Kun aika teki tehtävänsä. Olisin halunnut, mutta en voi enää kaivata kun en usko koko hommaan. ☹️ ts. Etäisyys toi perspektiiviä ihmiseen ja hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä.
Mitä voi tehdä
Anonyymi-ap
23444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näin on. Kun ei enää näe kasvokkain, kaipaus hiipuu. Ei oikein enää muista, mitä silloin kaipasinkaan. Kuka ja millainen se ihminen edes oli?
Naiselta
No mutta positiivista tässä on nyt aloittajaäijä se, että aina voi pivotoida tms, keu keu
Huono muisti
😂😂😂
No sekin nyanssi vielä löytyi palstaäijän performaatiosta joko on koko värisuora kasassa negaa tonkiva ”kaipaaja”
Mitäs pimpeli pompeli muuta? Sivusta minä
Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu..
Kai se sullakin palstaäijän surkastuneeseen esitykseen viimeisen sanan sanoja on joskus vaihtunut joku apparaatti sun muu?
Voi tulla kriisejä, joiden aikana alkaa yhtäkkiä kaipaamaan. Se johtuu mm. siitä, että ihminen alkaa kaipaamaan "entistä versiota itsestään ja elämästään" eikä niinkään "häntä", vaikka häntä kaipaisikin. Tai joku läheinen kuolee ja alkaa yhtäkkiä kaipaamaan jotain ihmistä menneisyydestä. Se johtuu siitä, että tulee tyhjyys ja alkaa täyttämään tyhjyyden tunnetta vanhoilla merkityksillä ja yhteyksillä.
Että samanlaista lihapullaa pitäis tehdä ku äitimuorisi apäijä? Sori jos pilaan aloitustesi mielenmaisemia en kato ymmärrä muita niin hyvin tai sitten en vaa ns välitä
Muistakaa kermaviili ja sipulikeittoainekset, sillä voi oikoa ja makukin parempi. T mamma
Olisipa ihanaa, jos minulla olisi vaikutusta siihen, että palaisit edes hitusen sellaiseksi, kuin joskus olit. Sellaiseksi, kuin sinut alkuvuosilta muistan. 🩷
Minkä takia ihmisen pitäis palata joksikin, josta hän on ehkä kasvanut ohi?
Ei aina kaikki muutu parempaan suuntaan.
Olisihan se mahtavaa. 🩷 Haluaisin olla edes hetken aikaa hitusen, mitä olin. En kaipaa erityistä "muistotrippailua" eli "matkustamista" menneeseen, vaan esim. pienen hymyn, luovan hetken, tanssin ja/tai yhteyden, joka vie surut pois hetkeksi.
Sen on kyl kaikki huomannu, että nii kromosomis ku mitokondrioski on "vähän" hakusessa.
Eikä kommenteillas muutenka välitetä ku jotain haimasyöpää. Kuulemma.
Ehkä sulla aika kullannut muistot?
Et tee mitään. Lopetat kirjoittelun myös 👍
En usko yhtään että ette muistaisi. Sen todistaa jo täällä kirjoittaminen.
Oon siirtymävaiheessa. Kirjoitan mutta en oikeen tiedä enää miksi kaipaan.
Tiedätpä. Ihminen on erikoinen siinä mielessä että tietää hyvin, mutta ei syystä tai toisesta sano ääneen edes itselleen saati sille joka valtaa ajatukset.
Kuten minäkin. Olen ihastunut varattuun naiseen enkä pysty edes viestiä lähettämään hänelle.
Hän on ajatuksissa joka ikinen päivä.
En kuitenkaan enää tee itsestäni pelleä.
Vieläkö näet häntä?
Ei kai siinä sitten mitään kuin eteenpäin - sano mummokin lumessa.
Jos ei enää aiheuta kaipauksen tunteita, niin eikö se ole hyvä.