kokeville ihmisille ei opeteta totuutta ja heitä ei pelasteta? Ehdotan, että sen sijaan, että karismaattiset hylkäävät tämän artikkelin vihaisena ja turhautuneena, heillä olisi tarpeeksi rohkeutta lukea kirja "Pyhän Hengen pilkkaaminen", josta tämä artikkeli on otettu, ja oppia lisää hätkähdyttäviä tosiasioita helluntailiikkeistä ja karismaattisista liikkeistä, joita he niin kiihkeästi pyrkivät puolustamaan ja joihin he haluavat kuulua.

Lue lisää

Otettu täältä:
https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and

Anonyymi00112 kirjoitti:

Otettu täältä:
https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa. afrikkalaiset orjat löysivät tiensä Amerikkaan, erityisesti Louisianaan, joka on jatkumo tälle kertomukselle. miksi? Sata mailia New Orleansista lounaaseen, Hoodoo-maahan, syntyi William J. Seymour, orjien lapsi. William J. Seymourilla oli varhaisia elämänkokemuksia henkien ja rinnakkaisten ilmenemismuotojen kanssa, kuten hänen esi-isillään, jotka harjoittivat pakanallista voodoo-uskontoa. Toisin kuin he, hän oli kuitenkin protestantismin saastuttama, ja kolmekymppisenä, noin vuonna 1903, hän liittyi Jumalan kirkon Evening Light Saints -järjestöön. Tästä valkoisesta, mutta rodullisesti kattavasta pyhitysväen ryhmästä tuli hänen kotinsa. Täällä hän pelastui, täyttyi Hengellä ja sai papin viran.” Seymourin tarina jatkuu, kun hän vaihtaa uskontokuntia, oppeja, henkiä ja paikkakuntia. Vuonna 1906 hänet löydetään Houstonista, jossa Charles Fox Parham kouluttaa häntä ihmiskunnan tarvitsemasta hengellisestä työstä, joka ylittää sen, mitä Seymour sai ollessaan osa Evening Light Saintsia.

Parhamin mukaan oli olemassa kolmaskin työ, jonka osoituksena oli kseno glossolalia. Se oli helluntain kaltainen ihme, jossa papit ja lähetyssaarnaajat pystyivät puhumaan vieraiden äidinkielillä (kielillä). Seymour uskoi siihen. 1906 Los Angelesiin saavuttuaan Seymour ”sai Pyhän Hengen ja kielet” ja hänestä tuli helluntailaisuuden isä. Hänen johdollaan lukuisat ihmisjoukot saivat tämän glossolalian Azusa-herätyksen yhteydessä, ja maailmanlaajuinen lähetystyö alkoi. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa, sillä ymmärrettävä kieli ei juurtunut Parhamin ja Seymourin lupaamalla tavalla. Koko konsepti oli epäonninen, eikä tuloksena ollut muuta kuin käsittämätöntä siansaksaa, kuten afrikkalaiset noitatohtorit harrastavat.” Paitsi että lähetyssaarnaajat pettyivät shamaanien kaltaiseen kielenkäyttöön, koko Azusan jälkikasvu ajautui sarjaan täsmällisiä ja samansuuntaisia ilmenemismuotoja, jollaisia on nähty voodoossa ja afrikkalaisessa perinteisessä uskonnossa.

Jo varhain monet kirkkokunnat ja papit ottivat Damballan käärmeöljyä ja kokivat hänen pakanallisuuteen perustuvia reaktioitaan laittomasta seksistä glossolaliaan.Mutta helluntaipakanuus on energisoiva pupu, sillä vuoden 1906 alkuperäiset pakanalliset ilmenemismuodot kalpenevat sen rinnalla, mitä niin kutsuttu ”Pyhä Henki” tekee Azusan jälkeisessä maailmassa. Näyttää siltä, että pakanuuden Damballa-henki on naamioitunut oikeaksi Pyhäksi Hengeksi - ja luonut helluntaipakanuuden. Hänen ovela metodinsa on antanut helluntailaisille mahdollisuuden ”rukoilla kielillä”, mutta samaan aikaan he sihisevät kuin käärmeet, harrastavat homoseksiä, varastavat leskien rahoja valheellisella teeskentelyllä, puhuvat kuolleille, nauravat hallitsemattomasti ja harrastavat noituutta. Näitä, monien muiden helluntai-pakanallisten ilmentymien ohella, on käytetty kuvan maalaamiseen. Nyt kun lopulliset värit on asetettu tähän renderointiin, ottakaa aikaa tutkia sen sävyjä ja sommittelua - ja pohtikaa sitten sen pakanallisten sävyjen tulkintaa, 50 pakanallisen helluntailaisuuden sävyä.

Anonyymi00113 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
Kristityt eläiminä
Video osoittaa saatanallista aktiivisuutta. Jos tämä touhu on sinulle normaalia, niin et todellakaan palvo jumalaa,
https://www.youtube.com/watch?v=cQ4114XO-Xo

https://www.godsonlygospel.com/the-roots-of-pentecostalism-and
THE ROOTS OF PENTECOSTALISM AND THE CHARISMATIC MOVEMENT
Kannattaa ottaa selvää tästä.

Helluntailaisuuden historia alkaa Afrikasta, jossa voodoo (vodou), emämaan perinteinen uskonto ja diasporan perinteinen uskonto, on syntynyt. Täällä damballan käärmeenpalvojat valitettavasti kahlittiin ja lähetettiin ulkomaille ihmisorjiksi. Sattumoisin Afrikan länsi- ja keskirannikolta vietiin myös orjien uskontoa, Orissan henkiä ja kotimaan henkistä kulttuuria, mukaan lukien glossolaliaa. afrikkalaiset orjat löysivät tiensä Amerikkaan, erityisesti Louisianaan, joka on jatkumo tälle kertomukselle. miksi? Sata mailia New Orleansista lounaaseen, Hoodoo-maahan, syntyi William J. Seymour, orjien lapsi. William J. Seymourilla oli varhaisia elämänkokemuksia henkien ja rinnakkaisten ilmenemismuotojen kanssa, kuten hänen esi-isillään, jotka harjoittivat pakanallista voodoo-uskontoa. Toisin kuin he, hän oli kuitenkin protestantismin saastuttama, ja kolmekymppisenä, noin vuonna 1903, hän liittyi Jumalan kirkon Evening Light Saints -järjestöön. Tästä valkoisesta, mutta rodullisesti kattavasta pyhitysväen ryhmästä tuli hänen kotinsa. Täällä hän pelastui, täyttyi Hengellä ja sai papin viran.” Seymourin tarina jatkuu, kun hän vaihtaa uskontokuntia, oppeja, henkiä ja paikkakuntia. Vuonna 1906 hänet löydetään Houstonista, jossa Charles Fox Parham kouluttaa häntä ihmiskunnan tarvitsemasta hengellisestä työstä, joka ylittää sen, mitä Seymour sai ollessaan osa Evening Light Saintsia.

Parhamin mukaan oli olemassa kolmaskin työ, jonka osoituksena oli kseno glossolalia. Se oli helluntain kaltainen ihme, jossa papit ja lähetyssaarnaajat pystyivät puhumaan vieraiden äidinkielillä (kielillä). Seymour uskoi siihen. 1906 Los Angelesiin saavuttuaan Seymour ”sai Pyhän Hengen ja kielet” ja hänestä tuli helluntailaisuuden isä. Hänen johdollaan lukuisat ihmisjoukot saivat tämän glossolalian Azusa-herätyksen yhteydessä, ja maailmanlaajuinen lähetystyö alkoi. Mutta paholainen piilee yksityiskohdissa, sillä ymmärrettävä kieli ei juurtunut Parhamin ja Seymourin lupaamalla tavalla. Koko konsepti oli epäonninen, eikä tuloksena ollut muuta kuin käsittämätöntä siansaksaa, kuten afrikkalaiset noitatohtorit harrastavat.” Paitsi että lähetyssaarnaajat pettyivät shamaanien kaltaiseen kielenkäyttöön, koko Azusan jälkikasvu ajautui sarjaan täsmällisiä ja samansuuntaisia ilmenemismuotoja, jollaisia on nähty voodoossa ja afrikkalaisessa perinteisessä uskonnossa.

Jo varhain monet kirkkokunnat ja papit ottivat Damballan käärmeöljyä ja kokivat hänen pakanallisuuteen perustuvia reaktioitaan laittomasta seksistä glossolaliaan.Mutta helluntaipakanuus on energisoiva pupu, sillä vuoden 1906 alkuperäiset pakanalliset ilmenemismuodot kalpenevat sen rinnalla, mitä niin kutsuttu ”Pyhä Henki” tekee Azusan jälkeisessä maailmassa. Näyttää siltä, että pakanuuden Damballa-henki on naamioitunut oikeaksi Pyhäksi Hengeksi - ja luonut helluntaipakanuuden. Hänen ovela metodinsa on antanut helluntailaisille mahdollisuuden ”rukoilla kielillä”, mutta samaan aikaan he sihisevät kuin käärmeet, harrastavat homoseksiä, varastavat leskien rahoja valheellisella teeskentelyllä, puhuvat kuolleille, nauravat hallitsemattomasti ja harrastavat noituutta. Näitä, monien muiden helluntai-pakanallisten ilmentymien ohella, on käytetty kuvan maalaamiseen. Nyt kun lopulliset värit on asetettu tähän renderointiin, ottakaa aikaa tutkia sen sävyjä ja sommittelua - ja pohtikaa sitten sen pakanallisten sävyjen tulkintaa, 50 pakanallisen helluntailaisuuden sävyä.

Lue lisää

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
https://www.youtube.com/watch?v=m-7px5Xyzlg
Kristityt käyttäytyvät arvokkasti-eläimellisen arvokkaasti.

Anonyymi00114 kirjoitti:

"On se pyhhää touhua kaikkih ne kristittyen touhut.
https://www.youtube.com/watch?v=m-7px5Xyzlg
Kristityt käyttäytyvät arvokkasti-eläimellisen arvokkaasti.

Lue lisää

"Suurin kuningas on Jeesus"
Samanlainen kuin tarinat, joissa Allah ilmestyy kristityille ja käännyttää heidät islamiin.

Anonyymi00115 kirjoitti:

"Suurin kuningas on Jeesus"
Samanlainen kuin tarinat, joissa Allah ilmestyy kristityille ja käännyttää heidät islamiin.

"Suurin kuningas on Jeesus"
Samanlainen kuin tarinat, joissa Allah ilmestyy kristityille ja käännyttää heidät islamiin.

Maailmassa ja verkossa on paljon henkilökohtaisia kertomuksia, joissa entiset kristityt sanovat nähneensä vision tai kokeneensa hengellisen kokemuksen, jonka he tulkitsivat Allahin johdatukseksi ja joka johti kääntymiseen islamiin.

Anonyymi00116 kirjoitti:

"Suurin kuningas on Jeesus"
Samanlainen kuin tarinat, joissa Allah ilmestyy kristityille ja käännyttää heidät islamiin.

Maailmassa ja verkossa on paljon henkilökohtaisia kertomuksia, joissa entiset kristityt sanovat nähneensä vision tai kokeneensa hengellisen kokemuksen, jonka he tulkitsivat Allahin johdatukseksi ja joka johti kääntymiseen islamiin.

Lue lisää

https://muslimconverts.com/converts/
Tarinoita islamiin kääntyneistä

Anonyymi00117 kirjoitti:

https://muslimconverts.com/converts/
Tarinoita islamiin kääntyneistä

https://www.whyislam.org/from-christianity-to-islam-how-i-became-muslim/

Kristinuskosta islamiin: Kuinka minusta tuli muslimi

Anonyymi00118 kirjoitti:

https://www.whyislam.org/from-christianity-to-islam-how-i-became-muslim/

Kristinuskosta islamiin: Kuinka minusta tuli muslimi

Lue lisää

"Suurin kuningas on Jeesus"
Samanlainen kuin tarinat, joissa Allah ilmestyy kristityille ja käännyttää heidät islamiin.

Maailmassa ja verkossa on paljon henkilökohtaisia kertomuksia, joissa entiset kristityt sanovat nähneensä vision tai kokeneensa hengellisen kokemuksen, jonka he tulkitsivat Allahin johdatukseksi ja joka johti kääntymiseen islamiin.
https://www.whyislam.org/from-christianity-to-islam-how-i-became-muslim/
Tutkitaan matkaa kristinuskosta islamiin: kysymysten ja hämmennyksen paljastaminen

Kristitty kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
https://www.youtube.com/watch?v=YWE7dGEeskg
TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Kristitty kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":
https://www.youtube.com/watch?v=YWE7dGEeskg
TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

Lue lisää

Vertaileva analyysi japanilaisista ja länsimaisten NDE:iden vertailu
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2017/01/NDE76-Japanese-and-western-JNDS.pdf

A Comparative Analysis of Japanese
and Western NDEs
Masayuki Ohkado, Ph.D.
Chubu University and University of Virginia
Bruce Greyson, M.D.
University of Virginia

Anonyymi00122 kirjoitti:

Vertaileva analyysi japanilaisista ja länsimaisten NDE:iden vertailu
https://med.virginia.edu/perceptual-studies/wp-content/uploads/sites/360/2017/01/NDE76-Japanese-and-western-JNDS.pdf

A Comparative Analysis of Japanese
and Western NDEs
Masayuki Ohkado, Ph.D.
Chubu University and University of Virginia
Bruce Greyson, M.D.
University of Virginia

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

Kristitty kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

Kristitty kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

https://www.linkedin.com/pulse/mathematical-miracle-quran-definitive-empirical-zarif-mohammed-m-s--oxv6e

The Mathematical Miracle of the Qur’an: A Definitive Empirical Analysis
https://www.zygonjournal.org/article/id/14956/

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaisessa sarjassa, joka käsittelee Koraania ja tiedettä, ja se alkaa kirjoittajan henkilökohtaisista ja tieteellisistä kokemuksista, joiden avulla hän osoittaa Koraanin tieteellisen tulkinnan ja Koraanin tieteellisen ihmeellisyyden kaksoissuuntausten merkityksen, mukaan lukien sen, miten molemmat toimivat muslimien teologisina työkaluina. Sen jälkeen käsitellään teologian ja tieteellisen tiedon läheistä suhdetta islamin historiassa. Pääpaino on siinä, miten tiede sijoittuu ja määritellään islamilaisessa kirjallisuudessa, ja siinä viitataan erityisesti perinteisiin muslimikommentteihin ja -traktaatteihin. Se koskee myös sitä, miten muslimien eksegeettisiä henkilöitä ja traditionalisteja kannustetaan tai lannistetaan ottamaan tiede huomioon Koraanin ja profeetallisten traditioiden perusteella.

Anonyymi00124 kirjoitti:

https://www.linkedin.com/pulse/mathematical-miracle-quran-definitive-empirical-zarif-mohammed-m-s--oxv6e

The Mathematical Miracle of the Qur’an: A Definitive Empirical Analysis
https://www.zygonjournal.org/article/id/14956/

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaisessa sarjassa, joka käsittelee Koraania ja tiedettä, ja se alkaa kirjoittajan henkilökohtaisista ja tieteellisistä kokemuksista, joiden avulla hän osoittaa Koraanin tieteellisen tulkinnan ja Koraanin tieteellisen ihmeellisyyden kaksoissuuntausten merkityksen, mukaan lukien sen, miten molemmat toimivat muslimien teologisina työkaluina. Sen jälkeen käsitellään teologian ja tieteellisen tiedon läheistä suhdetta islamin historiassa. Pääpaino on siinä, miten tiede sijoittuu ja määritellään islamilaisessa kirjallisuudessa, ja siinä viitataan erityisesti perinteisiin muslimikommentteihin ja -traktaatteihin. Se koskee myös sitä, miten muslimien eksegeettisiä henkilöitä ja traditionalisteja kannustetaan tai lannistetaan ottamaan tiede huomioon Koraanin ja profeetallisten traditioiden perusteella.

Lue lisää

Brandon Petersonin havaintoja ilmaisohjelmalla purebiblesearch. Tulokset löytyvät hänen sivultaan kjvcode:

Raamatussa (KJB, ei satanistiset kaupalliset katoliset väännökset) on 823543 sanaa, eli 7x7x7x7x7x7x7. Seitsemän on Jumalan luku. Raamatussa paholaiseen ja antikristukseen viittaavat sanat taas esiintyvät kuudella jallosia kertoja. Jeesus-sanan 666. maininta koskee väärää profeettaa.

_________________

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?

Myös muualla:

The Torah Codes

https://www.math.toronto.edu/~drorbn/Codes/Chance.pdf

https://www.morasha.com.br/en/mysticism/the-log-codes.html

The Torah Codes

Some Examples of
Mathematical Analysis
Applied to Talmud Study

Anonyymi00125 kirjoitti:

Brandon Petersonin havaintoja ilmaisohjelmalla purebiblesearch. Tulokset löytyvät hänen sivultaan kjvcode:

Raamatussa (KJB, ei satanistiset kaupalliset katoliset väännökset) on 823543 sanaa, eli 7x7x7x7x7x7x7. Seitsemän on Jumalan luku. Raamatussa paholaiseen ja antikristukseen viittaavat sanat taas esiintyvät kuudella jallosia kertoja. Jeesus-sanan 666. maininta koskee väärää profeettaa.

_________________

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?

Myös muualla:

The Torah Codes

https://www.math.toronto.edu/~drorbn/Codes/Chance.pdf

https://www.morasha.com.br/en/mysticism/the-log-codes.html

The Torah Codes

Some Examples of
Mathematical Analysis
Applied to Talmud Study

Lue lisää

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.

Kun paljon vuosia sitten sain tietää Raamatun koodista, jota tutki Ivan Panin, aloin miettiä: jos Raamatussa on koodi, onko koodi myös muiden uskontojen kirjoituksissa, ja onko koodi myös muualla? Niinpä aloin tutkia asiaa.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Vain meillä on oikea uskonto, vain meillä on ihmeitä. Tällaiset sanomiset saivat minut kyseenalaistamaan ja aloin miettiä: todellako? Eikö muissakin kristinuskon lahkoissa voi olla ihmeitä ja totuutta, entä muissa uskonnoissa? Aloin tutkia jo nuorena, vaikka opiskelin Raamattua samanaikaisesti, ihmeitä todellakin on kaikilla eri kristinuskon lahkoilla, samoin kuin muissakin uskonnoissa, analysoin, vertailin, tulin johtopäätökseen, se oli pitkä, vuosien mittainen prosessi, ei hetken mielijohde.

Kun paljon vuosia sitten sain tietää Raamatun koodista, jota tutki Ivan Panin, aloin miettiä: jos Raamatussa on koodi, onko koodi myös muiden uskontojen kirjoituksissa, ja onko koodi myös muualla? Niinpä aloin tutkia asiaa.

Lue lisää

Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.

Mutta he jättävät sujuvasti huomiotta sen, että myös Koraanissa on numerologiaa, siis koodi. Koraanin numero on 19.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Raamattu ei ole ainoa paikka, jossa numerologiaa esiintyy, mutta kristittyjen mukaan tietenkin vain Raamatun numerologia on Jumalasta, kun taas Koraanin numerologia on Saatanasta.

Mutta he jättävät sujuvasti huomiotta sen, että myös Koraanissa on numerologiaa, siis koodi. Koraanin numero on 19.

Lue lisää

Tuleeko numerosta 19 nyt Saatanan numero kristityille, koska se on Koraanin koodi?

MYÄS TÄMÄ ON TODISTETTU MATEMAATTISESTI:

Anonyymi00128 kirjoitti:

Tuleeko numerosta 19 nyt Saatanan numero kristityille, koska se on Koraanin koodi?

MYÄS TÄMÄ ON TODISTETTU MATEMAATTISESTI:

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Lue lisää

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666,

Anonyymi00130 kirjoitti:

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666,

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

Anonyymi00131 kirjoitti:

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

Lue lisää

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Anonyymi00132 kirjoitti:

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Lue lisää

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSeE5gsfNsVdYE2VQ1GWEVUmwyIxGJGzp-mBHhr8fYcCVhQ7lhHUQU-ictUuKIu4XL4WkU&usqp=CAU
Kristityn hyökkää sellaista vastaan, joka on valinnut muun uskonnon kuin kristinuskon.

Anonyymi00133 kirjoitti:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSeE5gsfNsVdYE2VQ1GWEVUmwyIxGJGzp-mBHhr8fYcCVhQ7lhHUQU-ictUuKIu4XL4WkU&usqp=CAU
Kristityn hyökkää sellaista vastaan, joka on valinnut muun uskonnon kuin kristinuskon.

Lue lisää

Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

Lue lisää

Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,

Anonyymi00135 kirjoitti:

Ja sitten alkaa ilmestyä kirjoja, joissa kuvataan kauhuskenaarioita, jotka muistuttavat liiankin paljon keskiaikaisten velhojen hallusinogeenista hourailua, sekä ihmisiä, jotka juoksentelevat kaduilla silmät kiiluen ja huutavat valmiina olevasta Harmageddon-päivästä. Ja todellakin, ei voi olla miettimättä: "Enkö minäkin voisi omaksua heidän uskonsa, ja voisinko välttyä ikuiselta helvetiltä ja voisiko maailmanloppu olla minulle menestys?". Mutta ihmiset tulevat tähän johtopäätökseen pelon paineessa, ja kuten apostoli Johannes sanoi, rakkaus ja pelko eivät sovi yhteen.
Joten kristityt itse taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja varoittavat muita ihmisiä hyvyyttään hirvittävistä tuulimyllyjen mörköistä.
Heidän koko elämänsä on pelkoa täynnä oleva tuulimylly. Ja koska he ovat niin hyväsydämisiä, he varoittavat muita tuulimyllymörköistä eli Saatanasta,

Lue lisää

Sitten tulee ”maailmanloppu” eli lopullinen voitto tuulimyllystä.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Sitten tulee ”maailmanloppu” eli lopullinen voitto tuulimyllystä.

Kristitty taistelemassa "saatanaa"vastaan.
https://images-wixmp-ed30a86b8c4ca887773594c2.wixmp.com/f/0b12024c-d376-41b4-92bf-e4c427db3be2/dg3pfj0-47a0569e-795b-4ae4-86af-af7fd0c0bbe0.png?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzdWIiOiJ1cm46YXBwOjdlMGQxODg5ODIyNjQzNzNhNWYwZDQxNWVhMGQyNmUwIiwiaXNzIjoidXJuOmFwcDo3ZTBkMTg4OTgyMjY0MzczYTVmMGQ0MTVlYTBkMjZlMCIsIm9iaiI6W1t7InBhdGgiOiJcL2ZcLzBiMTIwMjRjLWQzNzYtNDFiNC05MmJmLWU0YzQyN2RiM2JlMlwvZGczcGZqMC00N2EwNTY5ZS03OTViLTRhZTQtODZhZi1hZjdmZDBjMGJiZTAucG5nIn1dXSwiYXVkIjpbInVybjpzZXJ2aWNlOmZpbGUuZG93bmxvYWQiXX0.MMwx95o7BbqeUxWGjlq277u7_NktAyaJh1cqclGyQXw

Anonyymi00136 kirjoitti:

Sitten tulee ”maailmanloppu” eli lopullinen voitto tuulimyllystä.

Aivan.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Kristitty taistelemassa "saatanaa"vastaan.
https://images-wixmp-ed30a86b8c4ca887773594c2.wixmp.com/f/0b12024c-d376-41b4-92bf-e4c427db3be2/dg3pfj0-47a0569e-795b-4ae4-86af-af7fd0c0bbe0.png?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzdWIiOiJ1cm46YXBwOjdlMGQxODg5ODIyNjQzNzNhNWYwZDQxNWVhMGQyNmUwIiwiaXNzIjoidXJuOmFwcDo3ZTBkMTg4OTgyMjY0MzczYTVmMGQ0MTVlYTBkMjZlMCIsIm9iaiI6W1t7InBhdGgiOiJcL2ZcLzBiMTIwMjRjLWQzNzYtNDFiNC05MmJmLWU0YzQyN2RiM2JlMlwvZGczcGZqMC00N2EwNTY5ZS03OTViLTRhZTQtODZhZi1hZjdmZDBjMGJiZTAucG5nIn1dXSwiYXVkIjpbInVybjpzZXJ2aWNlOmZpbGUuZG93bmxvYWQiXX0.MMwx95o7BbqeUxWGjlq277u7_NktAyaJh1cqclGyQXw

Lue lisää

Poistettu:

Tsingis khan oli SUURISTA SUURIN

Palautetaan tärkeimmät.
_____________

Sinä kirjoitit:

Tšingis-kaani oli suurempi sekä valloitetun maa-alueen että imperiumin keston osalta. Hänen perustamansa mongolivaltakunta oli maailmanhistorian suurin yhtenäinen maavalta. Aleksanteri Suuren valtakunta oli lyhytikäisempi ja maantieteellisesti pienempi, vaikka olikin aikanaan merkittävä.
Tšingis-kaani (1200-luvun alku): Hallitsi Aasiasta Eurooppaan ulottuvaa, historian suurinta yhtenäistä maaimperiumia.
Aleksanteri Suuri (300-luku eaa.): Valloitti laajan alueen Kreikasta Intiaan, mutta imperiumi hajosi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen.
Molemmat olivat erittäin merkittäviä valloittajia, mutta suuruuden mittarilla (alue) Tšingis-kaani oli suurempi.


MUTTA:

Miksi ihmeessä ihailet julmuutta? En ymmärrä sitä, mutta se on sinun oikeutesi!

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta julmuuden ihailussa on syytä olla varovainen – jos siihen samaistuu liikaa, se voi alkaa näkyä myös omassa ajattelussa ja toiminnassa.”


Mielestäni on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä tapahtuu, jos julmuudesta tulee ihailun kohde. Silloin raja historian tarkastelun ja oman arvomaailman välillä voi hämärtyä.

On hyvä kysyä, millaisia arvoja haluamme ihailla – ja millaisiksi ihmisiksi ne meidät tekevät

On vaikea ymmärtää, miksi joku voisi ihailla julmuutta. Usein se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen haluaisi itse satuttaa toisia heti. Se on ennemminkin tapa kokea valtaa ja voimaa – nähdä, että joku pystyy määräämään toisten kohtaloista. Mutta tämä ajattelu ei ole vaaratonta.


Kun mieli tottuu ihailuun, se alkaa hiljalleen hyväksyä, että väkivalta ja kärsimys ovat välineitä, jopa ihailtavia. Ihminen desensitoituu – hän lakkaa tuntemasta yhtä voimakasta vastenmielisyyttä julmuutta kohtaan. Pikkuhiljaa hänen moraalinen kompassinsa voi häilyä, ja asiat, jotka ennen tuntuivat vääriltä, alkavat näyttäytyä neutraaleina tai jopa arvokkaina.


Jos samaistuminen kasvaa liikaa, ihminen voi alkaa ajatella itsestään voimaa ja pelkoa herättävänä, ja silloin rajat hälvenevät. Ei ole mikään ihme, että joskus julmuutta ihailevasta voi tulla kylmä tai kovettunut – vaikka hän ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt pahaa kenellekään.
Eli mitä enemmän ihailee julmuutta, sitä helpommin se muokkaa omaa ajattelua ja tunteita. Julmuus itsessään ei tee kenestäkään suurta, mutta sen ihailu voi hiljalleen tehdä ihminen vähemmän inhimilliseksi – joskus jopa julmaksi.


Kun ihminen ihailee julmuutta, kyse ei ole vain ajatuksesta “voimakas on mahtava”, vaan koko hänen sisäinen havaintomaailmansa ja tunnekarttansa alkaa muuttua. Aluksi se voi olla vain etäinen kiinnostus: historialliset valloittajat, tarinat sodista, kylmät strategiat. Mutta aivot toimivat tottumusten kautta – mitä enemmän ihminen altistuu tälle ihailulle, sitä helpommin hänen mielensä alkaa hyväksyä väkivaltaisen ajattelun.

Samaan aikaan tunteet herkistyvät väärällä tavalla. Empatia, tuo luonnollinen kyky asettua toisen asemaan, alkaa heikentyä. Kärsimys, joka ennen herättäisi sääliä, muuttuu neutraaliksi tai jopa mielenkiinnon kohteeksi. Ihminen voi alkaa arvostaa sitä, että joku pystyy pelottamaan, hallitsemaan tai satuttamaan muita – ei siksi, että se olisi oikein, vaan siksi, että se näyttää “vahvuudelta”.

Kun tämä samaistuminen kasvaa, ihminen alkaa hiljalleen rakentaa oman identiteettinsä vahvuuden ja pelottavuuden varaan. Hän voi alkaa ajatella, että oma vaikutusvalta ja kyky hallita muita on tärkeämpää kuin toisten hyvinvointi. Rajat hälvenevät: teot, joita hän olisi aiemmin pitänyt väärinä, alkavat tuntua hyväksyttäviltä. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta ajan myötä sisäinen kynnys julmuudelle madaltuu.

Siksi voidaan sanoa, että julmuuden ihailu ei ole vain passiivinen ajatus, vaan se toimii kuin pieni hionta-aine mielessä ja sydämessä: se kuluttaa pehmeyttä, empatiaa ja moraalista herkkyyttä. Se ei tee ihmisestä välittömästi pahaa, mutta se luo pohjan, jossa kylmyys ja välinpitämättömyys kasvavat. Julmuuden ihailu muokkaa ihmistä vähitellen vähemmän inhimilliseksi, ja joskus, jos siihen jää liikaa kiinni, siitä voi kasvaa todellinen kyynisyys ja julmuus.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Poistettu:

Tsingis khan oli SUURISTA SUURIN

Palautetaan tärkeimmät.
_____________

Sinä kirjoitit:

Tšingis-kaani oli suurempi sekä valloitetun maa-alueen että imperiumin keston osalta. Hänen perustamansa mongolivaltakunta oli maailmanhistorian suurin yhtenäinen maavalta. Aleksanteri Suuren valtakunta oli lyhytikäisempi ja maantieteellisesti pienempi, vaikka olikin aikanaan merkittävä.
Tšingis-kaani (1200-luvun alku): Hallitsi Aasiasta Eurooppaan ulottuvaa, historian suurinta yhtenäistä maaimperiumia.
Aleksanteri Suuri (300-luku eaa.): Valloitti laajan alueen Kreikasta Intiaan, mutta imperiumi hajosi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen.
Molemmat olivat erittäin merkittäviä valloittajia, mutta suuruuden mittarilla (alue) Tšingis-kaani oli suurempi.


MUTTA:

Miksi ihmeessä ihailet julmuutta? En ymmärrä sitä, mutta se on sinun oikeutesi!

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta julmuuden ihailussa on syytä olla varovainen – jos siihen samaistuu liikaa, se voi alkaa näkyä myös omassa ajattelussa ja toiminnassa.”


Mielestäni on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä tapahtuu, jos julmuudesta tulee ihailun kohde. Silloin raja historian tarkastelun ja oman arvomaailman välillä voi hämärtyä.

On hyvä kysyä, millaisia arvoja haluamme ihailla – ja millaisiksi ihmisiksi ne meidät tekevät

On vaikea ymmärtää, miksi joku voisi ihailla julmuutta. Usein se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen haluaisi itse satuttaa toisia heti. Se on ennemminkin tapa kokea valtaa ja voimaa – nähdä, että joku pystyy määräämään toisten kohtaloista. Mutta tämä ajattelu ei ole vaaratonta.


Kun mieli tottuu ihailuun, se alkaa hiljalleen hyväksyä, että väkivalta ja kärsimys ovat välineitä, jopa ihailtavia. Ihminen desensitoituu – hän lakkaa tuntemasta yhtä voimakasta vastenmielisyyttä julmuutta kohtaan. Pikkuhiljaa hänen moraalinen kompassinsa voi häilyä, ja asiat, jotka ennen tuntuivat vääriltä, alkavat näyttäytyä neutraaleina tai jopa arvokkaina.


Jos samaistuminen kasvaa liikaa, ihminen voi alkaa ajatella itsestään voimaa ja pelkoa herättävänä, ja silloin rajat hälvenevät. Ei ole mikään ihme, että joskus julmuutta ihailevasta voi tulla kylmä tai kovettunut – vaikka hän ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt pahaa kenellekään.
Eli mitä enemmän ihailee julmuutta, sitä helpommin se muokkaa omaa ajattelua ja tunteita. Julmuus itsessään ei tee kenestäkään suurta, mutta sen ihailu voi hiljalleen tehdä ihminen vähemmän inhimilliseksi – joskus jopa julmaksi.


Kun ihminen ihailee julmuutta, kyse ei ole vain ajatuksesta “voimakas on mahtava”, vaan koko hänen sisäinen havaintomaailmansa ja tunnekarttansa alkaa muuttua. Aluksi se voi olla vain etäinen kiinnostus: historialliset valloittajat, tarinat sodista, kylmät strategiat. Mutta aivot toimivat tottumusten kautta – mitä enemmän ihminen altistuu tälle ihailulle, sitä helpommin hänen mielensä alkaa hyväksyä väkivaltaisen ajattelun.

Samaan aikaan tunteet herkistyvät väärällä tavalla. Empatia, tuo luonnollinen kyky asettua toisen asemaan, alkaa heikentyä. Kärsimys, joka ennen herättäisi sääliä, muuttuu neutraaliksi tai jopa mielenkiinnon kohteeksi. Ihminen voi alkaa arvostaa sitä, että joku pystyy pelottamaan, hallitsemaan tai satuttamaan muita – ei siksi, että se olisi oikein, vaan siksi, että se näyttää “vahvuudelta”.

Kun tämä samaistuminen kasvaa, ihminen alkaa hiljalleen rakentaa oman identiteettinsä vahvuuden ja pelottavuuden varaan. Hän voi alkaa ajatella, että oma vaikutusvalta ja kyky hallita muita on tärkeämpää kuin toisten hyvinvointi. Rajat hälvenevät: teot, joita hän olisi aiemmin pitänyt väärinä, alkavat tuntua hyväksyttäviltä. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta ajan myötä sisäinen kynnys julmuudelle madaltuu.

Siksi voidaan sanoa, että julmuuden ihailu ei ole vain passiivinen ajatus, vaan se toimii kuin pieni hionta-aine mielessä ja sydämessä: se kuluttaa pehmeyttä, empatiaa ja moraalista herkkyyttä. Se ei tee ihmisestä välittömästi pahaa, mutta se luo pohjan, jossa kylmyys ja välinpitämättömyys kasvavat. Julmuuden ihailu muokkaa ihmistä vähitellen vähemmän inhimilliseksi, ja joskus, jos siihen jää liikaa kiinni, siitä voi kasvaa todellinen kyynisyys ja julmuus.

Lue lisää

Se, mitä ihailemme, muokkaa meitä. Julmuus ei tee ketään suureksi, mutta sen ihaileminen voi hiljalleen muuttaa sydämen kovaksi.

Gaudiya vaišnavaismissa samskarat ovat kuin mielen “muisti” tai vaikutteet, joita keräämme teoista, ajatuksista ja tunteista. Ne eivät katoa itsestään, vaan vaikuttavat siihen, miten ihminen reagoi tulevaisuudessa.

Kun ihminen ihailee julmuutta, se jättää syvän vaikutuksen mieleen. Ajatus, että valta ja pelko ovat ihailun kohteita, alkaa tallentua samskara-tasolle. Tämä vahvistaa taipumusta katsoa muita ylhäältä, hyväksyä kärsimystä tai arvostaa voimaa väkivallan kautta.

Anonyymi00143 kirjoitti:

Se, mitä ihailemme, muokkaa meitä. Julmuus ei tee ketään suureksi, mutta sen ihaileminen voi hiljalleen muuttaa sydämen kovaksi.

Gaudiya vaišnavaismissa samskarat ovat kuin mielen “muisti” tai vaikutteet, joita keräämme teoista, ajatuksista ja tunteista. Ne eivät katoa itsestään, vaan vaikuttavat siihen, miten ihminen reagoi tulevaisuudessa.

Kun ihminen ihailee julmuutta, se jättää syvän vaikutuksen mieleen. Ajatus, että valta ja pelko ovat ihailun kohteita, alkaa tallentua samskara-tasolle. Tämä vahvistaa taipumusta katsoa muita ylhäältä, hyväksyä kärsimystä tai arvostaa voimaa väkivallan kautta.

Lue lisää

Vaikka ihminen ei toteuttaisi julmuutta heti, tämä ihailu muokkaa hänen tulevia tekojaan ja halujaan, koska samskarat vaikuttavat siihen, mitä hän houkuttelee elämäänsä.

Jos mieli ihailee julmuutta, se tarttuu karmisiin vaikutteisiin, jotka estävät sielua tuntemasta myötätuntoa ja puhdasta rakkautta.

Julmuuden ihailu luo tahattomia esteitä (aversion tai kiintymyksen muotoja).

Anonyymi00144 kirjoitti:

Vaikka ihminen ei toteuttaisi julmuutta heti, tämä ihailu muokkaa hänen tulevia tekojaan ja halujaan, koska samskarat vaikuttavat siihen, mitä hän houkuttelee elämäänsä.

Jos mieli ihailee julmuutta, se tarttuu karmisiin vaikutteisiin, jotka estävät sielua tuntemasta myötätuntoa ja puhdasta rakkautta.

Julmuuden ihailu luo tahattomia esteitä (aversion tai kiintymyksen muotoja).

Lue lisää

Poistettu:

Tsingis khan oli SUURISTA SUURIN

Palautetaan tärkeimmät.
_____________

Sinä kirjoitit:

Tšingis-kaani oli suurempi sekä valloitetun maa-alueen että imperiumin keston osalta. Hänen perustamansa mongolivaltakunta oli maailmanhistorian suurin yhtenäinen maavalta. Aleksanteri Suuren valtakunta oli lyhytikäisempi ja maantieteellisesti pienempi, vaikka olikin aikanaan merkittävä.
Tšingis-kaani (1200-luvun alku): Hallitsi Aasiasta Eurooppaan ulottuvaa, historian suurinta yhtenäistä maaimperiumia.
Aleksanteri Suuri (300-luku eaa.): Valloitti laajan alueen Kreikasta Intiaan, mutta imperiumi hajosi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen.
Molemmat olivat erittäin merkittäviä valloittajia, mutta suuruuden mittarilla (alue) Tšingis-kaani oli suurempi.


MUTTA:

Miksi ihmeessä ihailet julmuutta? En ymmärrä sitä, mutta se on sinun oikeutesi!

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta julmuuden ihailussa on syytä olla varovainen – jos siihen samaistuu liikaa, se voi alkaa näkyä myös omassa ajattelussa ja toiminnassa.”


Julmuuden ihailu jättää samskarat

Vaišnavaismissa voidaan sanoa, että julmuuden ihailu jättää jäljen mieleen, joka vaikuttaa tuleviin ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin. Nämä samskarat voivat myöhemmin ilmestyä esimerkiksi:

välinpitämättömyytenä muiden kärsimystä kohtaan

haluna hallita tai pelotella muita

vaikeutena löytää nöyryyttä ja myötätuntoa

Siksi sielun puhtauden ja bhaktisen harjoituksen kannalta on tärkeää olla tietoinen siitä, mitä ihailee, koska mieli imee vaikutteet syvälle.

Julmuuden ihaileminen ei ole vaaratonta. Se jättää samskaran tasolla jäljen, joka vaikuttaa mielen laatuun. Se voi hiljalleen tehdä mielestä kylmän ja välinpitämättömän – jopa silloin, kun fyysisiä tekoja ei vielä tapahdu.

Täten todellinen “suuruus” ei löydy vallasta, julmuudesta tai pelosta, vaan mielen puhtaudesta, myötätunnosta kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Poistettu:

Tsingis khan oli SUURISTA SUURIN

Palautetaan tärkeimmät.
_____________

Sinä kirjoitit:

Tšingis-kaani oli suurempi sekä valloitetun maa-alueen että imperiumin keston osalta. Hänen perustamansa mongolivaltakunta oli maailmanhistorian suurin yhtenäinen maavalta. Aleksanteri Suuren valtakunta oli lyhytikäisempi ja maantieteellisesti pienempi, vaikka olikin aikanaan merkittävä.
Tšingis-kaani (1200-luvun alku): Hallitsi Aasiasta Eurooppaan ulottuvaa, historian suurinta yhtenäistä maaimperiumia.
Aleksanteri Suuri (300-luku eaa.): Valloitti laajan alueen Kreikasta Intiaan, mutta imperiumi hajosi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen.
Molemmat olivat erittäin merkittäviä valloittajia, mutta suuruuden mittarilla (alue) Tšingis-kaani oli suurempi.


MUTTA:

Miksi ihmeessä ihailet julmuutta? En ymmärrä sitä, mutta se on sinun oikeutesi!

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta julmuuden ihailussa on syytä olla varovainen – jos siihen samaistuu liikaa, se voi alkaa näkyä myös omassa ajattelussa ja toiminnassa.”


Julmuuden ihailu jättää samskarat

Vaišnavaismissa voidaan sanoa, että julmuuden ihailu jättää jäljen mieleen, joka vaikuttaa tuleviin ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin. Nämä samskarat voivat myöhemmin ilmestyä esimerkiksi:

välinpitämättömyytenä muiden kärsimystä kohtaan

haluna hallita tai pelotella muita

vaikeutena löytää nöyryyttä ja myötätuntoa

Siksi sielun puhtauden ja bhaktisen harjoituksen kannalta on tärkeää olla tietoinen siitä, mitä ihailee, koska mieli imee vaikutteet syvälle.

Julmuuden ihaileminen ei ole vaaratonta. Se jättää samskaran tasolla jäljen, joka vaikuttaa mielen laatuun. Se voi hiljalleen tehdä mielestä kylmän ja välinpitämättömän – jopa silloin, kun fyysisiä tekoja ei vielä tapahdu.

Täten todellinen “suuruus” ei löydy vallasta, julmuudesta tai pelosta, vaan mielen puhtaudesta, myötätunnosta kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Lue lisää

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

Lue lisää

Aluksi tämä ihailu voi tuntua harmittomalta – vain kiinnostukselta historiaan, strategioihin, suuriin valloittajiin. Mutta hiljalleen mieli tottuu ajatukseen, että väkivalta ja pelko voivat olla ihailun kohteita.


Empatia ja myötätunto heikentyvät, ja sydämeen voi hiipiä kylmyys. Tämä ei välttämättä tarkoita, että ihminen tekisi heti julmia tekoja, mutta hänen sisäinen maailma alkaa muuttua: hänestä voi tulla välinpitämättömämpi, itsekkäämpi, kovempi.

Kun mieli kerää samskaroja julmuudesta, tämä puhtaus peittyy. Siksi mestarit varoittavat tarkasti, mitä ihailee ja mihin kiintyy. Todellinen voima ei löydy vallasta tai pelosta, vaan sydämen myötätunnosta, nöyryydestä ja rakkaudesta kaikkia eläviä kohtaan.

Julmuuden ihailu jättää jäljen, joka voi muokata sielua kylmemmäksi.

Todellinen suuruus ei ole pelko tai väkivalta, vaan kyky nähdä, rakastaa ja palvella elämää kaikessa sen haavoittuvuudessa.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Aluksi tämä ihailu voi tuntua harmittomalta – vain kiinnostukselta historiaan, strategioihin, suuriin valloittajiin. Mutta hiljalleen mieli tottuu ajatukseen, että väkivalta ja pelko voivat olla ihailun kohteita.


Empatia ja myötätunto heikentyvät, ja sydämeen voi hiipiä kylmyys. Tämä ei välttämättä tarkoita, että ihminen tekisi heti julmia tekoja, mutta hänen sisäinen maailma alkaa muuttua: hänestä voi tulla välinpitämättömämpi, itsekkäämpi, kovempi.

Kun mieli kerää samskaroja julmuudesta, tämä puhtaus peittyy. Siksi mestarit varoittavat tarkasti, mitä ihailee ja mihin kiintyy. Todellinen voima ei löydy vallasta tai pelosta, vaan sydämen myötätunnosta, nöyryydestä ja rakkaudesta kaikkia eläviä kohtaan.

Julmuuden ihailu jättää jäljen, joka voi muokata sielua kylmemmäksi.

Todellinen suuruus ei ole pelko tai väkivalta, vaan kyky nähdä, rakastaa ja palvella elämää kaikessa sen haavoittuvuudessa.

Lue lisää

Mieli on kuin savi: mihin se altistuu, sitä se alkaa heijastaa. Kun katsoo väkivaltaa elokuvia tai jopa joskus lukee politiikkaa, joka on täynnä vihamielisyyttä ja kiihkoa, mieli kerää samskaroja, eli syviä vaikutteita ja taipumuksia. Ne eivät ole näkyviä heti, mutta hiljalleen ne vaikuttavat siihen, miten ajattelemme, tunnemme ja toimimme.

Väsyminen ja ahdistus politiikasta tai väkivaltasisällöstä ovat merkkejä siitä, että mieli on alkanut absorboida negatiivisuutta, vaikka tietoisesti emme haluaisikaan.

Nämä samskarat voivat tehdä ihmisestä levotonta, kärsimättömämpää ja vähemmän myötätuntoista – vaikka hän ei koskaan tekisi pahaa kenellekään.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Mieli on kuin savi: mihin se altistuu, sitä se alkaa heijastaa. Kun katsoo väkivaltaa elokuvia tai jopa joskus lukee politiikkaa, joka on täynnä vihamielisyyttä ja kiihkoa, mieli kerää samskaroja, eli syviä vaikutteita ja taipumuksia. Ne eivät ole näkyviä heti, mutta hiljalleen ne vaikuttavat siihen, miten ajattelemme, tunnemme ja toimimme.

Väsyminen ja ahdistus politiikasta tai väkivaltasisällöstä ovat merkkejä siitä, että mieli on alkanut absorboida negatiivisuutta, vaikka tietoisesti emme haluaisikaan.

Nämä samskarat voivat tehdä ihmisestä levotonta, kärsimättömämpää ja vähemmän myötätuntoista – vaikka hän ei koskaan tekisi pahaa kenellekään.

Lue lisää

mielen puhtaus on välttämätöntä rakkaudelle ja rauhalle. Jos mieli tottuu väkivaltaan tai pelkoon, sen kyky levittää myötätuntoa ja rakkautta heikkenee.

Kun lopetat väkivaltaisten elokuvien katselun ja politiikan ahdistavien uutisten seuraamisen, annat mielellesi mahdollisuuden rauhoittua ja palautua.

Mieli voi alkaa kerätä positiivisia samskaroja, jotka tukevat myötätuntoa, hiljaisuutta ja rauhallisuutta.

Anonyymi00149 kirjoitti:

mielen puhtaus on välttämätöntä rakkaudelle ja rauhalle. Jos mieli tottuu väkivaltaan tai pelkoon, sen kyky levittää myötätuntoa ja rakkautta heikkenee.

Kun lopetat väkivaltaisten elokuvien katselun ja politiikan ahdistavien uutisten seuraamisen, annat mielellesi mahdollisuuden rauhoittua ja palautua.

Mieli voi alkaa kerätä positiivisia samskaroja, jotka tukevat myötätuntoa, hiljaisuutta ja rauhallisuutta.

Lue lisää

Kun vältät julmuutta, kiihkoa ja pelkoa vahvistavia sisältöjä, mielesi puhdistuu ja vapautuu niistä piilevistä vaikutteista.

Tämä ei tarkoita täydellistä eristäytymistä maailmasta, vaan tietoista valintaa siitä, mihin vaikutteisiin altistut.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Kun vältät julmuutta, kiihkoa ja pelkoa vahvistavia sisältöjä, mielesi puhdistuu ja vapautuu niistä piilevistä vaikutteista.

Tämä ei tarkoita täydellistä eristäytymistä maailmasta, vaan tietoista valintaa siitä, mihin vaikutteisiin altistut.

Lue lisää

Se, että et katso väkivaltaisia elokuvia etkä seuraa poliittisia riitoja, on itse asiassa vahva henkinen harjoitus.

Mieli ei enää kerää negatiivisia samskaroja, vaan voi hiljalleen muuttua rauhallisemmaksi, myötätuntoisemmaksi ja kirkkaammaksi. Tämä on konkreettinen tapa suojata mieltään julmuudelta ja väkivallalta, samalla kun sielu voi kasvaa rakkaudessa ja tietoisuudessa.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Se, että et katso väkivaltaisia elokuvia etkä seuraa poliittisia riitoja, on itse asiassa vahva henkinen harjoitus.

Mieli ei enää kerää negatiivisia samskaroja, vaan voi hiljalleen muuttua rauhallisemmaksi, myötätuntoisemmaksi ja kirkkaammaksi. Tämä on konkreettinen tapa suojata mieltään julmuudelta ja väkivallalta, samalla kun sielu voi kasvaa rakkaudessa ja tietoisuudessa.

Lue lisää

Kuvittele mielesi ja hienojakoinen kehosi kuin hiekkaa tai pehmeää savea, jossa on pieniä uurteita ja uomia. Jokainen tapa ajatella, tuntea tai toimia jättää sinne jäljen – uoman, jota ajatustemme energia virtaa luonnostaan.

Jos ihminen esimerkiksi ihailee julmuutta, hän käytännössä “kaivertaa” uoman siihen suuntaan, että väkivalta, pelko tai vallan käyttäminen alkaa tuntua luonnolliselta.

Tämä ura ei katoa itsestään – se ohjaa energiaa ja haluja samassa suuntaan jatkossa.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Kuvittele mielesi ja hienojakoinen kehosi kuin hiekkaa tai pehmeää savea, jossa on pieniä uurteita ja uomia. Jokainen tapa ajatella, tuntea tai toimia jättää sinne jäljen – uoman, jota ajatustemme energia virtaa luonnostaan.

Jos ihminen esimerkiksi ihailee julmuutta, hän käytännössä “kaivertaa” uoman siihen suuntaan, että väkivalta, pelko tai vallan käyttäminen alkaa tuntua luonnolliselta.

Tämä ura ei katoa itsestään – se ohjaa energiaa ja haluja samassa suuntaan jatkossa.

Lue lisää

Stereotypiat ja tottumukset

Nämä uomat ovat kuin stereotyyppisiä ajattelutapoja:

Toistuvat ajatukset, tunteet ja teot vahvistavat niitä.

Esimerkiksi, jos jatkuvasti seuraa poliittista riitelyä, väkivaltaisia uutisia tai ihailee historian valloittajia, mieli tottuu siihen, että “kiihko ja voima” ovat ihailun arvoisia.

Tämä tekee myöhemmin vaikeammaksi muuttaa ajattelutapaa, koska uoma on jo syvällä.

Vertaus pyörästä ja urasta
Jos pyörä kulkee samaa uurrettua tietä monta kertaa, se menee automaattisesti samaa reittiä. Sama tapahtuu mielelle: samskarat ohjaavat energiaa ja haluja.

Tämä selittää, miksi julmuuden ihailu ei ole vaaratonta – vaikka tekoja ei tehtäisi heti, mieli alkaa liikkua väkivallan ja kylmyyden uomaa pitkin.

Jos tämä jatkuu pitkään, energia virtaa luonnostaan kohti kylmyyttä, pelkoa ja ahneutta, vaikeuttaen myötätunnon ja rauhallisen mielen kehittämistä.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Stereotypiat ja tottumukset

Nämä uomat ovat kuin stereotyyppisiä ajattelutapoja:

Toistuvat ajatukset, tunteet ja teot vahvistavat niitä.

Esimerkiksi, jos jatkuvasti seuraa poliittista riitelyä, väkivaltaisia uutisia tai ihailee historian valloittajia, mieli tottuu siihen, että “kiihko ja voima” ovat ihailun arvoisia.

Tämä tekee myöhemmin vaikeammaksi muuttaa ajattelutapaa, koska uoma on jo syvällä.

Vertaus pyörästä ja urasta
Jos pyörä kulkee samaa uurrettua tietä monta kertaa, se menee automaattisesti samaa reittiä. Sama tapahtuu mielelle: samskarat ohjaavat energiaa ja haluja.

Tämä selittää, miksi julmuuden ihailu ei ole vaaratonta – vaikka tekoja ei tehtäisi heti, mieli alkaa liikkua väkivallan ja kylmyyden uomaa pitkin.

Jos tämä jatkuu pitkään, energia virtaa luonnostaan kohti kylmyyttä, pelkoa ja ahneutta, vaikeuttaen myötätunnon ja rauhallisen mielen kehittämistä.

Lue lisää

ratkaisu on tietoisen harjoituksen kautta puhdistaa uomat:

Keskittyminen rakastavaan palvelukseen (bhakti) ja myötätuntoon.

Välttää väkivaltaisia tai kiihkoisia vaikutteita, jotka vahvistavat haitallisia uomia.

Toistaa hyviä ajatuksia ja tekoja, jolloin uomiin kaivetaan positiivisia virtoja, jotka ohjaavat mieltä kohti rakkautta.

Anonyymi00154 kirjoitti:

ratkaisu on tietoisen harjoituksen kautta puhdistaa uomat:

Keskittyminen rakastavaan palvelukseen (bhakti) ja myötätuntoon.

Välttää väkivaltaisia tai kiihkoisia vaikutteita, jotka vahvistavat haitallisia uomia.

Toistaa hyviä ajatuksia ja tekoja, jolloin uomiin kaivetaan positiivisia virtoja, jotka ohjaavat mieltä kohti rakkautta.

Lue lisää

Samskarat ovat kuin hienojakoisia uomia mielessämme – ne ohjaavat ajatustemme ja halujemme virtaa. Julmuuden ihaileminen, kiihkon seuraaminen tai väkivaltaisten sisältöjen katsominen syventää näitä uomia kohti kylmyyttä ja kärsimyksen hyväksymistä. Bhakti ja myötätunto taas luovat uusia uomia, jotka ohjaavat energiaa rakkauteen, ja puhtauteen.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Poistettu:

Tsingis khan oli SUURISTA SUURIN

Palautetaan tärkeimmät.
_____________

Sinä kirjoitit:

Tšingis-kaani oli suurempi sekä valloitetun maa-alueen että imperiumin keston osalta. Hänen perustamansa mongolivaltakunta oli maailmanhistorian suurin yhtenäinen maavalta. Aleksanteri Suuren valtakunta oli lyhytikäisempi ja maantieteellisesti pienempi, vaikka olikin aikanaan merkittävä.
Tšingis-kaani (1200-luvun alku): Hallitsi Aasiasta Eurooppaan ulottuvaa, historian suurinta yhtenäistä maaimperiumia.
Aleksanteri Suuri (300-luku eaa.): Valloitti laajan alueen Kreikasta Intiaan, mutta imperiumi hajosi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen.
Molemmat olivat erittäin merkittäviä valloittajia, mutta suuruuden mittarilla (alue) Tšingis-kaani oli suurempi.


MUTTA:

Miksi ihmeessä ihailet julmuutta? En ymmärrä sitä, mutta se on sinun oikeutesi!

Sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, mutta julmuuden ihailussa on syytä olla varovainen – jos siihen samaistuu liikaa, se voi alkaa näkyä myös omassa ajattelussa ja toiminnassa.”


Mielestäni on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä tapahtuu, jos julmuudesta tulee ihailun kohde. Silloin raja historian tarkastelun ja oman arvomaailman välillä voi hämärtyä.

On hyvä kysyä, millaisia arvoja haluamme ihailla – ja millaisiksi ihmisiksi ne meidät tekevät

On vaikea ymmärtää, miksi joku voisi ihailla julmuutta. Usein se ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen haluaisi itse satuttaa toisia heti. Se on ennemminkin tapa kokea valtaa ja voimaa – nähdä, että joku pystyy määräämään toisten kohtaloista. Mutta tämä ajattelu ei ole vaaratonta.


Kun mieli tottuu ihailuun, se alkaa hiljalleen hyväksyä, että väkivalta ja kärsimys ovat välineitä, jopa ihailtavia. Ihminen desensitoituu – hän lakkaa tuntemasta yhtä voimakasta vastenmielisyyttä julmuutta kohtaan. Pikkuhiljaa hänen moraalinen kompassinsa voi häilyä, ja asiat, jotka ennen tuntuivat vääriltä, alkavat näyttäytyä neutraaleina tai jopa arvokkaina.


Jos samaistuminen kasvaa liikaa, ihminen voi alkaa ajatella itsestään voimaa ja pelkoa herättävänä, ja silloin rajat hälvenevät. Ei ole mikään ihme, että joskus julmuutta ihailevasta voi tulla kylmä tai kovettunut – vaikka hän ei olisi koskaan aikaisemmin tehnyt pahaa kenellekään.
Eli mitä enemmän ihailee julmuutta, sitä helpommin se muokkaa omaa ajattelua ja tunteita. Julmuus itsessään ei tee kenestäkään suurta, mutta sen ihailu voi hiljalleen tehdä ihminen vähemmän inhimilliseksi – joskus jopa julmaksi.


Kun ihminen ihailee julmuutta, kyse ei ole vain ajatuksesta “voimakas on mahtava”, vaan koko hänen sisäinen havaintomaailmansa ja tunnekarttansa alkaa muuttua. Aluksi se voi olla vain etäinen kiinnostus: historialliset valloittajat, tarinat sodista, kylmät strategiat. Mutta aivot toimivat tottumusten kautta – mitä enemmän ihminen altistuu tälle ihailulle, sitä helpommin hänen mielensä alkaa hyväksyä väkivaltaisen ajattelun.

Samaan aikaan tunteet herkistyvät väärällä tavalla. Empatia, tuo luonnollinen kyky asettua toisen asemaan, alkaa heikentyä. Kärsimys, joka ennen herättäisi sääliä, muuttuu neutraaliksi tai jopa mielenkiinnon kohteeksi. Ihminen voi alkaa arvostaa sitä, että joku pystyy pelottamaan, hallitsemaan tai satuttamaan muita – ei siksi, että se olisi oikein, vaan siksi, että se näyttää “vahvuudelta”.

Kun tämä samaistuminen kasvaa, ihminen alkaa hiljalleen rakentaa oman identiteettinsä vahvuuden ja pelottavuuden varaan. Hän voi alkaa ajatella, että oma vaikutusvalta ja kyky hallita muita on tärkeämpää kuin toisten hyvinvointi. Rajat hälvenevät: teot, joita hän olisi aiemmin pitänyt väärinä, alkavat tuntua hyväksyttäviltä. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta ajan myötä sisäinen kynnys julmuudelle madaltuu.

Siksi voidaan sanoa, että julmuuden ihailu ei ole vain passiivinen ajatus, vaan se toimii kuin pieni hionta-aine mielessä ja sydämessä: se kuluttaa pehmeyttä, empatiaa ja moraalista herkkyyttä. Se ei tee ihmisestä välittömästi pahaa, mutta se luo pohjan, jossa kylmyys ja välinpitämättömyys kasvavat. Julmuuden ihailu muokkaa ihmistä vähitellen vähemmän inhimilliseksi, ja joskus, jos siihen jää liikaa kiinni, siitä voi kasvaa todellinen kyynisyys ja julmuus.

Lue lisää

Ei ollut.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Samskarat ovat kuin hienojakoisia uomia mielessämme – ne ohjaavat ajatustemme ja halujemme virtaa. Julmuuden ihaileminen, kiihkon seuraaminen tai väkivaltaisten sisältöjen katsominen syventää näitä uomia kohti kylmyyttä ja kärsimyksen hyväksymistä. Bhakti ja myötätunto taas luovat uusia uomia, jotka ohjaavat energiaa rakkauteen, ja puhtauteen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA. Raamatun mukaan kristityn ei pitäisi vihata muita, erityisesti eri tavoin uskovia. Raamatussa ei myöskään ole missään kirjoitettu uskontunnustusten tai uskonnollisten käytäntöjen eroavaisuuksia syynä vihalle. Toki on olemassa monenlaisia tulkintoja, ja historiallisesti kristikunta on valitettavasti ollut myös jakautunut eri suuntiin, ja eri kristilliset ryhmät ovat olleet osittain toisiaan vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole se alkuperäinen raamatullinen viesti.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Raamatussa on monia varoituksia katkeruuden ja vihan vaaroista. Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Katsokaa, ettei kukaan jää vaille Jumalan armoa, ettei kukaan pääsisi kasvattamaan katkeruutta, joka juurtuu ja saa aikaan häiriötä, ja monet siitä saavat saastumisen." (Hep. 12:15). Tämä viittaa siihen, että katkeruus voi myrkyttää sydämen ja levitä muihin.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tuollainen ajatus kuulostaa hyvin voimakkaalta ja tunteikkaalta kannanotolta. Jos sanotaan, että "idän oppi" on kaiken pahuuden ruumillistuma, se kuulostaa siltä, että siinä on hyvin jyrkkä kritiikki tiettyjä uskonnollisia tai filosofisia näkemyksiä kohtaan,

Anonyymi00162 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA. Raamatun mukaan kristityn ei pitäisi vihata muita, erityisesti eri tavoin uskovia. Raamatussa ei myöskään ole missään kirjoitettu uskontunnustusten tai uskonnollisten käytäntöjen eroavaisuuksia syynä vihalle. Toki on olemassa monenlaisia tulkintoja, ja historiallisesti kristikunta on valitettavasti ollut myös jakautunut eri suuntiin, ja eri kristilliset ryhmät ovat olleet osittain toisiaan vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole se alkuperäinen raamatullinen viesti.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Raamatussa on monia varoituksia katkeruuden ja vihan vaaroista. Esimerkiksi Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Katsokaa, ettei kukaan jää vaille Jumalan armoa, ettei kukaan pääsisi kasvattamaan katkeruutta, joka juurtuu ja saa aikaan häiriötä, ja monet siitä saavat saastumisen." (Hep. 12:15). Tämä viittaa siihen, että katkeruus voi myrkyttää sydämen ja levitä muihin.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tuollainen ajatus kuulostaa hyvin voimakkaalta ja tunteikkaalta kannanotolta. Jos sanotaan, että "idän oppi" on kaiken pahuuden ruumillistuma, se kuulostaa siltä, että siinä on hyvin jyrkkä kritiikki tiettyjä uskonnollisia tai filosofisia näkemyksiä kohtaan,

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tällainen järjetön viha on ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa, joissa ei kehota vihamielisyyteen toisia uskontoja kohtaan.

Jeesus ei ollut vihamielinen tai vihaaja Raamatun mukaan, miksi kristitty on? Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

MIKSI "RAKKAUDEN" USKONNON EDUSTAJA VIHAA?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.


Kun joku sanoo käyttävänsä elämänsä “idän oppien kumoamiseen” ja kutsuu niitä “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, kyse on usein pelosta, identiteetin uhatuksi kokemisesta tai vahvasta mustavalkoisesta ajattelusta – ei Jeesuksen opetusten seuraamisesta.


Miksi sanat ja teot eroavat?
Koska syntyy tekopyhyyden kokemus: puhutaan rakkaudesta, mutta toimitaan vihasta käsin.

Moni uskoo seuraavansa Jeesusta, vaikka hänen tapansa ilmaista uskoaan on ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Ihminen voi siis kuvitella seuraavansa, mutta käytännössä seurata omaa tulkintaansa tai ryhmäajatteluaan.

Anonyymi00163 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Tällainen järjetön viha on ristiriidassa Raamatun opetusten kanssa, joissa ei kehota vihamielisyyteen toisia uskontoja kohtaan.

Jeesus ei ollut vihamielinen tai vihaaja Raamatun mukaan, miksi kristitty on? Miksi kristityt, joiden tulisi seurata Jeesuksen esimerkkiä, vihaavat?

MIKSI "RAKKAUDEN" USKONNON EDUSTAJA VIHAA?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.


Kun joku sanoo käyttävänsä elämänsä “idän oppien kumoamiseen” ja kutsuu niitä “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, kyse on usein pelosta, identiteetin uhatuksi kokemisesta tai vahvasta mustavalkoisesta ajattelusta – ei Jeesuksen opetusten seuraamisesta.


Miksi sanat ja teot eroavat?
Koska syntyy tekopyhyyden kokemus: puhutaan rakkaudesta, mutta toimitaan vihasta käsin.

Moni uskoo seuraavansa Jeesusta, vaikka hänen tapansa ilmaista uskoaan on ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Ihminen voi siis kuvitella seuraavansa, mutta käytännössä seurata omaa tulkintaansa tai ryhmäajatteluaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.

Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.


Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

Anonyymi00164 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

KRISTITTY, JOKA VIHAA.

Vihan hengellinen “pyhittäminen” on vaarallinen siirto

Kun ihminen ei ainoastaan tunne vihaa, vaan antaa sille teologisen oikeutuksen, tapahtuu jotain olennaista:

Oma tunne nostetaan Jumalan tahdon tasolle.

Oma tulkinta samastetaan Jumalan totuuteen.
Vastustajasta tehdään moraalisesti alempi – jopa paha.

Tämä on hengellisesti vaarallinen yhdistelmä, koska silloin viha ei enää tunnu synniltä tai heikkoudelta, vaan velvollisuudelta.
Jeesuksen esimerkki ei tue tätä

Vihan hengellinen oikeuttaminen on yksi petollisimmista asioista, mitä uskonnollisessa elämässä voi tapahtua. Ei siksi, että viha tunteena olisi poikkeuksellinen – se on inhimillinen ja tuttu kaikille – vaan siksi, että kun ihminen alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee tunteestaan pyhän. Silloin oma reaktio ei enää ole heikkous, jota pitäisi tutkia, vaan totuus, jota pitää puolustaa.

Kun kristitty alkaa kutsua vihaansa Jumalan tahdoksi, hän tekee vihan tunteestaan pyhän. Jeesus ei rakentanut opetustaan vihalle. Hengellisesti oikeutettu viha on vaarallista, koska se turruttaa omantunnon. Jos uskoo taistelevani Jumalan puolesta, ei tarvitse enää kuunnella toista, eikä varsinkaan kyseenalaistaa itseään. Silloin rakkaudesta tulee iskulause ja vihasta identiteetti.


Kysymys ei lopulta ole siitä, uskooko ihminen seuraavansa Jeesusta. Kysymys on siitä, mitä hedelmää heidän uskonsa tuottaa. Jos hedelmä on järjetön viha, on rehellistä kysyä, kumpi heitä todella ohjaa – Kristuksen opetukset vai oma, pyhitetty viha.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.

Anonyymi00165 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Järjetön viha on usein merkki sisäisestä turvattomuudesta. Kun oma identiteetti on hauras, siitä tehdään linnoitus. Kun oma usko ei kestä kysymyksiä, siitä tehdään ase. Silloin viha ei ole sivutuote – se on suojamekanismi. Ja kun suojamekanismi vielä siunataan hengellisesti, siitä tulee koskematon.

Tässä on se vaikea kohta: ihminen voi rukoilla, lukea Raamattua ja puhua Jeesuksesta – ja silti palvoa huomaamattaan jotakin hirvittävää pahuutta. Pyhitetty viha tuntuu pyhältä, koska se antaa merkityksen ja selkeyden. Se jakaa maailman yksinkertaisesti: me ja he, valo ja pimeys.

Mutta Jeesuksen tie ei ollut näin yksinkertainen. Hän rikkoi rajoja, söi väärien ihmisten kanssa, puhui halveksituille, ja ennen kaikkea kieltäytyi rakentamasta identiteettiään viholliskuvan varaan. Jos joku rakentaa koko hengellisen elämänsä sen ympärille, mitä hän vastustaa ja vihaa, silloin hänen uskonsa keskipiste ei enää ole Kristus – vaan itse saatana.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?

Anonyymi00166 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Siksi kysymys hedelmästä on niin paljastava. Se ei kysy, mitä ihminen väittää seuraavansa. Se kysyy, mitä hänen sydämensä tuottaa.

Ja jos hedelmä on toistuva, kylmä, oikeutettu viha, silloin on rehellistä kysyä:
onko kyse Kristuksen seuraamisesta – vai siitä, että oma viha on saanut ristin muodon?

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.

Anonyymi00168 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kun kristinuskonto puhuu lakkaamatta rakkaudesta ja sen edustaja on silti täynnä vihaa, ristiriita tuntuu erityisen myrkylliseltä. Se ei ole vain epäjohdonmukaisuutta – se tuntuu petokselta.

Useimmat suuret uskonnot eivät puhu lakkaamatta rakkaudesta, joten ne eivät vaikuta yhtä tekopyhiltä kuin kristityt, jotka puhuvat niin voimakkaasti rakkaudesta ja käyttäytyvät tavalla, johon liittyy järjetön vihaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Anonyymi00169 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.


Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Anonyymi00170 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.


Ongelma on, että tunne ei lakkaa olemasta vihaa vain siksi, että sille annetaan hengellinen nimi. Jos rakkauden uskonnon edustajan puhe on täynnä vihaa, demonisointia ja toisten ihmisarvon kyseenalaistamista, se on myrkyllistä – riippumatta siitä, kuinka oikeaoppiselta retoriikka kuulostaa.

Ymmärtääkö hän itse sitä? Hengellisesti oikeutettu viha tuntuu oikealta, koska se antaa selkeyden: me olemme valo, nuo ovat pimeys. Se tuottaa yhteenkuuluvuutta oman ryhmän kanssa ja vahvistaa identiteettiä. Se palkitsee sosiaalisesti. Siksi sitä on vaikea nähdä omassa toiminnassa.

Mutta juuri siksi hedelmä on ratkaiseva mittari. Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa tunnetaan oikeista vastustajista, vaan hedelmästä. Jos hedelmä on jatkuvaa kovuutta ja vihamielisyyttä, jotain perustavaa on irronnut siitä lähteestä, jota väitetään seurattavan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Rakkauden nimissä esitetty viha on erityisen vahingollista juuri siksi, että se hämärtää käsitteet. Se opettaa, että kovuus on hyve ja että halveksunta on uskollisuutta.

Mutta Kristinusko tekee rakkaudesta identiteettinsä ytimen tavalla, joka on hyvin eksplisiittinen: “Jumala on rakkaus.” Kun tämä asetetaan keskiöön, standardi nousee korkealle. Siksi epäonnistuminen - eli viha näyttää jyrkemmältä. Jos uskonto sanoo olevansa ennen kaikkea rakkauden uskonto, mutta sen edustaja toimii vihasta käsin, ristiriita huutaa.

Onko sitä kristityillä?

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.

Anonyymi00172 kirjoitti:

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.

Lue lisää

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.

Vedalaisella kaudella dharma tarkoitti sekä kosmista järjestystä että yksilön velvollisuutta yhteiskunnassa. Hallitsijan (kṣatriyan) tehtävä oli: suojella alamaisia, ylläpitää oikeudenmukaisuutta, estää kaaos ja väkivalta jne.

todellinen oikeudenmukaisuus (dharma) ei ole vain lakien noudattamista, vaan myös sydämen puhtautta — myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kulttuuri, joka rohkaisee väkivallattomuuteen, rehellisyyteen.

Anonyymi00173 kirjoitti:

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.

Vedalaisella kaudella dharma tarkoitti sekä kosmista järjestystä että yksilön velvollisuutta yhteiskunnassa. Hallitsijan (kṣatriyan) tehtävä oli: suojella alamaisia, ylläpitää oikeudenmukaisuutta, estää kaaos ja väkivalta jne.

todellinen oikeudenmukaisuus (dharma) ei ole vain lakien noudattamista, vaan myös sydämen puhtautta — myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kulttuuri, joka rohkaisee väkivallattomuuteen, rehellisyyteen.

Lue lisää

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.


Oikeudenmukaisen hallitsijan ennen kaikkea dharman suojelijana – ei vain poliittisena johtajana, vaan moraalisena ja esikuvana. Kuningas ei ole vallan omistaja, vaan Jumalan palvelija, jonka tehtävä on huolehtia kansastaan kuten isä lapsistaan. Hänen oikeudenmukaisuutensa ei perustu pelkkään lakien toimeenpanoon, vaan sydämen puhtauteen, totuudellisuuteen ja vastuuseen.

Maharaja Parikshit esitetään hallitsijana, joka suojeli valtakuntaansa tarkasti vääryydeltä ja epäoikeudenmukaisuudelta. Kun hän kohtasi dharman heikentyvän, hän puuttui siihen päättäväisesti. Silti hänen suuruutensa ei ilmennyt vain kurinpidossa, vaan nöyryydessä: kuullessaan oman kuolemansa lähestyvän hän ei takertunut valtaan, vaan kääntyi kuulemaan pyhiä kertomuksia ja valmistautui hengellisesti. Näin hän osoitti, että hallitsijan korkein velvollisuus ei ole vallan säilyttäminen, vaan totuuden etsiminen.

Anonyymi00174 kirjoitti:

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."

Olet aivan oikeassa. Tuntuu, että elät vedalaisella aikakaudella, jolloin puhuttiin paljon dharmasta ja velvollisuuksista. Hallitsijan velvollisuus oli suojata ihmisiä ja antaa turvaa.


Oikeudenmukaisen hallitsijan ennen kaikkea dharman suojelijana – ei vain poliittisena johtajana, vaan moraalisena ja esikuvana. Kuningas ei ole vallan omistaja, vaan Jumalan palvelija, jonka tehtävä on huolehtia kansastaan kuten isä lapsistaan. Hänen oikeudenmukaisuutensa ei perustu pelkkään lakien toimeenpanoon, vaan sydämen puhtauteen, totuudellisuuteen ja vastuuseen.

Maharaja Parikshit esitetään hallitsijana, joka suojeli valtakuntaansa tarkasti vääryydeltä ja epäoikeudenmukaisuudelta. Kun hän kohtasi dharman heikentyvän, hän puuttui siihen päättäväisesti. Silti hänen suuruutensa ei ilmennyt vain kurinpidossa, vaan nöyryydessä: kuullessaan oman kuolemansa lähestyvän hän ei takertunut valtaan, vaan kääntyi kuulemaan pyhiä kertomuksia ja valmistautui hengellisesti. Näin hän osoitti, että hallitsijan korkein velvollisuus ei ole vallan säilyttäminen, vaan totuuden etsiminen.

Lue lisää

Samoin Maharaja Prithu kuvataan kuninkaana, joka näki itsensä kansan palvelijana. Hänen hallintonsa aikana maa tuotti runsaasti, ihmiset elivät turvassa ja hengellinen elämä kukoisti. Hän ymmärsi, että oikeudenmukaisuus tarkoittaa tasapainoa aineellisen hyvinvoinnin ja hengellisen päämäärän välillä. Hallitsija, joka ajattelee vain taloudellista vaurautta, on vajavainen; hallitsija, joka unohtaa kansansa käytännölliset tarpeet, on yhtä lailla epätäydellinen.

Ihanteellinen kuningas hallitsee siksi, että hän on itse hallinnut oman mielensä ja aistinsa. Oikeudenmukaisuus syntyy sisäisestä kurinalaisuudesta. Kun johtaja on totuudellinen, myötätuntoinen ja Jumalaan suuntautunut, koko valtakunta heijastaa näitä ominaisuuksia. Kun hän lankeaa itsekkyyteen ja ahneuteen, yhteiskunta seuraa perässä.

Anonyymi00175 kirjoitti:

Samoin Maharaja Prithu kuvataan kuninkaana, joka näki itsensä kansan palvelijana. Hänen hallintonsa aikana maa tuotti runsaasti, ihmiset elivät turvassa ja hengellinen elämä kukoisti. Hän ymmärsi, että oikeudenmukaisuus tarkoittaa tasapainoa aineellisen hyvinvoinnin ja hengellisen päämäärän välillä. Hallitsija, joka ajattelee vain taloudellista vaurautta, on vajavainen; hallitsija, joka unohtaa kansansa käytännölliset tarpeet, on yhtä lailla epätäydellinen.

Ihanteellinen kuningas hallitsee siksi, että hän on itse hallinnut oman mielensä ja aistinsa. Oikeudenmukaisuus syntyy sisäisestä kurinalaisuudesta. Kun johtaja on totuudellinen, myötätuntoinen ja Jumalaan suuntautunut, koko valtakunta heijastaa näitä ominaisuuksia. Kun hän lankeaa itsekkyyteen ja ahneuteen, yhteiskunta seuraa perässä.

Lue lisää

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."


Vedalaisen aikakauden näkökulmasta kuninkaan tehtävä oli huolehtia kansastaan kuten isä lapsistaan. Tämä tarkoittaa, että hallitsijan ei odotettu olevan vain vallan käyttäjä tai soturi, vaan hänen velvollisuutensa oli kokonaisvaltainen: suojella, ohjata ja huolehtia niin maallisesta kuin hengellisestäkin hyvinvoinnista.

Vedalaisen dharman mukaan hallitsija toimii kansan hyväksi, ylläpitää oikeudenmukaisuutta ja varmistaa, että ihmiset voivat elää turvallisesti, rehellisesti ja dharman mukaisesti. Samalla hän itse elää hurskaasti, noudattaa totuutta ja kehittää myötätuntoa — aivan kuten hyvä isä huolehtii lastensa tarpeista, mutta myös kasvattaa heidät hyveisiin ja viisautta varten.

Anonyymi00176 kirjoitti:

"Itse poissulkisin tuon valloitusten laajuudella mittaamisen. Se ei ole kuningas joka jyrää oman maailmansa toisten yli. Vaan se joka saa jokaisen kansalaisen oman maailman kukoistamaan."


Vedalaisen aikakauden näkökulmasta kuninkaan tehtävä oli huolehtia kansastaan kuten isä lapsistaan. Tämä tarkoittaa, että hallitsijan ei odotettu olevan vain vallan käyttäjä tai soturi, vaan hänen velvollisuutensa oli kokonaisvaltainen: suojella, ohjata ja huolehtia niin maallisesta kuin hengellisestäkin hyvinvoinnista.

Vedalaisen dharman mukaan hallitsija toimii kansan hyväksi, ylläpitää oikeudenmukaisuutta ja varmistaa, että ihmiset voivat elää turvallisesti, rehellisesti ja dharman mukaisesti. Samalla hän itse elää hurskaasti, noudattaa totuutta ja kehittää myötätuntoa — aivan kuten hyvä isä huolehtii lastensa tarpeista, mutta myös kasvattaa heidät hyveisiin ja viisautta varten.

Lue lisää

Julmuutta tai väkivaltaa ei pidä ihailla, vaikka joku olisi historiallinen hahmo. Todellinen suuruus tulee myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä huolehtia toisista, ei vallasta tai sodasta.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Julmuutta tai väkivaltaa ei pidä ihailla, vaikka joku olisi historiallinen hahmo. Todellinen suuruus tulee myötätunnosta, oikeudenmukaisuudesta ja kyvystä huolehtia toisista, ei vallasta tai sodasta.

Lue lisää

Aleksanteri Suuri ja Tšingis-kaani – täällä hindufoorumilla joku ylisti heitä, voi hyvänen , he olivat voimakkaita ja pelättyjä, mutta ei ole tarvetta ylistää heidän julmuuttaan. Mutta ehkä jopa ylistäjä ymmärtää, että valloitukset eivät tee kenestäkään suurta.